Miksi tuo Suvi Terasniskan Mummo on niin ikävän synkkä ja ahdistava joululaulu?
Kommentit (52)
No se kyllä on. Mutta kai se meille unohdetuillekin pitää itsesäälilaulut olla.
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Monenlaisia joululauluja tarvitaan!
Mitäs mummolle sinne pohjoiseen? Se tuo monelle omat lapsuuden joulut mieleen ja ehkä pientä syyllisyydentuntoakin, olisko pitänyt aikanaan käydä mummolassa vähän useamminkin?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.
Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Huutonauran!! Tämä on niin osuva.
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Ei se minua ahdista, mutta se on vain ihan kamala, vaikka minun mummoni asui aikanaan Mannerheimintiellä.
Eikös tuo ole joku Yö-yhtyeen, studion lattialle pudonneiden jämänauhojen pätkistä koottu jollotus...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.
Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.
Ja laulussa on nimenomaan lapsenlapsen kuvaus eikä siitä välity syyllistämistä mummon puolelta vaan se kertoo siitä että lastenlapset menevät (vain) jouluna käymään (vaikka tietää että pitäisi käydä useammin). Musta tuo on kaunis laulu.
Ennemmin kuuntelen sitä kuin noita ylipirteitä rallatuksia joihin on aina pakko änkeä ne kulkuset ja kellot että tyhmempikin tajuaa sen olevan joululaulu.
Minua ahdistaa aina, kun katson Suvi Teräsniskaa. Syytä en tiedä, mutta niin on.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ei siinä mitään tuollaisia lauleta. Miksi valehtelet täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Joulussa on aina ollut myös edesmenneiden läheisten muistamisen teema ja se on saatu hyvin kuvattua perinteisissä joululauluissa. Uudet renkutukset känniörvellyksineen ja sian lahtaamisineen on ihan hirveitä. Minusta on tervettä pysähtyä myös kaipuun äärelle jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ei siinä mitään tuollaisia lauleta. Miksi valehtelet täällä?
Älä sinä määrittele, mitä mielikuvia tai tunteita toiselle taide herättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.
Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.
Tuttavani äiti vain koko elämänsä maalla asuttuaan muutti miehensä kuoltua suoraan pääkaupunkiseudulle missä on lapset ja lapsenlapset. Hankki uusia ystäviä ja taitaa vihdoin elää sitä elämää mitä ei miehensä takia kyennyt maalla ikinä elämään. Olisi voinut jäädä perähikiälle ruikuttamaankin ja puhumaan hautakiville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.
Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.
Tuttavani äiti vain koko elämänsä maalla asuttuaan muutti miehensä kuoltua suoraan pääkaupunkiseudulle missä on lapset ja lapsenlapset. Hankki uusia ystäviä ja taitaa vihdoin elää sitä elämää mitä ei miehensä takia kyennyt maalla ikinä elämään. Olisi voinut jäädä perähikiälle ruikuttamaankin ja puhumaan hautakiville.
Upeaa, näistä mummoista pitäisi tehdä lauluja!
Jos laulu on tehty minun äidistäni, hän ei suostunut lähtemään kotoaan mihinkään. Niitä mummoja on paljon! He asuvat mieluummin metsän keskellä yksinään kuin suostuvat lähtemään ihmisten ilmoille. He ovat niiden ihmisten jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, jotka etsivät asuinpaikkansa sellaisen joen varresta, jota pitkin ei tullut lastuja ylävirralta. Kaamos on niin ihanan rauhallista!
Oma mummoni päätti luovuttaa tästä elämästä, kun joutui toteamaan "enkö mie enää tuonne pääse", kun sairastuneena ei voinut enää mennä edes käymään kotonaan. Papan kuoltua hän melkein itki minullekin, että "kyllä minun pitää sinne saada mennä, kun olen niin paljon töitä sen eteen tehnyt", kun eräät sukulaiset olivat sitä mieltä, että eihän se mummo siellä yksin pärjää. Ja hyvin pärjäsi, aikakin kesät.
Eihän tämä laulu ole läheskään murheellisimpia. Ajatelkaapa vaikka Varpunen jouluaamuna, Konsta Jylhän joululaulu, Sylvian joululaulu.
Johtuu kapillaari-ilmiöstä.