Miksi tuo Suvi Terasniskan Mummo on niin ikävän synkkä ja ahdistava joululaulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!

Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.

Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.

Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.

Ja laulussa on nimenomaan lapsenlapsen kuvaus eikä siitä välity syyllistämistä mummon puolelta vaan se kertoo siitä että lastenlapset menevät (vain) jouluna käymään (vaikka tietää että pitäisi käydä useammin). Musta tuo on kaunis laulu.

Mä olen tulkinnut sen laulun niin, että käyvät mummon luona "siellä pohjoisessa" vain kesällä lomallaan. Laulu on kirjeen sanat tai puhelinsoitto jouluna. Kuunnellessa herää mielikuva hyvin kiireisestä perheestä, joka ehtii vain kesällä ajaa mummoa katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskelmät on ahdistavia.

Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on  kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla. 

Joulussa on aina ollut myös edesmenneiden läheisten muistamisen teema ja se on saatu hyvin kuvattua perinteisissä joululauluissa. Uudet renkutukset känniörvellyksineen ja sian lahtaamisineen on ihan hirveitä. Minusta on tervettä pysähtyä myös kaipuun äärelle jouluna.

Mutta tyyli millä se Suomessa (ja luterilaisessa Euroopassa laajemminkin) tehdään on vain niin uskomattoman ahdistava. On Varpusia, Mummoja, Taivaita sylissä, Taivaskävelyä jne.

Joulu on kuitenkin myös ilon juhla. Se pääsee vähän unohtumaan kaiken kaipauksen keskellä. Kaivataanhan Amerikassakin Valkoista joulua ja siihen liittyvää, mutta tyyli aivan erilainen ja laulusta jää hyvä fiilis.

Totta, muistella voi myös hyvällä mielellä.

Minulle Driving Home for Christmas tuo mieleen lapsuuden ja nuoruuden joulut, kotona vanhempieni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tie niljakas ja jäinen kohta, särähtää korvaan. Niljakas?

Siinä lauletaan iljakas. Iljakas tarkoittaa liukasta.

Nii just saatana! Perkeleen mummo kun vaan uhriutuu siellä Muhoksen korvessa ja teetätti siitä vielä laulun kaikkien kiusaksi!

T: palstamamma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!

Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.

Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.

Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.

Ja laulussa on nimenomaan lapsenlapsen kuvaus eikä siitä välity syyllistämistä mummon puolelta vaan se kertoo siitä että lastenlapset menevät (vain) jouluna käymään (vaikka tietää että pitäisi käydä useammin). Musta tuo on kaunis laulu.

Mä olen tulkinnut sen laulun niin, että käyvät mummon luona "siellä pohjoisessa" vain kesällä lomallaan. Laulu on kirjeen sanat tai puhelinsoitto jouluna. Kuunnellessa herää mielikuva hyvin kiireisestä perheestä, joka ehtii vain kesällä ajaa mummoa katsomaan.

Totta, näin on. Eli käyvät vain kesällä, ei jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!

Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.

Mitå ihmettä sä höpiset sukutraumasta ja mummon sopeutumuksesta muutokseen? Siinä laulusta lapsenlapsi soittaa mummolleen ja sanat ovat lastenlapsen.

"Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?

Me lomalla taas tullaan pohjoiseen

On pohjoisessa päivä yksinäinen

Autioitui aikaa karu maa

Vie mökkiin polku iljakas ja jäinen

Jossa mummo yksin asustaa

Mies kuoli lapset lähti aikanaan

Maailmalle kukin vuorollaan

Kun joulun aikaan hanki peittää maan

Lapsenlapset muistaa mummoaan

Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?

Me lomalla taas tullaan pohjoiseen

Ja mummo kohta pukki saapuu meille

Se tulee sieltä tänne poroineen

Nyt yksinäisen mökin kaamos saartaa

Päivisin on pelkkää hämärää

Vain kesäaikaan auto pihaan kaartaa

Viikko vierii mummo yksin jää

Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?

Me lomalla taas tullaan pohjoiseen

Ja mummo kohta pukki saapuu meille

Se tulee sieltä tänne poroineen

Lasten soitto mummon mieltä piristää

Muistot tulvii mieleen aika häviää

Kuusi tuoksuu tuikkii monta kynttilää

On pirtti täynnä hälinää

Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?

Me lomalla taas tullaan pohjoiseen

Ja mummo kohta pukki saapuu meille

Se tulee sieltä tänne poroineen"

Lähde: LyricFind

Myönnän tappioni ja peräännyn. Ei sanaakaan Muhoksesta, eikä sukutraumasta. Löit luun kurkkuuni kertakaikkiaan! Ai, mutta et tainnut mainita luuta tai kurkkua, pahoittelut jälleen. Minä tässä vallan höperehdin!

Pitäisi olla jotain iloisempaa meininkiä, kuten Muhoksen mummoa aina muistellessa, syömmeni kummasti väräjää...

Kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat Muhoksen mummo

Johtuu esittäjästä? Ainakin Vain elämää ohjelmassa vaikutti aika vakavalta ja synkältä.

Sieltä etelästä lentää taas tänäänkin kansaa pohjoiseen tuhansittain. Silti teillä on vaikea uskoa, että on ihmisiä, jotka haluavat asua ja elää täällä. 

Voisin mainita nimeltä useamman mummon, joka ei suostu lähtemään mökistään päivääkään ennen kuin on pakko, eli toisin sanoen silloin, kun on viimeisellä sairaalareissullaan.

Tuli mieleen muuan Arto Paasilinnan kirja, jossa Lapin mummo oli päässyt pakenemaan vanhainkotimatkalla.

Ajatus on siinä tosi kaunis

Mutta toteutus on raskas, imelä ja jotenkin tökerö.

Tuosta aiheesta voisi ( kuka sit osaakaan) tehdä hienovaraisemman laulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!

Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.

Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.

Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.

Ja laulussa on nimenomaan lapsenlapsen kuvaus eikä siitä välity syyllistämistä mummon puolelta vaan se kertoo siitä että lastenlapset menevät (vain) jouluna käymään (vaikka tietää että pitäisi käydä useammin). Musta tuo on kaunis laulu.

Eihän ne mene sinne edes jouluna, vaan vasta lomalla sitten kesällä viikoksi. Lapsi kertoo myös, miten pukki saapuu heille sieltä pohjoisesta lahjoineen. Onko mummoa edes kutsuttu lasten perheisiin jouluksi vai haluaako mummo olla yksin ja muistella kuollutta miestään torpassa eikä suostu lähtemään mihinkään kotoaan. Ahdistava laulu.

Oletteko koskaan kuulleet yhdenkään mummon matkustavan jouluksi lastensa luo etelän valoon ja iloon? Ei vaan ne lapset matkaavat sankoin joukoin mummolaan. Ihan sama, onko se mummola Enontekiöllä vain Kalliossa. Lapsiperheen pitää vaan lähteä kiertämään vanhempien luona, pahimmassa tapauksessa 4 paikassa perheen kummankin vanhemman eronneitten vanhempien luona. Näin olen tältä palstalta lukenut.

Mitä niitä mummoja tunnen, veikkaan että eivät suostu lähtemään, vaikka joku tulisi hakemaan.