Lue keskustelun säännöt.
Lähtisitkö kimppaan miehen kanssa, joka tapaa ex-vaimoaan säännöllisesti?
23.12.2022 |
Eli ovat eronneet, mutta exällä avaimet miehen kotiin ja käy siellä paljon, esim. hakemassa lasten tavaroita, hoitamassa lapsia miehen viikolla, jos miehellä on menoa.
Soittelevat joka päivä eikä vain lasten asioista, vaan muutakin juttelevat, ovat siis ystäviä.
Auttavat toisiaan esim. renkaiden vaihdossa, käyvät kaupassa. Käyvät myös "perheenä", eli yhdessä lasten kanssa esim. leffassa, ravintolassa, metsäretkillä, uimassa.
Onko tässä miehen puolelta tilaa uudelle kumppanille, eli kestäisittekö itse tällaista tilannetta uudessa suhteessa? Olemme tapailleet miehen kanssa useamman kuukauden, ja aluksi ajattelin, että on ihana vastuuntuntoinen isä ja on lasten parasta, mutta nyt olen alkanut miettiä, haluanko itse tällaista suhdetta kuitenkaan.
Minullakin on lapsi vuoroviikoin, vaihdetaan yleensä tekstarilla lapsen kuulumiset ja ihan joskus soitetaan, kun on jotain akuuttia. Ei tulisi kuuloonkaan, että soittelisin exälleni vain rupatellakseni tai kertoakseni omia kuulumisiani.
Kommentit (189)
Tuo on musta parempi tilanne, kuin se tyypillinen exän demonisointi. Se onkin oikein kunnon red flag.. Mutta en lähtisi tuohonkaan ap:n kuvaamaan asetelmaan. En sekaannu uusperhekuvioihin, sillä motivaationi ei vain riitä siihen kompromissien määrään, mitä tavalla tai toisella joutuu niissä tekemään. Suhteen pitäisi tuoda jotain lisäarvoa elämääni ja uusperhehässäkät vain ottavat. Ei riitä mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!
Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...Minulla ainakin on romanttiisia tunteista ja haluja kumppaniani kohtaa. Ilmeisesti kaikilla ei ole kun ystävä siihen rooliin kelpaa.
Ystävyys on POHJA kuten sanoin. Mä en ainakaan pysty estämään romanttisia tunteita toista sukupuolta kohtaan, jos olisimme ylimmät ystävät ja toisen kanssa olisi tosi hyvä olla. Ja no tietty, ettei toinen ole ulkoisestikaan niin vastenmielinen. Mitä tuskin olisi, jos sen kanssa olisi tässä tapauksessa jo ollutkin parisuhteessa.
Enkä toisaalta haluaisi kumppanina olla vain se, jota käydään tuikkaamassa jalkoväliin, kun kaikki muu ihana ystävyysaika ja vapaa-ajan menot toinen menisi exän kanssa.Kiitä onneasi, että et ole biseksuaali. Et voisi olla ystävä kenenkään kanssa. Itse satun olemaan bi, ja IKINÄ en ole tuntenut mitään romanttista tai seksuaalista ystäviäni kohtaan. Sellaiseen kiinnostukseen tarvitsee vähän muutakin kuin vain sen, että toisen kanssa on hyvä olla - ja en tunne sellaista vetoa kehen tahansa.
Tässä on kuitenkin se ero, että sen exän kanssa on oltu ihan hulluna rakkaudesta ja himosta, on ollut vuosien romanttinen suhde, on ollut se kaikki, se kemia, se tunne, ne reaktiot. Onhan siinä eroa.
Voi apua. Ei kannata ottaa ihmistä joka on joskus seurustellut toisen kanssa jos häiritsee kumppanin entiset tunteet.
Ihmisiä ei voi kontrolloida, apn ei kannata sitoutua mieheen joka kantaa vastuunsa perustamastaan perheestä myös eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.
Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?
Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.
Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.
Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.
Ap kiittää kaikkia kommenteista! Näinhän se on, että hyviä toimintatapoja on monenlaisia ja kysymys on lähinnä siitä, että voinko itse hyvin tällaisessa kuviossa ja se täytyy nyt itseni kanssa selvittää. Toisaalta lapset ovat vielä pieniä, että muuttuisiko tilanne sitten, kun kasvavat eivätkä tarvitse niin paljon hoitamista.
Sitä en halua, että miehelle tulee tunne, että joutuu jotenkin valitsemaan tai muuttamaan käytöstään minun vuokseni, sekään ei ole suhteen kannalta yhtään hyvä. Ja itsekin ajattelen lasten parasta. Eli näen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, joka sopeutua tilanteeseen täysillä tai päättää suhde.
Ankea joulu tiedossa, kun tätä mietin.
Mielipide vielä seuraavasta: oltiin miehen kanssa illallisella ravintolassa ja lasten äiti soitti. Mies toki vastasi, koska olisi voinut olla jotain kiireistä ja tärkeää. No, eksä halusi jutella lasten raha-asioista, eli ei mitään sellaista, mitä ei voisi hoitaa esim. seuraavana päivänä. Mies oli selvästi kiusaantunut, mutta ei saanut sanottua eksälleen, että on nyt vähän huonossa paikassa tai että soittaa myöhemmin uudestaan, vaan alkoi ensin siinä pöydässä ja sitten meni vielä eteiseen juttelemaan, siis kesken meidän illallisen. Tästä olisi pitänyt miehelle sanoa kyllä, mutta jotenkin en siinä hetkessä osannut ja kun en edes tiennyt, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!
Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...Minulla ainakin on romanttiisia tunteista ja haluja kumppaniani kohtaa. Ilmeisesti kaikilla ei ole kun ystävä siihen rooliin kelpaa.
Ystävyys on POHJA kuten sanoin. Mä en ainakaan pysty estämään romanttisia tunteita toista sukupuolta kohtaan, jos olisimme ylimmät ystävät ja toisen kanssa olisi tosi hyvä olla. Ja no tietty, ettei toinen ole ulkoisestikaan niin vastenmielinen. Mitä tuskin olisi, jos sen kanssa olisi tässä tapauksessa jo ollutkin parisuhteessa.
Enkä toisaalta haluaisi kumppanina olla vain se, jota käydään tuikkaamassa jalkoväliin, kun kaikki muu ihana ystävyysaika ja vapaa-ajan menot toinen menisi exän kanssa.Kiitä onneasi, että et ole biseksuaali. Et voisi olla ystävä kenenkään kanssa. Itse satun olemaan bi, ja IKINÄ en ole tuntenut mitään romanttista tai seksuaalista ystäviäni kohtaan. Sellaiseen kiinnostukseen tarvitsee vähän muutakin kuin vain sen, että toisen kanssa on hyvä olla - ja en tunne sellaista vetoa kehen tahansa.
Tässä on kuitenkin se ero, että sen exän kanssa on oltu ihan hulluna rakkaudesta ja himosta, on ollut vuosien romanttinen suhde, on ollut se kaikki, se kemia, se tunne, ne reaktiot. Onhan siinä eroa.
Ja sitten se on päättynyt - ja siihen on syynsä, miksi toinen on eksä. Tuollaiset hyvät välit onnistuu silloin, kun kumpikaan ei haikaile suhdetta takaisin - ja tällaisiakin on. Ja esim. itse en tunne mitään haikeutta tai kaipausta ketään eksiä tai edes vanhoja ihastuksia kohtaan - se, että JOSKUS olen tuntenut kemiaa ja halua jotain kohtaan, ei tarkoita että tuntisin sitä aina, tai että sama tunne voisi roihahtaa koska tahansa uudestaan. Itselleni ei ole ikinä käynyt niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta. Ei se ole normaalia olla yhteydessä ex-puolisoon ainakaan noin tiiviisti ei edes vaikak olisi yhteisiä lapsia. Voihan sitä hyvät joulut ja synttärit toivottaa, mutta ei muuta.
Onko ap muuten tämä miesystäväsi alkanut olemaan yhdessä ex-vaimonsa kanssa tosi nuorena, tyyliin 19-vuotiaana? Niille pariskunnille, jotka ovat pariutuneet tosi nuorena, tyyliin 17-20-vuotiaina, eivät haluakaan päästä eroon toisistaan vaikka joskus pitkän liiton jälkeen eroaisivat. Esim- minulla on 64-vuotias täti, joka tuli raskaaksi 19-vuotiaana ja meni kiireellä naimisiin lapsen isän kanssa, oli naimisissa jotain 20 vuotta ja sitten erosivat, mutta myöhemmin he palasivat yhteen ja asuvat nyt avoliitossa.
Äiti itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.
Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.
Päivittäinen yhteydenpito on tiivistä, mutta omiin silmiin pahemmin kiinni eksässä on ne jotka ei siedä silmissään. Eikä ole sanottua että yhteiselämä olisi sopuisaa jos eronneena on. Ero tulee siksi kun mitään romanttista ei enää ole, sopu eron vuoksi kun kumppani ei enää ole se yksi joka estää rakkauden elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä exään voi pitää läheiset välit. Itse kuulin tapauksesta, jossa nainen oli mennyt ex-miehensä uuden morsiamen kaasoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap kiittää kaikkia kommenteista! Näinhän se on, että hyviä toimintatapoja on monenlaisia ja kysymys on lähinnä siitä, että voinko itse hyvin tällaisessa kuviossa ja se täytyy nyt itseni kanssa selvittää. Toisaalta lapset ovat vielä pieniä, että muuttuisiko tilanne sitten, kun kasvavat eivätkä tarvitse niin paljon hoitamista.
Sitä en halua, että miehelle tulee tunne, että joutuu jotenkin valitsemaan tai muuttamaan käytöstään minun vuokseni, sekään ei ole suhteen kannalta yhtään hyvä. Ja itsekin ajattelen lasten parasta. Eli näen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, joka sopeutua tilanteeseen täysillä tai päättää suhde.
Ankea joulu tiedossa, kun tätä mietin.
Mielipide vielä seuraavasta: oltiin miehen kanssa illallisella ravintolassa ja lasten äiti soitti. Mies toki vastasi, koska olisi voinut olla jotain kiireistä ja tärkeää. No, eksä halusi jutella lasten raha-asioista, eli ei mitään sellaista, mitä ei voisi hoitaa esim. seuraavana päivänä. Mies oli selvästi kiusaantunut, mutta ei saanut sanottua eksälleen, että on nyt vähän huonossa paikassa tai että soittaa myöhemmin uudestaan, vaan alkoi ensin siinä pöydässä ja sitten meni vielä eteiseen juttelemaan, siis kesken meidän illallisen. Tästä olisi pitänyt miehelle sanoa kyllä, mutta jotenkin en siinä hetkessä osannut ja kun en edes tiennyt, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
Tärkeintä tuossa on avoimuus; pystyttekö keskustelemaan tarpeistanne ja tunteistanne, huomioiko toinen ne kun saa tietää. Toki suhde exään täytyy rajata, esimerkiksi nyt ei ole hyvä hetki, palataan asiaan. Varmasti harjoittelua kumppanillesikin, tärkeää että kerrot tuntemuksesi ja kuinka hän niihin suhtautuu, on tärkeintä. Näitä voi harjoitella, eivätkä muut ole ajatustenlukijoita.
Kun pohdit kateutta, voitko ajatella että toivot kumppanisi lapsille sitä mikä ei oman exäsi kanssa toteutunut? Että heille ei tarvitse kostaa sitä, minkä oma exäsi aiheutti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kiittää kaikkia kommenteista! Näinhän se on, että hyviä toimintatapoja on monenlaisia ja kysymys on lähinnä siitä, että voinko itse hyvin tällaisessa kuviossa ja se täytyy nyt itseni kanssa selvittää. Toisaalta lapset ovat vielä pieniä, että muuttuisiko tilanne sitten, kun kasvavat eivätkä tarvitse niin paljon hoitamista.
Sitä en halua, että miehelle tulee tunne, että joutuu jotenkin valitsemaan tai muuttamaan käytöstään minun vuokseni, sekään ei ole suhteen kannalta yhtään hyvä. Ja itsekin ajattelen lasten parasta. Eli näen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, joka sopeutua tilanteeseen täysillä tai päättää suhde.
Ankea joulu tiedossa, kun tätä mietin.
Mielipide vielä seuraavasta: oltiin miehen kanssa illallisella ravintolassa ja lasten äiti soitti. Mies toki vastasi, koska olisi voinut olla jotain kiireistä ja tärkeää. No, eksä halusi jutella lasten raha-asioista, eli ei mitään sellaista, mitä ei voisi hoitaa esim. seuraavana päivänä. Mies oli selvästi kiusaantunut, mutta ei saanut sanottua eksälleen, että on nyt vähän huonossa paikassa tai että soittaa myöhemmin uudestaan, vaan alkoi ensin siinä pöydässä ja sitten meni vielä eteiseen juttelemaan, siis kesken meidän illallisen. Tästä olisi pitänyt miehelle sanoa kyllä, mutta jotenkin en siinä hetkessä osannut ja kun en edes tiennyt, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
Haluat muuta kuin mitä tämä mies tarjoaa. Älä kuvittele, että hänen hoivaviettinsä lapsiaan kohtaa sammuisi. Miksi hän heitä hylkäisi.
Näet ongelmia suhteessanne jo paljon, silti kuvittelet että menetät jotakin jos eroatte. Ristiriitaista.
Hän on perheellinenmies, jos et pysty sitä arvostamaan se on ok. Älä odota että tilanne muuttuisi katkeroidut vain.
Haluat, että mies jättäisi lapsensa vähemmälle huomiolle? Jos teille joskus tulisi lapsia vastakkainasettelut vain jatkuisivat ja pahentuisivat.
Hienoa kun huomasit tämän nyt, miehen on hyvä tietää arvosi aikaisessa vaiheessa. Helpompi hänenkin päästää irti.
Joo, kuulostaa siltä, että ovat vielä kovasti kiinni toisissaan. Itse olen aikoinaan eronnut ja ollut kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja eikä olisi tullut mieleenkään (paitsi ekana jouluna) viettää aikaa yhdessä perheenä eron jälkeen. Lapsetkin sopeutuivat uuteen järjestelyyn ja arki sujui hyvin ja suunnitellusti.
Voi joutua ikävään tilanteeseen tuommoisessa suhteessa. Hyvää joulua ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti kahdelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.
Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.
Miksi itse olet ollut yhdessä ihmisen kanssa jonka voit vain heittää pois elämästäsi?
Koska luulin että hän oli jotain muuta kuin lopulta oli. Jos olisin eksän kanssa noin hyvissä väleissä mitä ihmiset täällä kuvaa olevansa, en todellakaan olisi rikkonut lapsilta kotia, vaan mennyt vaikka pariterapiaan. Ihan järjetöntä laittaa lapsia käymään eroa ja kaikkea siihen liittyvää läpi jos on noin hyvää pataa eksän kanssa. Silkkaa itsekkyyttä moninpuolin jolla sitten sorkitaan vielä niiden uusienkin kumppanien elämää.
Enkä todellakaan tarkoita että eksän kanssa pitäisi tapella tai ei saisi vaikka kerran/ pari vuodessa kahvitella lasten läsnäollessa. Mutta kyllä monella on selvästi jäänyt erotyö ja irtaantuminen tekemättä ja se ei välttämättä edes ole lasten etu.
Vanhemmuus ja parisuhde ovat eriasioita.
Vanhempien parisuhde on kuitenkin lasten arki. Parempi erota jos haluaa itselleen erillaisen parisuhteen tai olla ilman parisuhdetta. Samalla osoittaa lapsillekin, että yksi päätös elämässä ei määrittele loppuelämää. Voi pyrkiä itselle parempaan myös toisia kunnioittamalla.
Näin juuri. Kunnioittamalla myös siten, että jos toisella on uusi parisuhde alullaan, joka vieläpä näyttää siltä, että siitä ns. voisi tulla jotain, aikuinen ihminen ymmärtää vetäytyä hieman taka-alalle. Näin me toimitaan nimenomaan ystävienkin kanssa: jos vaikka sinkkuina on aina tavattu käydä tiistaina lenkillä, torstaina vesijuoksussa ja viikonloppuisin tehdä jotain yhdessä, me ymmärretään, että ei toiselle enää seurustelun alettua ole aikaa mun kanssa viettää samalla tavalla kuin sinkkuna.
Mutta sitten näissä exsuhdeystävyyksissä se ei toimikaan, vaan pitää olla valmiina kuten ap kuvaa vastailemaan puhelimeen kaiken maailman asioista vaikka illallispöydästä.
Eli koska munkin exällä ja mulla on erittäin hyvät välit ja arvostan häntä ihmisenä, vaikka meidän juttu ei toiminutkaan, niin itselleni se tarkoittaa justiin sitä, että annoin hänelle tilaa muodostaa uuden suhteen. Lopulta se johti siihen, että olen uudenkin vaimon kanssa hyvissä väleissä, ei me nyt mitään matkoja yhdessä tehdä, mutta joka juhlaan ja usein arjessakin mahdutaan samaan paikkaan, voidaan soitella lasten asioista jne.
Kyllä ne välit siis exään pysyy ihan tarpeeksi hyvinä, vaikkei koko ajan yhdessä roikuttaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap kiittää kaikkia kommenteista! Näinhän se on, että hyviä toimintatapoja on monenlaisia ja kysymys on lähinnä siitä, että voinko itse hyvin tällaisessa kuviossa ja se täytyy nyt itseni kanssa selvittää. Toisaalta lapset ovat vielä pieniä, että muuttuisiko tilanne sitten, kun kasvavat eivätkä tarvitse niin paljon hoitamista.
Sitä en halua, että miehelle tulee tunne, että joutuu jotenkin valitsemaan tai muuttamaan käytöstään minun vuokseni, sekään ei ole suhteen kannalta yhtään hyvä. Ja itsekin ajattelen lasten parasta. Eli näen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, joka sopeutua tilanteeseen täysillä tai päättää suhde.
Ankea joulu tiedossa, kun tätä mietin.
Mielipide vielä seuraavasta: oltiin miehen kanssa illallisella ravintolassa ja lasten äiti soitti. Mies toki vastasi, koska olisi voinut olla jotain kiireistä ja tärkeää. No, eksä halusi jutella lasten raha-asioista, eli ei mitään sellaista, mitä ei voisi hoitaa esim. seuraavana päivänä. Mies oli selvästi kiusaantunut, mutta ei saanut sanottua eksälleen, että on nyt vähän huonossa paikassa tai että soittaa myöhemmin uudestaan, vaan alkoi ensin siinä pöydässä ja sitten meni vielä eteiseen juttelemaan, siis kesken meidän illallisen. Tästä olisi pitänyt miehelle sanoa kyllä, mutta jotenkin en siinä hetkessä osannut ja kun en edes tiennyt, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
Tämä ravintolaesimerkki viittaa siihen, että mies ei kykene vetämään rajoja vielä exälleen, eikä elämään avoimesti uudessa suhteessa. Veikkaanpa, että jos exän ei-kiireellinen puhelu olisi tullut kesken kavereiden kanssa aloitetun illanvieton, mies olisi varmaan mutkattomasti sanonut, että soitellaanko myöhemmin, alotettiin juuri peli Kallen ja Villen kanssa.
Mutta tuollaista on paljon, jos ero on tuore ja lapset pieniä, ennen kuin erovanhemman identiteetti vakiintuu. Se ensimmäisen kumppanin ja kouluttajan osa vaan ei ole kovin palkitseva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kertoo paljon naisesta jos ei tällaista siedä. Kuka haluaa elämäänsä ilonpilaajan? Joita nämä ihmiset ovat, jotka eivät pysty asiallisesti hoitamaan edes eroa. Jos ihminen kauheasti vihaa mitään, niin pysy kaukana. Viha johtaa ainoastaan lisään vihaan ja kierre on loputon.
Äiti itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.
Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.
Sä olet sairas ja sun lapset pitäisi saada turvaan sulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti kahdelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.
Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.
Miksi itse olet ollut yhdessä ihmisen kanssa jonka voit vain heittää pois elämästäsi?
Koska luulin että hän oli jotain muuta kuin lopulta oli. Jos olisin eksän kanssa noin hyvissä väleissä mitä ihmiset täällä kuvaa olevansa, en todellakaan olisi rikkonut lapsilta kotia, vaan mennyt vaikka pariterapiaan. Ihan järjetöntä laittaa lapsia käymään eroa ja kaikkea siihen liittyvää läpi jos on noin hyvää pataa eksän kanssa. Silkkaa itsekkyyttä moninpuolin jolla sitten sorkitaan vielä niiden uusienkin kumppanien elämää.
Enkä todellakaan tarkoita että eksän kanssa pitäisi tapella tai ei saisi vaikka kerran/ pari vuodessa kahvitella lasten läsnäollessa. Mutta kyllä monella on selvästi jäänyt erotyö ja irtaantuminen tekemättä ja se ei välttämättä edes ole lasten etu.
Vanhemmuus ja parisuhde ovat eriasioita.
Vanhempien parisuhde on kuitenkin lasten arki. Parempi erota jos haluaa itselleen erillaisen parisuhteen tai olla ilman parisuhdetta. Samalla osoittaa lapsillekin, että yksi päätös elämässä ei määrittele loppuelämää. Voi pyrkiä itselle parempaan myös toisia kunnioittamalla.
Näin juuri. Kunnioittamalla myös siten, että jos toisella on uusi parisuhde alullaan, joka vieläpä näyttää siltä, että siitä ns. voisi tulla jotain, aikuinen ihminen ymmärtää vetäytyä hieman taka-alalle. Näin me toimitaan nimenomaan ystävienkin kanssa: jos vaikka sinkkuina on aina tavattu käydä tiistaina lenkillä, torstaina vesijuoksussa ja viikonloppuisin tehdä jotain yhdessä, me ymmärretään, että ei toiselle enää seurustelun alettua ole aikaa mun kanssa viettää samalla tavalla kuin sinkkuna.
Mutta sitten näissä exsuhdeystävyyksissä se ei toimikaan, vaan pitää olla valmiina kuten ap kuvaa vastailemaan puhelimeen kaiken maailman asioista vaikka illallispöydästä.
Eli koska munkin exällä ja mulla on erittäin hyvät välit ja arvostan häntä ihmisenä, vaikka meidän juttu ei toiminutkaan, niin itselleni se tarkoittaa justiin sitä, että annoin hänelle tilaa muodostaa uuden suhteen. Lopulta se johti siihen, että olen uudenkin vaimon kanssa hyvissä väleissä, ei me nyt mitään matkoja yhdessä tehdä, mutta joka juhlaan ja usein arjessakin mahdutaan samaan paikkaan, voidaan soitella lasten asioista jne.
Kyllä ne välit siis exään pysyy ihan tarpeeksi hyvinä, vaikkei koko ajan yhdessä roikuttaisikaan.
Mutta tietääkö ex tai edes mies mitä Ap pähkäilee? Ei pidä aina olettaa vaan keskustella, muuallakin kuin vauvapalstalla.
Ravinrtola tilanteessakin Ap jättää sanomatta mitä ajattelee, suhde on vielä vieraskoreus-vaiheessa ei välttämättä edes mitää vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kiittää kaikkia kommenteista! Näinhän se on, että hyviä toimintatapoja on monenlaisia ja kysymys on lähinnä siitä, että voinko itse hyvin tällaisessa kuviossa ja se täytyy nyt itseni kanssa selvittää. Toisaalta lapset ovat vielä pieniä, että muuttuisiko tilanne sitten, kun kasvavat eivätkä tarvitse niin paljon hoitamista.
Sitä en halua, että miehelle tulee tunne, että joutuu jotenkin valitsemaan tai muuttamaan käytöstään minun vuokseni, sekään ei ole suhteen kannalta yhtään hyvä. Ja itsekin ajattelen lasten parasta. Eli näen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, joka sopeutua tilanteeseen täysillä tai päättää suhde.
Ankea joulu tiedossa, kun tätä mietin.
Mielipide vielä seuraavasta: oltiin miehen kanssa illallisella ravintolassa ja lasten äiti soitti. Mies toki vastasi, koska olisi voinut olla jotain kiireistä ja tärkeää. No, eksä halusi jutella lasten raha-asioista, eli ei mitään sellaista, mitä ei voisi hoitaa esim. seuraavana päivänä. Mies oli selvästi kiusaantunut, mutta ei saanut sanottua eksälleen, että on nyt vähän huonossa paikassa tai että soittaa myöhemmin uudestaan, vaan alkoi ensin siinä pöydässä ja sitten meni vielä eteiseen juttelemaan, siis kesken meidän illallisen. Tästä olisi pitänyt miehelle sanoa kyllä, mutta jotenkin en siinä hetkessä osannut ja kun en edes tiennyt, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
Haluat muuta kuin mitä tämä mies tarjoaa. Älä kuvittele, että hänen hoivaviettinsä lapsiaan kohtaa sammuisi. Miksi hän heitä hylkäisi.
Näet ongelmia suhteessanne jo paljon, silti kuvittelet että menetät jotakin jos eroatte. Ristiriitaista.
Hän on perheellinenmies, jos et pysty sitä arvostamaan se on ok. Älä odota että tilanne muuttuisi katkeroidut vain.
Haluat, että mies jättäisi lapsensa vähemmälle huomiolle? Jos teille joskus tulisi lapsia vastakkainasettelut vain jatkuisivat ja pahentuisivat.
Hienoa kun huomasit tämän nyt, miehen on hyvä tietää arvosi aikaisessa vaiheessa. Helpompi hänenkin päästää irti.
Ei, vaan ap haluaa, että mies jättäisi exvaimonsa vähemmälle huomiolle, esim. silloin, kun istutaan romanttisella illallisella ravintolassa.
Minusta on aivan pöllöpäistä, että tätä ei tajuta, tai että mies itse ei tajua. Se voisi itselleni olla syy miettiä, haluanko oikeasti sellaisen suhteen, jossa mies ei exvaimon kanssa kykene sopimaan yksinkertaisia sääntöjä kuten että laita whappis, jos on jotain tärkeää ja että muutenkaan ei tarvitse ilta-aikaan soitella,koska on erittäin todennäköistä, että olen silloin uuden naisystäväni kanssa tekemässä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kiittää kaikkia kommenteista! Näinhän se on, että hyviä toimintatapoja on monenlaisia ja kysymys on lähinnä siitä, että voinko itse hyvin tällaisessa kuviossa ja se täytyy nyt itseni kanssa selvittää. Toisaalta lapset ovat vielä pieniä, että muuttuisiko tilanne sitten, kun kasvavat eivätkä tarvitse niin paljon hoitamista.
Sitä en halua, että miehelle tulee tunne, että joutuu jotenkin valitsemaan tai muuttamaan käytöstään minun vuokseni, sekään ei ole suhteen kannalta yhtään hyvä. Ja itsekin ajattelen lasten parasta. Eli näen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, joka sopeutua tilanteeseen täysillä tai päättää suhde.
Ankea joulu tiedossa, kun tätä mietin.
Mielipide vielä seuraavasta: oltiin miehen kanssa illallisella ravintolassa ja lasten äiti soitti. Mies toki vastasi, koska olisi voinut olla jotain kiireistä ja tärkeää. No, eksä halusi jutella lasten raha-asioista, eli ei mitään sellaista, mitä ei voisi hoitaa esim. seuraavana päivänä. Mies oli selvästi kiusaantunut, mutta ei saanut sanottua eksälleen, että on nyt vähän huonossa paikassa tai että soittaa myöhemmin uudestaan, vaan alkoi ensin siinä pöydässä ja sitten meni vielä eteiseen juttelemaan, siis kesken meidän illallisen. Tästä olisi pitänyt miehelle sanoa kyllä, mutta jotenkin en siinä hetkessä osannut ja kun en edes tiennyt, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
Tämä ravintolaesimerkki viittaa siihen, että mies ei kykene vetämään rajoja vielä exälleen, eikä elämään avoimesti uudessa suhteessa. Veikkaanpa, että jos exän ei-kiireellinen puhelu olisi tullut kesken kavereiden kanssa aloitetun illanvieton, mies olisi varmaan mutkattomasti sanonut, että soitellaanko myöhemmin, alotettiin juuri peli Kallen ja Villen kanssa.
Mutta tuollaista on paljon, jos ero on tuore ja lapset pieniä, ennen kuin erovanhemman identiteetti vakiintuu. Se ensimmäisen kumppanin ja kouluttajan osa vaan ei ole kovin palkitseva.
Koulutettavankaan osa ei ole kovin palkitseva, kyllä parisuhteessa on hyvä lähteä toisen arvostamisesta eikä muuttamisesta.
En kyllä lähtisi tuollaiseen, toki en ole viisain sanomaan. Eihän mies varmaankaan minun eksäni ole, mutta ei vaikuta, että tilaa on vielä uudelle suhteelle niin paljon kuin ap:lla...
Meillä siis ex-miehen kanssa vastaava tuollainen tilanne. Olemme kavereita. Ero tuli koska mies ei osaa ottaa muita huomioon arjessa, petti melkein kaikki isoimmat ja tärkeimmät lupauksensa, arvosteli ja kommentoi ilkeästi ja aivan ymmärtämättään. Lopun aikoina ei saanut vain minua vaan lapsetkin joskus itkemään aivan kohtuuttomalla ja osin sarkastisella määräilyllään. Eli: Ihminen, joka ei ajatuksella tai eleellä reagoi sitten toisen tunteisiin... johti eroon. Toivon tosiaan, että löytää jonkun sopivan samoinajattelijan joskus tai pysyttelee sinkkuna.
Mies ei kuitenkaan olisi tahtonut erota ja hänestä olin hänelle se oikea. En ollut. Pystymme huolehtimaan yhdessä lapsista. Ero on niin tuoreehko, että lastenhoitokuviot eivät ole täysin vakiintuneet vaan kuulostelemme lasten oloja ja menemme lapset edellä. Soittelemme päivittäin. Pidempiä välejä koitettu, mutta keskimmäinen lapsista alkaa ikävöidä ja stressata, kouluikäinen kuitenkin. Kaksi muuta viihtyvät hyvin molemmilla, tämä yksi minun luonani. Vietetään siksi paljon aikaa täällä ja miestä myös näkyy. Niin ei olisi minullakaan nyt tarpeeksi aikaa ja tilaa elämässäni uudelle miehelle. Teemme myös niitä erityisiä asioita edelleen yhdessä lasten kanssa lasten vuoksi ja olemme koko joulun yhdessä.
Romantiikka ja erotiikka kaveruudestamme on rapissut aikaa sitten ja sitä elvyteltiin aiiiivan liian pitkään, toki ex-miehen mielestä se maailman vähäpätöisin asia olikin. Eli sellaisesta yhteydestä välinpitämätön nainen voisi olla hänelle se oikea.
Ei kuitenkaan kiinnostaisi häiritä ketään miestä tällaisessa elämäntilanteessa, olkoon eron taustalla mitä vain. Jos mies olisi aivan vastustamattoman ihana jne. niin sanoisin, että ilmoittelee jos seurustelulle on enemmän sijaa esim. keväällä. Sitä odotellessa en sitten etsimällä etsisi ketään, mutta voihan joku viedä jalat alta jos vie. No toki itse en lähtisi virittelemään mitään liian vaikeaa. Ei vaan ole mehuja eikä uskoa sellaiseen häämöttäviin ongelmiin ja epäonneen. Jos suhteeseen joskus lähden, pitää sen tuntua hyvältä eikä arveluttaa jo 3 kk tapailun kohdalla.