Lue keskustelun säännöt.
Lähtisitkö kimppaan miehen kanssa, joka tapaa ex-vaimoaan säännöllisesti?
23.12.2022 |
Eli ovat eronneet, mutta exällä avaimet miehen kotiin ja käy siellä paljon, esim. hakemassa lasten tavaroita, hoitamassa lapsia miehen viikolla, jos miehellä on menoa.
Soittelevat joka päivä eikä vain lasten asioista, vaan muutakin juttelevat, ovat siis ystäviä.
Auttavat toisiaan esim. renkaiden vaihdossa, käyvät kaupassa. Käyvät myös "perheenä", eli yhdessä lasten kanssa esim. leffassa, ravintolassa, metsäretkillä, uimassa.
Onko tässä miehen puolelta tilaa uudelle kumppanille, eli kestäisittekö itse tällaista tilannetta uudessa suhteessa? Olemme tapailleet miehen kanssa useamman kuukauden, ja aluksi ajattelin, että on ihana vastuuntuntoinen isä ja on lasten parasta, mutta nyt olen alkanut miettiä, haluanko itse tällaista suhdetta kuitenkaan.
Minullakin on lapsi vuoroviikoin, vaihdetaan yleensä tekstarilla lapsen kuulumiset ja ihan joskus soitetaan, kun on jotain akuuttia. Ei tulisi kuuloonkaan, että soittelisin exälleni vain rupatellakseni tai kertoakseni omia kuulumisiani.
Kommentit (189)
41/189
|
23.12.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!
Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...
Minulla ainakin on romanttiisia tunteista ja haluja kumppaniani kohtaa. Ilmeisesti kaikilla ei ole kun ystävä siihen rooliin kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mikään normaali ystävyyssuhde, kuten joku tuolla väitti. Vai kenen aikuisen ystävällä on kaverin kotiin avaimet ja tulee milloin haluaa, soittelee joka päivä ja kertoo pienetkin kuulumiset, käy kaverille kaupassa kysymättä jne. Kuulostaa enemmän parisuhteelta tai lapsuusajan tiiviiltä ystävältä.
Omalla miehelläni on ystäviä enkä ole heistä mustasukkainen, käyvät yhdessä pelaamassa, baarissa ja joskus tulevat meille viettämään iltaa, mutta eivät nyt sentään aamusta iltaan ole tekemisissä joka päivä.
Ai. Kyllä minun ystävät auttavat esim lasten hoidossa jos minulla menee vaikka töissä pitkään. Ja puolin ja toisin tuodaan kaupasta jotain kun ollaan menossa kylään. Ei ne tule milloin haluaa tai käy kaupassa kysymättä mutta ei tullut tuossa aloituksessakaan. Ehkä minulla on parisuhde joihinkin ystäviini sitten.
Ei kannata olla yhdessä henkilön kanssa, jonka toimintatapoja ei arvosta.
Hanki arvojasi vastaava mies, joka näkee lapsiaan vain kellokortin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa suurin osa tähän vastanneista olla niitä ex-puolisoita...kyllähän se varmasti heille sopii. Lapset ja itse saa rusinat pullasta kun ex-mies on auttamassa ja viettämässä perhejuhlia, mutta sitten ei itse tarvitse antaa mitään vastineeksi.
Ap:lle sanon, että sinulle ei ole sijaa tuossa kuviossa tai sitten sinun on tyydyttävä elämään ns. laajennetussa perheessä jossa miehellä on muitakin tärkeitä naisia kuin puoliso. Minusta tässä ei ole edes väliä sillä onko miehellä romanttisia tunteita eksää kohtaan, koska jossain vaiheessa kuitenkin tulee valintatilanteita joissa täytyy päättää tärkeysjärjestys aiemman ja nykyisen perheen välillä. Ne voivat olla aika ikäviä tilanteita kaikille osapuolille.
Itse ex-puolisona en nimenomaan suostunut tuollaiseen kuvioon, kun ex-mies yritti koko ajan olla läsnä minun ja lasten elämässä vaikka hänellä oli jo uusi kumppani. Mies kuvitteli saavansa rusinat pullasta, ja piti minua eli ex-vaimoa ikään kuin tukena ja turvana mutta haki uuden huumaa uudelta puolisolta. Paremminhan tuo uudelle puolisolle sopii, joka saa miehestä vain sen ihanan puolen (aluksi siis, ennen kuin todellinen luonne paljastuu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!
Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...Minulla ainakin on romanttiisia tunteista ja haluja kumppaniani kohtaa. Ilmeisesti kaikilla ei ole kun ystävä siihen rooliin kelpaa.
Ystävyys on POHJA kuten sanoin. Mä en ainakaan pysty estämään romanttisia tunteita toista sukupuolta kohtaan, jos olisimme ylimmät ystävät ja toisen kanssa olisi tosi hyvä olla. Ja no tietty, ettei toinen ole ulkoisestikaan niin vastenmielinen. Mitä tuskin olisi, jos sen kanssa olisi tässä tapauksessa jo ollutkin parisuhteessa.
Enkä toisaalta haluaisi kumppanina olla vain se, jota käydään tuikkaamassa jalkoväliin, kun kaikki muu ihana ystävyysaika ja vapaa-ajan menot toinen menisi exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuus on normaali ja oikeutettu tunne, jos puolisoehdokas pitää päittäin yhteyttä toiseen vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen ja viettää aikaa hänen kanssaan. Siihen ei parisuhde mahdu. Ap sano asiasta miehelle selvästi ja ota selvä etäisyys vielä tässä vaiheessa. Tuskin mies vähentää exän tapailua ja perheen leikkimistä, mutta saapahan ajateltavaa mahdollisia uusia parisuhteita ajatellen. Ei kukaan nainen hyväksy tuollaista peliä.
Kuulostaa Bruce Willisin ja Demi Mooren erolta. Demihän kuuluu edelleen tiiviisti heidän perheeseensä, mutta sillä erolla, että se on Brucen vaimolle ihan fine. On niin monenlaisia perheitä, suhteita, ystävyyksiä... ei voi sanoa, mikä on oikein, mikä väärin, vaan aikuisten on keskenään sovittava pelisäännöt. Tiedän yhden tällaisen perhekuvion, jossa nyksä ja eksä ovat ystävystyneet niin, että käyvät jopa lomilla kaksin :D
Kaikki on sallittua, niin kauan kun se on kaikille osapuolille hyvä ratkaisu.
Nythän on kyse siitä, ettet voi hyväksyä tätä tilannetta. Se onkin tässä nyt se juttu, ei muiden mielipiteet, joita nyt kyselet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!
Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...Minulla ainakin on romanttiisia tunteista ja haluja kumppaniani kohtaa. Ilmeisesti kaikilla ei ole kun ystävä siihen rooliin kelpaa.
Ystävyys on POHJA kuten sanoin. Mä en ainakaan pysty estämään romanttisia tunteita toista sukupuolta kohtaan, jos olisimme ylimmät ystävät ja toisen kanssa olisi tosi hyvä olla. Ja no tietty, ettei toinen ole ulkoisestikaan niin vastenmielinen. Mitä tuskin olisi, jos sen kanssa olisi tässä tapauksessa jo ollutkin parisuhteessa.
Enkä toisaalta haluaisi kumppanina olla vain se, jota käydään tuikkaamassa jalkoväliin, kun kaikki muu ihana ystävyysaika ja vapaa-ajan menot toinen menisi exän kanssa.
Nyt ymmärrän tämän joidenkin mustasukkaisuuden kun itse ollaan haarat levällään jokaisen miespuolisen kaverin kanssa. Puolisolla siis ei ilmeisesti saa olla yhtään naiskaveria.
Mies harvoin voi olla vain ystävä naisen kanssa, mutta exänsä kanssa voi hyvin olla koska on saanut panna häntä tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.
Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!
Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...Minulla ainakin on romanttiisia tunteista ja haluja kumppaniani kohtaa. Ilmeisesti kaikilla ei ole kun ystävä siihen rooliin kelpaa.
Ystävyys on POHJA kuten sanoin. Mä en ainakaan pysty estämään romanttisia tunteita toista sukupuolta kohtaan, jos olisimme ylimmät ystävät ja toisen kanssa olisi tosi hyvä olla. Ja no tietty, ettei toinen ole ulkoisestikaan niin vastenmielinen. Mitä tuskin olisi, jos sen kanssa olisi tässä tapauksessa jo ollutkin parisuhteessa.
Enkä toisaalta haluaisi kumppanina olla vain se, jota käydään tuikkaamassa jalkoväliin, kun kaikki muu ihana ystävyysaika ja vapaa-ajan menot toinen menisi exän kanssa.
Kiitä onneasi, että et ole biseksuaali. Et voisi olla ystävä kenenkään kanssa. Itse satun olemaan bi, ja IKINÄ en ole tuntenut mitään romanttista tai seksuaalista ystäviäni kohtaan. Sellaiseen kiinnostukseen tarvitsee vähän muutakin kuin vain sen, että toisen kanssa on hyvä olla - ja en tunne sellaista vetoa kehen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtis tuohon, mun nenään haisee noin lämmin suhde exään. Lapset on aina ykkösiä, mutta exien ei kuulu olla. Mies ei halua päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.
Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?
Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.
Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!
Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...
Miksi on erottu? Koska ei haluta olla enää parisuhteessa, se ei toimi, ja rakkaus ja seksuaalisuus henkilöiden välillä on kadonnut. Toista kohtaan ei tunne enää kumppanuutta.
Kun tulee lapsenlapsia exän kanssa , yhteydet lisääntyy huomattavasti. Lapsilla on kaikenlaista juhlaa , joissa isovanhemmat mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.
Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?
Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.
Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.
Niin, kyllä minä melkein joka päivä jotain soittelen eksän kanssa. Mutta en nyt ymmärrä kysymystä sairastumisesta. Kun eksäni sairastuu, hän sairastaa kotonaan, ei hän minua sinne pyydä auttelemaan. Eihän ystävänkään sairastuminen minua mihinkään velvoittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mikään normaali ystävyyssuhde, kuten joku tuolla väitti. Vai kenen aikuisen ystävällä on kaverin kotiin avaimet ja tulee milloin haluaa, soittelee joka päivä ja kertoo pienetkin kuulumiset, käy kaverille kaupassa kysymättä jne. Kuulostaa enemmän parisuhteelta tai lapsuusajan tiiviiltä ystävältä.
Omalla miehelläni on ystäviä enkä ole heistä mustasukkainen, käyvät yhdessä pelaamassa, baarissa ja joskus tulevat meille viettämään iltaa, mutta eivät nyt sentään aamusta iltaan ole tekemisissä joka päivä.
Minulla on avara-avain eksän luona. Aiemmin oli ystävän luona. Ihan siltä varalta, jos unohdan omani, ettei tarvitse maksaa 50 eur ovenavausmaksua. Ja ollessani lomamatkoilla, käy eksä kastelemassa kukat ja katsomassa postit - tämän voisi tietysti tehdä joku muukin, mutta kun siellä on lastenkin posteja, niin ihan luontevaa että toinen vanhempi voi sitten vaikka ottaa lapsille tulleen lääkärikuoren ja avata sen.
Jos kerran avoimesti tuota tekee niin miksi ei. Joillekin ihan oikeasti käy niin että tulevat paremmin toimeen ystävinä kuin puolisona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!
Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...Minulla ainakin on romanttiisia tunteista ja haluja kumppaniani kohtaa. Ilmeisesti kaikilla ei ole kun ystävä siihen rooliin kelpaa.
Ystävyys on POHJA kuten sanoin. Mä en ainakaan pysty estämään romanttisia tunteita toista sukupuolta kohtaan, jos olisimme ylimmät ystävät ja toisen kanssa olisi tosi hyvä olla. Ja no tietty, ettei toinen ole ulkoisestikaan niin vastenmielinen. Mitä tuskin olisi, jos sen kanssa olisi tässä tapauksessa jo ollutkin parisuhteessa.
Enkä toisaalta haluaisi kumppanina olla vain se, jota käydään tuikkaamassa jalkoväliin, kun kaikki muu ihana ystävyysaika ja vapaa-ajan menot toinen menisi exän kanssa.Kiitä onneasi, että et ole biseksuaali. Et voisi olla ystävä kenenkään kanssa. Itse satun olemaan bi, ja IKINÄ en ole tuntenut mitään romanttista tai seksuaalista ystäviäni kohtaan. Sellaiseen kiinnostukseen tarvitsee vähän muutakin kuin vain sen, että toisen kanssa on hyvä olla - ja en tunne sellaista vetoa kehen tahansa.
Tässä on kuitenkin se ero, että sen exän kanssa on oltu ihan hulluna rakkaudesta ja himosta, on ollut vuosien romanttinen suhde, on ollut se kaikki, se kemia, se tunne, ne reaktiot. Onhan siinä eroa.