Lähtisitkö kimppaan miehen kanssa, joka tapaa ex-vaimoaan säännöllisesti?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on edelleen yhteydesä minuun ja lapsiin, vaikka on mennyt uuelleen naimisiin. Olemme joka joulu vaihtaneet lahjoja ja kahvitelleet yhdessä uuden vaimon kanssa. En näe tässä mitään ongelmia.

Molemmilla on eron jälkeen oma elämänsä, mutta yhteistä menneisyyttä ei pysty pyyhkimään pois.

Kahvittelu jouluisin on vähän eri asia kuin yhteydenpito päivittäin, arjen jakaminen, metsäretket ja uimahallireissut.

Tämä on juuri se, mitä ap miettii. Että haluanko osaksi tätä isoa perhettä (siis toistaiseksi minua ei ole kutsuttu näihin viettoihin mukaan, mutta jos suhde miehen kanssa syvenee, niin varmaan se tulee ajankohtaiseksi) vai haluanko sellaisen suhteen, jossa tosiaan meidän parisuhteemme on se yksikkö, kuten yksi vastaaja tuossa kirjoitti.

Omalla eksälläni on uusi vaimo ja he ovat tehneet minulle selväksi, että ovat nyt "perhe", eikä itselle tulisi mieleenkään mennä siihen väliin säätämään. Ehkä siksi tuntuisi normaalilta myös itselleni vastaava parisuhde.

Te joille tuo ei sovi niin oletteko mustasukkaisia kaikista puolisonne kavereista ja siitä että viettävät aikaa heidän kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Te joille tuo ei sovi niin oletteko mustasukkaisia kaikista puolisonne kavereista ja siitä että viettävät aikaa heidän kanssaan?

En ole.

Miten tuo nyt poikkeaa siitä että olisi useampi vaimo virallisestikin. 

Äiti kahdelle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti itsekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.

Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.

Miksi itse olet ollut yhdessä ihmisen kanssa jonka voit vain heittää pois elämästäsi?

Koska luulin että hän oli jotain muuta kuin lopulta oli. Jos olisin eksän kanssa noin hyvissä väleissä mitä ihmiset täällä kuvaa olevansa, en todellakaan olisi rikkonut lapsilta kotia, vaan mennyt vaikka pariterapiaan. Ihan järjetöntä laittaa lapsia käymään eroa ja kaikkea siihen liittyvää läpi jos on noin hyvää pataa eksän kanssa. Silkkaa itsekkyyttä moninpuolin jolla sitten sorkitaan vielä niiden uusienkin kumppanien elämää.

Enkä todellakaan tarkoita että eksän kanssa pitäisi tapella tai ei saisi vaikka kerran/ pari vuodessa kahvitella lasten läsnäollessa. Mutta kyllä monella on selvästi jäänyt erotyö ja irtaantuminen tekemättä ja se ei välttämättä edes ole lasten etu.

Vanhemmuus ja parisuhde ovat eriasioita.

Vanhempien parisuhde on kuitenkin lasten arki. Parempi erota jos haluaa itselleen erillaisen parisuhteen tai olla ilman parisuhdetta. Samalla osoittaa lapsillekin, että yksi päätös elämässä ei määrittele loppuelämää. Voi pyrkiä itselle parempaan myös toisia kunnioittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Te joille tuo ei sovi niin oletteko mustasukkaisia kaikista puolisonne kavereista ja siitä että viettävät aikaa heidän kanssaan?

Ihmettelisin, jos joku ois noin tiiviisti yhteydessä kavereihinsa, että ihan päivittäin soitellaan kuulumisia. Mulla on kavereita, mutta aina ei edes soitella joka viikko tai viestitellä, jos on kiireitä. 

Lasten kannalta on hienoa että vanhemmat ovat väleissä. Uusien puolisoiden voi olla vaikea sulautua tuollaiseen kuvioon jossa exät viettävät paljon aikaa yhdessä. Ehkä heidän, siis lasten vanhempien olisi hyvä miettiä kannattaako siihen tuoda uusia kumppaneita.

Tuollainen voisi toimia jos näillä vanhemmilla ei ole minkäänlaisia tunteita tai haikailuita entiseen. Joskushan joku voi "roikkua" exässä kun toivoo että yhteenpaluu olisi mahdollista.

Mielestäni olisi kiva jos uudet puolisot ja heidän mahdolliset lapset otettaisiin avoimesti mukaan perheretkiin, juhliin jne..

Satunnaiset renkaanvaihdot sun muut ei mielestäni haittaisi.

Ap juuri tätä miettii, että olenko mustasukkainen vai mistä on kyse. Mies on todella ihana ja meillä synkkaa hyvin, mutta mitä enemmän mieheen tutustun, sitä selvemmäksi tulee, että hän tosiaan jakaa arkeaan lasten äidin kanssa. Ja tavallaan toki ymmärränkin, esim. kahden pienen lapsen kanssa on vaikea mennä uimaan ainoana aikuisena ja kyllähän lapsiperhearki on helpompaa, kun sitä on kaksi jakamassa.

Ja mietin myös sitä, olenko tavallaan kateellinen miehen eksälle, koska oma eksäni ei ole minua yhtään auttanut, vaan lapsen ollessa pieni todellakin hoidin yksin kaiken ja eksäni taas hoitaa lastamme yhdessä vaimonsa kanssa. Ja välillä lapsenikin puolesta surettaa, että hänellä ei ole tällaista lämmintä eroperhettä.

Ehkä meidän suhteella ei ole edellytyksiä jatkua. Surettaa itseäni todella paljon. Mutta täytyy joulun jälkeen jutella miehen kanssa asiasta.

Ai niin, joulunkin mies viettää vanhan perheensä kanssa. Oma lapseni on isällään, joten itse menen vanhemmilleni.

Vierailija kirjoitti:

Äiti kahdelle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti itsekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.

Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.

Miksi itse olet ollut yhdessä ihmisen kanssa jonka voit vain heittää pois elämästäsi?

Koska luulin että hän oli jotain muuta kuin lopulta oli. Jos olisin eksän kanssa noin hyvissä väleissä mitä ihmiset täällä kuvaa olevansa, en todellakaan olisi rikkonut lapsilta kotia, vaan mennyt vaikka pariterapiaan. Ihan järjetöntä laittaa lapsia käymään eroa ja kaikkea siihen liittyvää läpi jos on noin hyvää pataa eksän kanssa. Silkkaa itsekkyyttä moninpuolin jolla sitten sorkitaan vielä niiden uusienkin kumppanien elämää.

Enkä todellakaan tarkoita että eksän kanssa pitäisi tapella tai ei saisi vaikka kerran/ pari vuodessa kahvitella lasten läsnäollessa. Mutta kyllä monella on selvästi jäänyt erotyö ja irtaantuminen tekemättä ja se ei välttämättä edes ole lasten etu.

Vanhemmuus ja parisuhde ovat eriasioita.

Vanhempien parisuhde on kuitenkin lasten arki. Parempi erota jos haluaa itselleen erillaisen parisuhteen tai olla ilman parisuhdetta. Samalla osoittaa lapsillekin, että yksi päätös elämässä ei määrittele loppuelämää. Voi pyrkiä itselle parempaan myös toisia kunnioittamalla.

No ainakaan uusia kumppaneita ei tuossa kunnioiteta. Eronneet haluaa vaan poimia rusinoita pullasta itselleen = pyrkiä itselleen parempaan muista välittämättä. Sen voi sitten vielä verhota lasten parhaaseen.

Ap:lle sanoisin että älä astu moiseen lankaan. Olen tuollaisia miehiä itsekin tässä eron jälkeen tavannut ja et sellaisen kanssa saa omaa perhettä rakennettua, kun liitossa pyörii aina kolmas osapuoli heiluttamalla lasten paras korttia. Se kaikki aika minkä mies viettää eksän renkaita vaihdellen tms on todellakin pois sinulta ja teidän perheeltä. Miehen lapset on teidän perhettä - eksä ei.

Vierailija kirjoitti:

Mä tuntisin itseni täysin toisarvoiseksi miehen elämässä. Niin teen nytkin, tosin miehellä ja miehen eksällä ei ole lapsia. Ja mies salailee kun on eksänsä kanssa yhteyksissä. En itse tätä siedä ja olen yrittänyt saada oman pääni käännettyä, mutta heikolta näyttää.

Jos olet tuntenut jonkun ihmisen vuosia ja välität, onko mielestäsi luontevaa yhtäkkiä hylätä koko ihminen elämästä? Eihän se tarkoita, että eläisivät enää kuten rakastavaiset, vaan kuten ystävät - toisiaan aina rakastavat. Hylkäisitkö sisaruksesi loppuiäksi, kun tutustut uuteen ystävään? Ei enää koskaan sanaakaan? Ei edes olemassaoloa, vaan kadonnut iäksi kuin kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, joulunkin mies viettää vanhan perheensä kanssa. Oma lapseni on isällään, joten itse menen vanhemmilleni.

Tuli ihan suru sun puolesta. Oma tapailumies (jolla on myös lapsia) ei todellakaan vietä jouluaan eksän kanssa vaan kysyi juuri minulta mitä tehdään, kun mun lapset lähtee omalle isälleen :) Löydät varmasti paremman miehen, jos nykyinen ei ymmärrä sinua arvostaa.

Mä kans mietin, että miksi on erottu, jos noin ihanasti viihdytään yhdessä, ylimpiä ystäviä, viestitään kuulumisia ja kaikkee ihkuu. Tuo kaikkihan on hyvän parisuhteen perustus. Jos noin ihanasti menisi ja on vielä yhteiset lapset, niin innosta kiljuen olisin vielä yhdessä!

Siksipä minusta tuntuu oudolle tuollaiset... Onko erottu liian hätäisesti? Alkaako vanha suola janottaa? Kiinnostaako aika exän kanssa sittenkin enemmän kuin nyxän kanssa...

Lähtisin. Bi-tyttö Minttu

Lähtisin ehdottomasti kimppaan. Arvostan, että ihminen on aikuinen tunne-elämältään, eikä aiheuta turhia vastakkainasetteluja tai kanna kaunoja syyttä. Itselläkin helpompaa sellaisen suhteellisuudentajuisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tuntisin itseni täysin toisarvoiseksi miehen elämässä. Niin teen nytkin, tosin miehellä ja miehen eksällä ei ole lapsia. Ja mies salailee kun on eksänsä kanssa yhteyksissä. En itse tätä siedä ja olen yrittänyt saada oman pääni käännettyä, mutta heikolta näyttää.

Jos olet tuntenut jonkun ihmisen vuosia ja välität, onko mielestäsi luontevaa yhtäkkiä hylätä koko ihminen elämästä? Eihän se tarkoita, että eläisivät enää kuten rakastavaiset, vaan kuten ystävät - toisiaan aina rakastavat. Hylkäisitkö sisaruksesi loppuiäksi, kun tutustut uuteen ystävään? Ei enää koskaan sanaakaan? Ei edes olemassaoloa, vaan kadonnut iäksi kuin kuollut?

Panetko sä myös omia sisaruksia? Sisarusta ei oikein voi verrata vanhaan panoon, kuten myös ei ystävää. Se koko suhdedynamiikka, historia ja kaikki on aivan eri asia.

Eihän tuo ole mikään normaali ystävyyssuhde, kuten joku tuolla väitti. Vai kenen aikuisen ystävällä on kaverin kotiin avaimet ja tulee milloin haluaa, soittelee joka päivä ja kertoo pienetkin kuulumiset, käy kaverille kaupassa kysymättä jne. Kuulostaa enemmän parisuhteelta tai lapsuusajan tiiviiltä ystävältä.

Omalla miehelläni on ystäviä enkä ole heistä mustasukkainen, käyvät yhdessä pelaamassa, baarissa ja joskus tulevat meille viettämään iltaa, mutta eivät nyt sentään aamusta iltaan ole tekemisissä joka päivä.

Me olemme eksän kanssa hyvää pataa ja käymme vaikkapa välillä yhdessä ravintolassa ja lapset mukana. Lapset ovat jo 17v kaksoset ja olemme kokeneet että edelleen mukava tehdä jotakin yhdessä silloin kun he vielä suostuvat mukaan. Kyllä me olemme yhteydessä muutoinkin kuin pelkästään lasten asioiden vuoksi useinkin.

Erosimm pari vuotta sitten kun olimme jo pitkään olleet vain ystäviä. Asumme lähekkäin ja lapset voivat tulla ja mennä miten haluavat kodista toiseen. Uutta kumppania kummallakaan ei ole. Omalta kohdaltani suuri syy on juuri lapset. En halua uutta ja vierasta naista kotiini tuoda niin kauan kun lapset vielä täällä osin asuvat. Koska vaikka lapsemme jo melkein täysi-ikäisiä niin uusi suhde jäisi kakkoseksi lapsia vastaan ja olisi epäreilu myös uutta kumppania kohtaan.

No omia avaimia ei tarttisi olla, mutta muuten hyvä kun väleissä eksään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tuntisin itseni täysin toisarvoiseksi miehen elämässä. Niin teen nytkin, tosin miehellä ja miehen eksällä ei ole lapsia. Ja mies salailee kun on eksänsä kanssa yhteyksissä. En itse tätä siedä ja olen yrittänyt saada oman pääni käännettyä, mutta heikolta näyttää.

Jos olet tuntenut jonkun ihmisen vuosia ja välität, onko mielestäsi luontevaa yhtäkkiä hylätä koko ihminen elämästä? Eihän se tarkoita, että eläisivät enää kuten rakastavaiset, vaan kuten ystävät - toisiaan aina rakastavat. Hylkäisitkö sisaruksesi loppuiäksi, kun tutustut uuteen ystävään? Ei enää koskaan sanaakaan? Ei edes olemassaoloa, vaan kadonnut iäksi kuin kuollut?

Panetko sä myös omia sisaruksia? Sisarusta ei oikein voi verrata vanhaan panoon, kuten myös ei ystävää. Se koko suhdedynamiikka, historia ja kaikki on aivan eri asia.

Romanttinen rakkaushan on loppunut. Ei se silti tarkoita, ettei ihmistä voisi arvostaa. Muunakin kuin omana kumppanina. Mukavana tyyppinä. Jos hän tällainen on.

Jos suhde on perustunut pelkkään seksiin, ei tietenkään jää jäljelle mitään ystävyyttä kun se otetaan kuviosta pois. Monet pystyvät kuitenkin kohtaamaan kumppaninsakin syvemmällä tasolla, jolloin erilaisista toiveista huolimatta voi arvostaa toista ihmisenä eronkin jälkeen.