Lue keskustelun säännöt.
Lähtisitkö kimppaan miehen kanssa, joka tapaa ex-vaimoaan säännöllisesti?
23.12.2022 |
Eli ovat eronneet, mutta exällä avaimet miehen kotiin ja käy siellä paljon, esim. hakemassa lasten tavaroita, hoitamassa lapsia miehen viikolla, jos miehellä on menoa.
Soittelevat joka päivä eikä vain lasten asioista, vaan muutakin juttelevat, ovat siis ystäviä.
Auttavat toisiaan esim. renkaiden vaihdossa, käyvät kaupassa. Käyvät myös "perheenä", eli yhdessä lasten kanssa esim. leffassa, ravintolassa, metsäretkillä, uimassa.
Onko tässä miehen puolelta tilaa uudelle kumppanille, eli kestäisittekö itse tällaista tilannetta uudessa suhteessa? Olemme tapailleet miehen kanssa useamman kuukauden, ja aluksi ajattelin, että on ihana vastuuntuntoinen isä ja on lasten parasta, mutta nyt olen alkanut miettiä, haluanko itse tällaista suhdetta kuitenkaan.
Minullakin on lapsi vuoroviikoin, vaihdetaan yleensä tekstarilla lapsen kuulumiset ja ihan joskus soitetaan, kun on jotain akuuttia. Ei tulisi kuuloonkaan, että soittelisin exälleni vain rupatellakseni tai kertoakseni omia kuulumisiani.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.
Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?
Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.
Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.
Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...
No jos siis toinen on niin hyvä ystävä, että hänen kanssaan olo on mutkatonta lasten kanssa koko ajan ja on tarvetta soitellakin useasti, vaikka juuri on toinen ovesta lähtenyt, niin miksi sitten hänen kanssaan ei voisi asua?'
Ja siis oliko sulla parisuhteen aikana jotenkin tapana pitää esille teidän seksielämää lapsille vai miten lapset seksielämään liittyy - sullako ei olisi kykyä hoidella avoimen liiton seksielämää poissa kotoa, lasten silmissä, vaan rävähtäisi seksikommuuniksi kertaheitolla?
Huoh, av-mammojen käsitys avoimesta liitosta...
Huoh luusereiden käsitys siitä, mihin kannattaisi tyytyä...
Pienet lapset ja soittelevat lasten asioista kuten hankinnoista/raha-asioista ja hoitavat pieniä lapsia hyvin joustavasti. Väärin? Ei saa.
Koska tarkoittaa sitä, että isä ja äiti tulevat niin hyvin toimeen ja tykkäävät toisistaan niin paljon, että heidän pitäisi asua yhdessä? Ja viritellä siihen yhdessäasumisen kylkeen seksisuhteita? Täysin varteenotettavia, rakastavia ja itseään kunnioittavia sivuheilojahan on ihan pilvin pimein, joille riittää kunhan käy heitä välillä astumassa/astutettavana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.
Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?
Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.
Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.
Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...
Sosiaalipuolen ammattilaisena sanon, että ihan tervettä on todellakin erotessa laittaa välit vähintäinkin riittävän poikki. Lapset nimittäin lähes aina (ei silti toki aina) toivovat vanhempien menevän takaisin yhteen, joten vanhempien epäterve roikkuminen on kyllä pahasta lapsen kehitykselle.
Olen parin kommentoineen kanssa samaa mieltä, että henkinen ero olisi hyvä tehdä samalla kun tekee fyysisen eron. Eikä sen tarvitse tarkoittaa riitelyä tai sitä, että lasten asioista ei voida muka sopia.
Mutta turha soittelu ja yhteydenpito, joka palvelee ensisijiasesti aikuisten irtipäästämisen pehmentämisenä ei ole lapsen etu, vaikka lapsen asiat asiaksi tikusta otettaisiinkin.
Sosiaalipuolen työntekijäksi teen todella paljon oletuksia. Se että on ero tehty tarkoittaa sitä ettei enää ikinä voida olla ystäviä.
En suostuisi. Ero on vielä kesken ja järjestely on muutenkin rajaton.Ei tuohon mahdu uutta kumppania.
Ex:lle ei kuulu nyxän avain ja pääsy nyxän kotiin jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.
Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?
Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.
Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.
Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...
No jos siis toinen on niin hyvä ystävä, että hänen kanssaan olo on mutkatonta lasten kanssa koko ajan ja on tarvetta soitellakin useasti, vaikka juuri on toinen ovesta lähtenyt, niin miksi sitten hänen kanssaan ei voisi asua?'
Ja siis oliko sulla parisuhteen aikana jotenkin tapana pitää esille teidän seksielämää lapsille vai miten lapset seksielämään liittyy - sullako ei olisi kykyä hoidella avoimen liiton seksielämää poissa kotoa, lasten silmissä, vaan rävähtäisi seksikommuuniksi kertaheitolla?
Huoh, av-mammojen käsitys avoimesta liitosta...
Voi se jonkun käsitys olla avoimesta suhteesta. En minäkään jaa tuossa yllä olevaa käsitystä parisuhteesta, tuosta kun jonkun mielestä romattiset tunteet ja seksi ei kuulu sellaiseen. Minuta se ei ole ollenkaan parisuhde mutta jollakin sellainen on.
Eivät läheskään kaikki erolapset jatkuvasti toivo vanhempiensa palaavan yhteen. Itse olen eroperheestä eikä meistä lapsista kukaan missään vaiheessa toivoneet vanhempiemme palaavan yhteen. He erosivat asiallisesti ja ovat yli 20 vuotta eron jälkeen ystäviä. Me vietimme edelleen juhlat ja vapaa-aikaakin usein yhdessä. En missään vaiheessa haaveillut heidän palaavan yhteen. Näinhän selvästi eron äitini onnellisuudessa, hänen elämästään tuli hyvää ja tasapainoista. Säälin isääni, joka syytti itseään ja kaipasi äitiä eikä kyennyt uuteen suhteeseen, mutten ikinä ajatellut, että hän ansaitsisi vielä mahdollisuuden. Äiti ansaitsi ja ansaitsee uuden onnensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.
Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?
Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.
Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.
Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...
No jos siis toinen on niin hyvä ystävä, että hänen kanssaan olo on mutkatonta lasten kanssa koko ajan ja on tarvetta soitellakin useasti, vaikka juuri on toinen ovesta lähtenyt, niin miksi sitten hänen kanssaan ei voisi asua?'
Ja siis oliko sulla parisuhteen aikana jotenkin tapana pitää esille teidän seksielämää lapsille vai miten lapset seksielämään liittyy - sullako ei olisi kykyä hoidella avoimen liiton seksielämää poissa kotoa, lasten silmissä, vaan rävähtäisi seksikommuuniksi kertaheitolla?
Huoh, av-mammojen käsitys avoimesta liitosta...
Voi se jonkun käsitys olla avoimesta suhteesta. En minäkään jaa tuossa yllä olevaa käsitystä parisuhteesta, tuosta kun jonkun mielestä romattiset tunteet ja seksi ei kuulu sellaiseen. Minuta se ei ole ollenkaan parisuhde mutta jollakin sellainen on.
Mulla ainakin kyse oli siitä, että miksei niitä romanttisia tunteita ja seksiä voisi virittää, jos on kerran niin ihanaa aina viettää aikaa yhdessä ja on tosi hyvä olla toisen kanssa? Kyllä mulla siinä väkisinkin muitakin ajatuksia heräisi.
Ja toisaalta, jos se toinen on oikeasti ollut sellainen törppö, että ero on tullut syystäkin, niin ei mua kiinnostaisi mikään vapaa-ajan vietto ja loputon roikkuminen sellaisen kanssa. Kunhan sellaiset välit on, että lasten PAKOLLISET asiat hoidetaan.
Henkinen ero on tekemättä.
Lapsista ei ole joka päivä sellaista asiaa, että niistä pitäisi soitella.
Ja se muu "mitäpä kuuluu" - juttelu.
Soittaako mies exälleen vain jutellakseen? Jos näin on, niin miksi mies ei soita sinulle?
En katselisi tuollaista toimintaa.
Kuten moni muukin on todennut, miksi edes ovat eronneet, jos joka ikinen päivä pitää olla yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kimppakivaan, mutta vain jos pysytään heterolinjalla.
Arvostan tuollaista miestä. Jätä se meille muille fiksummille ja hyvän itsetunnon omaaville naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään muita tunteita exääni kohtaan kuin ystävyyteen perustuvia. Olemme säännöllisesti tekemisissä. Onneksi minun ja exän uusi kumppani ovat järkeviä ihmisiä eikä heitä asia häiritae. Luottamuksesta kaikki lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.
Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?
Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.
Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.
Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...
Tuollainen antaa vaan kylmän parisuhdemallin lapsille. Eivät hekään isona sitten halua läheisyyttä ja rakkautta kumppaneiltaan kun ovat tottuneet että se ei kuulu parisuhteeseen.
Vanhempani pysyivät yhdessä siihen asti että olin täysi-ikäinen. Nyt aikuisena vasta olen tajunnut ettei niillä mitää parisuhdetta ollut, ei sellaista tervettä mikä on normaali.
Siskoni asui yhdessä vaiheessa yhden seurustelukumppanin kanssa mutta muuten ei meistä kukaan kaipaa mitään läheisyyttä toiselta ihmiseltä. Miksi kaipaisi kun ei se meidän lapsuudenkodissakaan ollut mikään juttu.
En anna mitään kruunua niille jotka pysyy tuollaisissa suhteissa, pelkää halveksuntaa kun eivät lapsistaan välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.
Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?
Mun mielestä jos nähdään joskus ja jouluna, niin se ei ole uudelta kumppanilta pois, kun syynä ovat lapset. Mutta jos entisen ydinperheen tekemisiä ja menemisiä on enemmän kuin aikaa uuden kumppanin kanssa, niin kyllä uutena kokisin jääväni toiseksi.
Yhdellä työkaverilla on tällainen suhde, että he käyvät exän ja lasten kanssa sukulaisissa, on yhteinen auto. Hän on välillä exvaimon kotona yötä, ja tapaa siellä lapsia. Tätä yöksi jäämistä mun on ainakin vaikea ymmärtää jos on kuitenkin oma asunto samassa kaupungissa, että miksi asioita ei voi järjestää niin että lapset voi olla yötä kummassa paikassa vain?
Eli ainakin minulle se määrä ja laatu vaikuttaa siihen, että olisinko mustasukkainen. Toki jos mun kanssa lenkillä mies vastaa puhelimeen kun exä soittaa niin koen aika epäkohteliaaksi toiminnaksi, edellyttäen ettei siellä ole mikään hätätilanne lapsilla menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.
Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?
Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.
Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.
Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...
No jos siis toinen on niin hyvä ystävä, että hänen kanssaan olo on mutkatonta lasten kanssa koko ajan ja on tarvetta soitellakin useasti, vaikka juuri on toinen ovesta lähtenyt, niin miksi sitten hänen kanssaan ei voisi asua?'
Ja siis oliko sulla parisuhteen aikana jotenkin tapana pitää esille teidän seksielämää lapsille vai miten lapset seksielämään liittyy - sullako ei olisi kykyä hoidella avoimen liiton seksielämää poissa kotoa, lasten silmissä, vaan rävähtäisi seksikommuuniksi kertaheitolla?
Huoh, av-mammojen käsitys avoimesta liitosta...
Voi se jonkun käsitys olla avoimesta suhteesta. En minäkään jaa tuossa yllä olevaa käsitystä parisuhteesta, tuosta kun jonkun mielestä romattiset tunteet ja seksi ei kuulu sellaiseen. Minuta se ei ole ollenkaan parisuhde mutta jollakin sellainen on.
Mulla ainakin kyse oli siitä, että miksei niitä romanttisia tunteita ja seksiä voisi virittää, jos on kerran niin ihanaa aina viettää aikaa yhdessä ja on tosi hyvä olla toisen kanssa? Kyllä mulla siinä väkisinkin muitakin ajatuksia heräisi.
Ja toisaalta, jos se toinen on oikeasti ollut sellainen törppö, että ero on tullut syystäkin, niin ei mua kiinnostaisi mikään vapaa-ajan vietto ja loputon roikkuminen sellaisen kanssa. Kunhan sellaiset välit on, että lasten PAKOLLISET asiat hoidetaan.
Kuten sanottu. Ymmärrän tämän mustasukkaisuuden nyt kun sitä tulee niillä jotka itse virittelee ties mitä kaikkien toista sukupuolta edutavien ystävien kanssa.
Nämähän on siis varmasti myös niitä samoja jotka pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä, nyxä, seksi, paksu, muksu, maksu, jaksa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.
Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?
Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.
Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.
Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...
No jos siis toinen on niin hyvä ystävä, että hänen kanssaan olo on mutkatonta lasten kanssa koko ajan ja on tarvetta soitellakin useasti, vaikka juuri on toinen ovesta lähtenyt, niin miksi sitten hänen kanssaan ei voisi asua?'
Ja siis oliko sulla parisuhteen aikana jotenkin tapana pitää esille teidän seksielämää lapsille vai miten lapset seksielämään liittyy - sullako ei olisi kykyä hoidella avoimen liiton seksielämää poissa kotoa, lasten silmissä, vaan rävähtäisi seksikommuuniksi kertaheitolla?
Huoh, av-mammojen käsitys avoimesta liitosta...
Voi se jonkun käsitys olla avoimesta suhteesta. En minäkään jaa tuossa yllä olevaa käsitystä parisuhteesta, tuosta kun jonkun mielestä romattiset tunteet ja seksi ei kuulu sellaiseen. Minuta se ei ole ollenkaan parisuhde mutta jollakin sellainen on.
Mulla ainakin kyse oli siitä, että miksei niitä romanttisia tunteita ja seksiä voisi virittää, jos on kerran niin ihanaa aina viettää aikaa yhdessä ja on tosi hyvä olla toisen kanssa? Kyllä mulla siinä väkisinkin muitakin ajatuksia heräisi.
Ja toisaalta, jos se toinen on oikeasti ollut sellainen törppö, että ero on tullut syystäkin, niin ei mua kiinnostaisi mikään vapaa-ajan vietto ja loputon roikkuminen sellaisen kanssa. Kunhan sellaiset välit on, että lasten PAKOLLISET asiat hoidetaan.Kuten sanottu. Ymmärrän tämän mustasukkaisuuden nyt kun sitä tulee niillä jotka itse virittelee ties mitä kaikkien toista sukupuolta edutavien ystävien kanssa.
Nämähän on siis varmasti myös niitä samoja jotka pettää.
Jep kun väkisin tulee ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi enkä jatkaisi sinuna. Itsellä ei noin paha tilanne ole. Miehen lapset on jo aikuiset, mutta miehellä on avain exälleen. Käyvät yhdessä tapaamassa lapsenlapsiaan, mies auttaa exää renkaiden vaihdossa.
Olen puhunut asiasta miehelle, kun asia vaivaa. Mies ei ymmärrä, kun pitää exää ystävänään. Mies käy joulunakin exällään kun aikuiset lapset sinne tulee. Tunnen olevani se kakkonen. Minä en kuulu perheeseen. Mies sanoi ettei ex ole myöskään hänen perhettä, mutta teot sanoo toista. Vuosia ollaan yhdessä oltu. Nuo lasten lapsien syntymät tiivisti miehen ja exän välejä.
Itselläni on alaikäinen lapsi, mutta lapsen isän kanssa en ole missään tekemisissä.
Melkein kuin kirjoittaisit isästäni. Vanhempani erosivat, kun olin 8v, mutta he päättivät, että lapsilta ei mene perhettä. Koska eroon ei liittynyt erityistä dramatiikkaa, vanhemmat pysyivät ystävinä ja loivat toimivan mallin, jolla me lapset (sisko oli tuolloin 11v, veli 4v) emme joutuneet mihinkään välikäteen. Isä vain muutti pois kotoa, mutta saattoi tulla sinne koska tahansa tms. (tosiasiassa äiti ja isä olivat aika tarkasti sopineet, milloin ne käynnit olivat, mutta eihän me lapset siitä tiedetty).
Isä ja äiti ovat edelleen parhaat ystävykset ja isän nyxällä on erittäin iso ongelma se, että äiti ja isä viettävät joulua yhdessä, vaikka äiti on ollut etäparisuhteessa kohta 12 vuotta pääosin Suomen ulkopuolella työskentelevän miehen kanssa. Meille lapsille perhe on pysynyt samana aina, meille tämä on ollut hieno järjestely eikä äidin miesystäväkään ole sitä pahalla katsonut.
Ei parisuhteen päättyminen tarkoita sitä, että tuli valittua huono puoliso ja siitä pitää päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi enkä jatkaisi sinuna. Itsellä ei noin paha tilanne ole. Miehen lapset on jo aikuiset, mutta miehellä on avain exälleen. Käyvät yhdessä tapaamassa lapsenlapsiaan, mies auttaa exää renkaiden vaihdossa.
Olen puhunut asiasta miehelle, kun asia vaivaa. Mies ei ymmärrä, kun pitää exää ystävänään. Mies käy joulunakin exällään kun aikuiset lapset sinne tulee. Tunnen olevani se kakkonen. Minä en kuulu perheeseen. Mies sanoi ettei ex ole myöskään hänen perhettä, mutta teot sanoo toista. Vuosia ollaan yhdessä oltu. Nuo lasten lapsien syntymät tiivisti miehen ja exän välejä.
Itselläni on alaikäinen lapsi, mutta lapsen isän kanssa en ole missään tekemisissä.
Melkein kuin kirjoittaisit isästäni. Vanhempani erosivat, kun olin 8v, mutta he päättivät, että lapsilta ei mene perhettä. Koska eroon ei liittynyt erityistä dramatiikkaa, vanhemmat pysyivät ystävinä ja loivat toimivan mallin, jolla me lapset (sisko oli tuolloin 11v, veli 4v) emme joutuneet mihinkään välikäteen. Isä vain muutti pois kotoa, mutta saattoi tulla sinne koska tahansa tms. (tosiasiassa äiti ja isä olivat aika tarkasti sopineet, milloin ne käynnit olivat, mutta eihän me lapset siitä tiedetty).
Isä ja äiti ovat edelleen parhaat ystävykset ja isän nyxällä on erittäin iso ongelma se, että äiti ja isä viettävät joulua yhdessä, vaikka äiti on ollut etäparisuhteessa kohta 12 vuotta pääosin Suomen ulkopuolella työskentelevän miehen kanssa. Meille lapsille perhe on pysynyt samana aina, meille tämä on ollut hieno järjestely eikä äidin miesystäväkään ole sitä pahalla katsonut.
Ei parisuhteen päättyminen tarkoita sitä, että tuli valittua huono puoliso ja siitä pitää päästä eroon.
Miksi sitten erotaan? Siinäkö tilanteessa erotaan, kun tuli valittua hyvä puoliso ja siitä ei halua ollenkaan eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi enkä jatkaisi sinuna. Itsellä ei noin paha tilanne ole. Miehen lapset on jo aikuiset, mutta miehellä on avain exälleen. Käyvät yhdessä tapaamassa lapsenlapsiaan, mies auttaa exää renkaiden vaihdossa.
Olen puhunut asiasta miehelle, kun asia vaivaa. Mies ei ymmärrä, kun pitää exää ystävänään. Mies käy joulunakin exällään kun aikuiset lapset sinne tulee. Tunnen olevani se kakkonen. Minä en kuulu perheeseen. Mies sanoi ettei ex ole myöskään hänen perhettä, mutta teot sanoo toista. Vuosia ollaan yhdessä oltu. Nuo lasten lapsien syntymät tiivisti miehen ja exän välejä.
Itselläni on alaikäinen lapsi, mutta lapsen isän kanssa en ole missään tekemisissä.
Melkein kuin kirjoittaisit isästäni. Vanhempani erosivat, kun olin 8v, mutta he päättivät, että lapsilta ei mene perhettä. Koska eroon ei liittynyt erityistä dramatiikkaa, vanhemmat pysyivät ystävinä ja loivat toimivan mallin, jolla me lapset (sisko oli tuolloin 11v, veli 4v) emme joutuneet mihinkään välikäteen. Isä vain muutti pois kotoa, mutta saattoi tulla sinne koska tahansa tms. (tosiasiassa äiti ja isä olivat aika tarkasti sopineet, milloin ne käynnit olivat, mutta eihän me lapset siitä tiedetty).
Isä ja äiti ovat edelleen parhaat ystävykset ja isän nyxällä on erittäin iso ongelma se, että äiti ja isä viettävät joulua yhdessä, vaikka äiti on ollut etäparisuhteessa kohta 12 vuotta pääosin Suomen ulkopuolella työskentelevän miehen kanssa. Meille lapsille perhe on pysynyt samana aina, meille tämä on ollut hieno järjestely eikä äidin miesystäväkään ole sitä pahalla katsonut.
Ei parisuhteen päättyminen tarkoita sitä, että tuli valittua huono puoliso ja siitä pitää päästä eroon.
Sulla ei riitä ymmärrystä sille että isäsi kumppani saattaisi haluta välillä viettää joulua isäsi kanssa?
Äiti itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.
Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.
Eihän tuossa ole mitään pistetty p*skakaksi, päinvastoin.
Eron jälkeen perhe ei ole enää sama vaan erikseen. Miksi leikkiä lasten edessä, että ollaan vielä ehjä perhe? Kuunteleva korva, apu, ystävyys kaikki pitäisi löytyä siitä uudesta suhteesta (tai apu... mitäs jos hoidat itse asiasi, lasten asiat toki hoidetaan vanhempien voimin, se on normaalia, mutta siinäkin voisi miettiä sitä itsenäistä toimintaa niin paljon kuin mahdollista ilman exän lahkeessa roikkumista). Olisi aika tympeää sille uudelle puolisolle, että hän olisi vain seksiä varten ja ex olisi sitten kaikkea muuta varten.
Ja kyllä vaatii vähän omatoimisuutta. Alkaa tehdä ihan omia päätöksiä. Ostaa vaikka ne kengät muksulle alesta ilman raporttia ja puhelinsoittoja exän kanssa. Työnjako selville. Opettelee huoltamaan sitä autoa itse tai viedä huoltoon jne...