Lähtisitkö kimppaan miehen kanssa, joka tapaa ex-vaimoaan säännöllisesti?

Vierailija kirjoitti:

Oliko kolmosen vastaus ap:lle? Minulla on omasta mielestäni ihan hyvä itsetunto. Tarkoitatko siis, että lopettaisin suhteen vai että antaisin miehen rauhassa viettää "perhe-elämää" eksänsä ja lastensa kanssa?

Minua ei siis pätkääkään haittaa, että olen lasten jälkeen toisarvoinen, se on ok ja normaalia, mutta sen kanssa kipuilen, että haluanko suhdetta, jossa miehen exän tarpeet menee omieni edelle. Mies taas selvästi näkee lapset ja eksän yhtenä pakettina.

En ole puhunut asiasta miehelle, koska en halua vaikuttaa mustasukkaiselta tai mitenkään hankaloittaa hänen suhdetta lapsiinsa.

No ei se siltä näytä, että itsetunto on kunnossa. Lueppa tuo viestisi uudestaan ja ajatuksella ja sano vielä, että sen kirjoittajalla on itsetunto kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kahdelle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti itsekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.

Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.

Miksi itse olet ollut yhdessä ihmisen kanssa jonka voit vain heittää pois elämästäsi?

Koska luulin että hän oli jotain muuta kuin lopulta oli. Jos olisin eksän kanssa noin hyvissä väleissä mitä ihmiset täällä kuvaa olevansa, en todellakaan olisi rikkonut lapsilta kotia, vaan mennyt vaikka pariterapiaan. Ihan järjetöntä laittaa lapsia käymään eroa ja kaikkea siihen liittyvää läpi jos on noin hyvää pataa eksän kanssa. Silkkaa itsekkyyttä moninpuolin jolla sitten sorkitaan vielä niiden uusienkin kumppanien elämää.

Enkä todellakaan tarkoita että eksän kanssa pitäisi tapella tai ei saisi vaikka kerran/ pari vuodessa kahvitella lasten läsnäollessa. Mutta kyllä monella on selvästi jäänyt erotyö ja irtaantuminen tekemättä ja se ei välttämättä edes ole lasten etu.

Vanhemmuus ja parisuhde ovat eriasioita.

Vanhempien parisuhde on kuitenkin lasten arki. Parempi erota jos haluaa itselleen erillaisen parisuhteen tai olla ilman parisuhdetta. Samalla osoittaa lapsillekin, että yksi päätös elämässä ei määrittele loppuelämää. Voi pyrkiä itselle parempaan myös toisia kunnioittamalla.

Näin juuri. Kunnioittamalla myös siten, että jos toisella on uusi parisuhde alullaan, joka vieläpä näyttää siltä, että siitä ns. voisi tulla jotain, aikuinen ihminen ymmärtää vetäytyä hieman taka-alalle. Näin me toimitaan nimenomaan ystävienkin kanssa: jos vaikka sinkkuina on aina tavattu käydä tiistaina lenkillä, torstaina vesijuoksussa ja viikonloppuisin tehdä jotain yhdessä, me ymmärretään, että ei toiselle enää seurustelun alettua ole aikaa mun kanssa viettää samalla tavalla kuin sinkkuna.

Mutta sitten näissä exsuhdeystävyyksissä se ei toimikaan, vaan pitää olla valmiina kuten ap kuvaa vastailemaan puhelimeen kaiken maailman asioista vaikka illallispöydästä.

Eli koska munkin exällä ja mulla on erittäin hyvät välit ja arvostan häntä ihmisenä, vaikka meidän juttu ei toiminutkaan, niin itselleni se tarkoittaa justiin sitä, että annoin hänelle tilaa muodostaa uuden suhteen. Lopulta se johti siihen, että olen uudenkin vaimon kanssa hyvissä väleissä, ei me nyt mitään matkoja yhdessä tehdä, mutta joka juhlaan ja usein arjessakin mahdutaan samaan paikkaan, voidaan soitella lasten asioista jne.

Kyllä ne välit siis exään pysyy ihan tarpeeksi hyvinä, vaikkei koko ajan yhdessä roikuttaisikaan.

Mutta tietääkö ex tai edes mies mitä Ap pähkäilee? Ei pidä aina olettaa vaan keskustella, muuallakin kuin vauvapalstalla.

Ravinrtola tilanteessakin Ap jättää sanomatta mitä ajattelee, suhde on vielä vieraskoreus-vaiheessa ei välttämättä edes mitää vakavaa.

Eikö tuo nyt ole aivan itsestään selvää? Minä en alkaisi edes kaverin kanssa syömässä ollessa mitään turhanpäiväisiä arkiasioita jauhamaan kesken illan, vaan sanoisin, että puhutaan hei myöhemmin, mä olen ulkona syömässä.

Juuri tästähän on kyse: miehelle ei tule mieleenkään, että toimia voisi toisinkin, vaan automaattisesti kokee, että exvaimon soitto on semmoinen, että joka nosto seis ja tilanteet tauolle. Kyllä se jostain vain kertoo.

En takertuisi tuohon mieheen tuossa vaiheessa. Ongelmia luvassa.

Tiesikö se miehen ex-vaimo, että olitte illallisella kun soitti? Ei kai kukaan tarkoituksella kesken toisten treffien soittelisi jonninjoutavalla asialla. Ei edes vaikka haaveilisi yhteenpaluusta koska treffien tahallinen häiriköintihän vain riitauttaisi välejä. Siis ex-nainen ei tiennyt ja mies vahingossa vastasi kun luuli olevan jotain tärkeää ja nolona selvitti eteisessä puhelun loppuun. Vahinkomoka.

Ei tosin välttämättä luo sitä romanttista tunnelmaa sinun ja miehen välille, mitä kaipaat.

Näen ulkopuolelta kristallipallossani 99% riskin tässä isommille konflikteille kun jatkatte suhdetta. Sinä kaipaat omalla ajallasi ilman lapsia romantiikkaa täysillä. Tiedämme, että mies ei ole rajannut kesäänsä elämästään samalla tavalla kuin sinä vaan hänen elämässään lapset ja ex näkyvät "lapsettominakin" aikoina. Hän ei mahdollista sinulle kuuman huuman kokemusta, minkä keskiössä olette pyhästi vain te kaksi. Mitä yrität ymmärtää asian kuitenkin sinua loukaten. Tulet kokemaan, ettei mies rakasta tai tahdo olla kanssasi ja pettymään kun romanttisella lomamatkallannekin miehellä on lapset ja eksä mielessä. Mies yrittää sovitella, mutta olosi ei vain ole mukava. Projisoit ahdistuksen lopulta miehen eksään ja vieraisiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuulostaa siltä, että ovat vielä kovasti kiinni toisissaan. Itse olen aikoinaan eronnut ja ollut kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja eikä olisi tullut mieleenkään (paitsi ekana jouluna) viettää aikaa yhdessä perheenä eron jälkeen. Lapsetkin sopeutuivat uuteen järjestelyyn ja arki sujui hyvin ja suunnitellusti. 

Voi joutua ikävään tilanteeseen tuommoisessa suhteessa. Hyvää joulua ap:lle!

Niin sinä oletkin yh, eli exäsi ei menossa mukana ole. Ihan eri tilanne kuin yhteyshuoltajuus.

Vierailija kirjoitti:

Ja kertoo paljon naisesta jos ei tällaista siedä. Kuka haluaa elämäänsä ilonpilaajan? Joita nämä ihmiset ovat, jotka eivät pysty asiallisesti hoitamaan edes eroa. Jos ihminen kauheasti vihaa mitään, niin pysy kaukana. Viha johtaa ainoastaan lisään vihaan ja kierre on loputon.

Eikö sekin olisi aikuista ja kunnioittavaa, että kunnioittaa nykyistä kumppaniaan, eikä hypi exän kanssa sinne tänne ja kesken illallisen ei-kiireelliseen puheluun?

Lapset toki etusijalla ja heidän kiireelliset asiat. Sitten nyxä. Ja sitten vasta se exä.

Ehkä tuossa tilanteessa lähtisin siitä, että pienten lasten vanhemmuus on oikeasti intensiivistä läsnäoloa. Ei se vanhemmuus mene pois päältä silloinkaan, kun ovat isompia. Mutta ehkä kuviot selkeytyvät ja lapset itsenäistyvät. Toki on mukavaa, että vanhemmat pystyvät yhdessä tekemään lastensa kanssa asioita. Tuo soittelu on melko tiuhaa kyllä. Ja molempien osapuolien olisi hyvä kysyä onko nyt hyvä hetki, ellei asia ole akuutti. Jonkinlaiset pelisäännöt pitää kuitenkin olla. Pienten lasten kanssa se uuden kumppanin rooli on joka tapauksessa joustaa. Eli lähtisin siitä, onko tuo elämäntapa itselleni sopiva? Minkä roolin haluaisin itselleni ja onko se realistinen toive?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuulostaa siltä, että ovat vielä kovasti kiinni toisissaan. Itse olen aikoinaan eronnut ja ollut kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja eikä olisi tullut mieleenkään (paitsi ekana jouluna) viettää aikaa yhdessä perheenä eron jälkeen. Lapsetkin sopeutuivat uuteen järjestelyyn ja arki sujui hyvin ja suunnitellusti. 

Voi joutua ikävään tilanteeseen tuommoisessa suhteessa. Hyvää joulua ap:lle!

Niin sinä oletkin yh, eli exäsi ei menossa mukana ole. Ihan eri tilanne kuin yhteyshuoltajuus.

No siis tapaamiset sovitusti ja lapset isänsä luona. Lapsille täytyy luoda struktuuri, johon voivat luottaa. Eli lasten tapaamiset viikonloppuisin ym. sovitusti. Ei yhteishuoltajuus tarkoita sitä, että sompaillaan koko ajan yhdessä miten sattuu. Yleensä on vuoroviikot/-asumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kertoo paljon naisesta jos ei tällaista siedä. Kuka haluaa elämäänsä ilonpilaajan? Joita nämä ihmiset ovat, jotka eivät pysty asiallisesti hoitamaan edes eroa. Jos ihminen kauheasti vihaa mitään, niin pysy kaukana. Viha johtaa ainoastaan lisään vihaan ja kierre on loputon.

Eikö sekin olisi aikuista ja kunnioittavaa, että kunnioittaa nykyistä kumppaniaan, eikä hypi exän kanssa sinne tänne ja kesken illallisen ei-kiireelliseen puheluun?

Lapset toki etusijalla ja heidän kiireelliset asiat. Sitten nyxä. Ja sitten vasta se exä.

Lapset ovat pieniä ja heitä koskevista asioista kommunikoidaan exän kanssa. Ei se ole exän priorisoimista, että exän kanssa sovitaan ja huolehditaan pienten lasten asioista. Se on lasten priorisoimista.

Joka tapauksessa, tuon miehen käytöksen perusteella vaikuttaa, ettei uusin naisystävä tunnu miehen mielestä oikealta eikä siksi pysty sitä ap:lle osoittamaan.

Paras ratkaisu olisi tässä varmaan jättää tutustuminen tähän ja jatkaa matkaa. Jokaiseen hetken aikaa lupaavantuntuiseen ihastumisen harhaan ei kannata juuttua.

Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.

Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?

Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.

Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuulostaa siltä, että ovat vielä kovasti kiinni toisissaan. Itse olen aikoinaan eronnut ja ollut kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja eikä olisi tullut mieleenkään (paitsi ekana jouluna) viettää aikaa yhdessä perheenä eron jälkeen. Lapsetkin sopeutuivat uuteen järjestelyyn ja arki sujui hyvin ja suunnitellusti. 

Voi joutua ikävään tilanteeseen tuommoisessa suhteessa. Hyvää joulua ap:lle!

Niin sinä oletkin yh, eli exäsi ei menossa mukana ole. Ihan eri tilanne kuin yhteyshuoltajuus.

No siis tapaamiset sovitusti ja lapset isänsä luona. Lapsille täytyy luoda struktuuri, johon voivat luottaa. Eli lasten tapaamiset viikonloppuisin ym. sovitusti. Ei yhteishuoltajuus tarkoita sitä, että sompaillaan koko ajan yhdessä miten sattuu. Yleensä on vuoroviikot/-asumiset.

Tarkotin että yhn näkökulma on aika turha tilanteessa jossa selvästi kyse yhteishuoltajuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.

Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?

Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.

Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.

Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.

Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?

Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.

Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.

Mä lopetin suhteen juuri tuon vuoksi, että miehellä oli koko ajan tapana soitella ja vastailla exän soittoihin, jotka olivat just semmoisia tuli hei mieleeni että villevoltikalle oikeastaan voisi ostaa hanskat kesportista näin semmoiset kun olin tossa kaupungilla, siellä muuten oli myös sitä ja tätä tarjouksessa...siis ihan KOKO AJAN.

Sanoin että henkisesti sä olet vielä parisuhteessa ja vielä semmoisessa parisuhteessa jota minä en halua. En halua suhdetta jossa livetilassa raportoidaan jokainen päähän pälähtänyt ajatus.

Ap, tärkeintä on se, miltä susta tuntuu, ei se, mitä muut kertovat, miltä heistä tuntuu. Tämä on sinun elämäsi ja sinun ihmissuhteesi. Luota siihen niin sanottuun sydämesi ääneen. Kysy itseltäsi: tekeekö tämä ihmissuhde minut onnelliseksi kaikkine siihen liittyvine sivuraiteineen, kuten tämä exä juttu? Vai hiipiikö riittämättömyydentunne, syrjään jäämisen tunne, ahdistus, jopa kiukku mieleesi? Ota nämä tunteesi tarkkailuusi itsesi kanssa ihan "silmästä silmään" ja kysy itseltäsi, haluatko tällaista elämää.

Jos haluat kaikesta huolimatta yrittää, onnea matkaan <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.

Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?

Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.

Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.

Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...

No jos siis toinen on niin hyvä ystävä, että hänen kanssaan olo on mutkatonta lasten kanssa koko ajan ja on tarvetta soitellakin useasti, vaikka juuri on toinen ovesta lähtenyt, niin miksi sitten hänen kanssaan ei voisi asua?'

Ja siis oliko sulla parisuhteen aikana jotenkin tapana pitää esille teidän seksielämää lapsille vai miten lapset seksielämään liittyy - sullako ei olisi kykyä hoidella avoimen liiton seksielämää poissa kotoa, lasten silmissä, vaan rävähtäisi seksikommuuniksi kertaheitolla?

Huoh, av-mammojen käsitys avoimesta liitosta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.

Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?

Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.

Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.

Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...

Sosiaalipuolen ammattilaisena sanon, että ihan tervettä on todellakin erotessa laittaa välit vähintäinkin riittävän poikki. Lapset nimittäin lähes aina (ei silti toki aina) toivovat vanhempien menevän takaisin yhteen, joten vanhempien epäterve roikkuminen on kyllä pahasta lapsen kehitykselle.

Olen parin kommentoineen kanssa samaa mieltä, että henkinen ero olisi hyvä tehdä samalla kun tekee fyysisen eron. Eikä sen tarvitse tarkoittaa riitelyä tai sitä, että lasten asioista ei voida muka sopia.

Mutta turha soittelu ja yhteydenpito, joka palvelee ensisijiasesti aikuisten irtipäästämisen pehmentämisenä ei ole lapsen etu, vaikka lapsen asiat asiaksi tikusta otettaisiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.

Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?

Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.

Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.

Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...

No jos siis toinen on niin hyvä ystävä, että hänen kanssaan olo on mutkatonta lasten kanssa koko ajan ja on tarvetta soitellakin useasti, vaikka juuri on toinen ovesta lähtenyt, niin miksi sitten hänen kanssaan ei voisi asua?'

Ja siis oliko sulla parisuhteen aikana jotenkin tapana pitää esille teidän seksielämää lapsille vai miten lapset seksielämään liittyy - sullako ei olisi kykyä hoidella avoimen liiton seksielämää poissa kotoa, lasten silmissä, vaan rävähtäisi seksikommuuniksi kertaheitolla?

Huoh, av-mammojen käsitys avoimesta liitosta...

Olen samaa mieltä, että sä et tiedä, mistä puhut...sillä kyllä se on tavallista ja normaalia ottaa ero sen vuoksi, että saa paremman seksielämän eikä sen vuoksi pidä joutua luopumaan kaikesta siitä, mitä muuta liitto antaa, kuten kuunteleva korva, kaikenlainen apu ja perheen yhteinen aika!

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.

Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?

Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.

Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.

Kylmää tekstiä. Jotkut siis oikeasti on "suhteessa" jossa ei ole sitä puolisoiden välistä rakkautta. Minusta se ei ole parisuhde.

Hyvä esimerkki rajattomasta perheestä. Ei tämä exäkään kunnioita pätkääkään teidän suhdetta.

Lähtisin ja sanoisin, että pitäkää tunkkinne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain samaa kuin keskustelussa, jota käytiin siitä, että jotkut ihmiset ei ymmärrä puolison työajan päälle, vaan soittelevat turhia juttuja useasti päivässä.

Tarkoitan siis, että jos on jo päivä, pari sitten tavattu, käyty lasten kanssa uimahallissa, omalla avaimella viety kauppatarvikkeita, jne jne jne niin mitä tarvetta ja asiaa on vielä soitella koko ajan perään?

Mitä ihmeen asioita aikuisilla ihmisillä voi koko ajan olla, mistä pitää puhua? Ei mulle kyllä edes kuulumisia kerry koko ajan ja joka päivä niin, että pitäisi päivittää kenellekään niitä soittelemalla joka päivä.

Mäkin mietin, että jos yhdessäolon ja toisen "kuulumisien" tietäminen, ajatuksien jakaminen, huomioiden kertominen jne. on niin tärkeää ja sitä halutaan, niin se olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta, mutta pelkältä pelleilyltä tuntuu ero, jossa ei kuitenkaan päivääkään olla erossa. Saati, että sinne kolmansia mahtuisi ilman, ettei kolmannella väistämättä olisi arvoton olo.

Viimeisessä kappaleessa osoitat, ettet ymmärrä yhtään mitään. "olisi sitten ihan sama vaikka liittoa olisi jatkettukin ja pysytty yhdessä asumassa. Voihan siinä sopia avoimesta, seksittömästä liitosta.." näinhän lapsia kasvatetaan terveessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Joko erotaan ja välit riittävän poikki tai sitten asutaan vapaan seksin kommuunissa kämppäkavereina, mut kunhan ei lasten asioista soitella. Huoh, av-mammat...

Tuollainen antaa vaan kylmän parisuhdemallin lapsille. Eivät hekään isona sitten halua läheisyyttä ja rakkautta kumppaneiltaan kun ovat tottuneet että se ei kuulu parisuhteeseen.