Henkinen väkivalta

Jos on ollut pitkään liitossa,  siihen tottuu niin paljon, että vapaus voi tuntuu ahdistavalta ajatukselta. Usein sitten se lyönti tai jokin kauhea asia on viimeinen niitti, ja sitten antaa vihdoin itselleen luvan lähteä. Henkinen väkivalta jättää jäljet ja sitä pahemmat mitä pidempään niitä kärsii. Oma ehdotukseni on, että älä mieti enää että mikä miehessä on vikana tai miksi hän on sellainen kuin on, lähde vain rakentamaan omaa elämääsi. Eli eroa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut pitkään liitossa,  siihen tottuu niin paljon, että vapaus voi tuntuu ahdistavalta ajatukselta. Usein sitten se lyönti tai jokin kauhea asia on viimeinen niitti, ja sitten antaa vihdoin itselleen luvan lähteä. Henkinen väkivalta jättää jäljet ja sitä pahemmat mitä pidempään niitä kärsii. Oma ehdotukseni on, että älä mieti enää että mikä miehessä on vikana tai miksi hän on sellainen kuin on, lähde vain rakentamaan omaa elämääsi. Eli eroa.

Samaa mieltä mutta pitkästä liitosta lähtiminen ei aina ole emotionaalisesti helppoa. Voi olla hyvinkin pelottavaa, kun ei tunne muuta kuin eletyn elämän. P-skaan tottuu niin että siitä tulee normaalia, ikävä kyllä.

Tukea kannattaa hakea, ja vertaistuki on kullan arvoista.  Yksin sleiäminen voi olla liian raskasta. 

Minun exäni sanoi minusta heti alkuun, että olen kaunis, mutta ei kehu enempää, ettei minusta tule liian itserakasta? Hän alkoi pikkuhiljaa haukkumaan, ettei minulla ole hyvää titteliä, en osaa pukeutua oikein, en osaa puhua oikein. Kun hänen mielestään hänen ystävilleen pitää olla hauska koko ajan, mutta hän ja muut saavat olla mitä tahansa. Hän haukkui minua, kun olin siivonnut kodin ja laittanut ruokaa, niin töistä tullessaan haukkui, että olin jättänyt yhden kahvikupin olohuoneen pöydälle? Hän sanoi, että hänellä saa olla naisystävä, mutta minulla ei saa olla miesystävää, kun mukamas  ihastuvat minuun. Itse kun oli ehdottanut aikoinaan tälle naisystävälle seurustelua, eikä siitä montakaan vuotta ole kulunut. Tanssii vain naisystävien kanssa tai niiden miesten vaimojen/naisystävien kanssa, mutta ei minun? Haukkuu minut etten mukamas osaa tanssia. Ostaa sen yhden kerran ja ainoan ruusun minulle ja hänen naisystävälleen samaan aikaan. Mutta erikseen en näitä ole saanut. Tarjoaa vain takkia naisystävälleen ja minulle tiuskii, että osaanhan minä sen takin itsekkin pukea. No, jätin hänet, koska vasta myöhemmin ymmärsin huonon kohtelun itseäni kohtaan. Ja kyllä helpotti. Elämä on nyt paljon parempaa, kuin hänen kanssaan koskaan. Joten toivon ap sinulle onnea, että saat elämäsi kuntoon ja paremman suhteen, jos sitä toivot. 

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisen miesvihanovellin keksi katkera velatäti tänään. Huoh!

En mä miehiä vihaa. Omaa ukkoa vaan. Vak onko se niin vaikeaa käsittää että te miehetkään ette ole niin täydellisiä? Mutta tiesinhän mä että aina tänne joku idiootti vastailee, siksi kysyinkin normi keskusteluun foorumeita ja kiitos niistä!

Ap

Nyt vasta huomasin, että tämä taitaa ulottua myös seksiin. Seksiä on silloin kun hän haluaa. Hän ei halua esim antaa suuseksiä enää vaikka sitä pyydän ja hän tietää että pidän siitä erittäin paljon. Hän on tehnyt sitä alkuvuosina kyllä, pyytämättä. Mulla on kovat halut ovulaatio aikana ja aina hänellä on joku syy miksi ei käy. Olemme keskustelleet siitä ja olen sanonut että olisi itsekin kiva saada joskus silloin kun itekin haluaa eikä vaan kun hän. Hän kun ei oikein sytytä minua. Ehkä syynä passiivisuus ja hiono hygienia. Hän sanoo että haluja on joka viikko niin kummasti mun ovulaatio aikaan ei. Miksi puolisosta tulee kuin vihollinen? Miksi hän haluaa hallita minua? Pelkääkö hän minun lähtevän ja koottavan jotenkin manipuloida minua jäämään? En nyt ymmärrä yhtään.

Ap