Onko teidän lapsilla käytösnumero 10?
Meillä kaikilla kolmella ollut aina, vanhin nyt kasilla ja nuorin nelosella.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tästä eri vähän mieltä. Omalla kasiluokkalaisella pojallani on ollut käytös aina 10. On juurikin hyvin hiljainen ja ujo, äärimmäisen kiltti ja ajattelevainen tyyppi, mutta mitään johtaja-ainesta hänessä ei ole eikä varmaankaan kovasti uskalla ottaa tunnilla kantaa asioihin.
Alakoulussa oli ihana opettaja, joka ymmärsi lapsen temperamenttia ja ymmärsi, että lapsi ei omalla luontellaan ja hermorakenteellaan tuon ulospäinsuuntautuneemmaksi pysty.
Ajattelin, että yläkoulussa asia muuttuu, koska useampi opettaja arvostelemassa, mutta näin se vain on käytös joka todistuksessa ollut kymppi sielläkin.
Eikä muuten ole yhtään mielisteleväkään luonteeltan, joustava ja "helppo" kyllä, mutta tekee omat päätöksensä asioista eikä ns. mene ryhmän mukana.
Siellä ei sitten noudateta sitä arvosteluasteikkoa. Onhan se tiedossa ettei kaikkialla ole samoja vaatimuksia numeroiden suhteen. Omani sai 9 ja on ollut toimimassa luokkahengen puolesta syksyn. Edes sillä ei hyvin käyttäytyvälle, huolelliselle lapselle tippunut kymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Jos perehdyt päättöarvioinnin kriteereihin, havaitset ettei suurimmalla osalla oppilaista tule koskaan olemaan mahdollisuutta saada kiitettävää. Kunkin tulisi pyrkiä siihen omaan maksimisuoritukseen. Kaikilla tuo taso on erilainen.
Edelleen pysyn kannassani, että jokaisella on mahdollisuus harjoitella näitä taitoja. Se on itsestä kiinni. Jos oppilas ei vihkiydy pelkästään opiskelulle, niin sekin on täysin ok. Hänellä on ollut kuitenkin mahdollisuus saada kaikista kympit, jos ei ole vajaaälyisyyttä tms.
Ei ole, koska yksin jo motivaatio opetelka tietynlaisia asioita liittyy synnynnäiseen temperamenttiin. Samoin ihmisillä on normasliälykkyyden piirissä aivan erilaisia älynlahjoja.
Edelleen, voisi oppia, jos olisi motivaatiota. Motivaatiota voi myös oppia ja sitä voi tulla esim.jos kaverit menestyy. Eli ei ole siitä kiinni etteikö voisi. Toisin kuin autistisella. Ei voi, kun ei ole valmiuksia olemassa. Neuro normaalilla lapsella on valmiudet.
Voisitko antaa jonkin lähteen sille, että kaikilla neuronormaaleilla lapsilla on valmiudet oppia ihan mitä tahansa ja saavuttaa ihan samanlaiset valmiudet kaikessa, ja kenet tahansa lapsen voi motivoida harjoittelemaan määrättömästi ihan mitä tahansa, kunhan lapsi on neuronormaali?
Ei minulla linkkiä ole, mutta jos aihe kiinnostaa niin kirja: oppimiskoodi on hyvä alku. Aivomme muuttuvat joka päivä, jos harjoittelemme esim. Niitä matemaattisia tehtäviä, niin aivot oppivat ratkaisemaan niitä paremmin ja paremmin. Ihmisten mielessä on rajattomasti resursseja oppia uusia asioita, jos itse haluaa. Tuohon motivaatio asiaan en osaa sanoa muuta kuin, että jokaisella on omat tapansa miten motivaatiota voi herätellä. Ei ole mitään yleispätevää ohjetta.
Mitä tarkoitusta nämä läytösnumerot palvelevat?
Miten ne on määritelty?
Antaisin 10 sille, joka uskaltaa puuttua kiusaamiseen ja tuoda asioita rehellisesti esille. Uskaltaa asiallisesti kyseenalaistaa juttuja. Sellainen rehellinen ja asiallinen.
Eipä taida tulla palkituksi.
Mielistelijät ja roolinvetäjät 6.
Kouluaikoinani hymytyttö-patsas meni pahimmalle kiusaajalle, koska huijasi hyvin opettajia.
Jotenkin noloa tällainen lipomiskulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Jos perehdyt päättöarvioinnin kriteereihin, havaitset ettei suurimmalla osalla oppilaista tule koskaan olemaan mahdollisuutta saada kiitettävää. Kunkin tulisi pyrkiä siihen omaan maksimisuoritukseen. Kaikilla tuo taso on erilainen.
Edelleen pysyn kannassani, että jokaisella on mahdollisuus harjoitella näitä taitoja. Se on itsestä kiinni. Jos oppilas ei vihkiydy pelkästään opiskelulle, niin sekin on täysin ok. Hänellä on ollut kuitenkin mahdollisuus saada kaikista kympit, jos ei ole vajaaälyisyyttä tms.
Ei ole, koska yksin jo motivaatio opetelka tietynlaisia asioita liittyy synnynnäiseen temperamenttiin. Samoin ihmisillä on normasliälykkyyden piirissä aivan erilaisia älynlahjoja.
Edelleen, voisi oppia, jos olisi motivaatiota. Motivaatiota voi myös oppia ja sitä voi tulla esim.jos kaverit menestyy. Eli ei ole siitä kiinni etteikö voisi. Toisin kuin autistisella. Ei voi, kun ei ole valmiuksia olemassa. Neuro normaalilla lapsella on valmiudet.
Voisitko antaa jonkin lähteen sille, että kaikilla neuronormaaleilla lapsilla on valmiudet oppia ihan mitä tahansa ja saavuttaa ihan samanlaiset valmiudet kaikessa, ja kenet tahansa lapsen voi motivoida harjoittelemaan määrättömästi ihan mitä tahansa, kunhan lapsi on neuronormaali?
Ei minulla linkkiä ole, mutta jos aihe kiinnostaa niin kirja: oppimiskoodi on hyvä alku. Aivomme muuttuvat joka päivä, jos harjoittelemme esim. Niitä matemaattisia tehtäviä, niin aivot oppivat ratkaisemaan niitä paremmin ja paremmin. Ihmisten mielessä on rajattomasti resursseja oppia uusia asioita, jos itse haluaa. Tuohon motivaatio asiaan en osaa sanoa muuta kuin, että jokaisella on omat tapansa miten motivaatiota voi herätellä. Ei ole mitään yleispätevää ohjetta.
Puhumme nyt kuitenkin peruskouluikäisistä lapsista, joten se, että kaikista tulee kympin oppilaita, ei ole edes teoriassa mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.
Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.
Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.
Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.
Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.
Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.
Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.
Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.
Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.
Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)
En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo totta, mitä yläkoulun opettaja tuossa kirjoittaa? Että vain muutamia kymppejä per lukukausi? Vai onko tämä koulukohtaista?
Nykyään joo on kympit harvassa. Meilläkin neiti saa positiivista palautetta vilmaan aika hyvinkin ja käytös on ysi. Opet myös aina häntä kehuneet, samoin naapurit (poislukien yksi juoppo, yksi ulkomaanelävä ja yksi lto joka tunki parikin kertaa miehen autoon pihalla). Kriteerit on muuttuneet.
Ei ole lapsia, mutta mulla ei ikinä ollut käytös 10. Syystä että opettaja ei pitänyt minusta. Kymppejä saivat ahkerimmat pehvannuolijat, joilla ei ollut omia mielipiteitä, tai sitten ns. parempien perheiden jälkeläiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.
Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.
Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.
Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)
En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.
Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)
Vierailija kirjoitti:
Onpa tiukkaa käytöksen arvostelu nykyisin. Mulla oli parikymmentä vuotta sitten aina 10 ja olin kiltti ja hiljainen oppilas.
Minulla oli aina kymppi, vaikka olin hankala ja kekseliäs. Tein kaikkea mitä voi tehdä. Mutta olin tyttö ja hyvä oppilas, joten kymppi oli taattu.
Tämän huomaa ihan saman perheen sisällä.
Pojallani on add, ei aina jaksa keskittyä ja uppoaa omaan maailmaansa. Ei häiriköi mutta saattaa upota niin ajatuksiinsa, ettei huomaa oppitunnin päättyneen. Hänen käytöksensä on 8 ja lukuaineet 8-10.
Tyttäreni sitten on luonnostaan sellainen joukon vetäjä, tsemppari, idealisti ja rohkea. On puolustanut mm. Koulukiusattua ja osallistuu aktiivisesti koulun harrastustoimintaan ja toimii kummioppilaana. Hänen käytöksensä on aina 9-10, lukuaineet samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.
Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.
Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.
Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)
En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.
Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)
Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.
Tässä kriteerit käytökselle. Ysin käytökseen yltää kun osaa nämä kaikki oma-alotteisesti eikä tarvi ohjausta tai ojennusta:
Käyttäytymisen osataidot
Hyvien tapojen noudattaminen
o toimii kohteliaasti
o toimii avuliaasti
o on rehellinen
o viestii toisia kunnioittavalla tavalla kielen- ja äänenkäyttö on toisia kunnioittavaa
Sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen
o sitoutuu sovittuihin toimintatapoihin
o noudattaa koulun järjestyssääntöjä
o toimii annettujen ohjeiden mukaisesti
o ottaa vastuuta yhteisten asioiden hoidosta
o käy säännöllisesti koulua
Muiden ihmisten ja ympäristön huomioon ottaminen
o on ystävällinen
o hyväksyy erilaisuutta
o ei kiusaa
o tukee toiminnallaan työrauhaa
o toimii ympäristöä kunnioittaen
o huolehtii oma- aloitteisesti ja vastuullisesti ympäristön viihtyvyydestä
Asiallinen ja tilannetietoinen käyttäytyminen
o käyttäytyy asiallisesti ja ystävällisesti päivittäin koulussa
o hallitsee tilanteeseen sopivat käytöstavat yhteisissä tapahtumissa, retkillä ja koulun ulkopuolisessa toiminnassa
O sietää pettymyksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.
7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.
Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.
Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja
Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?
Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.
Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.
Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?
Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.
Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.
Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.
Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.
Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.
Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?
Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.
Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.
Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.
Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)
En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.
Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)
Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.
Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?
Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.
Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.