Onko teidän lapsilla käytösnumero 10?

Toinen kirja, jossa kerrottu selkeämmin aivojemme toiminnasta on Jo Boalerin rajaton mieli, mutta tuskinpa tutustut tähänkään sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

Et laittanut lähdettä, vaan sanoit, että olet lukenut jonkin kirjan, mutta et silti avannut, miten se kirja esimerkein valotti sitä, että ihan kenestä tahansa lapsesta on mahdollista saada kympin oppilas missä aineessa tahansa. En ole vielä nähnyt vielä viestiäsi, jossa ampuisit alas tämän jokaisen ihmisen tajuaman asian.

Vierailija kirjoitti:

Toinen kirja, jossa kerrottu selkeämmin aivojemme toiminnasta on Jo Boalerin rajaton mieli, mutta tuskinpa tutustut tähänkään sen enempää.

Tuskin säkään avaat tätä enempää kuin kirjan nimen verran, ja kerrot konkreettisesti, miten tavallisesta lapsesta saadaan kympin oppilas. Ei, oket kehittänyt tämän defenssin siksi, ettet kestä sitä, ettei lapsesi voi saada käytöksestä kymppiä. Mun lapset eivät myöskään voi saada kymppiä kaikista aineista, mutta olen hyväksynyt sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

En ole aikaisemman jankkauksen osapuoli, mutta todettakoon nyt, että teoriassa mahdollinen ei ole suinkaan sama kuin käytännössä mahdollinen. Opettajalla ei luokkatilanteessa yksinkertaisesti ole sellaisia resursseja, joilla voisi aukoa perhe-eetoksen, aikaisempien kokemusten, toisten nuorten asenteitten ja nuoren omien elämänodotusten luomaa asennemaailmaa. Saati sitten niitä oikeita oppimisongelmia. Voit saada ehkä yhden tavallisen Taavin peruskoulutasolla kympin oppilaaksi, jos keskität kaikki voimasi häneen ja onnistut vielä välttämään senkin, että nuori kokee valmennuksesi ulkopuolelta tulevaksi indoktrinaatioksi ja iskee jarrut pohjaan. Mutta jo 20 oppilaan joukossa sellainen on mahdotonta, saati sitten 300-600 oppilasta opettavilla yläkoulun opettajilla...

Terkuin vaan yläkoulun opettaja, joka on mielestään ihan hyvä motivoija, mutta ei taikuri...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

Et laittanut lähdettä, vaan sanoit, että olet lukenut jonkin kirjan, mutta et silti avannut, miten se kirja esimerkein valotti sitä, että ihan kenestä tahansa lapsesta on mahdollista saada kympin oppilas missä aineessa tahansa. En ole vielä nähnyt vielä viestiäsi, jossa ampuisit alas tämän jokaisen ihmisen tajuaman asian.

En sanonut että olen lukenut, vaan että siellä on tietoa asiasta, jos kiinnostaa. No nyt olen jo kahdessa viestissä kertonut aivojen muuttumisesta ja linkannut sinulle 2 kirjaa, jotka liittyvät aiheeseen. Onko sinulle hankala ymmärtää aivojen muuttuminen oppimisen yhteydessä vai mitä kohtaa et nyt hoksaa? Vielä kerran: normaalilla aivokapasiteetilla varustettu lapsi VOI oppia melkeinpä mitä vain, koska aivomme muuttuvat joka päivä ja ne luovat uusia yhteyksiä, jotka tukevat tiedon kulkua oppimallamme tavalla. Jos haluat perehtyä tähän mielenkiintoiseen aiheeseen lisää, niin lue vaikka toinen nuista kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

Et laittanut lähdettä, vaan sanoit, että olet lukenut jonkin kirjan, mutta et silti avannut, miten se kirja esimerkein valotti sitä, että ihan kenestä tahansa lapsesta on mahdollista saada kympin oppilas missä aineessa tahansa. En ole vielä nähnyt vielä viestiäsi, jossa ampuisit alas tämän jokaisen ihmisen tajuaman asian.

En sanonut että olen lukenut, vaan että siellä on tietoa asiasta, jos kiinnostaa. No nyt olen jo kahdessa viestissä kertonut aivojen muuttumisesta ja linkannut sinulle 2 kirjaa, jotka liittyvät aiheeseen. Onko sinulle hankala ymmärtää aivojen muuttuminen oppimisen yhteydessä vai mitä kohtaa et nyt hoksaa? Vielä kerran: normaalilla aivokapasiteetilla varustettu lapsi VOI oppia melkeinpä mitä vain, koska aivomme muuttuvat joka päivä ja ne luovat uusia yhteyksiä, jotka tukevat tiedon kulkua oppimallamme tavalla. Jos haluat perehtyä tähän mielenkiintoiseen aiheeseen lisää, niin lue vaikka toinen nuista kirjoista.

Ei todella ole hankaka ymmärtää, mutta sinulle tuntuu olevan hankala ymmärtää todellisuutta, joka on se, että lapsen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa todella paljon siihen, millaiset valmiudet on opiskella ja miten hänet voi motivoida mihinkin. Kun puhumme koulun arvioinnista, puhumme ihan oikeista lapsista, ei siitä, että teoriassa joku voisi oppua jotain, jos häneen voisi käyttää rajattomasti resursseja. Niitä ei voida käyttää. Siksi älykkyys, temperamentti ja muut ominaisuudet vaikuttavat todella paljon kouluarvosanoihin, ei ainoastaan autismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

En ole aikaisemman jankkauksen osapuoli, mutta todettakoon nyt, että teoriassa mahdollinen ei ole suinkaan sama kuin käytännössä mahdollinen. Opettajalla ei luokkatilanteessa yksinkertaisesti ole sellaisia resursseja, joilla voisi aukoa perhe-eetoksen, aikaisempien kokemusten, toisten nuorten asenteitten ja nuoren omien elämänodotusten luomaa asennemaailmaa. Saati sitten niitä oikeita oppimisongelmia. Voit saada ehkä yhden tavallisen Taavin peruskoulutasolla kympin oppilaaksi, jos keskität kaikki voimasi häneen ja onnistut vielä välttämään senkin, että nuori kokee valmennuksesi ulkopuolelta tulevaksi indoktrinaatioksi ja iskee jarrut pohjaan. Mutta jo 20 oppilaan joukossa sellainen on mahdotonta, saati sitten 300-600 oppilasta opettavilla yläkoulun opettajilla...

Terkuin vaan yläkoulun opettaja, joka on mielestään ihan hyvä motivoija, mutta ei taikuri...

Okei, ei sinun tarvikkaan olla taikuri. En missään nimessä sanonut, että kaikista pitäisi tulla joka aineessa kympin oppilaita. Kunhan edes yläkoulun opettajalla on tiedossa, ettei lapsilla ole käytössä vain jotain tiettyä kapasiteettia, jonka täytyttyä uutta materiaalia ei mahtuisi oppilaiden päähän. Tämä on yleinen harhaluulo ja erittäin toksinen ajatus, joka istuu tiukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

Et laittanut lähdettä, vaan sanoit, että olet lukenut jonkin kirjan, mutta et silti avannut, miten se kirja esimerkein valotti sitä, että ihan kenestä tahansa lapsesta on mahdollista saada kympin oppilas missä aineessa tahansa. En ole vielä nähnyt vielä viestiäsi, jossa ampuisit alas tämän jokaisen ihmisen tajuaman asian.

En sanonut että olen lukenut, vaan että siellä on tietoa asiasta, jos kiinnostaa. No nyt olen jo kahdessa viestissä kertonut aivojen muuttumisesta ja linkannut sinulle 2 kirjaa, jotka liittyvät aiheeseen. Onko sinulle hankala ymmärtää aivojen muuttuminen oppimisen yhteydessä vai mitä kohtaa et nyt hoksaa? Vielä kerran: normaalilla aivokapasiteetilla varustettu lapsi VOI oppia melkeinpä mitä vain, koska aivomme muuttuvat joka päivä ja ne luovat uusia yhteyksiä, jotka tukevat tiedon kulkua oppimallamme tavalla. Jos haluat perehtyä tähän mielenkiintoiseen aiheeseen lisää, niin lue vaikka toinen nuista kirjoista.

Ei todella ole hankaka ymmärtää, mutta sinulle tuntuu olevan hankala ymmärtää todellisuutta, joka on se, että lapsen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa todella paljon siihen, millaiset valmiudet on opiskella ja miten hänet voi motivoida mihinkin. Kun puhumme koulun arvioinnista, puhumme ihan oikeista lapsista, ei siitä, että teoriassa joku voisi oppua jotain, jos häneen voisi käyttää rajattomasti resursseja. Niitä ei voida käyttää. Siksi älykkyys, temperamentti ja muut ominaisuudet vaikuttavat todella paljon kouluarvosanoihin, ei ainoastaan autismi.

Noniin, jankkaat taas samaa. Ei mitään uutta tietoa. Enhän minä missään välissä ole sanonut, että olisi opettajan tehtävä tehdä kaikista kympin oppilaita tai että pitäisi käyttää rajattomasti resursseja. Yrität nyt laittaa sanoja suuhuni.

Tämähän lähti siitä, että sinä väitit, ettei jokaisesta oppilaasta voi tulla kympin oppilasta. Minun mielipiteeni on, että kyllä periaatteessa voi, mutta se vaatii erittäin paljon oppilaalta itseltään. Ensin pitäisi löytyä motivaatio ja innostus, jotka jokaisen kohdalla löytyy eritavoin. En ole missään vaiheessa kieltänyt etteikö oppimiseen vaikuttaisi moni asia, mutta en allekirjoita sitä, että oppiminen olisi rajallista sen "perus Taavin" kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

En ole aikaisemman jankkauksen osapuoli, mutta todettakoon nyt, että teoriassa mahdollinen ei ole suinkaan sama kuin käytännössä mahdollinen. Opettajalla ei luokkatilanteessa yksinkertaisesti ole sellaisia resursseja, joilla voisi aukoa perhe-eetoksen, aikaisempien kokemusten, toisten nuorten asenteitten ja nuoren omien elämänodotusten luomaa asennemaailmaa. Saati sitten niitä oikeita oppimisongelmia. Voit saada ehkä yhden tavallisen Taavin peruskoulutasolla kympin oppilaaksi, jos keskität kaikki voimasi häneen ja onnistut vielä välttämään senkin, että nuori kokee valmennuksesi ulkopuolelta tulevaksi indoktrinaatioksi ja iskee jarrut pohjaan. Mutta jo 20 oppilaan joukossa sellainen on mahdotonta, saati sitten 300-600 oppilasta opettavilla yläkoulun opettajilla...

Terkuin vaan yläkoulun opettaja, joka on mielestään ihan hyvä motivoija, mutta ei taikuri...

Okei, ei sinun tarvikkaan olla taikuri. En missään nimessä sanonut, että kaikista pitäisi tulla joka aineessa kympin oppilaita. Kunhan edes yläkoulun opettajalla on tiedossa, ettei lapsilla ole käytössä vain jotain tiettyä kapasiteettia, jonka täytyttyä uutta materiaalia ei mahtuisi oppilaiden päähän. Tämä on yleinen harhaluulo ja erittäin toksinen ajatus, joka istuu tiukassa.

No, jo 90-luvulla osattiin opettaa tuleville opettajille kehitys- ja kognitiivista psykologiaa. En usko että joku opettaja voisi olla tietämätön aivojen toiminnasta. 

Minulla oli käytös 10 yläasteella yli vuosikymmen sitten. Kun minua alettiin kiusata, käytös laski 8, koska masennuin enkä jaksanut olla yhtä iloinen.

Mulla oli itsellä käytös 7. Muuten keskiarvo oli jotain 9,4-9,7. Omilla lapsilla käytös ollut 9. Mut varmaan potkittaisiin häirikkönä nykyään pois koulusta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

Et laittanut lähdettä, vaan sanoit, että olet lukenut jonkin kirjan, mutta et silti avannut, miten se kirja esimerkein valotti sitä, että ihan kenestä tahansa lapsesta on mahdollista saada kympin oppilas missä aineessa tahansa. En ole vielä nähnyt vielä viestiäsi, jossa ampuisit alas tämän jokaisen ihmisen tajuaman asian.

En sanonut että olen lukenut, vaan että siellä on tietoa asiasta, jos kiinnostaa. No nyt olen jo kahdessa viestissä kertonut aivojen muuttumisesta ja linkannut sinulle 2 kirjaa, jotka liittyvät aiheeseen. Onko sinulle hankala ymmärtää aivojen muuttuminen oppimisen yhteydessä vai mitä kohtaa et nyt hoksaa? Vielä kerran: normaalilla aivokapasiteetilla varustettu lapsi VOI oppia melkeinpä mitä vain, koska aivomme muuttuvat joka päivä ja ne luovat uusia yhteyksiä, jotka tukevat tiedon kulkua oppimallamme tavalla. Jos haluat perehtyä tähän mielenkiintoiseen aiheeseen lisää, niin lue vaikka toinen nuista kirjoista.

Ei todella ole hankaka ymmärtää, mutta sinulle tuntuu olevan hankala ymmärtää todellisuutta, joka on se, että lapsen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa todella paljon siihen, millaiset valmiudet on opiskella ja miten hänet voi motivoida mihinkin. Kun puhumme koulun arvioinnista, puhumme ihan oikeista lapsista, ei siitä, että teoriassa joku voisi oppua jotain, jos häneen voisi käyttää rajattomasti resursseja. Niitä ei voida käyttää. Siksi älykkyys, temperamentti ja muut ominaisuudet vaikuttavat todella paljon kouluarvosanoihin, ei ainoastaan autismi.

Noniin, jankkaat taas samaa. Ei mitään uutta tietoa. Enhän minä missään välissä ole sanonut, että olisi opettajan tehtävä tehdä kaikista kympin oppilaita tai että pitäisi käyttää rajattomasti resursseja. Yrität nyt laittaa sanoja suuhuni.

Tämähän lähti siitä, että sinä väitit, ettei jokaisesta oppilaasta voi tulla kympin oppilasta. Minun mielipiteeni on, että kyllä periaatteessa voi, mutta se vaatii erittäin paljon oppilaalta itseltään. Ensin pitäisi löytyä motivaatio ja innostus, jotka jokaisen kohdalla löytyy eritavoin. En ole missään vaiheessa kieltänyt etteikö oppimiseen vaikuttaisi moni asia, mutta en allekirjoita sitä, että oppiminen olisi rajallista sen "perus Taavin" kohdalla.

Eikö sinusta ole yhtään erikoista, että sinä syytät minua jankkaamisesta, mutta jatkat itse yhtä lailla keskustelua? Lisäksi tunnut olevan varma siitä, että itse et mutuile lainkaan, kun väität, että kaikista oppilaista voi realistisesti saada kympin oppilaita.

Ja minähän en puhunut opettajan tehtävistä, puhuin resursseista. Sinä laitat sanoja minun suuhuni, kuten huomaat. Niitä on kotona, koulussa ja lapsella itsellään. Ja kun näitä ajatellaan realistisesti, niin voidaan sanoa, että kaikista ei kympin oppilasta voi saada, koska yksinkertaisesti ei ole olemassa sellaisia tahoja, jotka voimansa keskittävät jokaiseen lapseen yksilönä. Siksi temperamentti, älykkyys ja muut valmiudet vaikuttavat arvosanoihin aivan samoin kuin lapsesi autismi. Siinä ei auta se, että periaatteessa ihmisellä voisi olla piilossa vaikka mitä kykyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen kirja, jossa kerrottu selkeämmin aivojemme toiminnasta on Jo Boalerin rajaton mieli, mutta tuskinpa tutustut tähänkään sen enempää.

Tuskin säkään avaat tätä enempää kuin kirjan nimen verran, ja kerrot konkreettisesti, miten tavallisesta lapsesta saadaan kympin oppilas. Ei, oket kehittänyt tämän defenssin siksi, ettet kestä sitä, ettei lapsesi voi saada käytöksestä kymppiä. Mun lapset eivät myöskään voi saada kymppiä kaikista aineista, mutta olen hyväksynyt sen.

Haha, ehkä minä sen juuri kestän, mutta aion silti motivoida häntä myös muissa kouluaineissa ja opettaa, että minkään oppiminen ei ole mahdotonta. Kaikki on itsestä kiinni.

Vanhemmat lapsemme ovat kaikki olleet erilailla motivoitavissa ja ovatkin pärjänneet erittäin hyvin elämässään, kun löytynyt oikeat keinot. Meillä on aina panostettu oppimiseen ja koulunkäyntiin. Vanhin käy ammattikorkeakoulua, toiseksi ja kolmanneksi vanhimmat yliopistoa, toiseksi nuorin on vielä yläasteella ja keskiarvo hitusta vaille 9. Hänkin nepsy. Eli en vaadi kaikilta kymppiä, kyllä nämä meriitit riittää aivan hyvin. Enkä todellakaan voi sanoa, että kaikki lapsemme olisivat olleet luonnostaan motivoituneita. On välillä ollut erittäin hankala keksiä tapoja, jotta koulu maittaa. Pakottaakkaan ei voi, joten on oltava kekseliäs.

Vierailija kirjoitti:

Omina kouluaikoinani melkein kaikki saivat ysin tai kympin, nykyisin tämä vastaa kasia. Poikani sai ysin ja muistaakseni joskus kympinkin alakoulussa, mistä sai sellaisen palkinnon, että hänet laitettiin selvästikin "tukioppilaaksi" m*muluokalle yläkouluun, että kyllä kannatti... Erotettiin kaikista kavereistaan. Nykyisin saa kasin ja on edelleen hyväkäytöksinen ja "helppo" oppilas.

Täällä lähes sama tarina. Nyt "yksin" m*amuluokalla yläkoulussa, joista osa ei edes osaa suomea. Lapseni toimii osittain tukioppilaana näille. Niin ja ne kaverit muilla luokilla ja siirtoa ei saa. Ei vissiin kannata olla muille avuksi ja tsempata ja auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että se mitä koulussa pidetään hyvänä käytöksenä ei ole kaikin osin sama asia kuin mitä hyvä käytös on vaikkapa työpaikoilla tai yhteiskunnassa. Ehkäpä he, jotka eivät ole käytökseltään kympin mallioppilaita, ovat luovempia ja joustavampia ja niin sanotusti näkevät metsän puolta, eivät jää kiinni ajattelumalliiin näin on aina toimittu joten näin tulee hyvä ja tehdään just niinkun pomo sanoo.

7 ja 8 on ihan riittävän hyvä käytös koulumaailmaan. Sen alle menevä on jo huonoa käytöstä.

Voit käydä katsomassa koulunne käytösnumerokriteerit opetussuunnitelmassa. Kympillä ei palkita mitenkään "kilttejä tyttöjä" tai alistuvia hissukoita vaan niitä oppilaita, jotka ajattelevat juuri joustavasti ja empaattisesti, ottavat kantaa, toimivat ryhmän edun mukaisesti ja tukevat toisia.

Ihan ok arvottaa tuollaisia piirteitä, mutta omalla tavallaan tuossa jo hyvin paljon arvostellaan ihmisen luonnetta ja synnynnäistä temparamenttia. Onko se oikeastaan asia, joka pitää olla arvioitu todistuksessa. Menee hieman samaan kategoriaan, jos olisi arvosteltu ulkonäköä todistuksessa. Minusta hyvä opittu käyttäytyminen on eri asia kuin oletko porukan tsemppari ja luontainen johtaja.

Naulan kantaan. Autismin kirjolla oleva lapseni ei vissiin tule ikinä saamaan kymppiä, kun ihan jo piirteiden takia ei tuommoiseen kykene. Kiva tietää valmiiksi näin ykkösluokkalaisen vanhempana... kohtelias ja iloinen lapsi on, mutta ei hänestä empaattista tsempparia tai varsinkaan joustavaa tule ikinä. Sanoisin kyllä, että nuo kriteerit on melko joustamattoman oloisia ja vain yhteen ihmistyyppiin sopivia. Juurikin pitäisi olla luontainen johtaja

Mites sitten muu arvostelu koulussa? Onko se reilua, että kaikki eivät voi saada kymppiä vaikkapa kuviksesta, matikasta, historiasta tai liikunnasta?

Luettelemasi aineet ovat taitoja joita voi harjoitella. Jos yhtään tiedät Autismin kirjosta, niin esim. Joustamattomuus kuuluu vahvasti piirteisiin. Sitä voi kyllä harjoitella, mutta vuosienkaan päästä tilanne ei välttämättä hirveästi kummene. Joten on reilua.

Niinhän niitä voi harjoitella, mutta jos ei oikein lukupäätä tai piirtämiseen tarvittavia kykyä ole, niin ei niistä kymppiä saa. Eikä se ole ollenkaan epäreilua.

Sehän on oppilaan oma päätös olla lukematta tai harjoittelematta. "Lukupää" ei välttämättä ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan opiskelun voi oppia. Kuvistakin voi harjoitella. Eli?

Sulla on aika erikoinen kuva siitä, että kaikki ihmiset kykenevät vain omalla päätöksellä kympin suorituksiin. Ihmisten välillä on suuria eroja älykkyydessä ja lahjakkuuksissa.

Väännetään rautalangasta. Jos normaaliälyinen oppilas haluaisi vaikka matematiikasta kympin, niin opiskelemalla ja harjoittelemalla hän luultavasti siihen jossain vaiheessa kykenisi. Vaikka ei olisikaan lähtöjään matikkanero. Toki voi olla, että se vaatisi paljon aikaa ja panostusta. Oletko erimieltä? Tuohon käytösasiaan ei esim. Oma lapseni voi vaikuttaa vaikka tekisi minkälaisia temppuja ja vaikka kuinka harjoittelisi.

Todellakin olen, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa ihan älyttömästi siihen, onko motivaatiota harjoitella, puhumattakaan nyt siitä, miten paljon ihmisen taipumukset vaikuttavat! Ei kaikista tule huippuja urheilussakaan, vaikka hatjoittelisivat miten.

Eli todellakaan ei ole edes teoriassa mahdollista.

Puhuin valmiuksista. Olenko motivaatio häiriö johon ei voi vaikuttaa? Ei ole. Jos on valmiuksia, niin voi oppia.

Koulussa ei vaadita että olisi huippu urheilija. Paljon vähemmällä voi saada kympin. Ja koulumaailmastahan tässä puhutaan.

Kyky motivoitua opettelemaan jotain asiaa on myös valmius.

Eli motivaatioon ei mielestäsi voi mitenkään vaikuttaa? Ei yhtään mitenkään?

Siihen voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei niin, että ihan kestä vain voi tulla kympin oppilas.

Ja sinulla on tähän tietoon jokin lähde olemassa? Niinkuin minulla oli.

Sulla ei ollut lähdettä sille, että kenen tahansa peruskouluikäisen voi saada motivoitumaan niin, että hän saa kympin mistä tahansa aineesta, joten äläpä huijaa.

Luitko kirjan jo? Kommenttisi menee saivarteluksi, joten huomaan perustelusi loppuvan kesken, koska eihän niillä ole minkäänlaista pohjaa. Muuta kuin oma mutuilusi :)

En lukenut, etkå sä liioin ole esittänyt siitä mitään ajatuksia, jotka tukisivat väitettäsi.

Aika montakin. Itse hoet samaa kommentti toisensa perään. Ilman minkäänlaista tieteellistä tai muutakaan pohjaa. Et ole esittänyt minkäänlaista perustelua ja siksi taidan jättää sinut jankkaamaan motivaation puutteesta yksinäsi. Ainakin sinulla siihen riittää synnynnäistä motivaatiota ;)

Olet puhunut siitä kyllä, miten teoriassa olusi mahdollista, että jos kuka tahansa peruskoulun oppilas harjoittelisi jotain ihan hirveästi, hän voisi saada kympin, mutta se on vain mielipiteesi. Et ole myöskään avannut sitä lainkaan, miten tuo kirja kertoo, että lapset saa motivoitua mihin vain. Et ole kertonut sitäkään, millaiseen tutkimukseen kirja perustuu. Olet vain kertonut, että uskomuksesi mukaan on mahdollista, koska mielestäsi sinun lastasi kohtaa vääryys.

Eli laitoin sinulle toivomasi lähteen, muttet viitsinyt tutustua siihen yhtään? Okei, no tämähän on hedelmällistä. Kirja perustuu aivotutkimuksiin ja siihen minkälaista kapasiteettia meidän pääkopassamme on ja miten otamme sitä käyttöön, miten aivomme luovat "uusia käytäviä", jotta opimme harjoittelemiamme taitoja. Ei ole vain minun mielipiteeni vaan maailmankuulujen aivotutkijoiden. On totta, että lahjakkuudella voi päästä pitkälle, mutta myös harjoittelemalla voi päästä yhtäpitkälle tai pidemmälle. Olen kertonut jo että kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on myös suuri vaikutus motivaatioon ja että jokaisella löytyy omat tapansa herätellä motivaatiotaan. Eli käytännössä olen ampunut alas jokaisen mutuilusi, mutta jatkat sitä silti. Ilman minkäänlaisia perusteluita. Vieläkö jatketaan?

Et laittanut lähdettä, vaan sanoit, että olet lukenut jonkin kirjan, mutta et silti avannut, miten se kirja esimerkein valotti sitä, että ihan kenestä tahansa lapsesta on mahdollista saada kympin oppilas missä aineessa tahansa. En ole vielä nähnyt vielä viestiäsi, jossa ampuisit alas tämän jokaisen ihmisen tajuaman asian.

En sanonut että olen lukenut, vaan että siellä on tietoa asiasta, jos kiinnostaa. No nyt olen jo kahdessa viestissä kertonut aivojen muuttumisesta ja linkannut sinulle 2 kirjaa, jotka liittyvät aiheeseen. Onko sinulle hankala ymmärtää aivojen muuttuminen oppimisen yhteydessä vai mitä kohtaa et nyt hoksaa? Vielä kerran: normaalilla aivokapasiteetilla varustettu lapsi VOI oppia melkeinpä mitä vain, koska aivomme muuttuvat joka päivä ja ne luovat uusia yhteyksiä, jotka tukevat tiedon kulkua oppimallamme tavalla. Jos haluat perehtyä tähän mielenkiintoiseen aiheeseen lisää, niin lue vaikka toinen nuista kirjoista.

Ei todella ole hankaka ymmärtää, mutta sinulle tuntuu olevan hankala ymmärtää todellisuutta, joka on se, että lapsen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa todella paljon siihen, millaiset valmiudet on opiskella ja miten hänet voi motivoida mihinkin. Kun puhumme koulun arvioinnista, puhumme ihan oikeista lapsista, ei siitä, että teoriassa joku voisi oppua jotain, jos häneen voisi käyttää rajattomasti resursseja. Niitä ei voida käyttää. Siksi älykkyys, temperamentti ja muut ominaisuudet vaikuttavat todella paljon kouluarvosanoihin, ei ainoastaan autismi.

Noniin, jankkaat taas samaa. Ei mitään uutta tietoa. Enhän minä missään välissä ole sanonut, että olisi opettajan tehtävä tehdä kaikista kympin oppilaita tai että pitäisi käyttää rajattomasti resursseja. Yrität nyt laittaa sanoja suuhuni.

Tämähän lähti siitä, että sinä väitit, ettei jokaisesta oppilaasta voi tulla kympin oppilasta. Minun mielipiteeni on, että kyllä periaatteessa voi, mutta se vaatii erittäin paljon oppilaalta itseltään. Ensin pitäisi löytyä motivaatio ja innostus, jotka jokaisen kohdalla löytyy eritavoin. En ole missään vaiheessa kieltänyt etteikö oppimiseen vaikuttaisi moni asia, mutta en allekirjoita sitä, että oppiminen olisi rajallista sen "perus Taavin" kohdalla.

Eikö sinusta ole yhtään erikoista, että sinä syytät minua jankkaamisesta, mutta jatkat itse yhtä lailla keskustelua? Lisäksi tunnut olevan varma siitä, että itse et mutuile lainkaan, kun väität, että kaikista oppilaista voi realistisesti saada kympin oppilaita.

Ja minähän en puhunut opettajan tehtävistä, puhuin resursseista. Sinä laitat sanoja minun suuhuni, kuten huomaat. Niitä on kotona, koulussa ja lapsella itsellään. Ja kun näitä ajatellaan realistisesti, niin voidaan sanoa, että kaikista ei kympin oppilasta voi saada, koska yksinkertaisesti ei ole olemassa sellaisia tahoja, jotka voimansa keskittävät jokaiseen lapseen yksilönä. Siksi temperamentti, älykkyys ja muut valmiudet vaikuttavat arvosanoihin aivan samoin kuin lapsesi autismi. Siinä ei auta se, että periaatteessa ihmisellä voisi olla piilossa vaikka mitä kykyjä.

Aaahaa, no nyt se tuli. Nyt voin lopettaa keskustelun, kun myönsit itsekin pointtini lauseella "Siinä ei auta se, että periaatteessa ihmisillä voisi olla piilossa vaikka mitä kykyjä". En ikinä puhunutkaan käytännöstä, vaan että se olisi mahdollista periaatteessa. Tätähän minä vain odotinkin. Nyt voit yrittää pyörtää sanasi ja selittää, ettet tarkoittanut tms. Tämä riitti silti minulle. Kiitos ja mukavaa illan jatkoa! 😀

Meilläkin ollut 8 käytös kaikilla, en ole sitä ihmetellyt, koska opettaja sanoi jo ekoilla luokilla, että ae on se normaalin hyvän käytöksen numero.

Tässä Oulun kaupungin käytöskriteerit alakouluilla:

erinomainen 10

ottaa huomioon muut ihmiset ja ympäristön sekä vaikuttaa positiivisella esimerkillä muihin oppilaisiin ja oppimistilanteisiin

toimii rakentavasti oman ryhmänsä ja kouluyhteisön parhaaksi erilaisissa tilanteissa

osoittaa oma-aloitteisuutta yhteisten asioiden hoitamisessa

kiitettävä 9

ottaa huomioon muut ihmiset ja ympäristön koulutyössä

toimii vastuullisesti kouluyhteisössä sovittujen sääntöjen ja ohjeiden mu-

kaisesti

käyttäytyy ystävällisesti ja avuliaasti, pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan hyvän työskentelyilmapiirin muodostumiseen

hyvä 8

käyttäytyy asiallisesti tilanteeseen sopivalla tavalla

noudattaa useimmiten koulun sääntöjä

käyttäytyy yleensä hyvien käytöstapojen mukaisesti

pystyy yleensä ratkaisemaan ristiriitatilanteita oma-aloitteisesti

- osaa toimia ryhmässä

tyydyttävä 7

käyttäytyy useimmiten tilanteeseen sopivalla tavalla

tuntee ja hyväksyy koulun säännöt

kykenee ohjatusti ratkaisemaan ristiriitatilanteita

osaa tuetusti toimia ryhmässä

kohtalainen 6

suhtautuu usein välinpitämättömästi kanssaihmisiin, koulutyöhön ja kouluympäristön viihtyvyyteen

rikkoo toistuvasti koulun sääntöjä

aiheuttaa asenteillaan ja teoillaan kielteistä ilmapiiriä

tarvitsee jatkuvaa ohjausta ja neuvontaa käyttäytymisessä

välttävä 5

erittäin välinpitämätön käytös suhteessa kanssaihmisiin, koulutyöhön ja kouluympäristöön

tarvitsee erityisiä toimenpiteitä opiskelun turvaamiseksi

hylätty 4

käyttäytyminen normaaliin kouluyhteisöön täysin sopimatonta

Tämä on ehkä nykykoululaitoksen käsittämättömin ilmiö, että hyvät oppilaat joutuvat häirikköjen ym. oppimishaasteita sisältävien luokkien tukilapsiksi! Sikamaista. Ja vain koska kouluissa on liian vähän resursseja, eli erkkaopeja sekä ohjaajia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä Oulun kaupungin käytöskriteerit alakouluilla:

erinomainen 10

ottaa huomioon muut ihmiset ja ympäristön sekä vaikuttaa positiivisella esimerkillä muihin oppilaisiin ja oppimistilanteisiin

toimii rakentavasti oman ryhmänsä ja kouluyhteisön parhaaksi erilaisissa tilanteissa

osoittaa oma-aloitteisuutta yhteisten asioiden hoitamisessa

kiitettävä 9

ottaa huomioon muut ihmiset ja ympäristön koulutyössä

toimii vastuullisesti kouluyhteisössä sovittujen sääntöjen ja ohjeiden mu-

kaisesti

käyttäytyy ystävällisesti ja avuliaasti, pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan hyvän työskentelyilmapiirin muodostumiseen

hyvä 8

käyttäytyy asiallisesti tilanteeseen sopivalla tavalla

noudattaa useimmiten koulun sääntöjä

käyttäytyy yleensä hyvien käytöstapojen mukaisesti

pystyy yleensä ratkaisemaan ristiriitatilanteita oma-aloitteisesti

- osaa toimia ryhmässä

tyydyttävä 7

käyttäytyy useimmiten tilanteeseen sopivalla tavalla

tuntee ja hyväksyy koulun säännöt

kykenee ohjatusti ratkaisemaan ristiriitatilanteita

osaa tuetusti toimia ryhmässä

kohtalainen 6

suhtautuu usein välinpitämättömästi kanssaihmisiin, koulutyöhön ja kouluympäristön viihtyvyyteen

rikkoo toistuvasti koulun sääntöjä

aiheuttaa asenteillaan ja teoillaan kielteistä ilmapiiriä

tarvitsee jatkuvaa ohjausta ja neuvontaa käyttäytymisessä

välttävä 5

erittäin välinpitämätön käytös suhteessa kanssaihmisiin, koulutyöhön ja kouluympäristöön

tarvitsee erityisiä toimenpiteitä opiskelun turvaamiseksi

hylätty 4

käyttäytyminen normaaliin kouluyhteisöön täysin sopimatonta

Nämä on tosiaan paikkakuntakohtaisia ja ehkä koulukohtaisiakin, eikä tämän listan kymppikäytöksen kuvaus ole ihan niin täydellinen yli-ihminen kuin millaisia kriteerejä olen joskus nähnyt. Hurjimmillaan kiitettävän käytösnumeron saaminen edellyttää sellaista virheettömyyttä, että harva aikuinenkaan sellaiseen kykenee. Lisäksi kriteereissä on usein asioita, jotka ovat tulkinnanvaraisia (kuten ylläolevassa listassakin: ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, millainen käytös on milloinkin tilanteeseen sopivaa tai hyvien käytöstapojen mukaista) tai riippuvaisia muistakin kuin oppilaasta itsestään (kuten yllä kymppikäytösoppilas ei pelkästään pyri vaikuttamaan, vaan oikeasti vaikuttaa positiivisesti!).