Sanotaan, että "kaikki tekee virheitä" , niin minkä virheen sinä viimeksi teit?

Vierailija kirjoitti:

No ainakin ensimmäinen virheeni oli syntyä tänne.

No voi voi. Mitenköhän sinä olisit tuohon voinut vaikuttaa? 

Irtisanouduin itse arvostamastani hyväpalkkaisesta työstä jossa oli hyvät edut. Tämä oli virhe. Olin aina pitänyt työstäni, nautin tulosten aikaansaamisesta, siitä että minulla on edes jotain päätäntävaltaa ja saamani positiivinen palaute niin joiltakin johtajilta, kuin taloushallinnonkin controllereilta sekä asiakkaan yhteyshenkilöiltä,  sai positiivista virettä työhön ja sai aikaan mielikuvan että olen hyvä työssäni. No sitten tuli esihenkilöksi uusi naisjohtaja joka oli ihan sairaspersoonainen, hänen johtamistyyli oli kuin suoraan 90 luvulta, kaikki narsismin piirteet sopi häneen ja hänen käytökseensä alaisia ja kollegoita kohtaan. Alkoi ihan järjettömän määrän työn teettäminen, loputtomat lisä vaatimukset, suoranaista simputtamista asioilla jossa ei ollut mitään merkitystä, hän testasi ja arvioi meitä alaisiaan koko ajan, mikään ei riitä taktiikalla. Arvostelua, vähättelyä, julkinolaamista, hajota ja hallitse taktiikkaa, etsi puutteita / virheitä ihan mistä vaan jos niitä ei ollut hän keksi, jopa valehteli jotta pääsi antamaan meille negatiivista palautetta. Hänellä oli jokin syvääluotaava tarve alistaa, nolata, vähätellä, rankaista (jakeli varoituksia) ja lopulta nujertaa meitä jotka emme joko osanneet ja ehkä halunneetkaan kuulua häntä mielistelevään ja pönkittävään hoviin. 2 vuotta jaksoin ja oli pakko lähteä pois ihan vaan siksi että oma terveys ja järki säilyy. 12 alaisesta 5 + tiimissä mukana ollut taloushallinnon asiantuntija lähti 2-3 vuoden kuluessa. Talon henkilöstötiimi ja kai jotkut kollegatkin olivat tehneet häne asiattomasta käytöksettä ja jopa henkiseksi pahoinpitelyksi luokiteltavasta käytöksestä AVIiin kantelun, mutta ei se kaii silloin vielä mihinkään johtanut,. Hän oli hyvä puhumaan ja kääntämään kaikki asiat edukseen. Mutta noista ajoista 3 v jälkeen hän kuitenkin lensi pellolle firmasta koska ilmeiseti oli onnistunut tuhoamaan ison lty:n liikevaihdon ja kannattavuudenkin sen lisäksi että 8jopa hänen alaisten alaiset (esihenkilöt) lähti ja valittivat hänen sairaasta käytöksestä. 

Tein virheen kun en osannut varoa uudella työnantajallani erästä tai eräitä henkilöitä ja innostuksissani toin esille omia näkemyksiäni, omaa osaamistani ja kokemusta siitä miten muualla tehdään asioita (ihan kuten rekrytilanteessa minua kannustettiin tekemään). En ole kuitenkaan mikään "eilisen teeren poika" tässä hallinnollisessa työssä, itseasiassa olen ensinnäkin koulutetumpi kuin moni kollegani, olen ollut huomattavasti paljon vaativammassa työssä ja työnantajalla kuin tämä mihin tulin. Mutta olisi pitänyt tunnistaa ne joita pitää varoa, eikä sanoa mielipidettään. Välilä tuntui että jos kysynkään mitään niin se koetaan kyseenalaistamisena ja minulle hermostuttiin silmin nähden. Todella outoa porukkaa.

Siinä tein myöskin virheen että luotin erääseen henkilöön joka esitti todella mukavaa ja oikein kaiveli minun kommentteja ja fiiliksiä ensimmäisen kk jälkeen. Sanoin hänelle eräästä epäkohdasta ja sehän meni varmaan heti pomoni ja erään tyranni korviin josta sain sitten varmaankin entistä ilkeämpää kohtelua. Pitäis aina vaan muistaa pitää päänsä kiinni ja myötäillä muita vanhoja iän kaiken talossa olleita. Jotenkin tuntui että vasta ensimmäisen vuoden jälkeen minuun alettiin suhtautumaan siten että kuulun tähän porukkaan, ihan kun olisin ollut joku ulkoavaruudesta tipahtanut olento joka ei kuulu oikeasti tähän firmaan. Mutta ymmärrän sen että tällaisessa pienehkössä maalaiskaupungissa 95% firman toimistolla työskentelevistä (johto, päälliköt, asiantuntijat ja tukiyksiköt) on kuin yhtä suurta perheettä, olleet täällä niin kauna kuin firma on olut pystyssä, monella ei ole mitään muuta työkokemusta kuin tämä ala, siihen väliin on paha tulla kun kukaan muu uusi ei tullut samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Haaskasin aikani mieheen, joka ei ollut arvoiseni. Annoin hänelle vuoden elämästäni ja puolet tuloistani sekä päästin hänet sotkemaan kotini. Mitään en saanut, paitsi tietysti sitä keskikokoista munaa, ja siitä mielelläni vähän maksoinkin.

Kaikki myötätunto! Minä en oppinut kerrasta enkä edes kahdesta. Nyt kuitenkin jo reaalitodellisuus on raottanut verhoaan minullekin ja konttaan kohti tulevaisuutta uudistunein henkisin lihaksin.

Vastasin eksän yhteydenottoon. Kun en mieti häntä vuosiin niin en koskaan heti muista millainen tyyppi oli kyseessä, kunnes parin päivän yhteydenpidon jälkeen alkavat muistot verestymään. Mutta nykyään olen nopeampi ja tiukempi, hän ei pääse enää defenssien läpi aiheuttamaan ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

 

Rehellisesti: se, että koskaan muutin

nykyiselle paikkakunnalle,

vaikka ennen muinoin paikka oli minulle

tavattoman rakas. Ennen kouluikää

se oli maanpäällinen paratiisi.

Savon mummolani hoiva,

ukin ja mummin rakkaus.

Valitsin paikkakunnan aikanaan

tilastolukuihin perustuen =

koronan lähes nollaesiintyvyyden takia,

mikä meillä täällä silloin vallitsi. Mummini 

kuoli jo vuosikymmeniä sitten. Oleilusta

tuli/on tuleva minulle taloudellinen tappio/

kallis lasku. Kunpa olisikin joku puolueeton,

oikeudenmukainen instassi, josta Suomen 

kansalainen voisi hakea korvausta ilman

erittäin hintavia ja henkisesti kuormittavia

rikos- ja oikeudenkäyntiprosesseja).

 

Todella oli niin, että kuningasvirus saapui

tänne huomattavasti etelää myöhemmin.

1. Älä luota pharmaan.

2. Älä luota (mihinkään) viranomaisiin. 

3. Älä luota miehiin.

4. Älä luota niihin, jotka puhuvat pahaa muista tai osoittavat käytöksessään vihaa, katkeruutta.

5. Luota jumalaan ja välttele kaikkia edellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole virhettä tehnyt, enkä toista kertaa tee!

En ymmärrä tätä virkettä, kuulostaa hölmöltä.

En minäkään tee virheitä. Mitä ne edes elämässä voisivat ollakaan?

Et ymmärrä hauskaa itsensä kumoavaa argumenttia eli vitsiä tässä tapauksessa, kommenttisi kuulostaa hölmöltä. :)

Viimeisin virheeni oli se, että raportoin liian tarkasti, jolla astuin tahattomasti taas parin 'ylempänä' olevan varpaille. Sieltä tuli sitten kahden eri esihenkilön kautta kiertäen viesti että 'soosoo, näin ei toimita', enkä tietenkään saanut tietää kuka tai ketkä ovat ne hlöt, joita tarkka raportointini nyt suututti.

Päätinkin tästä (ei ole ensimmäinen asia joka tässä firmassa mua kiukuttaa), että jatkossa raporttini ovat ylimalkaisempia, aivan vatun sama vaikka asiakkaat kärsii siitä nahoissaan. Tässä työtilanteessa ko. kaupungissa ei ole minulle muita töitä, joten sitkeästi roikun firmassa kunnes paremmat ajat koittaa.

Suurin virheeni on se, etten ole oppinut vetämään rajojani. Enkä osaa vieläkään. 

Tarvitsisin siihen ammattiapua, mutta en mitään ohjeita. Oikeaa apua. Vaikka vierihoitoa, jos muu ei auta. 

HELKUTIN HYVÄ PALSTA!  K i i t o s kaikille aiheesta kirjoittajille!

En ole oppinut puolustamaan rajojani ja liian usein joku eläkeikää lähestyvä 'Raija' pääsee ihon alle. Ihmeellistä se, että nämä ihmiset kuvittelevat voivansa kävellä nuorempien yli.

Luulin olleeni väärässä mutta erehdyin.

Paistoin eilen mukkuja liian kovalla lämpötilalla, jolloin muutamat hiiltyivät ja muodostui syöpävaarallista karsinogeeniä. Onneksi huomasin, jotta kaikki eivät menneet pilalle, syömäkelvottamaksi. 

Luotin vakuutusyhtiöön🤦

Laitoin käsipaperin biojätteeseen. 

Unohdin sovitun yksityisopetustunnin. Onneksi tuli viesti oppilaalta, niin älysin kömpiä koneelle. Etäopetusta siis.

Ajoin liian lujaa rampille aamulla. Meinasin päätyä ojaan huonossa kelissä. Onneksi ei ollut muita autoja liikkeellä, niin sain suoristettua.

Luotin konsultteihin jotka osoittautuivat huijareiksi. Meni omaisuus ja yritys. Toivon että karma kohtaa heidät.

Menin pyytämään miestä treffeille.

Todelka suuri virhe.

Luulin erehtyneeni.