Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hirvein ketju mitä olen lukenut. Mummoja haukutaan ennen Joulua minkä keritään.
Moni mummu on haukkunsa ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hirvein ketju mitä olen lukenut. Mummoja haukutaan ennen Joulua minkä keritään.
Moni mummu on haukkunsa ansainnut.
Lahjoja ei ole vielä edes avattu, kun mummot haukutaan menneiden vuosien lahjoista. Miten katkeria miniöitä täällä palstalla on, kun suu vaihdossa haukutaan joka vuosi mummoja? Ostakaa lapsillenne itse ne lahjat ja älkää työntäkö niitä lahja listoja mummojen käteen.
Itse kuulun siihen joukkoon, että minusta on ihana ostaa ihmisille yllätyksiä ja miettiä tarkkaan mikä juuri heitä voisi ilahduttaa. Toiveita kuuntelen mielelläni, mutta lähinnä sen suhteen, että minkälaisista aihepiireistä lahjansaaja on kiinnostunut (esim. dinosaurukset) tai sitten toisinpäin saa myös sanoa, että nyt tarvittaisiin pyjama, mutta silloin en halua käskyä ostaa juuri citymarketista ryhmähau-pyjama.
Mielestäni liian spesifi toive on sama, kuin vain laittaisi rahan vanhemman tilille. Kaikki hauskuus jää puuttumaan lahjan ostamis- ja antamisprosessista. Sen sijaan, jos olen kiireinen enkä ehdi miettiä itse lahjansaajalle sopivaa lahjaa, niin silloin voin itse kysyä spesifin lahjatoiveen. Tuolloin kysynkin nimenomaan spesifiä toivetta ja silloin se on ok.
Mitä ihmettä just luen? Eikö lahjan tarkoitus olekaan ilahduttaa lahjan saajaa, kuten olen aina luullut?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä just luen? Eikö lahjan tarkoitus olekaan ilahduttaa lahjan saajaa, kuten olen aina luullut?
Niin minäkin luulin, mutta tästä keskustelusta olen oppinut, että Pyhän Mummon tunteet menevät kaiken ja kaikkien muiden edelle. Mummon pitää saada kiukutella, ostaa turhaa tavaraa ja lapsen pitää loilottaa ilovirsiä ja tehdä kärrynpyöriä, jos saa Pyhältä Mummolta homeiset alushousut lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä
Tämä. Lahjan idea on se, että lahjan antaja yrittää
keksiä jonkun kivan jutun. Ei se, että valmiiksi annetaan lista mitä pitää noudattaa.
Eihän se sitten enää lahja ole vaan tilaus. Ja se on ihan eri asia.Jaa. Minä kyllä tykkään kysellä toiveita, koska se helpottaa ihan suunnattomasti. Monesti ne lapset "kirjoittaa joulupukille" ja vanhemmat sitten katsovat mitä on toivottu TAI tietävät mikä tulee tarpeeseen. Sitten kummi, mummu tms. YLEENSÄ kyselee toiveita niiltä vanhemmilta (ja toki lapsiltakin) ja vanhemmat sitten kertovat. Ihan kohtuullisia toiveita on pääasiassa eikä mikään tyyliin PS5 tai uusi iPhone, jotka sitten on vanhempien ostettavissa, jos haluavat ostaa. Näin ollen se lapsi ilahtuu, kun hänen toiveita toteutuu! Ihan normaalia minusta.
Eikö lapsien toiveet toteudu, jos vanhemmat ostavat osan lahjoista? Pitääkö heidän saada kaikki toiveet vain siksi, että jaksavat uskoa joulupukkiin?
Ne teinit, jotka saavat lakanoita (joku kommentoi sellaista aiemmin) eivät varmaan kuitenkaan enää usko joulupukkiin, vai miten on? Heille voisi opettaa, että toiveita voi esittää, mutta ne kaikki eivät toteudu, koska niitä ei toteuta pukki vaan oikeat ihmiset.
Mun lapseni toivoi leluja varmaan viidellä tonnilla ja ymmärtää kyllä ettei saa kaikkia. Ja toki joku asia voi olla kiva jota ei ole toivonut. Mutta jos haluaa olla se ns. parhaan lahjan antaja niin sitten pitää ostaa mitä toivotaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset oli alle 12 -vuotiaita niin kaikki saivat viisi lahjaa. 13-vuotiaana tilanne aina muuttui niin että lahjojen hinnasta riippuen lahjoja oli enemmän tai vähemmän) Ja ne olivat kaikki heidän omia toiveitaan. Ostimme ne itse vanhempina. Jos muilta (lähinnä mummuilta) tuli jotakin niin se oli selkeästi extraa niiden toivottujen lahjojen lisäksi ja aina hauskaa nähdä mitä siellä paketissa on. Mun mielestä on törkeää odottaa että muut ostavat lahjoja ja todella törkeää vaatia ostamaan lahjoja jostain toivelistalta. Jokainen ostaa jos ostaa omalla budjetilla ja haluilla.
Juuri näin. Vanhempien tehtävä on ostaa lastensa toivelahjat, eikä ulkoistaa niitä muiden maksettavaksi. Silloin lapselle ei tule mitään pettymyksiä.
Ja kaikki muut lahjat, mummoilta, kummeilta jne. ovat vain extraa.
Ja on törkeyden huippu, kun jotkut vanhemmat antavat ja lähettävät näitä tilauslistojaan, ilman pyytämättä, niin kuin työkaverille kävi ja lahjatilaukset oli tyyliin 60-120€.
Onko nämä samoja, jotka kerjäävät hyväntekeväisyydestä esim. joulupuu monen satasen lahjoja tai srk diakoniatyöstä.
Normaali työssäkäyvä ihminen ei edes ilkeäisi pyytää lapsilleen noin kalliita lahjatoiveita ja merkkituotteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä toisaalta ihan ymmärrän ap:ta. Etenkin kun selkeästi mummo haluaa olla se "paras" lahjan antaja. Eihän sitä tarvitse sanoa "osta x kaupasta y" vaan just tuo aihepiiri mikä lasta kiinnostaa ja sitten mummo valitsee ostaako dinosaurus lelun/pyjaman/lakanat/kirjan...
Meillä on vähän samaa, lapset eivät kasva keskikäyrällä vaan toinen pitkä ja toinen lyhyt ikäisekseen ja ovat vähän kymmenen kahden puolen, eli ovat esim. vaatteistaan jo melko tarkkoja. No mummohan tietää ja osaa vaikka ihan nätisti sanottu että kysy kokoja tarkemmin, jos haluat vaatteita ostaa. Lopputulos on tietenkin se että tulee jopa 3 numeroa liian pientä vaatetta, poika sai viimeksi sukkahousut (jotkut kirkkaan vihreät joissa on pilviä).. Kuitenkin käsittääkseni tarkoitus olisi ilahduttaa lahjan saajaa eikä ostaa just sitä mikä itsestä on kivaa. Tai itselläni ainakin on tämä ajatus lahjojen takana.
Lahjahevosen suuhun ei katsota - olisi lapsienkin jo aika oppia se. Ap ei ilmeisesti koskaan oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI! kun vain risuja ! Kuitenkin ovat ilkeitä Kakaroita!
Kun mummojen omien kommenttien perään on hieman kyselty: itse olen 70-vuotias mummo (en vanhus!). Omien lasten ollessa pieniä pidin melkoista joulupörssiä kun kirjasin talteen isovanhempien ja kummien lahjatoivekyselyitä ja varmistin, että lapset muistavat askarteluin tai kortein niin isovanhempia kuin kummejakin. Minusta oli selvää, että tärkeimmistä lahjoista ja niiden onnistumisesta vastasimme me vanhemmat. Muille yritin aina keksiä pyydettyihin lahjatoivomuksiin sellaisia vaihtoehtoja, jotka antaisivat tilaa myös antajalle. Siis ei "Legopakkaus täsmänumero se ja se", vaan esimerkiksi kylpytakki, tai taskulamppu, tai jotain taikurikamaa, tai karttakirja jne. Kaikki siis sellaista, josta tiesin lapsenkin ilahtuvan. Joskus isovanhemmat antoivat yllärilahjoja, joista jotkin olivat epäonnistuneita, mutta jotkin todella suuria menestyksiä, ja sellaisia, joita itse en olisi keksinyt.
Nyt itse isoäitinä olen ennen joulua tarkaan yhteydessä lastenlasten vanhempien kanssa. Useiden aikaisempien kirjoittajien kanssa olen yhtä mieltä siitä, että lasten toki tulee oppia kestämään myös pettymyksiä, mutta niitä elämä tuo joka tapauksessa; isovanhemmilla ei ole sellaista roolia, joissa näiden pitäisi muka kasvatusmielessä tuottaa huonoilla lahjoilla sellaisia pettymyksiä juuri jouluna (ja tuskinpa kukaan isovanhempi sellaista tietoisesti yrittääkään). Ihanteellinen lahja - onpa lapselle tai aikuiselle - "sopii" jotenkin sekä lahjoittajalle että vastaanottajalle. Jos mummo pyytää varta vasten toiveita, niitä kannattaa kuunnella tarkkaan. Mikä tahansa heppajuttu esimerkiksi ei sovi Schleich-ympäristöön, joka on monelle lapselle äärettömän rakas ilman että lapsella olisi mitään käsitystä kyseisen tuotteen hinnoittelusta.
Isoäitinä olen joskus hieman pettynyt, jos lahjatoive on vain Amazon-linkki. Mutta toteutan sellaisenkin toiveen, koska lapsen ilo ja lapsiperheen harkinta menee sen sen oman toiveeni ohi, että haluaisin näperrellä lahjapaketin. Joskus sovitaan niin, että annan rahaa vanhemmille sopivan lahjan ostoon, joskus sovitaan aineettomasta lahjasta eli esimerkiksi varhaisteinille lahjakortista tai pienemmille vaikka ratsastustunnista vanhempien saattamana. Minun ikioma läsnäoloni ratsastustunnin toteutumishetkellä ei ole välttämätön! Onnistunut lahjakortti (vanhempien opastamana) saa silmät loistamaan jouluaattona ihan kylliksi. Joskus saan vapaat kädet pienillä viitteillä, esim. kirjalahjojen suhteen. On sattunut, että hartaasti pohdittu valintani ei vielä jouluaattona sytytä, mutta ennen uutta vuotta kyllä. Ja jos ei sytytä lainkaan, eihän sekään mikään tragedia ole. Lahjat ovat yritys osoittaa hyvää tahtoa, ja lapsikin ymmärtää sen. Mutta lapsella ei ole sen suurempia velvollisuuksia kuin että ottaa kohteliaasti hyvän tahdon vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan edelleen mummojen ja anoppien, joiden mielestä nykyvanhemmat on kamalia ja lapset hirveitä, vastauksia seuraaviin:
- väärä kahvi tai tee
- epämukavat alusvaatteet ja yövaatteet
- loukkaavat kirjat (lihavalle Kevyet herkut yms)
- reumaa sairastavalle kahvakuula
- apelle tyttökalenteri tai pikkutuhma hiirimatto
- 60-vuotiaalle diplomi-insinöörille Doro-puhelin ja käyttöohjeet selkokielellä
- Tallinnan matkaopas vuodelta 1999 ihmisille, joka matkustaa työkseen AasiaanAjatus on tärkein,
Se että sait lahjan on tärkeintä ja ole kiitollinen. Pois ei saa heittää eikä antaa eteenpäin.Tää on muuten loistava idea. Jos mummot lahjoittaa mitä sattuu niin alkakaa itsekin lahjoittaa mummolle mitä sattuu. Vaikka kirppikseltä jotain, niin ei ole luonnon tuhlausta. "Näin tämän (kammottavan ruman) tonttupatsaan ja ajattelin heti sinua, eikö olekin hieno???" Ja sit aina kylässä käydessään voi kysyä että missäs se patsas nyt on?
Ei kiertopalkinnoille. Antakaa epämieluisat lahjat häpeilemättä takaisin lahjan antajalle ensijouluna tai vaikka syntymäpäivänä. Saatesanoin että tää vauvoille tarkoitettu Pipsa Possu kirja oli meidän 9v pojan ja meidän vanhempien mielestä niin hyvä että haluatte mummonkin lukevan sen. Oppiipahan. Saakeli.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hirvein ketju mitä olen lukenut. Mummoja haukutaan ennen Joulua minkä keritään.
Täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei ole ikinä tarvinnut haukkua yhtään mummoa, kun on ihan normaaleja ihmisiä ilman mitään ylimääräistä pelleilyä mitä esim. tässä ketjussa on saanut lukea. Meillä mummut (ja papat) kysyy toiveita ja me osaamme kertoa selkeästi täysin kohtuullisia toiveita, joita osaavat sitten toteuttaa ongelmitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjahevosen suuhun ei katsota - olisi lapsienkin jo aika oppia se. Ap ei ilmeisesti koskaan oppinut.
Maailma muuttuu Eskoseni. Olisi jo aika hyvin monen aikuisen oppia se.
Äitini (siis lapsieni mummo) osti aina täsmälleen mitä itse halusi antaa mutta aina lapseni kiittivät lahjoista koska sanoin jo etukäteen että mummon antamat lahjat ovan hänen itse valitsimiaan ja jotka hän haluaa teille antaa. Me vanhemmat sitten osteltiin enemmän niitä lahjoja jotka oli toivelistalla mutta täytyy sanoa lapseni nyt vielä aikuisenakin muistelevat lämmöllä mummon lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset oli alle 12 -vuotiaita niin kaikki saivat viisi lahjaa. 13-vuotiaana tilanne aina muuttui niin että lahjojen hinnasta riippuen lahjoja oli enemmän tai vähemmän) Ja ne olivat kaikki heidän omia toiveitaan. Ostimme ne itse vanhempina. Jos muilta (lähinnä mummuilta) tuli jotakin niin se oli selkeästi extraa niiden toivottujen lahjojen lisäksi ja aina hauskaa nähdä mitä siellä paketissa on. Mun mielestä on törkeää odottaa että muut ostavat lahjoja ja todella törkeää vaatia ostamaan lahjoja jostain toivelistalta. Jokainen ostaa jos ostaa omalla budjetilla ja haluilla.
Juuri näin. Vanhempien tehtävä on ostaa lastensa toivelahjat, eikä ulkoistaa niitä muiden maksettavaksi. Silloin lapselle ei tule mitään pettymyksiä.
Ja kaikki muut lahjat, mummoilta, kummeilta jne. ovat vain extraa.
Ja on törkeyden huippu, kun jotkut vanhemmat antavat ja lähettävät näitä tilauslistojaan, ilman pyytämättä, niin kuin työkaverille kävi ja lahjatilaukset oli tyyliin 60-120€.
Onko nämä samoja, jotka kerjäävät hyväntekeväisyydestä esim. joulupuu monen satasen lahjoja tai srk diakoniatyöstä.Normaali työssäkäyvä ihminen ei edes ilkeäisi pyytää lapsilleen noin kalliita lahjatoiveita ja merkkituotteita.
No, tuollaiset kohtuuttomien toivelistojen lähettelijät ilman että edes kysytään on juurikin jotain täysin sivistymättömiä wt-tapauksia ja pummeja. Normaalit ihmiset eivät sellaista tee.
Kyllä on maailma muuttunut, vaikka nuori mummi olenkin. Tulin mummiksi 46- vuotiaana ja nyt 56.
Muistan kun omat lapseni olivat pieniä niin ihan innolla ja iloisina he kaikki availivat ja arvailivat, mitä kummitädin tai mummon paketeista tällä kertaa tulee ja tykkäsivät kaikesta, oli se mitä halpaa tarjoustalo tavaraa tai laatutavaraa tahansa. Hauskaa aina oli ja olivat iloisia muistamisesta. Näin ovat myöhemmin aikuisenakin minulle kertoneet. Me vanhemmat pyrimme silloin hankkimaan ne toivelahjat. Muut saivat ostaa mitä halusivat, ei olisi tullut mieleenkään alkaa esittämään heille listoja.
Itse kysyn hyvissä ajoin etukäteen ja toteutan lastenlasteni lelu/kirja/pelitoiveita. Jos haluavat vaatteita, saavat sovitusti rahalahjan, jotta voivat vanhempiensa kanssa käydä valitsemassa mieleiset ja samalla kivaa yhteistä shoppailuaikaa äitinsä kanssa tai sitten käyn hakemassa täsmähankintana sovitun tuotteen. Voin toki tehdä itsekin ehdotuksia.
Joskus tekisi mieli ja olisi kivaa ostaa oman fiiliksen mukaan lapsenlapsille lahjoja, mutta se olisi riski, että rahani menisivät hukkaan ja kertyisi turhaa tavaraa nurkkiin pyörimään, joten niin en toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hirvein ketju mitä olen lukenut. Mummoja haukutaan ennen Joulua minkä keritään.
Moni mummu on haukkunsa ansainnut.
Lahjoja ei ole vielä edes avattu, kun mummot haukutaan menneiden vuosien lahjoista. Miten katkeria miniöitä täällä palstalla on, kun suu vaihdossa haukutaan joka vuosi mummoja? Ostakaa lapsillenne itse ne lahjat ja älkää työntäkö niitä lahja listoja mummojen käteen.
Eikö se äidinäiti ole mummo?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on maailma muuttunut, vaikka nuori mummi olenkin. Tulin mummiksi 46- vuotiaana ja nyt 56.
Muistan kun omat lapseni olivat pieniä niin ihan innolla ja iloisina he kaikki availivat ja arvailivat, mitä kummitädin tai mummon paketeista tällä kertaa tulee ja tykkäsivät kaikesta, oli se mitä halpaa tarjoustalo tavaraa tai laatutavaraa tahansa. Hauskaa aina oli ja olivat iloisia muistamisesta. Näin ovat myöhemmin aikuisenakin minulle kertoneet. Me vanhemmat pyrimme silloin hankkimaan ne toivelahjat. Muut saivat ostaa mitä halusivat, ei olisi tullut mieleenkään alkaa esittämään heille listoja.
Itse kysyn hyvissä ajoin etukäteen ja toteutan lastenlasteni lelu/kirja/pelitoiveita. Jos haluavat vaatteita, saavat sovitusti rahalahjan, jotta voivat vanhempiensa kanssa käydä valitsemassa mieleiset ja samalla kivaa yhteistä shoppailuaikaa äitinsä kanssa tai sitten käyn hakemassa täsmähankintana sovitun tuotteen. Voin toki tehdä itsekin ehdotuksia.
Joskus tekisi mieli ja olisi kivaa ostaa oman fiiliksen mukaan lapsenlapsille lahjoja, mutta se olisi riski, että rahani menisivät hukkaan ja kertyisi turhaa tavaraa nurkkiin pyörimään, joten niin en toimi.
Eikö teillä uskottu joulupukkiin?
Tämä on kyllä hirvein ketju mitä olen lukenut. Mummoja haukutaan ennen Joulua minkä keritään.