Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Sääli mummoa, joka pistää vähät rahansa lahjoihin ja toivoo ilahduttavansa.
Sanokaa mummolle, ettei hänen tarvi ostaa lapsille mitään, muut hoitavat kyllä tavarapuolen. Sanokaa mummolle, että hänen mukanaolonsa on parhain lahja tässä sukupolvien ketjussa.
Sitä enemmän ihmettelee että mieluummin pelaa venäläistä rulettia rahoillaan kuin ostaa onnistuneesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyseessä olla sellainen asia, että laivoista kertova kirja saattaa maksaa 5€ ja toivottu dinosauruslelu 55€? Jos mummo on jo eläkkeellä, ei rahaa välttämättä ole niihin toivelahjoihin tai sitten ne vaan tuntuvat vanhemmista ihmisistä törkeän kalliilta. Monet lelut kun OVAT erittäin hintavia.
Jaa no oisko voinut silti ostaa sen 5e maksavan dinosauruskirjan edes, jos on kerrottu lapsen pitävän dinosauruksista, eikä laivakirjaa? Ei tässä nyt mikään viittaa siihen että apn lapsi olisi pyytänyt mitään kallista, kun toivelistassa oli esim kynäpenaali. Todennäköisesti se ostettu pyjama oli kalliimpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Tämä. Kuinka onnellinen minäkin olin joskus 7-vuotiaana, kun sain joululahjaksi lampaantaljan. Ei ollut tullut mieleenikään haluta sitä, mutta voi miten ihana se oli sängyn vieressä.
Toinen samantapainen oli superpehmeä jättityyny ja siihen pari tyynyliinaa. Ei sellaistakaan lapsi osaa ymmärtää kaivata, mutta käytin sitä tyynyä vielä kun muutin pois kotoa.
Muutenkin on ihan hyvä yrittää välillä laajentaa lasten maailmankuvaa, ettei se ole aina vain sitä, että tykätään siitä mistä kaverit tykkää ja tehdään sitä, mitä kaveritkin tekee.
Lisäksi tässä on se aspekti, että on lahjan antajalle vähän ankeaa olla pelkkä toivomusautomaatti. Siinä tulee aika hyväksikäytetty olo, kun sinulle kerrotaan, mitä sinun suvaitaan sallia ostaa pikku Ristopetterille. Kas kun eivät sano, että anna 100 e, niin me ostamme sille lahjan. Suoraan rahapyyntöön tietyllä summalla useimmat varmaan sanoisivat ei, mutta sitten pitäisi automaattina ostaa juuri se lahja, mikä käsketään?
N43
Varmaan aika harvassa on ne, jotka "käskevät". Yleensä niitä toiveita nimenomaan kysellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjasta kiitetään eikä näytetä hapanta naamaa. Se kuuluu peruskäytöstapoihin. Mitä joku jossakin toisessa ketjussa kaipaili.
Vanhempien kannattaa ostaa itse ne toivelahjat ja antaa muiden ostaa mitä keksivät. Niin on kaikkein paras. Ei mummut koskaan osaa just nappiin vaikka parhaansa yrittäisivätkin.
Meillä kyllä mummut ja papat osaa.
Niin meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä
Tämä. Lahjan idea on se, että lahjan antaja yrittää
keksiä jonkun kivan jutun. Ei se, että valmiiksi annetaan lista mitä pitää noudattaa.
Eihän se sitten enää lahja ole vaan tilaus. Ja se on ihan eri asia.Jaa. Minä kyllä tykkään kysellä toiveita, koska se helpottaa ihan suunnattomasti. Monesti ne lapset "kirjoittaa joulupukille" ja vanhemmat sitten katsovat mitä on toivottu TAI tietävät mikä tulee tarpeeseen. Sitten kummi, mummu tms. YLEENSÄ kyselee toiveita niiltä vanhemmilta (ja toki lapsiltakin) ja vanhemmat sitten kertovat. Ihan kohtuullisia toiveita on pääasiassa eikä mikään tyyliin PS5 tai uusi iPhone, jotka sitten on vanhempien ostettavissa, jos haluavat ostaa. Näin ollen se lapsi ilahtuu, kun hänen toiveita toteutuu! Ihan normaalia minusta.
Minusta lahjan idea on ostaa sellaista joka ilahduttaa ja se todennäköisemmin onnistuu jos kysyy toiveita. Ikinä ei ole minulle tullut sellaista toivetta vastaan joka olisi kohtuuton, vaan muutama fiksu vaihtoehto joista ostaa. Omien lastenkin sukulaiset kyselee toiveita ja niitä heille välitetään, miksi kukaan haluaisi tuhlata rahojaan johonkin joka jää käyttämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Tämä. Kuinka onnellinen minäkin olin joskus 7-vuotiaana, kun sain joululahjaksi lampaantaljan. Ei ollut tullut mieleenikään haluta sitä, mutta voi miten ihana se oli sängyn vieressä.
Toinen samantapainen oli superpehmeä jättityyny ja siihen pari tyynyliinaa. Ei sellaistakaan lapsi osaa ymmärtää kaivata, mutta käytin sitä tyynyä vielä kun muutin pois kotoa.
Muutenkin on ihan hyvä yrittää välillä laajentaa lasten maailmankuvaa, ettei se ole aina vain sitä, että tykätään siitä mistä kaverit tykkää ja tehdään sitä, mitä kaveritkin tekee.
Lisäksi tässä on se aspekti, että on lahjan antajalle vähän ankeaa olla pelkkä toivomusautomaatti. Siinä tulee aika hyväksikäytetty olo, kun sinulle kerrotaan, mitä sinun suvaitaan sallia ostaa pikku Ristopetterille. Kas kun eivät sano, että anna 100 e, niin me ostamme sille lahjan. Suoraan rahapyyntöön tietyllä summalla useimmat varmaan sanoisivat ei, mutta sitten pitäisi automaattina ostaa juuri se lahja, mikä käsketään?
N43
Varmaan aika harvassa on ne, jotka "käskevät". Yleensä niitä toiveita nimenomaan kysellään.
Jep. Ja harvoin ne toiveet mitä sukulaisille esitetään on mitään "juuri täsmälleen tämä 100e lelu" vaan jotain tyyliin, että sylvanien families leluja joita on eri hintaisia joka budjettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyseessä olla sellainen asia, että laivoista kertova kirja saattaa maksaa 5€ ja toivottu dinosauruslelu 55€? Jos mummo on jo eläkkeellä, ei rahaa välttämättä ole niihin toivelahjoihin tai sitten ne vaan tuntuvat vanhemmista ihmisistä törkeän kalliilta. Monet lelut kun OVAT erittäin hintavia.
Jaa no oisko voinut silti ostaa sen 5e maksavan dinosauruskirjan edes, jos on kerrottu lapsen pitävän dinosauruksista, eikä laivakirjaa? Ei tässä nyt mikään viittaa siihen että apn lapsetpyytänyt mitään kallista, kun toivelistassa oli esim kynäpenaali. Todennäköisesti se ostettu pyjama oli kalliimpi.
Mikä vatun velvollisuus koluta kaupat ja netti läpi jotain dinokirjoja. Ei elämässä ole mitään tyytyväisyystakuita. Ainoastaan ap:la on asian kanssa ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa itse, jos tiedätte millainen. Mummo ostaa oman mielensä mukaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyseessä olla sellainen asia, että laivoista kertova kirja saattaa maksaa 5€ ja toivottu dinosauruslelu 55€? Jos mummo on jo eläkkeellä, ei rahaa välttämättä ole niihin toivelahjoihin tai sitten ne vaan tuntuvat vanhemmista ihmisistä törkeän kalliilta. Monet lelut kun OVAT erittäin hintavia.
Jaa no oisko voinut silti ostaa sen 5e maksavan dinosauruskirjan edes, jos on kerrottu lapsen pitävän dinosauruksista, eikä laivakirjaa? Ei tässä nyt mikään viittaa siihen että apn lapsetpyytänyt mitään kallista, kun toivelistassa oli esim kynäpenaali. Todennäköisesti se ostettu pyjama oli kalliimpi.
Mikä vatun velvollisuus koluta kaupat ja netti läpi jotain dinokirjoja. Ei elämässä ole mitään tyytyväisyystakuita. Ainoastaan ap:la on asian kanssa ongelma.
Aika vatupassi saat olla, jos et ensimmäisestä vastaantulevasta Prismasta tms. löydä dinosauruksiin liittyvää kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on teidän perheellä ongelmat. Kun itse olin lapsi, mummot ostivat aina esim. pyjaman ja siinä saattoi olla vaikka Star Wars-teema, vaikka en ymmärtänyt silloin mitään kyseisestä aiheesta. Olin kuitenkin ilahtunut lahjoista. Vanhemmat ostivat ne toivejutut. Meidän 2 lapsen mummo ostaa myös mitä sattuu ja PALJON. Osa on huteja, osa hittejä. Annetaan mummojen ostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyseessä olla sellainen asia, että laivoista kertova kirja saattaa maksaa 5€ ja toivottu dinosauruslelu 55€? Jos mummo on jo eläkkeellä, ei rahaa välttämättä ole niihin toivelahjoihin tai sitten ne vaan tuntuvat vanhemmista ihmisistä törkeän kalliilta. Monet lelut kun OVAT erittäin hintavia.
Jaa no oisko voinut silti ostaa sen 5e maksavan dinosauruskirjan edes, jos on kerrottu lapsen pitävän dinosauruksista, eikä laivakirjaa? Ei tässä nyt mikään viittaa siihen että apn lapsetpyytänyt mitään kallista, kun toivelistassa oli esim kynäpenaali. Todennäköisesti se ostettu pyjama oli kalliimpi.
Mikä vatun velvollisuus koluta kaupat ja netti läpi jotain dinokirjoja. Ei elämässä ole mitään tyytyväisyystakuita. Ainoastaan ap:la on asian kanssa ongelma.
Tjaa. Sellaista se joulunaika on. Ei minulla ainakaan tuota stressiä hakea kummilapselleni jotain tiettyä dinokirjaa tms., jotka yleensä löytyy sieltä Prisman hyllystä. Aikaa kuitenkin koluta niitä muita juttuja, joita ei ole toivottu ja nekin varmaan sieltä Prisman hyllystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä
Tämä. Lahjan idea on se, että lahjan antaja yrittää
keksiä jonkun kivan jutun. Ei se, että valmiiksi annetaan lista mitä pitää noudattaa.
Eihän se sitten enää lahja ole vaan tilaus. Ja se on ihan eri asia.Jaa. Minä kyllä tykkään kysellä toiveita, koska se helpottaa ihan suunnattomasti. Monesti ne lapset "kirjoittaa joulupukille" ja vanhemmat sitten katsovat mitä on toivottu TAI tietävät mikä tulee tarpeeseen. Sitten kummi, mummu tms. YLEENSÄ kyselee toiveita niiltä vanhemmilta (ja toki lapsiltakin) ja vanhemmat sitten kertovat. Ihan kohtuullisia toiveita on pääasiassa eikä mikään tyyliin PS5 tai uusi iPhone, jotka sitten on vanhempien ostettavissa, jos haluavat ostaa. Näin ollen se lapsi ilahtuu, kun hänen toiveita toteutuu! Ihan normaalia minusta.
Eikö lapsien toiveet toteudu, jos vanhemmat ostavat osan lahjoista? Pitääkö heidän saada kaikki toiveet vain siksi, että jaksavat uskoa joulupukkiin?
Ne teinit, jotka saavat lakanoita (joku kommentoi sellaista aiemmin) eivät varmaan kuitenkaan enää usko joulupukkiin, vai miten on? Heille voisi opettaa, että toiveita voi esittää, mutta ne kaikki eivät toteudu, koska niitä ei toteuta pukki vaan oikeat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä
Tämä. Lahjan idea on se, että lahjan antaja yrittää
keksiä jonkun kivan jutun. Ei se, että valmiiksi annetaan lista mitä pitää noudattaa.
Eihän se sitten enää lahja ole vaan tilaus. Ja se on ihan eri asia.Jaa. Minä kyllä tykkään kysellä toiveita, koska se helpottaa ihan suunnattomasti. Monesti ne lapset "kirjoittaa joulupukille" ja vanhemmat sitten katsovat mitä on toivottu TAI tietävät mikä tulee tarpeeseen. Sitten kummi, mummu tms. YLEENSÄ kyselee toiveita niiltä vanhemmilta (ja toki lapsiltakin) ja vanhemmat sitten kertovat. Ihan kohtuullisia toiveita on pääasiassa eikä mikään tyyliin PS5 tai uusi iPhone, jotka sitten on vanhempien ostettavissa, jos haluavat ostaa. Näin ollen se lapsi ilahtuu, kun hänen toiveita toteutuu! Ihan normaalia minusta.
Eikö lapsien toiveet toteudu, jos vanhemmat ostavat osan lahjoista? Pitääkö heidän saada kaikki toiveet vain siksi, että jaksavat uskoa joulupukkiin?
Ne teinit, jotka saavat lakanoita (joku kommentoi sellaista aiemmin) eivät varmaan kuitenkaan enää usko joulupukkiin, vai miten on? Heille voisi opettaa, että toiveita voi esittää, mutta ne kaikki eivät toteudu, koska niitä ei toteuta pukki vaan oikeat ihmiset.
Jos niitä lakanoita on jo 20, eikö voi toivoa että ei enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä
Tämä. Lahjan idea on se, että lahjan antaja yrittää
keksiä jonkun kivan jutun. Ei se, että valmiiksi annetaan lista mitä pitää noudattaa.
Eihän se sitten enää lahja ole vaan tilaus. Ja se on ihan eri asia.Jaa. Minä kyllä tykkään kysellä toiveita, koska se helpottaa ihan suunnattomasti. Monesti ne lapset "kirjoittaa joulupukille" ja vanhemmat sitten katsovat mitä on toivottu TAI tietävät mikä tulee tarpeeseen. Sitten kummi, mummu tms. YLEENSÄ kyselee toiveita niiltä vanhemmilta (ja toki lapsiltakin) ja vanhemmat sitten kertovat. Ihan kohtuullisia toiveita on pääasiassa eikä mikään tyyliin PS5 tai uusi iPhone, jotka sitten on vanhempien ostettavissa, jos haluavat ostaa. Näin ollen se lapsi ilahtuu, kun hänen toiveita toteutuu! Ihan normaalia minusta.
Eikö lapsien toiveet toteudu, jos vanhemmat ostavat osan lahjoista? Pitääkö heidän saada kaikki toiveet vain siksi, että jaksavat uskoa joulupukkiin?
Ne teinit, jotka saavat lakanoita (joku kommentoi sellaista aiemmin) eivät varmaan kuitenkaan enää usko joulupukkiin, vai miten on? Heille voisi opettaa, että toiveita voi esittää, mutta ne kaikki eivät toteudu, koska niitä ei toteuta pukki vaan oikeat ihmiset.
Miksi sinua risoo se, että esimerkiksi kummi haluaa toteuttaa myös toiveen ja ostaa sellaista, joka tulee tarpeeseen ja on haluttu?
Vierailija kirjoitti:
No on teidän perheellä ongelmat. Kun itse olin lapsi, mummot ostivat aina esim. pyjaman ja siinä saattoi olla vaikka Star Wars-teema, vaikka en ymmärtänyt silloin mitään kyseisestä aiheesta. Olin kuitenkin ilahtunut lahjoista. Vanhemmat ostivat ne toivejutut. Meidän 2 lapsen mummo ostaa myös mitä sattuu ja PALJON. Osa on huteja, osa hittejä. Annetaan mummojen ostella.
Ilmeisesti teillä ei sitten mummo kysele toiveita vai onko samanlainen kuin ap:n tapauksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyseessä olla sellainen asia, että laivoista kertova kirja saattaa maksaa 5€ ja toivottu dinosauruslelu 55€? Jos mummo on jo eläkkeellä, ei rahaa välttämättä ole niihin toivelahjoihin tai sitten ne vaan tuntuvat vanhemmista ihmisistä törkeän kalliilta. Monet lelut kun OVAT erittäin hintavia.
Jaa no oisko voinut silti ostaa sen 5e maksavan dinosauruskirjan edes, jos on kerrottu lapsen pitävän dinosauruksista, eikä laivakirjaa? Ei tässä nyt mikään viittaa siihen että apn lapsetpyytänyt mitään kallista, kun toivelistassa oli esim kynäpenaali. Todennäköisesti se ostettu pyjama oli kalliimpi.
Mikä vatun velvollisuus koluta kaupat ja netti läpi jotain dinokirjoja. Ei elämässä ole mitään tyytyväisyystakuita. Ainoastaan ap:la on asian kanssa ongelma.
Niin, mitäpä sitä suotta haluaisi ilahduttaa lapsenlastaan. Kunhan ostaa ekan joka vastaa tulee, ja sitten voi kiukutella, jos lapsi ei olekaan pohjattoman riemuissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyseessä olla sellainen asia, että laivoista kertova kirja saattaa maksaa 5€ ja toivottu dinosauruslelu 55€? Jos mummo on jo eläkkeellä, ei rahaa välttämättä ole niihin toivelahjoihin tai sitten ne vaan tuntuvat vanhemmista ihmisistä törkeän kalliilta. Monet lelut kun OVAT erittäin hintavia.
Jaa no oisko voinut silti ostaa sen 5e maksavan dinosauruskirjan edes, jos on kerrottu lapsen pitävän dinosauruksista, eikä laivakirjaa? Ei tässä nyt mikään viittaa siihen että apn lapsetpyytänyt mitään kallista, kun toivelistassa oli esim kynäpenaali. Todennäköisesti se ostettu pyjama oli kalliimpi.
Mikä vatun velvollisuus koluta kaupat ja netti läpi jotain dinokirjoja. Ei elämässä ole mitään tyytyväisyystakuita. Ainoastaan ap:la on asian kanssa ongelma.
Ainoastaan sinulla ja ap:n lasten mummolla on ongelma koluta niitä kauppoja etsien mieluista. Me muut ihan mieluusti etsitään sellainen jota toivotaan. Dinokirja ei ole kovin vaativa toive, tai voi ostaa vaikka dinopaidan jos ei kirjaa löydy, tai jonkun pienemmän dinolelun, kun toive nyt oli vaan että dinot ois mieleen...
Miksi ihmeessä mummo ei osta lahjaksi juuri niitä asioita, joita lapsenlapsi toivoo vaan ihan muuta? En ymmärrä. Penaali maksaa vielä lähes aina vähemmän kuin pyjama (ja eiköhän Pepistä kiskottaisi enemmän kuin jostain 5e Cittarin halpiksesta).
Ja Ryhmä Haun tunnen todella hyvin, sillä kaikki kolme lastani ovat fanittaneet sarjaa kuluneen vuosikymmenen aikana, kuopus fanittaa yhä - hänen toivelistallaan ovat Ryhmä Hau- jutut. Jos mummo ei halua ostaa 70 euron erikoisrekkaa tai Ryhmä Haun vahtitornia, ei varmasti tarvitse tai sitä kukaan odota, kun on olemassa esim. alle kympin minihahmoja ja 20 euron hahmoja ja keräilytarrasarjaa ja vaikka mitä. Jos lapsen lempiteemaa voi kunnioittaa parilla eurollakin, niin miksei niin tekisi? En ymmärrä. Ja meillä se esikoiselle hankittu vahtitorni (jonka me vanhemmat hankimme) on kestänyt jo kolmannen lapsen leikkeihin, joten se oli todella hyvä, kestävä ja lapsille rakas hankinta.
Samasta syystä ostin pupuaiheisia tuotteita, kun kummityttöni rakastaa pupuja. Kummipoika taas keräilee yhä Cars-sarjan autoja, joten toki kyselen, että mitkä hahmot puuttuvat ja hankin jonkun niistä. Hyvin helppoa. Saaja ilahtuu, kun saa mistä tykkää ja antaja taas ilahtuu, kun lahja on mieluinen.
Meillä lapset ovat ilahtuneet ja kiittäneet lahjoista, oli siellä mitä tahansa. Heidänkin hymynsä kestävyyttä on testattu sukulaisten lahjoilla. On tuotu liian isoja (puhutaan 3v saajalle 8v:lle sopivaa) tai liian pieniä (7v sai vauvan sukat tms) ja eräs tahtoo joka vuosi muistaa käytetyillä esineillä, jotka hänen lapsensa ovat joskus saaneet ja se näkyy lahjan kunnossa, osa on ollut tarkoitettu ihan eri ikäisille ja osa lahjoista on ollut valmiiksi rikki, palapelistä tai pelistä puuttuu osia. Todella kivaa, vai mitä? Sinänsä lahja saa olla käytetty, mutta harva ostaa itselleenkään lahjaksi sellaista, joka on valmiiksi kulahtanut, rikki tai vastaavaa, niin miksi lahjaksi? Ihmettelen. Tosin sama sukuhaara tuo meille muutenkin tavaraa, josta olettavat meidän ilahtuvan, vaikka käytännössä olemme heille roskalava/kierrätyskeskus, sillä suurin osa noista tavaroista lähtee eteenpäin surutta.
Minua huvittaa myös se, että joka vuosi kuulen, että lapsemme saavat liikaa lahjoja. Okei, minä ja mies hankimme kullekin lapselle kolme lahjaa. Nykyisin osan äitini ja isäni puolesta lapsille yhden paketin kullekin, se tekee 4 pakettia. Lapsilla on kummit, joista osa muistaa, osa ei, sanotaan, että 3 muistaa, joten määrä on 7. Sitten tuleekin avaamaton elementti, anoppi ja appiukko. Kovasti sieltä saarnataan, että tavaraa on liikaa, mutta silti juuri sieltä tulee keko lahjoja. Kyllä, KEKO. Kyselläänkö toiveita? Harvemmin. Jos kysytään, ehkä toteutetaan ja sen lisäksi tulee muuta. Eli sieltä tulee ihan mitä tahansa 1-20 paketin välillä. Koita siinä kontrolloida määrää...
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ilmoitin jo ennen lapsenlapsen syntymää, että lahjoja en osta, synttäreille en saavu ja jouluna ette meille tule. Säästyn monelta miniän vihanpurkaukselta.
Ja ostan tänä jouluna itselleni kallista suklaata, saumurin ja lahjakortin kangaskauppaan sen sijaan että tuhlaisin rahojani lapsenlapseen.
Ostat itsellesi lahjakortin??
:DD
Taas tämä typerä oletus mummon iästä ja varallisuudesta.
Mun lasten mummo on 60v. ja tienaa 200k vuodessa. Ei siis ole rahasta kiinni, jos ei voi ostaa lapselle Minecraft-penaalia vaan väkisin pitää tuoda jotkut tuplasti kalliimmat Nalle Puh -vaatteet, joita lapsi ei suostu pistämään päälleen.