Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa

Voi taivahan vallat , miten on ihmisiä, jotka tuhlaavat rahojaan sellaisiin lahjoihin mitä saaja ei halua/tarvitse/inhoaa.

Puuttuuko tällaiselta antajalta tilannetaju, tunneäly ja kaiken kaikkiaan älykkyys.

Annan lahjoja lapsilleni ja lapsenlapsille. Lapsiltani tietysti kysyn ,mitä he haluaa ja samoin nyt jo teini-iän ylittäneiltä lapsenlapsiltani.

Nykypäivänä annan rahaa , koska tilaavat lähes aina netistä mieluisat tarvisemansa vaatteet ym.

Itselläni on myöskin tarkka tieto,mistä pidän ja näinollen ymmärrän , kun he ovat samanlaisia.

Ei tule koskaan hutiostoksia.

Kun olivat pieniä niin vanhempansa kertoivat minulle pienten haaveet .

Että tämmöinen mummi 78v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.

Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.

Joskus marketissa tulee katseltua niitä järkyttävän isoja jättipehmoleluja ja ihmeteltyä, kenelle niitä ostetaan. Ne kerää pölyä ja vie neilön verran lattiapinta-alaa. Mutta nyt tiedän, ne on ihan soveliaita lahjoja sinulle ja kaltaisillesi. Toivottavasti saat sellaisen joka joulu.

Niin. Me on saatu noita kolme. Lapsella paha astma.

Paketoikaa yksi jouluksi jollekin sellaisen antajalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.

Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.

Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.

Eli joulu on mielestäsi feikattujen tunteiden juhla? Vain jotta sukulaiselle ei tule paha mieli eli siinäkään ei saa oikea tunne näkyä. Sairasta.

ei se ole feikattuja tunteita ellei pettymystä pureta lahjan antajaan. Se on kasvatuksellisesti oikeanlaista tunteiden hillitsemistä ja niiden siirtämistä sopivampaan aikaan ja paikkaan. Lahjan antajan edessä ei sovi koskaan alkaa vaatimaan ja kiukkuamaan ja melskaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tapa on säilöä lapsen rinnalla mahdolliset pettymyksenkin tunteet ja purkaa ne kotona ei lahjan antajaan.

Kylläkyllä, aina pitää olla kiitollinen kynnysmatto eikä antaa ikinä omien tunteiden näkyä. Näin saadaan kasvatettua terveellä itsetunnolla varustettuja aikuisia, eiku... Näin saadaan itseasiassa just näitä marttyyrimummoja. Omia pettymyksiäänhän he lapsiin siirtää tuommoisella käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.

Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.

Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin mummolla on valitettavasti mennyt huti se lahja. Kannattaisi mummon katsoa peiliin. Ihan oikeasti ei ole mitään syytä kenenkään opetella ilahtumaan mistä tahansa, sairas ajatuskin. Tosin kuvaa hyvin tiettyä suomalaista "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" ja "ei saa kehua ettei liikaa ylpisty" mentaliteettia, jota nämä näpäyttäjämummot haluaa siirtää seuraavalle sukupolvelle. Kohtelias pitää olla, mutta sen pitää riittää, varsinkin kun kyseessä on LAPSI.

Tässä kirjoituksessa yllä näkyy syyt miksi lapset käyttäytyvät täysin rajattomasti nykyään ja tulokset näkyvät jo. Ei mitään kasvatusvastuuta, vaan lapsen tulisi sanella mitä lahjaakin saa. Voi voi. Ei maailma mene muuallakaan sinun ehdoillasi saati lapsesi aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.

Lapsihan voi tehdä niin, että ottaa lahjan vastaan, kiittää kauniisti ja avaa paketin sitten omassa rauhassa kotona. Mummin tunteita ei loukkaa, jos lapsi ei olekaan innosta soikeana lahjasta.

Täällä moni on kirjoittanut kiitollisuuden tärkeydestä ja siitä, että ei lapsenlapsilla ole oikeutta tietynlaiseen lahjaan. Sinänsä olen samaa mieltä, mutta kieltämättä ap:n kuvailema toiminta vaikuttaa vähän siltä, että juuri tätä mummo yrittää lahjojensa kautta opettaakin. Eihän tuollainen toiminta voi olla vahinko, ellei kyseessä ole esim. muistisairaus. En varsinaisesti pidä sopivana tuollaista joka juhlapäivään osuvaa "koulutusta". Kyllä aidosti ilahduttamistarkoituksessa liikkeellä oleva välittävä ihminen ottaa lasten toiveet huomioon, vaikka jokaista ei voi eikä tarvitse toteuttaa.

Ehkä kaikkein tärkeimpiä asioita koko elämässä on oppia hillitsemään ja siirtämään tunteitaan edes hetki ja tunteiden säätelemisen oppiminen. Ei lapsen elämästä tule mitään ellei opi sitä jo pienestä. Tunteita voidaan purkaa turvallisesti sitten vaikka kuinka vanhempien seurassa, muualla on opittava siirtämään pahimmat purkauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.

Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.

Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.

Eli joulu on mielestäsi feikattujen tunteiden juhla? Vain jotta sukulaiselle ei tule paha mieli eli siinäkään ei saa oikea tunne näkyä. Sairasta.

ei se ole feikattuja tunteita ellei pettymystä pureta lahjan antajaan. Se on kasvatuksellisesti oikeanlaista tunteiden hillitsemistä ja niiden siirtämistä sopivampaan aikaan ja paikkaan. Lahjan antajan edessä ei sovi koskaan alkaa vaatimaan ja kiukkuamaan ja melskaamaan.

Niin ei kai kukaan ole sanonut että lahjanantajan edessä voi alkaa kiukkuamaan? Lainaa se kohta jossa näin sanotaan? Tietenkin pitää olla kohtelias ja kiittää, mutta ei tarvitse esittää riemastunutta mummon iloksi. Tätä tässä nyt on yritetty tolkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikkein tärkeimpiä asioita koko elämässä on oppia hillitsemään ja siirtämään tunteitaan edes hetki ja tunteiden säätelemisen oppiminen. Ei lapsen elämästä tule mitään ellei opi sitä jo pienestä. Tunteita voidaan purkaa turvallisesti sitten vaikka kuinka vanhempien seurassa, muualla on opittava siirtämään pahimmat purkauksensa.

Mutta mummon ei tarvitse tätå taitoa oppia?

Ja just joulu on ainoa aika harjoitella tätä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni on kirjoittanut kiitollisuuden tärkeydestä ja siitä, että ei lapsenlapsilla ole oikeutta tietynlaiseen lahjaan. Sinänsä olen samaa mieltä, mutta kieltämättä ap:n kuvailema toiminta vaikuttaa vähän siltä, että juuri tätä mummo yrittää lahjojensa kautta opettaakin. Eihän tuollainen toiminta voi olla vahinko, ellei kyseessä ole esim. muistisairaus. En varsinaisesti pidä sopivana tuollaista joka juhlapäivään osuvaa "koulutusta". Kyllä aidosti ilahduttamistarkoituksessa liikkeellä oleva välittävä ihminen ottaa lasten toiveet huomioon, vaikka jokaista ei voi eikä tarvitse toteuttaa.

Höpöhöpö ap on incel-ukko joka viikosta toiseen ja vuodesta toiseen halveeraa palstalla naisia ja eteenkin vanhempia naisia, mummoja ja anoppeja joille sina löytyy luonnevika ja diagnoosi. Kai se oma katkeruus pitää jotenkin purkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.

Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.

Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin mummolla on valitettavasti mennyt huti se lahja. Kannattaisi mummon katsoa peiliin. Ihan oikeasti ei ole mitään syytä kenenkään opetella ilahtumaan mistä tahansa, sairas ajatuskin. Tosin kuvaa hyvin tiettyä suomalaista "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" ja "ei saa kehua ettei liikaa ylpisty" mentaliteettia, jota nämä näpäyttäjämummot haluaa siirtää seuraavalle sukupolvelle. Kohtelias pitää olla, mutta sen pitää riittää, varsinkin kun kyseessä on LAPSI.

Tässä kirjoituksessa yllä näkyy syyt miksi lapset käyttäytyvät täysin rajattomasti nykyään ja tulokset näkyvät jo. Ei mitään kasvatusvastuuta, vaan lapsen tulisi sanella mitä lahjaakin saa. Voi voi. Ei maailma mene muuallakaan sinun ehdoillasi saati lapsesi aikanaan.

Eli mikä? Jos lapsi ei osaa olla riemuissaan ihan mistä tahansa moskasta kun on kuitenkin MUMMON antama, niin pilalla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele että mummo tekee kuin tekee koska ei ymmärretä mikä on LAHJA. Se ei ole toivomuskaivon täyttymys.

Tästä taitavat kaikki olla samaa mieltä. Ongelmana on, jos mummo vaatii lasten käyttäytyvän, kuin lahja olisi toivomuskaivon täyttymys. Tai jos lapset eivät osa olla riittävän kohteliaita, kun lahja ei olekaan toivomuskaivon täyttymys.

Lahjatoiveita saa esittää ja kysyä, mutta niitä ei ole pakko noudattaa. Lapsen tulee oppia ottamaan kohteliaasti vastaan sellaisetkin lahjat, jotka ovat oman toivomuslistan ulkopuolelta. Ja mummojen tulee oppia, että lapsen ei ole pakko pitää saamastaan lahjasta. Siis sekä lasten että mummojen täytyy osata sietää pettymyksiä, jos lahja ei ole mieluinen.

Lahjoja saadaan ei vaadita ja lahjanantajalle on sopivaa osoittaa kiitollisuutta. Lapset voivat purkaa tunteitaan sitten yksityisesti. Tämä on hyvä oppia jo lapsena. Tunnetta voi siirtää myöhempään ajankohtaan eli säilöä tuo pieni hetki kyllä. Anna lasten ja mummon keskenään setviä tilannetta myös. Se on heidänvälinen asia.

Ihan tervettä, että mummeli näkee millaista mielipahaa hänen "hyvää hyvyyttään" hankkimansa lahjat aiheuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikkein tärkeimpiä asioita koko elämässä on oppia hillitsemään ja siirtämään tunteitaan edes hetki ja tunteiden säätelemisen oppiminen. Ei lapsen elämästä tule mitään ellei opi sitä jo pienestä. Tunteita voidaan purkaa turvallisesti sitten vaikka kuinka vanhempien seurassa, muualla on opittava siirtämään pahimmat purkauksensa.

Voi v*. Ja oivallinen aika oppia näitä taitoja on juuri joulu ja vielä mummin avustuksella, että ostetaan tahallaan täysin toisenlainen lahja mitä on toivottu? Itselläni ei tulisi mieleenkään tehdä vaikka kummilapselleni noin. Ihan pimeetä touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikkein tärkeimpiä asioita koko elämässä on oppia hillitsemään ja siirtämään tunteitaan edes hetki ja tunteiden säätelemisen oppiminen. Ei lapsen elämästä tule mitään ellei opi sitä jo pienestä. Tunteita voidaan purkaa turvallisesti sitten vaikka kuinka vanhempien seurassa, muualla on opittava siirtämään pahimmat purkauksensa.

Voi v*. Ja oivallinen aika oppia näitä taitoja on juuri joulu ja vielä mummin avustuksella, että ostetaan tahallaan täysin toisenlainen lahja mitä on toivottu? Itselläni ei tulisi mieleenkään tehdä vaikka kummilapselleni noin. Ihan pimeetä touhua.

Jep. Ennen tätä ketjua en ihan ottanut tosissani kaikkia ketjuja kauhuanopeista, mutta nyt alan kallistua siihen että taitaa ne sittenkin pitää paikkaansa. Sen verran pimeää kommentointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.

Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.

Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.

Eli joulu on mielestäsi feikattujen tunteiden juhla? Vain jotta sukulaiselle ei tule paha mieli eli siinäkään ei saa oikea tunne näkyä. Sairasta.

ei se ole feikattuja tunteita ellei pettymystä pureta lahjan antajaan. Se on kasvatuksellisesti oikeanlaista tunteiden hillitsemistä ja niiden siirtämistä sopivampaan aikaan ja paikkaan. Lahjan antajan edessä ei sovi koskaan alkaa vaatimaan ja kiukkuamaan ja melskaamaan.

Miten hillitset 5-vuotiaan spontaania reaktiota? Saako ilahtua kauheasti? Jos saa, niin miksi pettymystä ei saisi purkaa samalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.

Lapsihan voi tehdä niin, että ottaa lahjan vastaan, kiittää kauniisti ja avaa paketin sitten omassa rauhassa kotona. Mummin tunteita ei loukkaa, jos lapsi ei olekaan innosta soikeana lahjasta.

Miksi niitä mummon tunteita pitää vaalia? Eikö hänellä pitäisi jo olla hanskassa tunteiden säätely?

Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.

Lapsihan voi tehdä niin, että ottaa lahjan vastaan, kiittää kauniisti ja avaa paketin sitten omassa rauhassa kotona. Mummin tunteita ei loukkaa, jos lapsi ei olekaan innosta soikeana lahjasta.

Miksi niitä mummon tunteita pitää vaalia? Eikö hänellä pitäisi jo olla hanskassa tunteiden säätely?

No ei tunnu monella ketjun mummulla toimivan, kun vaaditaan, että lapsen pitää näyttää ilahtuneelta vaikka sai jotain, mistä ei tykkää. Ei ne samat mummotkaan hehkuta iloa, jos saavat lahjaksi jotain, mistä eivät itse tykkää.

Valiti valiti!