Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä monella meni koko tarinan pointti ohitse. Tässä ei ole kyse lapsen kiittämättömydestä tai siitä että tekee hyvää pettyä. Ompa muuten jännä tämäkin ajatus, että lahjoistakin kuuluisi tehdä lapselle joku opetustilanne. Varmaan aika harva lapsi oikeasti aina saa kaiken mitä haluaa ja näitä pettymyksiä on kaiken aikaa arjessakin ainakin meillä.

Tässä on kyse aikuisen ihmisen kyvyttömyydestä ajatella asiaa lahjan saajan kannalta ja kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteitaan ja samalla tehdä lahja-asioista ihan turhaan jännittyneitä lahjan saajalle eli lapselle.

Äitini on samanlainen. Jos sanon, että lapseni haluaisin vaikka Minecraft-aiheista mitä vaan tavaraa, käy kirja, pyjama, penaali, sukat, hattu, äitini ostaa tälle Spiderman-yöpuvun ja sitten puhuu juuri samalla lailla kuin aloittajan tapauksessa: "no ompa kiva tämmönen Spiderman-yökkäri, tästä tulee varmasti sun uusi suosikki". Lapsi ei varsinaisesti ole pettynyt, mutta ei lähde siihen mummon hypetykseen vaan kiittää kauniisti ja käyttää kyllä pyjamaa. Mummo silti pettyy, kun olisi halunnut että HÄNEN ostamansa lahja on se ihanin ja kivoin ja on aidosti pettynyt, kun lapsen mielestä se on ihan ok. Ei kuitenkaan koskaan kuuntele niitä kommentteja tai neuvoja joilla tilanne voisi muuttua. Ei edes lapsen omia toiveita suoraan lapselta. Ja lapsi sitten ihmettelee mummon reaktioita. Nykyään (12v.) on sitten mukana tässä naurettavassa leikissä, toivoo tavaroita joita ei koskaan saa oli nr sitten mitä tahansa ja kehuu mummon lahjat maasta taivaisiin, kun ei halua pahoittaa mummon mieltä. En ymmärrä miksi lapsi pitää mummon taholta alistaa tällaiseen peliin.

Hyviä pointteja tässä. Mutta en ymmärrä, miksi annat lapsesi mennä tuohon peliin mukaan sen sijaan, että opettaisit lapselle terveitä rajoja. Antaa mummon sekoilla itsekseen, jos haluaa. Sano lapselle, että mummolla on nyt tällaisia epäreiluja odotuksia, mutta sinun ei tarvitse niitä täyttää. Riittää, kun kiität lahjasta. Jos mummo pettyy, niin pettyköön. Se ei ole lapsen vastuulla. Voit vaikka rohkaista lasta sanomaan mummolle ystävällisesti omat lahjatoiveensa. Ja jos mummo ei niitä noudata, niin se on mummon valinta. Tai sano itse, jos lapsi ei uskalla.

Elämä nyt vaan on sellaista, että usein tulee kaikenlaista opittavaa vastaan, niin meillä lapsilla kuin aikuisillakin. Minkäs sille tekee. Nyt teillä sattuu olemaan sellaiset olosuhteet, että juuri joululahjat ovat jännittynyt ja vaikea tilanne, ja lapsi oppii näistä tilanteista joka tapauksessa jotakin. Nyt on ilmeisesti oppinut miellyttämään mummoa ihan liikaa, mutta parempi olisi oppia pitämään kiinni omista rajoistaan.

Kaikki tämä on lapselle opetettu, mutta kuinka moni aikuinenkaan pystyy pitämään omat rajansa, kun itselle tärkeä ihminen avoimesti ilmaisee pettymystä ja syyllistää?

Näissä tilanteissa valitettavasti pääsee myös helpommalla kun mielistelee sen 10min vs. jopa päivien päästä tulevat syyllistävät kommentit. Kun toinen puoli ei vaan millään mitään opi.

Mun äiti on melko vaikea ja rajaton ja aika vähän meidän arjessa mun aloitteesta muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä

Hohhoijaa. Jos kysyn kummilapseni äidiltä mikä olisi tarpeellista/toivottua ja hän sen kertoo, niin todellakin toteutan toiveen, koska en halua ostaa mitään turhaa kenellekään. Ja aina on hinnatkin kohtuullisia. Minä en rahojani tuhlaa missään näpäytysmielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.

Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.

Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.

Eli joulu on mielestäsi feikattujen tunteiden juhla? Vain jotta sukulaiselle ei tule paha mieli eli siinäkään ei saa oikea tunne näkyä. Sairasta.

ei se ole feikattuja tunteita ellei pettymystä pureta lahjan antajaan. Se on kasvatuksellisesti oikeanlaista tunteiden hillitsemistä ja niiden siirtämistä sopivampaan aikaan ja paikkaan. Lahjan antajan edessä ei sovi koskaan alkaa vaatimaan ja kiukkuamaan ja melskaamaan.

Kaipa vanha, kaikenlaista kokenut ja nähnyt aikuinen lapsen kiukun ja pettymyksen kestää. Jos ei, niin korkea aika opetella sietämään pettymyksiä.

Lahjasta kiitetään eikä näytetä hapanta naamaa. Se kuuluu peruskäytöstapoihin. Mitä joku jossakin toisessa ketjussa kaipaili.

Vanhempien kannattaa ostaa itse ne toivelahjat ja antaa muiden ostaa mitä keksivät. Niin on kaikkein paras. Ei mummut koskaan osaa just nappiin vaikka parhaansa yrittäisivätkin.

Voisiko kyseessä olla sellainen asia, että laivoista kertova kirja saattaa maksaa 5€ ja toivottu dinosauruslelu 55€? Jos mummo on jo eläkkeellä, ei rahaa välttämättä ole niihin toivelahjoihin tai sitten ne vaan tuntuvat vanhemmista ihmisistä törkeän kalliilta. Monet lelut kun OVAT erittäin hintavia.

Vierailija kirjoitti:

Lahjasta kiitetään eikä näytetä hapanta naamaa. Se kuuluu peruskäytöstapoihin. Mitä joku jossakin toisessa ketjussa kaipaili.

Vanhempien kannattaa ostaa itse ne toivelahjat ja antaa muiden ostaa mitä keksivät. Niin on kaikkein paras. Ei mummut koskaan osaa just nappiin vaikka parhaansa yrittäisivätkin.

Meillä kyllä mummut ja papat osaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kyseessä olla sellainen asia, että laivoista kertova kirja saattaa maksaa 5€ ja toivottu dinosauruslelu 55€? Jos mummo on jo eläkkeellä, ei rahaa välttämättä ole niihin toivelahjoihin tai sitten ne vaan tuntuvat vanhemmista ihmisistä törkeän kalliilta. Monet lelut kun OVAT erittäin hintavia.

Ei ole. Se toivottu on kympin. Tulee 200 eurolla moskaa.

Kun hankin lahjan, haluan ehdottomasti hankkia sellaisen, josta saaja pitää. En ole vielä mummo, mutta olen kunnioittanut aina saamiani lahjatoiveita mahdollisuuksien mukaan ja vastaavasti hankkinut omille lapsilleni sellaisia lahjoja, joita he toivovat. Pettymyksiä elämässä on edessä muutenkin lähes joka päivä, joten lahjan ei sellainen tarvitse olla, jos vaihtoehtoja on olemassa.

Lasteni isovanhemmat ovat tolkun ihmisiä, enimmäkseen. Hankin vanhempieni puolesta lahjat lapsille, miehen vanhemmat taas välillä kyselevät mieheltä vinkkejä, välillä ostavat mitä mieleen tulee ja ikävä kyllä vuosien varrella he ovat välillä vesittäneet synttärilahjat, kun ovat muuten vain lahjoina hankkineet sen tietyn erityistoiveen, jonka olimme miehen kanssa hankkineet hyvissä ajoin odottamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä

Tämä. Lahjan idea on se, että lahjan antaja yrittää

keksiä jonkun kivan jutun. Ei se, että valmiiksi annetaan lista mitä pitää noudattaa.

Eihän se sitten enää lahja ole vaan tilaus. Ja se on ihan eri asia.

Mun mummoni antoi aina vanhentunutta venäläistä suklaata, jossa oli hapettunut valkoinen kuori. Opittiin aika nuorina valehtelemaan ja piilottamaan niitä roskiksen pohjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjasta kiitetään eikä näytetä hapanta naamaa. Se kuuluu peruskäytöstapoihin. Mitä joku jossakin toisessa ketjussa kaipaili.

Vanhempien kannattaa ostaa itse ne toivelahjat ja antaa muiden ostaa mitä keksivät. Niin on kaikkein paras. Ei mummut koskaan osaa just nappiin vaikka parhaansa yrittäisivätkin.

Meillä kyllä mummut ja papat osaa.

Meillä ei. Enkä minäkään aina osaa. En vaadi ihmisiltä täydellisyyttä.

Uskomatonta, että joku kitisee tällaista ja vissiin ihan tosissaan? Opeta lapsille kiitollisuutta tai hetkinen opettele ensin itse arvostamaan sitä, että mummo ylipäätään haluaa ostaa lahjat lapsenlapsilleen. Eihän tuo mikään itsestäänselvyys ole, mutta eihän kiittämätön ihminen sitä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.

Tämä. Kuinka onnellinen minäkin olin joskus 7-vuotiaana, kun sain joululahjaksi lampaantaljan. Ei ollut tullut mieleenikään haluta sitä, mutta voi miten ihana se oli sängyn vieressä.

Toinen samantapainen oli superpehmeä jättityyny ja siihen pari tyynyliinaa. Ei sellaistakaan lapsi osaa ymmärtää kaivata, mutta käytin sitä tyynyä vielä kun muutin pois kotoa.

Muutenkin on ihan hyvä yrittää välillä laajentaa lasten maailmankuvaa, ettei se ole aina vain sitä, että tykätään siitä mistä kaverit tykkää ja tehdään sitä, mitä kaveritkin tekee.

Lisäksi tässä on se aspekti, että on lahjan antajalle vähän ankeaa olla pelkkä toivomusautomaatti. Siinä tulee aika hyväksikäytetty olo, kun sinulle kerrotaan, mitä sinun suvaitaan sallia ostaa pikku Ristopetterille. Kas kun eivät sano, että anna 100 e, niin me ostamme sille lahjan. Suoraan rahapyyntöön tietyllä summalla useimmat varmaan sanoisivat ei, mutta sitten pitäisi automaattina ostaa juuri se lahja, mikä käsketään?

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lahjan idea olisi saada mitä haluaa ei se olisi enää lahja vaan sitten voisi antaa suoraan käteistä

Tämä. Lahjan idea on se, että lahjan antaja yrittää

keksiä jonkun kivan jutun. Ei se, että valmiiksi annetaan lista mitä pitää noudattaa.

Eihän se sitten enää lahja ole vaan tilaus. Ja se on ihan eri asia.

Jaa. Minä kyllä tykkään kysellä toiveita, koska se helpottaa ihan suunnattomasti. Monesti ne lapset "kirjoittaa joulupukille" ja vanhemmat sitten katsovat mitä on toivottu TAI tietävät mikä tulee tarpeeseen. Sitten kummi, mummu tms. YLEENSÄ kyselee toiveita niiltä vanhemmilta (ja toki lapsiltakin) ja vanhemmat sitten kertovat. Ihan kohtuullisia toiveita on pääasiassa eikä mikään tyyliin PS5 tai uusi iPhone, jotka sitten on vanhempien ostettavissa, jos haluavat ostaa. Näin ollen se lapsi ilahtuu, kun hänen toiveita toteutuu! Ihan normaalia minusta.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että joku kitisee tällaista ja vissiin ihan tosissaan? Opeta lapsille kiitollisuutta tai hetkinen opettele ensin itse arvostamaan sitä, että mummo ylipäätään haluaa ostaa lahjat lapsenlapsilleen. Eihän tuo mikään itsestäänselvyys ole, mutta eihän kiittämätön ihminen sitä tajua.

Nyt ihan oikeasti. Jokainen mummo ei ole sellainen ihana pullantuoksuinen ehkä jo vähän vanhuudenhöperö kiltteyden perikuva, millaista moni varmaan muistelee täällä "kiittämättömyyttä" kauhistellessaan. On myös ikäviä mummoja, jotka ajattelevat ennen kaikkea itseään ja haluavat näpäyttää ja kouluttaa, ja jos tuollainen toiminta jatkuu joulusta ja synttäreistä toiseen, niin onhan se selvää että se on tahallista.

Itse mietin pääni ihan puhki, että mikä olisi lahjansaajalle kaikkein mieluisinta ja ilahduttavinta eikä varmasti aiheuttaisi turhaa vaivaa tai pahaa mieltä. Toiveita kysyn ja noudatan jos niitä kerrotaan. En yritä miellyttää itseäni vaikka ostankin rajallisella budjetilla, ja kyllä, mielestäni tämä on se ainoa oikea lahjanantotapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjasta kiitetään eikä näytetä hapanta naamaa. Se kuuluu peruskäytöstapoihin. Mitä joku jossakin toisessa ketjussa kaipaili.

Vanhempien kannattaa ostaa itse ne toivelahjat ja antaa muiden ostaa mitä keksivät. Niin on kaikkein paras. Ei mummut koskaan osaa just nappiin vaikka parhaansa yrittäisivätkin.

Meillä kyllä mummut ja papat osaa.

Meillä ei. Enkä minäkään aina osaa. En vaadi ihmisiltä täydellisyyttä.

Riippuu toki miten toiveet esitetään, mutta jos selkeästi ja yksinkertaisesti ja sellainen löytyy sieltä Prisman hyllystä, niin miten voi mennä vikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.

Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.

Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.

Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin mummolla on valitettavasti mennyt huti se lahja. Kannattaisi mummon katsoa peiliin. Ihan oikeasti ei ole mitään syytä kenenkään opetella ilahtumaan mistä tahansa, sairas ajatuskin. Tosin kuvaa hyvin tiettyä suomalaista "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" ja "ei saa kehua ettei liikaa ylpisty" mentaliteettia, jota nämä näpäyttäjämummot haluaa siirtää seuraavalle sukupolvelle. Kohtelias pitää olla, mutta sen pitää riittää, varsinkin kun kyseessä on LAPSI.

Niin siis tuossa alkuperäisessä viestissä se mummo hehkuttaa, että hänelle tuli siitä lahjan antamisesta hyvä mieli. Eihän siinä puhuta mitään siitä, miten lapsen pitäisi asiaan reagoida.

Äitiä tässä tuntuu ärsyttävän nimenomaan se mummon hehkutus onnistuneesta lahjasta, koska äidin tulkinta asiasta on toinen.

Sääli mummoa, joka pistää vähät rahansa lahjoihin ja toivoo ilahduttavansa.

Sanokaa mummolle, ettei hänen tarvi ostaa lapsille mitään, muut hoitavat kyllä tavarapuolen. Sanokaa mummolle, että hänen mukanaolonsa on parhain lahja tässä sukupolvien ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Sääli mummoa, joka pistää vähät rahansa lahjoihin ja toivoo ilahduttavansa.

Sanokaa mummolle, ettei hänen tarvi ostaa lapsille mitään, muut hoitavat kyllä tavarapuolen. Sanokaa mummolle, että hänen mukanaolonsa on parhain lahja tässä sukupolvien ketjussa.

Missä sanottiin, että mummo on vähävarainen?

Vierailija kirjoitti:

Sääli mummoa, joka pistää vähät rahansa lahjoihin ja toivoo ilahduttavansa.

Sanokaa mummolle, ettei hänen tarvi ostaa lapsille mitään, muut hoitavat kyllä tavarapuolen. Sanokaa mummolle, että hänen mukanaolonsa on parhain lahja tässä sukupolvien ketjussa.

Mistä sinä tiedät ko. mummun rahatilanteen? Ei kaikki tosiaan ole millään minimieläkkeellä eläviä, vaan on ihan työssäkäyviä ja hyvin varakkaitakin isovanhempia. Ja on se kumma, että ne "vähät rahat" pistetään johonkin ihan muuhun kuin toivelahjoihin ja ainakin hintaluokka ap:n tapauksessa pyörii siellä ihan samoissa lukemissa.