Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Tuota... Missä on mainittu, ettei lahjoista kiitetä? Ja mummohan se on, joka on pettynyt, kun ei saa suitsutusta ja ylistystä, kun on tahallaan tehnyt ihan päinvastoin Täytyy kyllä myös sanoa, että tällainen näpäyttely ja opetusten antaminen ei ole myöskään ihan ok käytöstä etenkään joululahjojen muodossa.
Samaa mieltä. En jaksanut enää lukea kokonaan näin pitkää ketjua, mutta jotenkin huvittaa tämä suomalainen asennekasvatus, että kärsi kärsi sitä kirkkaamman kruunun saat. Jos toivot nuken, saat auton ja jos toivot auton, saat nuken, sehän se kasvattaa ja mikäpä sen tärkeämpää! Joulu on oivaa aikaa opettaa sietämään pettymyksiä, mikäpä sen osuvampi ajankohta kuin JUHLA, jolloin voisi olla kivaakin. Voin kuvitella mitä se ARKI sitten on näillä ihmisillä, joilla joulun sanomana on lapsen kasvattaminen nielemään pettymyksensä. Mikä hemmetti siinä on niin vaikeaa eläytyä siihen lapsen, lahjan saajan asemaan, ja miettiä mitä hän haluaa itselleen lahjaksi. Tällaisille mummoille voisi ostaa vaikka partavettä, jotka aivan systemaattisesti vähättelevät lapsen toiveita. Totta kai niiden ykköstoiveiden lisäksi voi lahjaksi saada jotain yllättävääkin, voi yllättää iloisestikin. Mutta että joidenkin mielestä pitäisi järjestelmällisesti tuottaa pettymyksiä joululahjojen muodossa ja sitten sitä pettymystä ei saisi edes näyttää, voi elämä...
Juu kyllä oikea kohtelu tuommoisille mummoille olisi ostaa heille puolestaan lahjaksi jotain mistä he eivät tykkää, ihan vaikka ei lahjoja olisi toivottukaan. Joka vuosi. Kauankohan menee ennen kuin menee jakeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Jankuti jankuti.
En ole mummo, mutta kummilapsia on. Ihania lapsia, sisarukset. Kun olivat annoin heille paljon lahjoa, kalliitakin mutta aina käyttötavaraa. Vanhemmilla oli taloudellisesti tiukkaa, ajattelin auttavanikin. Sitten alkoi valitus. Ystäväni, äiti, kertoi että mies oli ihan vihainen kun oli niin monta lahjaa. Vähensin. Sitten olikin liian vähän huomioitu. Ja p****t. Päätin, että lapset ovat sen verran isoja, että joulukortti riittää.
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.
Niin, Muistan kun nuorena muutin opiskelija asunnosta pois omaan yksiöön asumaan ilman kämppistä ja seuraavan joulun alla isäni kysyi minulta mitä toivoisin joululahjaksi ja sanoin toivovani leivänpaahdinta. Mitään muuta en toivonut. No jouluaattona tuli paketti ja toinenkin, täynnä kaikenlaista krääsää ja asioita joita en tarvinnut, enkä niistä pitänyt, olivat väärää kokoa jne mutta leivänpaahdinta en saanut. Mietin että miksi.. olisihan se paahdin ollut paljon halvempikin lahja kun kaikki tämä krääsä yhteensä.
Asia paljastui sitten kun kysyin miksi en saanut paahdinta, olisi kuulemma ollut yllätys pilalla jos ja kun tietää lahjan etukäteen, siksi toivomusta ei voinut toteuttaa...
Miksi kysyä sitten mitä haluaa..???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit sitten tänne tuollaisen kirjoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.
Ihanko totta? Mummolla ei ole oikeutta...ihanko tosissasi kirjoitat tuollaista ääliötekstiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, Muistan kun nuorena muutin opiskelija asunnosta pois omaan yksiöön asumaan ilman kämppistä ja seuraavan joulun alla isäni kysyi minulta mitä toivoisin joululahjaksi ja sanoin toivovani leivänpaahdinta. Mitään muuta en toivonut. No jouluaattona tuli paketti ja toinenkin, täynnä kaikenlaista krääsää ja asioita joita en tarvinnut, enkä niistä pitänyt, olivat väärää kokoa jne mutta leivänpaahdinta en saanut. Mietin että miksi.. olisihan se paahdin ollut paljon halvempikin lahja kun kaikki tämä krääsä yhteensä.
Asia paljastui sitten kun kysyin miksi en saanut paahdinta, olisi kuulemma ollut yllätys pilalla jos ja kun tietää lahjan etukäteen, siksi toivomusta ei voinut toteuttaa...
Miksi kysyä sitten mitä haluaa..???
Muutimme opiskelijoina yhteen, rahaa ei ollut käyttöön, vaikka asp-tilillä ja minun perinnöllä saimmekin omistusasunnon hankittua.
Anoppi soitti erikseen ja kysyi, mitä haluaisimme joululahjaksi. Toivoin halpaa söpöä lasisarjaa, siis täydennystä ihan peruslaseja lisää, tai esim saman sarjan lautasia.
Saimme boolimaljan.
Kun anopin mielestä arkiastiat pitää ostaa itse.
Se ei kuitenkaan estänyt häntä tunkemasta meille tylsääkin tylsempää valkoista lautassarjaa, kun ensin olin erikseen kertonut, että tykkään sinivalkoisista astioista.
Tällaista ihmeellistä näpäyttelyä ja tontille tunkemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.
Ihanko totta? Mummolla ei ole oikeutta...ihanko tosissasi kirjoitat tuollaista ääliötekstiä?
Olen eri, mutta hän on aivan oikeassa. Näissä kommenteissa kyllä näkyy tämä suomalaisen tunnekasvatuksen olemattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.
Ihanko totta? Mummolla ei ole oikeutta...ihanko tosissasi kirjoitat tuollaista ääliötekstiä?
Olen eri, mutta hän on aivan oikeassa. Näissä kommenteissa kyllä näkyy tämä suomalaisen tunnekasvatuksen olemattomuus.
Ja täsmennys vielä. Oikeassa on siis tuo, joka sanoo, ettei mummolla ole oikeutta vaatia lapsilta jotakin tiettyä tunnereaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, Muistan kun nuorena muutin opiskelija asunnosta pois omaan yksiöön asumaan ilman kämppistä ja seuraavan joulun alla isäni kysyi minulta mitä toivoisin joululahjaksi ja sanoin toivovani leivänpaahdinta. Mitään muuta en toivonut. No jouluaattona tuli paketti ja toinenkin, täynnä kaikenlaista krääsää ja asioita joita en tarvinnut, enkä niistä pitänyt, olivat väärää kokoa jne mutta leivänpaahdinta en saanut. Mietin että miksi.. olisihan se paahdin ollut paljon halvempikin lahja kun kaikki tämä krääsä yhteensä.
Asia paljastui sitten kun kysyin miksi en saanut paahdinta, olisi kuulemma ollut yllätys pilalla jos ja kun tietää lahjan etukäteen, siksi toivomusta ei voinut toteuttaa...
Miksi kysyä sitten mitä haluaa..???
Muutimme opiskelijoina yhteen, rahaa ei ollut käyttöön, vaikka asp-tilillä ja minun perinnöllä saimmekin omistusasunnon hankittua.
Anoppi soitti erikseen ja kysyi, mitä haluaisimme joululahjaksi. Toivoin halpaa söpöä lasisarjaa, siis täydennystä ihan peruslaseja lisää, tai esim saman sarjan lautasia.
Saimme boolimaljan.
Kun anopin mielestä arkiastiat pitää ostaa itse.
Se ei kuitenkaan estänyt häntä tunkemasta meille tylsääkin tylsempää valkoista lautassarjaa, kun ensin olin erikseen kertonut, että tykkään sinivalkoisista astioista.
Tällaista ihmeellistä näpäyttelyä ja tontille tunkemista.
Me saatiin lasinen jalallinen kakkulautanen ja siihen lasinen kupu. Mitä hyödyllisimmät nuorelle opiskelijapariskunnalle ja erittäin kätevä säilyttää ahtaassa keittiössä, not. No, on niille nyt 10v myöhemmin tullut käyttöä, mutta kyllä ne hemmetin pitkään olivat ihan vaan tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.
Ihanko totta? Mummolla ei ole oikeutta...ihanko tosissasi kirjoitat tuollaista ääliötekstiä?
Jos joku täällä kirjoittaa ääliötekstiä niin se olet sinä.
Kaikkihan (fiksut) sen tietää, että lahjan pitäisi olla mieluinen lahjan saajalle. Eli tietenkin lahjan saajalta tiedustellaan mistä tykkää. Muuten tulee ikävä selkkaus kun lahja ei miellytä ja antaja joutuu noloon tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Joskus marketissa tulee katseltua niitä järkyttävän isoja jättipehmoleluja ja ihmeteltyä, kenelle niitä ostetaan. Ne kerää pölyä ja vie neilön verran lattiapinta-alaa. Mutta nyt tiedän, ne on ihan soveliaita lahjoja sinulle ja kaltaisillesi. Toivottavasti saat sellaisen joka joulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Joskus marketissa tulee katseltua niitä järkyttävän isoja jättipehmoleluja ja ihmeteltyä, kenelle niitä ostetaan. Ne kerää pölyä ja vie neilön verran lattiapinta-alaa. Mutta nyt tiedän, ne on ihan soveliaita lahjoja sinulle ja kaltaisillesi. Toivottavasti saat sellaisen joka joulu.
Niin. Me on saatu noita kolme. Lapsella paha astma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.
Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.
Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.
Eli joulu on mielestäsi feikattujen tunteiden juhla? Vain jotta sukulaiselle ei tule paha mieli eli siinäkään ei saa oikea tunne näkyä. Sairasta.
Hyvä tapa on säilöä lapsen rinnalla mahdolliset pettymyksenkin tunteet ja purkaa ne kotona ei lahjan antajaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
Lahja on lahja, mutta kaikista lahjoista ei ole pakko ilahtua. Eikä mummolla ole oikeutta vaatia lapsia ilahtumaan. Kohteliaasti on syytä käyttäytyä ja kiittää lahjasta, mutta ei ole mikään pakko esittää ilahtunutta.
Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin siinä on miettimisen paikka. Ei ole pakko osoittaa epäilahduntaansa päin lahjan antajaa ikinä missään. Vanhempi opettaa normisti näin. Vain vanhempi joka on itse lapsi ei opeta.
Jos ei pysty ilahtumaan oman mummon lahjasta niin mummolla on valitettavasti mennyt huti se lahja. Kannattaisi mummon katsoa peiliin. Ihan oikeasti ei ole mitään syytä kenenkään opetella ilahtumaan mistä tahansa, sairas ajatuskin. Tosin kuvaa hyvin tiettyä suomalaista "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" ja "ei saa kehua ettei liikaa ylpisty" mentaliteettia, jota nämä näpäyttäjämummot haluaa siirtää seuraavalle sukupolvelle. Kohtelias pitää olla, mutta sen pitää riittää, varsinkin kun kyseessä on LAPSI.
Lahja on lahja, jonka sisällön lahjan antaja päättää. Jos haluaa jotain tiettyä, niin se kannattaa hankkia ihan itse.
Sanoisin, että onhan aloittajalla onnellinen elämä, mikäli tuossa on se suuri ongelma hänen elämässä: Mummo, joka haluaa antaa lahjan lapsenlapsille ja vielä hehkuttaa, kun siitä tuli niin hyvä mieli.