Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Haavemaailma oli monilla, asioista ei puhuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun alussa oli jo kotitietokoneita ja varsinkin pelikonsoleita ja elektroniikkapelejä. Esim. Vectrex, Mattel Intellivision, VIC 20, Commodore 64, SEGA Master System, NES, ja myöhemmin 80-luvun loppupuolella tuli Amiga 500, sekä Sega Megadrive, jotka olivat jo melko moderneja laitteita nykymittapuunkin mukaan. Myös kolikkopelit tulivat 80-luvun alussa. Sekä CD-musiikkisoitin 1985, eli elektroniikasta ja tietokoneista ei ollut pulaa 80-luvulla.

Nettiä ei tosin vielä ollut 80-luvulla, piti olla modeemi, ja puhelinlinjoja pitkin soitettiin purkkeihin, joista voitiin ladata softaa.

Meillä Suomessa Nessi kylläkin tuli vasta 1987 ja pysyi suosiossa kunnolla vielä 1990-luvun puoliväliin asti. Vielä vuosikymmenen lopulla löytyi uusia pelejä alelaareista. Megadrive saapui Suomeen vasta 1990 ja Snes 1992. Parhaat konsolit tuli tuolloin lisäten Ps1 ja N64.

Playstation 1 tuli vasta 1995 ja monikohan uskoi laitteeseen silloin kun vielä melko tuoreessa muistissa oli 80-luvulta lyhytikäiseksi jäänyt Sony HitBit MSX tietokone.

Itse ostin PS1:n vuonna 1999 ja olihan se kyllä merkittävästi parempi pelikone kuin mulla sitä ennen ollut Amiga 500. No on se Amiga vieläkin, mutta niin on myös tuo kyseinen -99 ostamani PS1, molemmat toimintakunnossa.

Ennen Pleikkaria varsinainen aiempi pelikonsoli oli 70-luvulta, Conic tv-peli, Pong klooni. Pleikkari siihen nähden ihan eri planeetalta :) 80-luvulla pelailin kotitietokoneilla ja elektroniikkapelillä.

Aika moni tosiaan ostanut PS1 vasta 1990-luvun lopulla. Tuolloin 1995 oli vielä harvojen herkkua kun Snes ja megadrive porskutti täyttä vauhtia ja uusia pelejö julkaistiin paljon.

Minusta on hasssua kuinka esim. juppikulttuuri tuli se(kin) Suomeen sen viisi vuotta myöhässä, 80-luvun loppupuolella vasta.

Ja räikeimmät neonvärit löytyivät Suomessa lasketteluvaatteista ja oikeasti vasta 90-luvun alussa - tuulipuvuista.

En tiedä millaisen kuvan 80-luvusta nuo sarjat antavat, mutta itse sen ajan eläneenä voin sanoa, että oli suomessa upein vuosikymmen ikinä(ja aivan ihmeellinen ajanjakso ihmiskunnan historiassa yleisesti.) Maailma oli värikäs, yllätyksellinen, jokainen sai olla oma itsensä, osattiin juhlia täysillä miettimättä huomista, elettiin hetkessä. Rajoituksia oli hyvin vähän, mopoilla ajettiin ilman kypäriä, ruotsin laivalle pääsi risteilemään ilman vanhempia kun oli 15v(mekin teimme kaveriporukassa alaikäisinä useamman reissun autolautoilla ruotsiin, laivalla osteltiin olutta ja tupakkaa, päivät rällättiin tukholmassa) jne... Ruoka ja tavarat olivat halpoja suomalaisten tulotasoon nähden. Jokainen sai töitä jos halusi (viimeistään talonrakennustyömailta, jossa tienattiin "mukavasti" hanttihommissa). Suurin ero tähän päivään oli yksilön valtava vapaus ja se, että ihmiset olivat perhekeskeisiä, perheen asioita ei ulkopuolisille isolti juteltu. Jokainen hoiti omat asiansa, viranomaisille ei ilmoituksia helpolla tehty.Tätä ajanjaksoa on lähes mahdoton 2000-luvulla syntyneen ihmisen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin yliopistossa 80-luvulla ja ainakin mun kaveriporukalla käytiin tanssiravintoloissa joka ilta. Ysiltä oli jo hyvä meno päällä ja puoli kahdelta tuli valomerkki. Työssä käyvätkin ehtivät vielä hyvin nukkumaan ennen aamun töihin lähtöä. Elämä oli hauskaa! Vaatteet ja huvitukset halpoja, hiukset ja meikki näin jälkikäteen muisteltuina koomisia :D. Mutta elämästä nautittiin ihan eri tavalla kuin nykyään.

Sama muisto minulla. Jos halusi esim. uudenvuodenaattona mahtua sisälle suosikkiraflaan, niin jonottamaan piti mennä ovelle pari tuntia ennenkuin paikka avattiin ( esim. klo 17 ).  Mutta hauskaa oli ja meno huoletonta. Vaatetuksena saattoi olla myös pastellinväriset collegehousut ja samaa sävyä collegepaita plus lenkkarit... 

80-luku oli aika harmaata ja ruskeaa, mun mielikuvien mukaan. 😄 Ja ihan tavallista.

Stranger Thingsin luojat ovat muuten syntyneet kumpikin vasta 80-luvun alussa. Eli käytännössä siis heidän kuvansa aikakaudesta perustuu 90-luvulla katselemiinsa VHS-kasetteihin - itse kun olivat vauvoja ja pikkulapsia. 😄

Ykköskauden alkupuoli onnistuu siinä että meininki näyttää oikeasti aika 70-luvulta. Sitähän se paljon on, vanhalla mennään.

Ja Back To The Future:han ihannoi 50-lukua, sitä paitsi.

Elämäni paras vuosikymmen. Ihanaa aikaa.

Valmistuin ekaan ammattiin. Töitä oli kaikille, jotka vaan halus töitä tehdä. Palkat oli hyvät, samoin oli esim lapsilisät ja muut etuudet.

Lomilla etelään. Elämäni ensimmäiset ulkomaan reissut tein tuolloin. Säästin rahat omaan asuntoon. Eli palkka riitti ja sai hyvin säästettyäkin, vaikka saattoi lomailla etelässä pari kertaa vuodessa.

Vaatteet oli merkkivaatteita jostain pikkuputiikista ja ne kesti. Ei ollut näitä halpisrytkyjä, jotka ei kestä aina edes eka pesuun asti.

Ystävien kanssa baariin viikonloppuisin ja usein käytiin sitä ennen syömässä ravintolassa. Nakkarilla vielä ennen kotiinmenoa.

Värikästä, iloista ja tulevaisuus näytti valoisalta 90-luvun lamaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.

No ei kylläkään löytynyt.

Sellaisesta ei edes osattu unelmoida 80-luvulla.

No heh heh, sanotaan sitten että 1980-luvulla!

Useimmista kodeista tietokone alkoi löytyä vasta 2000- luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin maalla. Meillä ei ollut sisävessaa, eikä lämmintä vettä tullut sisälle. Peseydyttiin ulkosaunassa ja vessassa käytiin huussissa, joka oli navetan yhteydessä. Mun perhe oli köyhä ja me syötiin tosi paljon perunaa (ite kasvatettua, tietysti), ruskeaa kastiketta, lenkkimakkaraa ja kaurapuuroa. Jouluna oli omenoita ja appelsiineja talvella. Kiivi ja viinirypäleet oli sellanen erikoisuus, että mä olin niistä ihan innoissani, kun joskus tädin luona niitä oli täytekakun koristeena (täti oli hyvin toimeentuleva, niillä oli sellanen kliseinen 80-luvun toimeentulo. Isohko tasakattoinen talo jossa oli takkahuone, Mersu, Kanarian matkoja jne).

Mulla ei tosiaankaan ollut mitään muotileluja tai muuta ja äiti ompeli meille vaatteet. Telkkarissa (joka sentään oli väritelkkari!) oli kaksi kanavaa. Auto oli joku Lada.

Samantyyppisiä muistoja osin, mutta täytyy sanoa, että äiti loihti meille ajan mittapuulla erittäin monipuolista ruokaa.

Kasvimaa onkin hänelle yhä rakas.

Rakennettiin kuitenkin 80- luvun alkupuolella uusi talo, niin saatiin sisävessa ja suihku.

Ai kun saisi vielä 80-luvun takaisin. Ei ollut somea, ihmiset tapasivat ihan livenä toisiaan, käytiin kylässä ilman että tarvitsi ilmoittaa monta viikko etukäteen, ei ollut ulkonäkö paineita, töissä ruokatauolla keskusteltiin asioista, elämä oli jotenkin yksinkertaisempaa, ruuatkin tehtiin alusta alkaen ja syötiin joka päivä yhdessä, en tuntenut ketään tuttava piirissä jolla olisi ollut näitä ongelma lapsia niinkuin tänä päivänä joka toisella on. No, mennyttä aikaa ei takaisin saa.

Vierailija kirjoitti:

Ai kun saisi vielä 80-luvun takaisin. Ei ollut somea, ihmiset tapasivat ihan livenä toisiaan, käytiin kylässä ilman että tarvitsi ilmoittaa monta viikko etukäteen, ei ollut ulkonäkö paineita, töissä ruokatauolla keskusteltiin asioista, elämä oli jotenkin yksinkertaisempaa, ruuatkin tehtiin alusta alkaen ja syötiin joka päivä yhdessä, en tuntenut ketään tuttava piirissä jolla olisi ollut näitä ongelma lapsia niinkuin tänä päivänä joka toisella on. No, mennyttä aikaa ei takaisin saa.

Oli ulkonäköpaineita, turha glorifioida. Onneksi oli jo piilolinssit, ei tarvinnut pitää tv-ruudun kokoisia silmälaseja. Ylisuuret rillit taitavat olevan nykypäivänä muotia, näyttävät edelleen rumilta.

Elämä oli tosiaan yksinkertaisempaa, ja meilläkin syötiin yhdessä joka päivä. Lapset harrastivat "höntsää",  harvassa olivat ne koulukaverit, jotka harrastivat tavoitteellisesti esim. urheilua. Nuoret kävivät interreilillä kesälomilla. Ja kesätöitä sai joka kesäksi, soitti vaan firmoihin ja kysyi, pääseekö kesätöihin. 

Pienissä kylissä, jotka nyt ovat vanhenevien ihmisten ja tyhjentyvien talojen kyliä, oli vireää elämää. Oli kauppoja, palveluita, aikuisilla töitä ja lapsilla kouluja ja hoitopaikkoja. Suomi oli asutettu paljon laajemmin. Erot toimeentulossa olivat hyvin pieniä, vaikka kyllä oikeasti köyhiäkin oli.

Yhteiskunnalla oli rahaa ja se näkyi. Oli julkinen hammashoito ja terveydenhoito kaikille. Vanhukset pääsivät vanhainkotiin tai hoidettiin kunnolla kotona. Nyt yhteiskunnalla ei ole näihin asioihin enää varaa kaikesta näennäisestä yltäkylläisyydestä huolimatta. Hyvinvointiyhteiskunta on murentunut pala palalta.

Jotkut muistelevat vapautta ja kuinka oli punkkareita, hevareita, discohileitä, rokkareita...

Nuorison alakulttuurit olivat vihamielisiä toisilleen.

Serkkuni asui Turussa, oli "diinari" harrastuksenaan mm. hakkasivat punkkareita.

Kasari- kuvia:

Tietokoneisiin ja kylmään sotaan liittyvä : War games

Suomalaista ajankuvaa: Tankki täyteen

Vierailija kirjoitti:

Amerikan kasaria kyllä, mutta pitää ottaa huomioon että 80-luku Suomessa ei ole sama kuin 80-luku Jenkeissä eikä jenkkien kasarielokuvat ja -sarjat kuvaa 80-luvun oloja ja kulttuuria Suomessa. Jos haluaa oppia Suomen 80-luvusta niin kannattaa vaikka ennemmin katsoa vaikkapa Uuno Turhapuroa ja Karpoa.

Velipuolikuu, Mutapainin ystävät, ÄVPK, Spedeshow, Tankki täyteen ja Reinikainen unohtuivat. Ja lauantaitanssit, levyraati ja hanurikisat.

Kasarilla oli hyvä pöhinä Suomessa. Talous kasvoi, vienti veti. Silloin ei vielä ollut ongelmana matala syntyvyys vaan perheitä perustettiin, taloja rakennettiin ja yhteiskunnan tukirakenteet olivat hyvät. Kouluja oli joka kylällä ja julkinen terveydenhuolto niin hyvää, että yksityisille ei juuri ollut tarvetta.

Mutta oli 80-luvussa vikaakin. Suomen kaupungit Helsinkiä lukuunottamatta olivat tuppuloita. Suomalaiset suosivat suomalaisia tuotteita, mm. vaatteita ja kenkiä, jotka olivat nippanappa parempia kuin DDRssä. Ryyppääminen oli rajua ja tappelut viikonloppuriennoissa arkipäivää. Kommareita oli suhteellisen paljon, yrittäjyyttä mollattiin ja suitsittiin verottajan toimesta. Meno oli todella ummehtunutta. Ei ollut etnisiä ravintoloita, eikä ravintolassa käyty syömässä kuin hääpäivänä, jos silloinkaan. TVssä oli kaksi kanavaa, mutta luojan kiitos ainoaa reality tveetä oli lauantaitanssit. Kuka muistaa!?

Elämä oli yhteisöllisempää ja onnellisempaa, paitsi friikeille ja hulluille. Ne sai turpaan tai joutui häkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.

Itse en muista vihaavani mitään TV sarjaa enemmän kuin sitä Karpon satuiluja ja valehtelua.

Olihan ne aika utopistisia juttuja ja suoranaista valehteluakin.

Esim se erakko, joka asui pressun alla metsässä ja se ukko, joka saunoi seinättömässä saunassa olivat takuuvarmasti käsikirjoitettuja koska kukaan ei ole oikeasti niin tyhmä että tekisi mitään sellaista.

Koeta ymmärtää, että Karpolle kirjoitti maakuntien ihmiset joilla oli riita päällä naapurin, kunnan, verottajan tai muun viranomaisen kanssa. He hakivat oikeutta asialleen julkisuuden kautta ja sitä Karpo tarjosi.

Vielä 1990-luvun lamassakin yksi asia poikkesi täydellisesti nykyisestä tilanteesta: puolet "työllisistä" eivät olleet työttömääkin heikommassa asemassa olevia sipilän 9€ orjatyöläisiä joita hyväksikäytetään sumeilematta samalla kun eläminen rahoitetaan täysin tulonsiirroilla.

Kun 1980-1990 luvulla sait töitä se tarkoitti vakutuista työsuhdetta josta maksettiin täysi palkka ja muut edut kuten vakituisen työntekijän lomat.

Palkka oli toki monissa duuneissa silloinkin huono mutta työtä saatuaan pystyi sentään elättämään itsensä ja perheensä, maksamaan asumisensa sekä suunnittelemaan tulevaisuutta.

1980-luvun lopussa työttömyys oli lähes kirjaimellisesti nollassa eli 2% luokkaa eikä työttömyyslukuja kaunisteltu kutsumalla satoja tuhansia nollatuntisopimuksella muutamaa silpputuntia kuukaudessa tekeviä "työllisiksi".

Vierailija kirjoitti:

Pienissä kylissä, jotka nyt ovat vanhenevien ihmisten ja tyhjentyvien talojen kyliä, oli vireää elämää. Oli kauppoja, palveluita, aikuisilla töitä ja lapsilla kouluja ja hoitopaikkoja. Suomi oli asutettu paljon laajemmin. Erot toimeentulossa olivat hyvin pieniä, vaikka kyllä oikeasti köyhiäkin oli.

Yhteiskunnalla oli rahaa ja se näkyi. Oli julkinen hammashoito ja terveydenhoito kaikille. Vanhukset pääsivät vanhainkotiin tai hoidettiin kunnolla kotona. Nyt yhteiskunnalla ei ole näihin asioihin enää varaa kaikesta näennäisestä yltäkylläisyydestä huolimatta. Hyvinvointiyhteiskunta on murentunut pala palalta.

Hyviä pointteja ja totta. Olen yrittänyt miettiä miksi silloin yhteiskunnalla oli varaa kaikkeen ja nyt ei. Palkat olivat ainakin suht matalia, kaikilla. Nyt yhteiskunnan pyörittäminen on huomattavasti kalliimpaa, koska terveydenhuollon ja julkishallinnon palkat ovat nousseet lähemmäs yksityisen sektorin tasoa.

80-luvulla pojat oli poikia ja tytöt tyttöjä. Jengi tiesi mitä sukupuolta oli ja kaikki olivat onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.

Karpon höpinät eivät olleet muuta kuin fiktiota ja käsikirjoiteetua viihdettä.

Taidat olla sen ajan risu-ukko