Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Vierailija kirjoitti:
En usko että ei olis ollut kännyköitä, takuulla ollut.
Ei ollut suurimmalla osalla matkapuhelimia 80-luvulla, rikkaimmilla oli autossa NMT matkapuhelimet, tai autopuhelimet, kuten siihen aikaan sanottiin. Lisäksi ammattiautoilijoilla oli ARP laitteita, jotka ei nyt varsinaisia puhelimia olleet, vaan lähinnä radiokanavia, joille pystyi puhumaan ja kuuntelemaan sillä ARP laitteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista koskaan nähneeni koiranpskaa kadunvarsilla tai puistoissa.
Kotimaiset elokuvat, kuten Täältä tullaan elämä, kuvaa hyvin 80-luvun alun Helsinkiä ja nuorisoa. Lauri Törhösen Insiders-leffa kuvaa hyvin suomalaista juppimeininkiä 80-luvulla. Samoin Porttikielto taivaaseen, vaikka se tehty 1990. Siinä oli kunnon kasarimeininki.
80-luvulla vaatteet oli värikkäitä, korut isoja, samoin hiusten piti olla muhkeita. Permanentteja tehtiin paljon.
Nuorisosarjat Kasvu, Autovaras ja Tarkkis sekä Kuka uskoo haikaraa? kuvaavat hyvin sen ajan lasten ja nuorten elämää sellaisena kuin itsekin sen muistan.
Nuoriso tapetoi huoneensa seinät usein runsailla julisteilla ja kuvilla. Katukuvassa näkyi juppeja, punkkareita ja hevareita. Ja tietysti ihan tavallisia ihmisiä.
Hampurilaisbaareina oli Carrols ja Clock. Nuorille oli ainakin stadissa paljon alle 18-vuotiaille tarkoitettuja limudiskoja kasarin loppupuolella ainakin, suosituimpana Bygga.
Vaatteet ostettiin Pukevasta, Seppälästä, Anttilasta. Punkkarit ostivat vaatteensa Dekadentsista, Helsingin Forumista. Neonvärisiä papiljottihuiveja käytettiin ns. dingohuiveina.
TV-mainokset olivat vauhdikkaita ja värikkäitä, tai sitten romanttisia ja melankolisia tai huumoripätkiä (Esim. "Ei taida tyttö tietää, että nurkan takana olisi patukkaa tarjolla.... Tupla-suklaan mainos). Hiuksiin panostettiin paljon ja telkkarissa pyöri paljon hiuestenmuotoilutuotemainoksia. Mainoksissa oli usein biisejä, joista tuli korvamatoja. Esim:
Ja ihania suklaamainoksia:
Lapsilla oli paljon enemmän vapautta kuin nykyään, kouluissa kiusattiin enemmän ja naapureista ja sex vähemmistöistä sai kertoa vapaasti vitsejä ja niitä pidettiin hauskoina.
Ihan hyvää aikaa viettää lapsuus. Tuolloin kuitenkin oli parempaa tulevaisuutta ja optimismia näkyvissä.
Minä olen ihmetellyt, että kun juhlissa soitetaan 80-luvun hittejä, niin valikoima on tosi suppea. Esimerkkejä: Cool & Gangin levyllä Celebration on myös muutama muu hyvä kappale, joita ei ikinä enää soiteta radiossa. Ne olivat listoilla siinä missä Celebrationkin. Sama esim. Men at Workin Down Under. Meidän aikalaisten lemppareita oli pari muutakin kappaletta samalta levyltä. Tai ABC: Look of love. Levyltä löytyy muutama vähintäin yhtä hyvä. Mutta näiden olemassaolosta ei nuoremmat mitään aavista, ja nämä muutamat muut soivat sitten sitäkin useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.
Ihmetyttää alapeukut. Meillä Jyväskylässä oli jengit, joita pelättiin. se hakattiin oli ihan yleinen juttu, kun ihmeteltiin jonkun koulutoverin poissaoloa. Just muutama lähiö ja keskusta viikonloppuöisin oli väkivaltaisia paikkoja. Väkivallan pelko oli läsnä koulussa jatkuvasti.
Nykyään on kätevää kun voi väkivallan uhan ulkoistaa vain tietylle ihmisryhmälle. Kasarilla oli kätevää, kun aikuiset eivät juurikaan välittäneet näistä asioista eikä niistä puhuttu eduskunnassa tai uutisoitu, nuoret sai hakata toisiaan kaikessa rauhassa eikä todellakaan yhtään sen vähempää kuin nykyäänkään.
Monilla isillä oli viikset. Keke Rosberg lasit muotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.
Ihmetyttää alapeukut. Meillä Jyväskylässä oli jengit, joita pelättiin. se hakattiin oli ihan yleinen juttu, kun ihmeteltiin jonkun koulutoverin poissaoloa. Just muutama lähiö ja keskusta viikonloppuöisin oli väkivaltaisia paikkoja. Väkivallan pelko oli läsnä koulussa jatkuvasti.
Nykyään on kätevää kun voi väkivallan uhan ulkoistaa vain tietylle ihmisryhmälle. Kasarilla oli kätevää, kun aikuiset eivät juurikaan välittäneet näistä asioista eikä niistä puhuttu eduskunnassa tai uutisoitu, nuoret sai hakata toisiaan kaikessa rauhassa eikä todellakaan yhtään sen vähempää kuin nykyäänkään.
oli kuitenkin joku tolkku siinä väkivallassa ja suunsoittoa ja uhoa molemmin puolin ennen kuin tarjottiin nyrkkiä ja saati puukkoa. Nykyään saattaa tulla heti ensimmäisenä puukkoa. Jotain kulttuurieroja varmaan.
Kyllä ne yhden kulman 80-luvusta näyttää. Todellisuus on kuitenkin aina monimutkaisempi, kuin minä joku yksi sarja edes pystyy näyttämään, vaikka taitoa ja tahtoakin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainoissa oli kovat korot kasarilla.
Toisaalta myös talletuskorot olivat kovia, jopa 15 prosentin talletuskorkoa tarjottiin tavalliselle tallaajalle.
No, se pankki konkkasi parin vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
En usko että ei olis ollut kännyköitä, takuulla ollut.
Ensimmäinen edes jotenkin yleistynyt kannettava (raahattava) laite oli Mobira Cityman 900 joka lanseerattiin 1987 Gorbatsovin soittaessa ensimmäisen puhelun.
Tuo maksoi uutena 24 000 markkaa ja summasta saa rahanarvotaulukoita paremman käsityksen kun muistaa että samaan hintaan sai halvimman uuden henkilöauton (takamoottorinen skoda).
Kasinotaloudessa meni niin kovaa että jokaisella itseään kunnioittavalla liimatukkaisella jupilla piti olla tällainen työsuhdepuhelimena mutta tavallinen suomalainen ei kännykkää 1980-luvulla pidellyt kertaakaan kädessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amiga 500 tietokone julkaistiin vuonna 1987, katsokaas, eikö näytäkin modernilta, mitä pelejä ja demoja sille on tehty:
Batman groupin uusin demo
Desert Dream Demo
Stardust Peli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut elivät yli varojensa. Muutamassa vuodessa nämä menettivät omaisuutensa, kun maltillisemmin eläneet saivat sen juuri ja juuri säilytettyä. Oli myös huonoa onnea ja tyhmyyttä, jotka veivät kumpikin velkavankeuteen.
Meidän perhe oli maltillinen. Siinä vaiheessa kun jotkut eivät saaneet maksettua asuntolainojaan ja menettivät ne pakolla pankille, me maksoimme. Sitten kun samat asuivat vuokralla , kokivat ehkä avioeron, menettivät työt, alkoivat juomaan ja olivat menettäneet luottotietonsa, niin me teimme vihdoin ensimmäisiä ulkomaanmatkojamme ja alkoi olla varaa myös parempiin vaatteisiin. Näimme heitä kärsimässä, jotka hetki siten olivat olleet päämme yläpuolella, kuluttaen ja tuhlaten. Miten voisimme mennä itse matkalle nyt, kun nuo eivät enää voi? Voimmeko kertoa, että kyllä, saimme asuntolainamme maksettua? Voimmeko ostaa heiltä pakkomyyntiin siirtynyttä omaisuutta halvalla? Käteisestä tuli kuningas. Pystyi vihdoinkin tekemään edullisia hankintoja jos et ollut perseaukinen.
He olivat tahtoneet yhtaikaa hieman hulppeamman omakotitalon kuin muilla, uusinta elektroniikkaa enemmän, lasketteluvaatteita ja sukset, laskettelulomia, etelän lomilta rusketusta, kylpylälomia jne. He menettivät silloin kaiken, kun me ei oltu vielä ehditty aloittaakaan "kulutusjuhlia", kun olimme keskittyneet puskurin kartuttamiseen, jotta asuntolaina saataisiin varmasti maksettua. Ja puskuriahan tarvittiin, sen saimme huomata mekin!
Erona meihin oli, että he elivät velaksi. Me säästimme ennakkoon esim. ulkomaanmatkan tai uuden auton hinnan. Meillä oli vain asuntolainaa ja senkin maksaminen oli tarpeeksi vaikeaa, kun korot kävivät kaksinumeroisissa lukemissa. Säästimme ruuasta tekemällä paljon itse, kun tuhlurit olivat tottuneet syömään valmisruokia ja valmisjälkiruokia ja valittivat, että ei ole varaa maksaa asuntolainan korkoja.
Nuorelle oli siihen aikaan statusta, kun osti paljon VHS-videoita, kutsui kavereita kotiin, pelattiin yhdessä myös tietokoneella, kodissa saattoi olla oma uima-allas, jossa saattoi bilettää, meikattiin paksusti, pukeuduttiin neon-väreihin, lasketeltiin, lomailtiin etelässä, syötiin suklaavanukkaita jälkkäriksi, ehkä tupakoitiinkin ja juotiin alkoholia ainakin viikonloppuisin, omistettiin kaksipyöräinen moottoriajoneuvo jne,
Tuo oli 90-lukua, toki se yltiöpäinen kulutus alkoi 80-luvun lopulla, laskuja maksettiin sitten 90-luvulta alkaen.
Kerroin taustaa ennen romahdusta. Meidän perhe kesti. Meillä alkoi kuluttaminen silloin kun enemmistö oli pakon edessä jo lopettanut. 80-luvun lopulta 90-luvun alkuun tämä.
Breakdance oli kasarilla kova sana. Musaa soitettiin kannettavilla mankoilla, joissa patterit. Toki ihmisillä oli myös korvalappustereoita, joilla pystyi kuunnella musaa häiritsemättä muita ihmisiä. Silloin nauhoitettiin vinyylilevyiltä kasetille oma mixed tape, joka vastaa nykyajan soittolistaa, jossa kaikki sen hetken omat lempibiisit.
Tässä joulukuussa Helsingin asematunnelissa nuorten miesten tanssitaidetta:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.
Allekirjoitan täysin. Aloitin lukion vuonna 1980 ja muistan että Espoossa oli isoja, jopa satojen nuorten tappeluita kaupunginosien välillä. Soukkalaisten jengi oli pelätyin.
Tappelut olivat yöaikaan, tieto suunnitelmista kulki nuorison keskuudessa suullisesti. Ei niistä tavalliset työssäkäyvät aikuiset tienneet muuten kuin lehdistä lukemalla.
Tosin joukkotappeluita taitaa olla Espoossa edelleen: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7c92f0b1-07c5-436b-9c74-530c9ef640c6
Neanderthalensis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Roskaa. Yrität piilottaa vihreiden sekoilun.
Tottahan tuo kirjoitti. Luepa vaikka puukkojunkkarien ajasta, ei ole mikään uusi ilmiö tappelut. Uutta on vaan muualta tulleet mukana osallistumassa.
Tässä aitoa kasarimuotia:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/17/velipuolikuun-kasarimuotinaytos
Ai, en mä ainakaan ollut ruma eikö naapurikaan, jotkut eivät pitäneet itsestään huolta, kuten ei tänäkään päivänä.