Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Mulle tulee 80-luvusta mieleen sarjat Karpolla on asiaa, Mummo, Reinikainen, Susikoira Roi, Tarkkis, Levyraati ja Lauantaisauna. Siinä läpileikkaus siihen lukuun Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä sanottiin säpisemiseksi, että lähdettiin tappelemaan joukolla. Lähdettiin säpisemään. Joillakin oli puukot tai linkkuveitset mukana niissä tappeluissa.
Eikä pidä paikkaansa mitä joku aiemmin esitti, että olisi ensin soitettu poskea ja siiten ehkä lyöty. Jos jotain suukopua olikin. niin se oli korkeintaan jotain "mainilan laukauksia", joiden perusteella saatiin syy käydä kimppuun.
Yleensä pojat tappeli ja tytöt katseli. Permanentti oli, ja vaaleanpunaista huulikiiltoa.
Lapsena opettaja käskytti tarhassa /koulussa kasarilla ja juostiin sinne tänne. Ehkä se oli elokuvissa tuollainen tai osin vapaa-ajalla. Arki oli kylmiä aamuja. Ulkomailla varmaan eri säätila. Kasaritunnelmaan moni varmaan silti nykyäänkin hetkeksi pääsee, paitsi jos haluaa elää nykyajan positiivisia puolia ja tulevaisuuden. Ysärillä oli edelleen vähän kasaria.
Vierailija kirjoitti:
Ei elokuvista ja tv-sarjoista saa mitään oikeaa kuvaa mistään aikakaudesta.
Ainakin hyvin tehdyissä elokuvissa ja tv-sarjoissa ei pitäisi olla suoranaisia asiavirheitä esimerkiksi 1980-luvun teknologiasta. Esimerkiksi kirjoituskoneet pitivät pitkään pintansa ennen kuin tietokoneet, joissa oli tekstinkäsittelyohjelma yleistyivät eikä niillä todellakaan päässyt nettiin. Alkuperäinen Word Perfect toimi funktionäppäimillä ja piti tietää tiettyjä MS-Dosin komentoja. Tietokantajärjestelmät tarkoittivat tavallisesti pahvikortistoja tai mappeja, jotka olivat täynnä reititettyjä A4-arkin kokoisia asiakirjoja. Se oli aikaa ennen digitalisaatiota. Toimistosihteereille riitti varmasti töitä ja kirjastojen kirjat löytyivät aakkosjärjestyksessä juuri tuommoisista pahvikortistoista.
Jos asui Suomessa kaapeliverkon piirissä, niin tv-kanavien määrä alkoi kasvamaan siinä 1980-luvun puolivälissä ja omat vanhempani hankkivat ensimmäinen väritelevision vuonna 1976. Videovuokraamot ja puhelinkopit kuuluivat myös katukuvaan ja etenkin ennen 1990-luvun pankkikriisiä pankkikonttoreita riitti eri kaupunginosien ostoskeskuksiin ja kirkonkyliin. Oli tavallista että avattaessa uusi pankkikonttori siellä oli tarjolla ilmaiset täytekakkukahvit.
80-luvulla itselläänkin oli tv-sarjoja, joissa oli varsin epätodellista teknologiaa, esim. Whiz Kids, Suomessa tunnettu Tietokonejengi -nimellä, jossa mm. Pieni Talo Preerialla -sarjasta tuttu Matthew Labyorteaux :)
Tuota oli silloin lapsena ihan hauska katsoa, mutta Ritari Ässä oli se ykkös-sarja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanottiin säpisemiseksi, että lähdettiin tappelemaan joukolla. Lähdettiin säpisemään. Joillakin oli puukot tai linkkuveitset mukana niissä tappeluissa.
Eikä pidä paikkaansa mitä joku aiemmin esitti, että olisi ensin soitettu poskea ja siiten ehkä lyöty. Jos jotain suukopua olikin. niin se oli korkeintaan jotain "mainilan laukauksia", joiden perusteella saatiin syy käydä kimppuun.
Yleensä pojat tappeli ja tytöt katseli. Permanentti oli, ja vaaleanpunaista huulikiiltoa.
Onpa joillakin kummallisen väkivaltaisia muistoja. En minä ainakaan joutunut mihinkään tappeluihin tai olisi kokenut erityisen uhkaavia tilanteita vaikka olisimme olleet kavereiden kanssa kaupungin keskustassa viikonloppuna. Minun kaveripiiriä kiinnosti enemmän koulunkäynti, opiskelut ja urheilu. Pelasimme jonkin verran maksullisia videopelejä ja flippereitä sekä ostimme LP-levyjä.
Urheilun osalta pelasimme mm. sählyä (= jääkiekkoa ilman luistimia säännöillä), jalkapalloa ja jääkiekkoa minimivarusteissa ulkokaukolassa. En kuulunut koskaan virallisesti mihinkään seurajoukkueeseen vaan saimme pelit aikaiseksi omien kavereitten ja muiden paikallaolijoiden kanssa.
Oli hienoa aikaa. Mies oli mies ja nainen sai olla nainen. Eikä homojakaan ollut kuin jossain kellareissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syntynyt 1974 ja mulle kasari oli vaan ankeaa, johtuen siitä että me oltiin aika köyhiä. Äidillä oli vain osa-aikatöitä ja välillä ei mitään töitä, ja isälläkin pieni palkka. Asuttiin pienessä (n. 40 neliötä) punaisessa puutalossa, jossa ei ollut muuta lämmitystä kuin takka. 4 ihmistä. Autona oli vihreä Lada, jossa oli aina jotain vikaa, ja joka oli talvella sisältä jääkylmä ja kesällä sen nahkapenkeihin jäi hiellä iho kiinni. Ruokana oli aina melkein perunaa ja ruskeaa soossia. Aina isä ja äiti oli hermostuneita ja puhui rahasta huolestuneesti. Äiti myös katkera siitä millaiseksi elämä oli hänellä vakiintunut, köyhäksi, raskaaksi ja kurjaksi. Hän kun oli haaveillut jostain ihan muusta. Hän purki pettymyksensä isään, joka yritti vaan sietää ja tehdä työtään.
Yläasteelle mennessä alettiin sitten kiusatakin, kun ei ollut Levi's farkkuja, Kappa-verkkareita eikä muita juttuja, joita kaikilla cooleilla tyypeillä piti olla. Värjäsin sitten hiukset mustaksi ja aloin meikata rajusti, haistattaakseni koko maailmalle. Vähän pääsin mukaan porukkaan sitten, kun ehkä 15-vuotiaana aloin mennä bileisiin ja dokata. Silti aina olin se köyhän mukula ja vähän syrjässä, vaikka hyväksyttiinkin sinne roikkumaan. (Myöhemmin kun menin yliopistoon oli melkoinen kulttuurishokki, miten rajoittuneesssa maailmassa meillä oli eletty. Esim. en tiennyt yhtään, miten käyttäydytään ruokaravintolassa, meillä kotona kun ei oltu ikinä sellaisessa käyty. En myöskään ollut koskaan lentänyt, käynyt ulkomailla, käynyt kampaajalla kun äiti leikkasi tukan kotitrimmerillä jne)
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla itselläänkin oli tv-sarjoja, joissa oli varsin epätodellista teknologiaa, esim. Whiz Kids, Suomessa tunnettu Tietokonejengi -nimellä, jossa mm. Pieni Talo Preerialla -sarjasta tuttu Matthew Labyorteaux :)
Tuota oli silloin lapsena ihan hauska katsoa, mutta Ritari Ässä oli se ykkös-sarja :)
Huvittavaa silloin kun yhdellä viikolla Matthew oli 1800-luvulla alkeellisissa oloissa Preerialla ja seuraavalla viikolla huippumodernilla 1980-luvulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin sillä kolholla, laatikkomaisella seinätöpselissä kiinni olevalla puhelimella pystyi soittamaan vaikkapa terkkariin jos oli asiaa- ja puheluun vastattiinkin ihan kohtuuheti! Nykyisten taskupuhelin/tietokoneiden aikana kun operaattoreitakin on vaikka kuinka ei puhelimeen vastata enää kohta ollenkaan. Että laitteet kehittyy, mutta se ei näytä meitä törppöjä auttavan.
Vierailija kirjoitti:
Silloin sillä kolholla, laatikkomaisella seinätöpselissä kiinni olevalla puhelimella pystyi soittamaan vaikkapa terkkariin jos oli asiaa- ja puheluun vastattiinkin ihan kohtuuheti! Nykyisten taskupuhelin/tietokoneiden aikana kun operaattoreitakin on vaikka kuinka ei puhelimeen vastata enää kohta ollenkaan. Että laitteet kehittyy, mutta se ei näytä meitä törppöjä auttavan.
Pelle Hermanni oli edellä aikaansa, sillä oli näköpuhelin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainoissa oli kovat korot kasarilla.
Kyllä. Tuttavat oli onnellisia,kun olivat onnistuneet saamaan 15% koron lainalleen.
Vierailija kirjoitti:
Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.
No ei kylläkään löytynyt.
Sellaisesta ei edes osattu unelmoida 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.
No ei kylläkään löytynyt.
Sellaisesta ei edes osattu unelmoida 80-luvulla.
No heh heh, sanotaan sitten että 1980-luvulla!
Opiskelin yliopistossa 80-luvulla ja ainakin mun kaveriporukalla käytiin tanssiravintoloissa joka ilta. Ysiltä oli jo hyvä meno päällä ja puoli kahdelta tuli valomerkki. Työssä käyvätkin ehtivät vielä hyvin nukkumaan ennen aamun töihin lähtöä. Elämä oli hauskaa! Vaatteet ja huvitukset halpoja, hiukset ja meikki näin jälkikäteen muisteltuina koomisia :D. Mutta elämästä nautittiin ihan eri tavalla kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.
Tässä aikalaiskuvaa tuolta ajalta ja jos kuuntelette mitä nuoret puhuu, niin huomaatte kyllä sen väkivaltaisen pohjavireen joka siellä puheissa vallitsee. Jopa tytöillä. Kannattaa katsoa, ei kovin pitkä mutta sitäkin kuvaavampi hieno pieni uutispätkä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun nuoruus oli juuri niin värikästä kuin on esitetty ja välillä tuli mustempaa kautta niittivöineen. Oli permanentatut, raidoitetut pitkät vaaleat hiukset, paljon puuteria ja kajalia ja vaaleanpunaista huulikiiltoa ja isoja korviksia ja pystykauluksia. Aina tuntui olevan hieno ilma, ei ainakaan tuullut siten kuin nykyään että tukka meinaa päästä lähteä. Ulkomailla käytiin ja se oli ihan luksusta kun sai olla lentokoneessa. Nykyään se on ihan hirveä pakkopulla jos jonnekin pidemmälle on pakko mennä ja siellä kamalassa koneessa olla. Syötiin harvoin ja oltiin laihoja, ihan kaikki. Musiikki oli ihan älyttömän hyvää ja sitä nauhoitettiin c-kasetille ja Suosikissa olevista laulunsanoista niitä sitten laulettin. Osaan ne vieläkin ja antoivat hyvän pohjan tuleville kieliopinnoille. Mutta oli erilaista kuin nykyään, aika simppeliä ja kiireetöntä ja sen tunnelman itse ainakin monista leffoista tunnistan.
Tämä. Musta tuntuu että nykyään tuulee aina. Oon aina ihmetellyt että miksi en muista tällaista tuulen tuiverrusta lapsuudessa ja nuoruudessa.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa oli jo kotitietokoneita ja varsinkin pelikonsoleita ja elektroniikkapelejä. Esim. Vectrex, Mattel Intellivision, VIC 20, Commodore 64, SEGA Master System, NES, ja myöhemmin 80-luvun loppupuolella tuli Amiga 500, sekä Sega Megadrive, jotka olivat jo melko moderneja laitteita nykymittapuunkin mukaan. Myös kolikkopelit tulivat 80-luvun alussa. Sekä CD-musiikkisoitin 1985, eli elektroniikasta ja tietokoneista ei ollut pulaa 80-luvulla.
Nettiä ei tosin vielä ollut 80-luvulla, piti olla modeemi, ja puhelinlinjoja pitkin soitettiin purkkeihin, joista voitiin ladata softaa.
Meillä Suomessa Nessi kylläkin tuli vasta 1987 ja pysyi suosiossa kunnolla vielä 1990-luvun puoliväliin asti. Vielä vuosikymmenen lopulla löytyi uusia pelejä alelaareista. Megadrive saapui Suomeen vasta 1990 ja Snes 1992. Parhaat konsolit tuli tuolloin lisäten Ps1 ja N64.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa oli jo kotitietokoneita ja varsinkin pelikonsoleita ja elektroniikkapelejä. Esim. Vectrex, Mattel Intellivision, VIC 20, Commodore 64, SEGA Master System, NES, ja myöhemmin 80-luvun loppupuolella tuli Amiga 500, sekä Sega Megadrive, jotka olivat jo melko moderneja laitteita nykymittapuunkin mukaan. Myös kolikkopelit tulivat 80-luvun alussa. Sekä CD-musiikkisoitin 1985, eli elektroniikasta ja tietokoneista ei ollut pulaa 80-luvulla.
Nettiä ei tosin vielä ollut 80-luvulla, piti olla modeemi, ja puhelinlinjoja pitkin soitettiin purkkeihin, joista voitiin ladata softaa.
Meillä Suomessa Nessi kylläkin tuli vasta 1987 ja pysyi suosiossa kunnolla vielä 1990-luvun puoliväliin asti. Vielä vuosikymmenen lopulla löytyi uusia pelejä alelaareista. Megadrive saapui Suomeen vasta 1990 ja Snes 1992. Parhaat konsolit tuli tuolloin lisäten Ps1 ja N64.
Playstation 1 tuli vasta 1995 ja monikohan uskoi laitteeseen silloin kun vielä melko tuoreessa muistissa oli 80-luvulta lyhytikäiseksi jäänyt Sony HitBit MSX tietokone.
Itse ostin PS1:n vuonna 1999 ja olihan se kyllä merkittävästi parempi pelikone kuin mulla sitä ennen ollut Amiga 500. No on se Amiga vieläkin, mutta niin on myös tuo kyseinen -99 ostamani PS1, molemmat toimintakunnossa.
Ennen Pleikkaria varsinainen aiempi pelikonsoli oli 70-luvulta, Conic tv-peli, Pong klooni. Pleikkari siihen nähden ihan eri planeetalta :) 80-luvulla pelailin kotitietokoneilla ja elektroniikkapelillä.
Paras musiikki ainakin oli.