Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainoissa oli kovat korot kasarilla.
Ysärin alussa oli kovat korot, jotain 17 %, sitten kun markka laitettiin kellumaan, korot tippuivat noin 5 %:iin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli onneksi muutaman vuoden vanhempi isoveli niin "hakuri" löytyi helpommin, eikä tarvinnut Alkon edessä kysellä ihmisiä hakemaan. Ei se velipoika sen enempää kysellyt, mutta uhkasi kasarityyliin "lyödä turpaan" jos sammun lumihankeen. Siinä evästys pikkuveljelle. Äiti ei asiasta mitään tiennyt, tai jos tiesi, sanonut. Isä olikin jo yläkerran orkesterissa.
Hyvä muistoja, erityisesti tuosta juopottelusta. Silloin sitä ei tarvinnut hävetä, koska se oli siistiä ja kaikki muutkin teinit oli kännissä. Tämä alensi kynnystä vastakkaisen sukupuolen lähestymiseen ja oli kuningasolo kun kaulassa oli fritsut viikonlopun jälkeen. Viatontahan se pitkälle vielä oli, pelkkää nuoleskelua tuon ja tämän kanssa, seksi tuli kuvioihin vasta lukiossa.
Ihan sattumanvaraista höpinää tähän vaan, mutta tulee heti tuosta turpaan lyömisellä uhkaamisesta sellainen kasarin arkkityyppi mieleen: vakavan näköinen harjatukkainen ja roteva (ainakin pienemmän silmissä) jätkä, jolla on joku farkkutakki päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainoissa oli kovat korot kasarilla.
Ysärin alussa oli kovat korot, jotain 17 %, sitten kun markka laitettiin kellumaan, korot tippuivat noin 5 %:iin.
Heitin ruotsinlaivalta sillon markan, ei kellunu, ei.
Kasari oli mun nuoruutta 18-28 jossa oli melko paljon poikkeuksia normi-elämään. Tekisin monet asiat toisin jos voisin.
Hakattiin joitain, syystä, mut myös meidän porukasta sai yx stilettiä. Ilmeisesti kosto hakkaamisesta.
Juopottelua.- kun kaikki muutkin, tai niin luultiin.
Oltiin rokkareita punkkareiden ja hämylauttureiden keskellä. Eikä oltu kehä 3:n sisältä.Ehkä se hieman provosoi.
Respect rockn roll
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli onneksi muutaman vuoden vanhempi isoveli niin "hakuri" löytyi helpommin, eikä tarvinnut Alkon edessä kysellä ihmisiä hakemaan. Ei se velipoika sen enempää kysellyt, mutta uhkasi kasarityyliin "lyödä turpaan" jos sammun lumihankeen. Siinä evästys pikkuveljelle. Äiti ei asiasta mitään tiennyt, tai jos tiesi, sanonut. Isä olikin jo yläkerran orkesterissa.
Hyvä muistoja, erityisesti tuosta juopottelusta. Silloin sitä ei tarvinnut hävetä, koska se oli siistiä ja kaikki muutkin teinit oli kännissä. Tämä alensi kynnystä vastakkaisen sukupuolen lähestymiseen ja oli kuningasolo kun kaulassa oli fritsut viikonlopun jälkeen. Viatontahan se pitkälle vielä oli, pelkkää nuoleskelua tuon ja tämän kanssa, seksi tuli kuvioihin vasta lukiossa.
Ihan sattumanvaraista höpinää tähän vaan, mutta tulee heti tuosta turpaan lyömisellä uhkaamisesta sellainen kasarin arkkityyppi mieleen: vakavan näköinen harjatukkainen ja roteva (ainakin pienemmän silmissä) jätkä, jolla on joku farkkutakki päällä.
Kuvailit juuri veljeni.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kevytrakenteinen poika yläasteella ja lukiossa. Opin juomaan alkoholia jo seiskalla yläasteella vuosina 1986-1987. Minulla oli AINA kaksi vaihtoehtoa: kuusi tavallista hartwallin greippilonkeroa tai puolikas pullo Koskenkorvaa tavallisella coca-colalla lantrattuna. Kossusta tuli vähän kovempi känni, mutta ei liikaa.
Kerran kokeilin viinaa nimeltä prinssi eversti. En tykännyt ja palasin heti vakiojuomiini.
On asioita, joita kadun elämässäni, mutta se että pidin nuorena hauskaa kasarilla, ei kaduta pätkääkään. Tekisin kaiken uudelleen samalla lailla.
M49
Omppuviinillä aloittelin minä 14-vuotiaana, koska se oli ainoa alkoholijuoma jota sain nieltyä. Muu maistui todella paskalle. Esim keskikalja lennätti yrjön välittömästi. Mutta muistan sen tunteen kun se kihahti päähän, itsevarmuus kasvoi, koko maailma oli avoinna.. rööki huulessa kohti kaupunkia ja viinipullo mukana. Ei haitannut vaikka pakkasta oli -20 astetta. Ja siellä oli muut samalla meiningillä.
En kadu minäkään, mitään. En edes niitä tappeluita tai kömpelöjä seksin yrittämisiä ties missä paikassa. Nuoruutta, kokemuksia.
Lisätään vielä että silloin myytin 1,5 litran omppuviinipulloja, joka oli riittävä määrä iltaan siihen aikaan. Toleranssia ei ollut joten sillä pärjäsi.
Ns. "omppuleka". Ei taida olla enää myynnissä, ainakaan lasipullossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kevytrakenteinen poika yläasteella ja lukiossa. Opin juomaan alkoholia jo seiskalla yläasteella vuosina 1986-1987. Minulla oli AINA kaksi vaihtoehtoa: kuusi tavallista hartwallin greippilonkeroa tai puolikas pullo Koskenkorvaa tavallisella coca-colalla lantrattuna. Kossusta tuli vähän kovempi känni, mutta ei liikaa.
Kerran kokeilin viinaa nimeltä prinssi eversti. En tykännyt ja palasin heti vakiojuomiini.
On asioita, joita kadun elämässäni, mutta se että pidin nuorena hauskaa kasarilla, ei kaduta pätkääkään. Tekisin kaiken uudelleen samalla lailla.
M49
Omppuviinillä aloittelin minä 14-vuotiaana, koska se oli ainoa alkoholijuoma jota sain nieltyä. Muu maistui todella paskalle. Esim keskikalja lennätti yrjön välittömästi. Mutta muistan sen tunteen kun se kihahti päähän, itsevarmuus kasvoi, koko maailma oli avoinna.. rööki huulessa kohti kaupunkia ja viinipullo mukana. Ei haitannut vaikka pakkasta oli -20 astetta. Ja siellä oli muut samalla meiningillä.
En kadu minäkään, mitään. En edes niitä tappeluita tai kömpelöjä seksin yrittämisiä ties missä paikassa. Nuoruutta, kokemuksia.
Lisätään vielä että silloin myytin 1,5 litran omppuviinipulloja, joka oli riittävä määrä iltaan siihen aikaan. Toleranssia ei ollut joten sillä pärjäsi.
Ns. "omppuleka". Ei taida olla enää myynnissä, ainakaan lasipullossa.
Omppupomppua, mesaria eli mesimarjaviiniä, minttusuklaa, spraittivodka eli semmoinen 20 volttinen valmis sekotus pullossa, olisko ollut 0,5 vai 3 varttia. Toki myös kaljaa esim. Lahden oli semmonen vihreä etikettinen, Amiraali, Lapin Kulta, Karjala Laitti-kaljaa eli siinä oli kotkan kuva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla nuoriso pörräsi kartsalla ja tappeluita oli sekä satunnaisten kulkijoiden päälle käytiin toisinaan. Ite liikuin kartsalla toisinaan kaverien kanssa. Harrastin karatea ja kaverit treenasi judoa, nyrkkeilyä ja punttisalia . Rauhassa saatiin kulkea kadulla
Ainahan satunnaisten kulkijoiden päälle on käyty "toisinaan" kautta maailmanhistorian, myös Suomessa 80-luvulla, mutta ei suinkaan niin usein kuin jotkut täällä yrittävät antavat ymmärtää.
Suomi oli 80-luvulla kirjaimellisesti lintukoto asukkailleen.
Kadut ja kaupungit olivat erittäin turvallisia liikkua keskivertokansalaisille.Samoin ihmisten oli erittäin turvallista käyttää esim. taksia ihan yksinkin, iästä ja sukupuolesta riippumatta, ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Palvelu pelasi erittäin hienosti.
Kun käteisautomaatteja alkoi ilmestyä enemmän katukuvaan 80-luvun loppupuolella, niin eipä tarvinnut rahaa nostaessaan kytätä jatkuvasti ympärilleen mahdollisia yksittäisiä ryöstäjiä saati kokonaisia ryöstöjengejä, näin pari esimerkkiä mainitakseni.
T. 49-vuotias täti
Eikä silloin todellakaan tarvinnut pelätä varkaita joka hetki aina ja kaikkialla. Siis tämä on asia, joka stressaa minua todella. Oli mukavaa asua maassa, jossa ihmisen vähäinen omaisuus oli turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kultainen 1980-luku kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
etenkin ennen 1990-luvun pankkikriisiä pankkikonttoreita riitti eri kaupunginosien ostoskeskuksiin ja kirkonkyliin. Oli tavallista että avattaessa uusi pankkikonttori siellä oli tarjolla ilmaiset täytekakkukahvit.
Pankeista puheenollen , oli Postipankki , valtion pankki ja posti saman katon alla. Leijonakantinen oli tilikirja johon käsin tai erillisellä kirjoittimella kirjattiin nostot ja panot. Sillä voi nostaa rahaa myös muissa pohjoismaissa yhteistyöpankeista.
Ja tuo Postipankki oli joka ikisessä tuppukylässäkin käytännössä. Sieltä sai haettua ja lähetettyä paketit, nostettua rahaa . talletettua yms samalla kun kävi vaikka maitoa ostamassa yhdessä niistä kyläkaupoista joita silloin oli useampi muutamankin tuhannen asukkaan kaupungissa. Pankkiautomaatteja sen sijaan ei ollut joka paikassa ja harvassa kaupungeissakaan. Eipä toisaalta luotto-tai pankkikorttejakaan monella ollut. Kaupassa saattoi olla tili johon voi ostaa "luotolla" ja rahapäivänä kun palkka tai muu etuus tuli, velka maksettiin paikan päällä pois- Raha tietysti haettiin postipankista.
Itse asiassa jos pelaa My Summer Car - peliä siinä on paljon sitä mitä se elämä silloin oli.
Tuosta tuli mieleen miten pankit ennen jakoivat auliisti pieniä lahjoja, kun joku kävi asioimassa tiskillä. Minulla on vieläkin pankista saatu taskulaskin (ne olivat aikoinaan melko kalliita) ja muuten muistan, että saatiin ainakin heijastimia, lukujärjestyksiä koululaisille ja muuta pientä.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tuli paljon uutta, ennennäkemätöntä ja mielenkiintoista teknologiaa, kuten kotitietokoneet, videonauhurit yleistyi kodeissa, jne.
Sen jälkeen innostus niihin on jotenkin laimentunut, koska kehitysaskeleet on olleet pieniä parannuksia siellä täällä, mitä nyt 90-luvulla tuli internet ja matkapuhelimet.
Mutta esim. nykyäänkin älypuhelimet, ulkoisesti ei paljon eroja ole eri sukupolvien ja merkkien välillä, ovat oikeastaan epäkäytännöllisen isoja nykyään, esim. eivät mahdu tehtaalla käytettävien suojahaalarien taskuun, kaikillahan ei ole niitä valkokaulustöitä joiden paidantaskuun ne on varmaan suunniteltu.
Digitaalista sisältöä on tietysti helpompi muutella, mutta kovin omaperäisiä ratkaisuja ei varmaan edes kannata tehdä ainakaan helppokäyttöisyyden kustannuksella.
Joskus tuntuu että "uudistukset" ovat kovin keinotekoisia ja feikkejä ilman mitään aitoa ja hyödyllistä sisältöä, markkinamiesten ja komiteoiden väkisin keksimiä uudistuksia uudistusten vuoksi.
Olen täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla nuoriso pörräsi kartsalla ja tappeluita oli sekä satunnaisten kulkijoiden päälle käytiin toisinaan. Ite liikuin kartsalla toisinaan kaverien kanssa. Harrastin karatea ja kaverit treenasi judoa, nyrkkeilyä ja punttisalia . Rauhassa saatiin kulkea kadulla
Ainahan satunnaisten kulkijoiden päälle on käyty "toisinaan" kautta maailmanhistorian, myös Suomessa 80-luvulla, mutta ei suinkaan niin usein kuin jotkut täällä yrittävät antavat ymmärtää.
Suomi oli 80-luvulla kirjaimellisesti lintukoto asukkailleen.
Kadut ja kaupungit olivat erittäin turvallisia liikkua keskivertokansalaisille.Samoin ihmisten oli erittäin turvallista käyttää esim. taksia ihan yksinkin, iästä ja sukupuolesta riippumatta, ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Palvelu pelasi erittäin hienosti.
Kun käteisautomaatteja alkoi ilmestyä enemmän katukuvaan 80-luvun loppupuolella, niin eipä tarvinnut rahaa nostaessaan kytätä jatkuvasti ympärilleen mahdollisia yksittäisiä ryöstäjiä saati kokonaisia ryöstöjengejä, näin pari esimerkkiä mainitakseni.
T. 49-vuotias täti
Eikä silloin todellakaan tarvinnut pelätä varkaita joka hetki aina ja kaikkialla. Siis tämä on asia, joka stressaa minua todella. Oli mukavaa asua maassa, jossa ihmisen vähäinen omaisuus oli turvassa.
Kyllä, juuri nimenomaan tämä! T. Sama
Vierailija kirjoitti:
Suomessa oli kasarilla ruskeita vaatteita ja karpolakkeja, eipä niitä näkynyt jenkkikasarileffoissa juurikaan vaan oltiin paljon tyylikkäämpiä
Älä höpötä. Nuorisomuoti ei ainakaan 80-luvulla ollut mitenkään tylsää ja ruskeaa Suomessa, ja aikuistenkin perusmuodissa oli varaa valita väreissä.
Vuosikymmenen puolessavälissä, kun 80-luku oli "puhtaimmillaan", oli kyllä niin riemunkirjavat talvivaatteet muotia nuorison keskuudessa, ettei tosikaan! Takeissa ja toppahousuissa, kuten ulkohousuja silloin kutsuttiin, oli mm. neonväriä ja kiiltävää pintaa, graafista kuviota ja voimakkaita väriyhdistelmiä. Moonbootsit ja ns. toppasaappaat olivat muotia, samoin pipot, joissa oli megasuuret tupsut päälaella. Laskettelua harrastavat suojasivat kasvojaan värillisillä "puikkorasvoilla", joita löytyi varmaan kaikissa mahdollisissa neonväreissä sekä valkoisena. Hiihtarit olivat muotia, samoin lepakkohihaiset neuleet ja collegepaidat. Tyttöjen keskuudessa oli muotia pitää eri paria olevia korviksia. Muutenkin korumuoti oli kaavaa "enemmän on parempi": oli hienoa pitää useampaa sorttia rannerengasta ja kaulakorua samaan aikaan. Hiusten permanenttaus ja tupeeraus oli sitä luokkaa, ettei 80-luvun jälkeen ole samanlaista jättikampausmuotiaaltoa tullut vastaan.
T. 49-vuotias täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa oli kasarilla ruskeita vaatteita ja karpolakkeja, eipä niitä näkynyt jenkkikasarileffoissa juurikaan vaan oltiin paljon tyylikkäämpiä
Älä höpötä. Nuorisomuoti ei ainakaan 80-luvulla ollut mitenkään tylsää ja ruskeaa Suomessa, ja aikuistenkin perusmuodissa oli varaa valita väreissä.
Vuosikymmenen puolessavälissä, kun 80-luku oli "puhtaimmillaan", oli kyllä niin riemunkirjavat talvivaatteet muotia nuorison keskuudessa, ettei tosikaan! Takeissa ja toppahousuissa, kuten ulkohousuja silloin kutsuttiin, oli mm. neonväriä ja kiiltävää pintaa, graafista kuviota ja voimakkaita väriyhdistelmiä. Moonbootsit ja ns. toppasaappaat olivat muotia, samoin pipot, joissa oli megasuuret tupsut päälaella. Laskettelua harrastavat suojasivat kasvojaan värillisillä "puikkorasvoilla", joita löytyi varmaan kaikissa mahdollisissa neonväreissä sekä valkoisena. Hiihtarit olivat muotia, samoin lepakkohihaiset neuleet ja collegepaidat. Tyttöjen keskuudessa oli muotia pitää eri paria olevia korviksia. Muutenkin korumuoti oli kaavaa "enemmän on parempi": oli hienoa pitää useampaa sorttia rannerengasta ja kaulakorua samaan aikaan. Hiusten permanenttaus ja tupeeraus oli sitä luokkaa, ettei 80-luvun jälkeen ole samanlaista jättikampausmuotiaaltoa tullut vastaan.
T. 49-vuotias täti
Tässä muutamia esimerkkejä 80-luvun perustalvimuodista ja perusmuodista yleensä.
T. Sama täti.
1. https://i.pinimg.com/originals/d4/23/47/d423474cab475065bd4e75624c8030b…
2. https://i.pinimg.com/originals/9a/c4/9d/9ac49dd3fa31c8fc03e04eeb2ca8f0f…
3. https://m.facebook.com/ElkaArkisto/photos/a.236108408970/10159028117198…
4. https://m.facebook.com/designarkisto/photos/a.298672913575558/177716895…
5. https://i.pinimg.com/originals/89/ed/da/89eddab9e521a9962056c6dd3bcbaf2…
Kunpa kasarin henki tulisi vielä takaisin. Käy sääliksi räpin raiskaamat, somettavat nykynuoret. Vapaus, tule tänne taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.
Sijoittaisin ennemmin 70-luvun loppupuolelle nämä hommat. Maalaiskunnissa harjoitettiin ulkopaikkakuntaisten turpaan vetämistä pitempään kasarilla, muttei isoimmissa kaupungeissa enää. Kaupungeissa katse oli 80-luvulla jo suuntautunut maailmalle, nuorisokin alkoi matkustella. Interrailit sun muut oli melkein kunnia-asia.
EHKÄ PORVOOSSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Taisi olla aiemmin puhetta reissailuista. No meidän duunariperheestä ei todellakaan lennetty minnekään lomalle ja itseasiassa olin lentokoneessa ja etelässä ekan kerran vuosituhannen vaihteessa kun täysin 20 vuotta. Lomat oltiin mummolassa tai korkeintaan käytiin autolla ajelemassa jossakin päin Suomea ja oltiin leirintäalueella. Olin siis kasarilla lapsi.
Mutta onneksi onnettomassa suvussani oli yksi yliopistossa tuolloin opiskellut henkilö, tätini, joka oli jotenkin sukuun sopimaton poikkeustapaus. Hän reissaili Eurooppaa Interraililla ja lähetteli kortteja sieltä ja täältä. Suuri hetki oli kun hän palaili Suomeen ja kävi kotonaan ennen kuin meni takaisin opiskelemaan. Silloin saatiin katsoa valokuvista miltä siellä Euroopassa näyttää ja näin esim pystyssä olevan Berliinin muurin varmaan vuonna 1987 valokuvista. Jäi mieleen. Lisäksi Lontoo, Pariisi, Rooma, Madrid ja mitä näitä oli. Hän myös kertoi asioista hyvin ja sain lapsena ihan hillittömän matkakuumeen.
Mutta piti odottaa vielä pitkään, koska olimme köyhiä duunareita. Ysärin lama piti huolen, että sekin vähä unelma jäi saavuttamatta. Vasta vuosituhannen vaihteessa kun sain ekat kunnon rahat kesätöistä, pääsin etelään. Ne hajut, se lämmön tuulahdus kun lentokoneen ovi aukesi, se koko värimaailma ja kaikki oli jotakin uskomatonta. Ja jäin koukkuun. Olen ollut koko aikuisikäni himoreissaaja. Työ on minulle vain sitä, että säästetään seuraavaan matkaan. Olen vuodesta 9 kuukautta töissä ja kolme reissussa. Kaikki mantereet on käyty.
Niin että tämäkin kasarin ja tädin ansiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa oli kasarilla ruskeita vaatteita ja karpolakkeja, eipä niitä näkynyt jenkkikasarileffoissa juurikaan vaan oltiin paljon tyylikkäämpiä
Älä höpötä. Nuorisomuoti ei ainakaan 80-luvulla ollut mitenkään tylsää ja ruskeaa Suomessa, ja aikuistenkin perusmuodissa oli varaa valita väreissä.
Vuosikymmenen puolessavälissä, kun 80-luku oli "puhtaimmillaan", oli kyllä niin riemunkirjavat talvivaatteet muotia nuorison keskuudessa, ettei tosikaan! Takeissa ja toppahousuissa, kuten ulkohousuja silloin kutsuttiin, oli mm. neonväriä ja kiiltävää pintaa, graafista kuviota ja voimakkaita väriyhdistelmiä. Moonbootsit ja ns. toppasaappaat olivat muotia, samoin pipot, joissa oli megasuuret tupsut päälaella. Laskettelua harrastavat suojasivat kasvojaan värillisillä "puikkorasvoilla", joita löytyi varmaan kaikissa mahdollisissa neonväreissä sekä valkoisena. Hiihtarit olivat muotia, samoin lepakkohihaiset neuleet ja collegepaidat. Tyttöjen keskuudessa oli muotia pitää eri paria olevia korviksia. Muutenkin korumuoti oli kaavaa "enemmän on parempi": oli hienoa pitää useampaa sorttia rannerengasta ja kaulakorua samaan aikaan. Hiusten permanenttaus ja tupeeraus oli sitä luokkaa, ettei 80-luvun jälkeen ole samanlaista jättikampausmuotiaaltoa tullut vastaan.
T. 49-vuotias täti
Tässä muutamia esimerkkejä 80-luvun perustalvimuodista ja perusmuodista yleensä.
T. Sama täti.1. https://i.pinimg.com/originals/d4/23/47/d423474cab475065bd4e75624c8030b…
2. https://i.pinimg.com/originals/9a/c4/9d/9ac49dd3fa31c8fc03e04eeb2ca8f0f…
3. https://m.facebook.com/ElkaArkisto/photos/a.236108408970/10159028117198…
4. https://m.facebook.com/designarkisto/photos/a.298672913575558/177716895…
5. https://i.pinimg.com/originals/89/ed/da/89eddab9e521a9962056c6dd3bcbaf2…
Totta, osin. Mutta noita vaatteita pidettiin siten, että saattoi olla värikäs pusakka, karvahattu ja jotkut teryleenihousut. Suomalaisilla ei ollut tyylitajua tuohon aikaan, paitsi muutamilla harvoilla alan pioneereilla.
Nykypäivän nuoret on ihan upeita vaatteissaan. En puhu näistä perusteineistä, vaan kokeellisemmista nuorista. He ovat kauniita ja heillä on erinomainen tyylitaju: he tajuavat mikä vaatekappale rimmaa toisen kanssa ja kokonaisuus on aina upea, vaikka olisi mitä päällä. Kasarin Suomessa teinit ei tätä osanneet.
Olen aina ihmetellyt miten ne neonvärit ovat niin hohtavia, onko ne vaan värisävyjä, vai onko niissä jotain muutakin mukana mikä laittaa ne sillä tavalla silmiinpistävästi "hohtamaan"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa oli kasarilla ruskeita vaatteita ja karpolakkeja, eipä niitä näkynyt jenkkikasarileffoissa juurikaan vaan oltiin paljon tyylikkäämpiä
Älä höpötä. Nuorisomuoti ei ainakaan 80-luvulla ollut mitenkään tylsää ja ruskeaa Suomessa, ja aikuistenkin perusmuodissa oli varaa valita väreissä.
Vuosikymmenen puolessavälissä, kun 80-luku oli "puhtaimmillaan", oli kyllä niin riemunkirjavat talvivaatteet muotia nuorison keskuudessa, ettei tosikaan! Takeissa ja toppahousuissa, kuten ulkohousuja silloin kutsuttiin, oli mm. neonväriä ja kiiltävää pintaa, graafista kuviota ja voimakkaita väriyhdistelmiä. Moonbootsit ja ns. toppasaappaat olivat muotia, samoin pipot, joissa oli megasuuret tupsut päälaella. Laskettelua harrastavat suojasivat kasvojaan värillisillä "puikkorasvoilla", joita löytyi varmaan kaikissa mahdollisissa neonväreissä sekä valkoisena. Hiihtarit olivat muotia, samoin lepakkohihaiset neuleet ja collegepaidat. Tyttöjen keskuudessa oli muotia pitää eri paria olevia korviksia. Muutenkin korumuoti oli kaavaa "enemmän on parempi": oli hienoa pitää useampaa sorttia rannerengasta ja kaulakorua samaan aikaan. Hiusten permanenttaus ja tupeeraus oli sitä luokkaa, ettei 80-luvun jälkeen ole samanlaista jättikampausmuotiaaltoa tullut vastaan.
T. 49-vuotias täti
Tässä muutamia esimerkkejä 80-luvun perustalvimuodista ja perusmuodista yleensä.
T. Sama täti.1. https://i.pinimg.com/originals/d4/23/47/d423474cab475065bd4e75624c8030b…
2. https://i.pinimg.com/originals/9a/c4/9d/9ac49dd3fa31c8fc03e04eeb2ca8f0f…
3. https://m.facebook.com/ElkaArkisto/photos/a.236108408970/10159028117198…
4. https://m.facebook.com/designarkisto/photos/a.298672913575558/177716895…
5. https://i.pinimg.com/originals/89/ed/da/89eddab9e521a9962056c6dd3bcbaf2…
Totta, osin. Mutta noita vaatteita pidettiin siten, että saattoi olla värikäs pusakka, karvahattu ja jotkut teryleenihousut. Suomalaisilla ei ollut tyylitajua tuohon aikaan, paitsi muutamilla harvoilla alan pioneereilla.
Nykypäivän nuoret on ihan upeita vaatteissaan. En puhu näistä perusteineistä, vaan kokeellisemmista nuorista. He ovat kauniita ja heillä on erinomainen tyylitaju: he tajuavat mikä vaatekappale rimmaa toisen kanssa ja kokonaisuus on aina upea, vaikka olisi mitä päällä. Kasarin Suomessa teinit ei tätä osanneet.
Järkyttävää taas kerran, miten eri tavalla saman todellisuuden voi kokea.
Näinpä. Jos niihin aikoihin seurasi esim. Hill Street Bluesia ja Famea, niin kyllähän New Yorkin neljä vuodenaikaa näkyi jaksoissa ihan selvästi. Talvisin niissäkin sarjoissa puettiin lämpimät vaatteet ylle, kuten missä tahansa neljän vuodenajan maassa, eikä ne nyt aina niin hemaisevia olleet.