Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Vierailija kirjoitti:

Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.

Itse en muista vihaavani mitään TV sarjaa enemmän kuin sitä Karpon satuiluja ja valehtelua.

Vierailija kirjoitti:

Siellä meidän pikkukaupungissa oli jengejä 70-80-luvun taitteessa. En siihen aikaan itse liikkunut kaupungilla, mutta juttuja kyllä kuuli. Poikajengejä oli enemmän, mutta oli myös tyttöjengejä ja kaikki ne pahoinpiteli sivullisia nuoria. Sittemmin meno onneksi rauhoittui.

Naapuri kylän pojat kiilasivat autolla toisen kylän pojat ojaan, yksi kuoli ja toinen halvaantui jaloistaan, olivat menneet naapurikylän tyttöjä tapasmaan.

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Mitä sä maajussit mistään tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.

Itse en muista vihaavani mitään TV sarjaa enemmän kuin sitä Karpon satuiluja ja valehtelua.

Olihan ne aika utopistisia juttuja ja suoranaista valehteluakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.

Harmi ettei tiedetty kun lapsina liikuttiin kaupungilla

Jotkut elivät yli varojensa. Muutamassa vuodessa nämä menettivät omaisuutensa, kun maltillisemmin eläneet saivat sen juuri ja juuri säilytettyä. Oli myös huonoa onnea ja tyhmyyttä, jotka veivät kumpikin velkavankeuteen.

Meidän perhe oli maltillinen. Siinä vaiheessa kun jotkut eivät saaneet maksettua asuntolainojaan ja menettivät ne pakolla pankille, me maksoimme. Sitten kun samat asuivat vuokralla , kokivat ehkä avioeron, menettivät työt, alkoivat juomaan ja olivat menettäneet luottotietonsa, niin  me teimme vihdoin ensimmäisiä ulkomaanmatkojamme ja alkoi olla varaa myös parempiin vaatteisiin. Näimme heitä kärsimässä, jotka hetki siten olivat olleet päämme yläpuolella, kuluttaen ja tuhlaten. Miten voisimme mennä itse matkalle nyt, kun nuo eivät enää voi? Voimmeko kertoa, että kyllä, saimme asuntolainamme maksettua? Voimmeko ostaa heiltä pakkomyyntiin siirtynyttä omaisuutta halvalla? Käteisestä tuli kuningas. Pystyi vihdoinkin tekemään edullisia hankintoja jos et ollut perseaukinen.

He olivat tahtoneet yhtaikaa hieman hulppeamman omakotitalon kuin muilla, uusinta elektroniikkaa enemmän, lasketteluvaatteita ja sukset, laskettelulomia, etelän lomilta rusketusta, kylpylälomia jne. He menettivät silloin kaiken, kun me ei oltu vielä ehditty aloittaakaan "kulutusjuhlia", kun olimme keskittyneet puskurin kartuttamiseen, jotta asuntolaina saataisiin varmasti maksettua.  Ja puskuriahan tarvittiin, sen saimme huomata mekin!

Erona meihin oli, että he elivät velaksi. Me säästimme ennakkoon esim. ulkomaanmatkan tai uuden auton hinnan. Meillä oli vain asuntolainaa ja senkin maksaminen oli tarpeeksi vaikeaa, kun korot kävivät kaksinumeroisissa lukemissa. Säästimme ruuasta tekemällä paljon itse, kun tuhlurit olivat tottuneet syömään valmisruokia ja valmisjälkiruokia ja valittivat, että ei ole varaa maksaa asuntolainan korkoja.

Nuorelle oli siihen aikaan statusta, kun osti paljon VHS-videoita, kutsui kavereita kotiin, pelattiin yhdessä myös tietokoneella, kodissa saattoi olla oma uima-allas, jossa saattoi bilettää, meikattiin paksusti, pukeuduttiin neon-väreihin, lasketeltiin, lomailtiin etelässä, syötiin suklaavanukkaita jälkkäriksi, ehkä tupakoitiinkin ja juotiin alkoholia ainakin viikonloppuisin, omistettiin kaksipyöräinen moottoriajoneuvo jne,

Neanderthalensis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Roskaa. Yrität piilottaa vihreiden sekoilun.

Katso tilastoja väkivaltarikoksista jos et usko.

80-luvun alussa oli jo kotitietokoneita ja varsinkin pelikonsoleita ja elektroniikkapelejä. Esim. Vectrex, Mattel Intellivision, VIC 20, Commodore 64, SEGA Master System, NES, ja myöhemmin 80-luvun loppupuolella tuli Amiga 500, sekä Sega Megadrive, jotka olivat jo melko moderneja laitteita nykymittapuunkin mukaan. Myös kolikkopelit tulivat 80-luvun alussa. Sekä CD-musiikkisoitin 1985, eli elektroniikasta ja tietokoneista ei ollut pulaa 80-luvulla.

Nettiä ei tosin vielä ollut 80-luvulla, piti olla modeemi, ja puhelinlinjoja pitkin soitettiin purkkeihin, joista voitiin ladata softaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.

Itse en muista vihaavani mitään TV sarjaa enemmän kuin sitä Karpon satuiluja ja valehtelua.

Olihan ne aika utopistisia juttuja ja suoranaista valehteluakin.

Esim se erakko, joka asui pressun alla metsässä ja se ukko, joka saunoi seinättömässä saunassa olivat takuuvarmasti käsikirjoitettuja koska kukaan ei ole oikeasti niin tyhmä että tekisi mitään sellaista.

Asuntolainoissa oli kovat korot kasarilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei elokuvista ja tv-sarjoista saa mitään oikeaa kuvaa mistään aikakaudesta.

Kauniissa ja rohkeissa on aika erilaista meininkiä kuin jossain jakomäen lähikaupan ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Asuntolainoissa oli kovat korot kasarilla.

Mutta palkat oli hyvät ja asunnot halvat niin ei sitä lainaa paljoa tarvittu ja kun ylitöissä tehdyt rahat laittoi säästötilille 5% korolla niin ei tarvinnut kauaa odotella, että varallisuus karttuu.

Kahdeksan surmanluotia oli huomattavasti täsmällisempi kuva täkäläisestä 80-luvusta(kin) kuin tuo sarja.

Elin parhaimman biletysikäni 80-luvulla ja opiskelin, niin muistan vain että rahapula kuului siihen ikävaiheeseen ihan kaikilla. MInulla tosin oli vauraat vanhemmat ja miksi sain heiltä avustuksia säännöllisesti.

Pukeutuminen oli minulle tärkeää, mutta ompelin suurimman osan vaatteista itse. Lepakkohihaiset puserot ja hameet olivat hyvin yksinkertaisia ommella ja niistä sai näyttäviä. Korvissa piti roikkua pitkät korvikset ja jotkut tutut tekivät niitä ihan työkseen.

En löydä Jenkkilän elokuvista mitään yhtymäkohtia omaan kasariajan nuoruuteeni Helsingissä. Arvostin enemmän brittiläistä musiikkia ja muotia, niin sitä seurasin mieluummin kuin Jenkkilää.

10.5 tunnin siivousalueen tein päivästä riippuen 2-3 tunnissa, kun otin homman vähän urheilun kannalta.

Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Tällaisiin ongelmiin ei joutunut, ellei itse ollut sellainen riidanhakija tyyppi, aina liikkui huhuja, koskaan ei mitään tapahtunut, tappelupukarit kokoontuivat sitten erikseen tappelemaan, sinänsä sairasta mutta parempihan tuo oli, kun kiltit ja heikot jätettiin rauhaan.

Joskun noin 1983-85 paikkeilla ihmisten vapaa-aika alkoi kulumaan ohjelmien katsomisessa (videot tulivat) ja pelien pelaamisessa kun kotimikrot tulivat, joten meno ei hirveästi eroa tästä päivästä, mikroaaltouunikin oli, vain älypuhelin puuttui, joten sai olla rauhassa, eikä tarvinnut esittää mitään some-sankaria.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut elivät yli varojensa. Muutamassa vuodessa nämä menettivät omaisuutensa, kun maltillisemmin eläneet saivat sen juuri ja juuri säilytettyä. Oli myös huonoa onnea ja tyhmyyttä, jotka veivät kumpikin velkavankeuteen.

Meidän perhe oli maltillinen. Siinä vaiheessa kun jotkut eivät saaneet maksettua asuntolainojaan ja menettivät ne pakolla pankille, me maksoimme. Sitten kun samat asuivat vuokralla , kokivat ehkä avioeron, menettivät työt, alkoivat juomaan ja olivat menettäneet luottotietonsa, niin  me teimme vihdoin ensimmäisiä ulkomaanmatkojamme ja alkoi olla varaa myös parempiin vaatteisiin. Näimme heitä kärsimässä, jotka hetki siten olivat olleet päämme yläpuolella, kuluttaen ja tuhlaten. Miten voisimme mennä itse matkalle nyt, kun nuo eivät enää voi? Voimmeko kertoa, että kyllä, saimme asuntolainamme maksettua? Voimmeko ostaa heiltä pakkomyyntiin siirtynyttä omaisuutta halvalla? Käteisestä tuli kuningas. Pystyi vihdoinkin tekemään edullisia hankintoja jos et ollut perseaukinen.

He olivat tahtoneet yhtaikaa hieman hulppeamman omakotitalon kuin muilla, uusinta elektroniikkaa enemmän, lasketteluvaatteita ja sukset, laskettelulomia, etelän lomilta rusketusta, kylpylälomia jne. He menettivät silloin kaiken, kun me ei oltu vielä ehditty aloittaakaan "kulutusjuhlia", kun olimme keskittyneet puskurin kartuttamiseen, jotta asuntolaina saataisiin varmasti maksettua.  Ja puskuriahan tarvittiin, sen saimme huomata mekin!

Erona meihin oli, että he elivät velaksi. Me säästimme ennakkoon esim. ulkomaanmatkan tai uuden auton hinnan. Meillä oli vain asuntolainaa ja senkin maksaminen oli tarpeeksi vaikeaa, kun korot kävivät kaksinumeroisissa lukemissa. Säästimme ruuasta tekemällä paljon itse, kun tuhlurit olivat tottuneet syömään valmisruokia ja valmisjälkiruokia ja valittivat, että ei ole varaa maksaa asuntolainan korkoja.

Nuorelle oli siihen aikaan statusta, kun osti paljon VHS-videoita, kutsui kavereita kotiin, pelattiin yhdessä myös tietokoneella, kodissa saattoi olla oma uima-allas, jossa saattoi bilettää, meikattiin paksusti, pukeuduttiin neon-väreihin, lasketeltiin, lomailtiin etelässä, syötiin suklaavanukkaita jälkkäriksi, ehkä tupakoitiinkin ja juotiin alkoholia ainakin viikonloppuisin, omistettiin kaksipyöräinen moottoriajoneuvo jne,

Tuo oli 90-lukua, toki se yltiöpäinen kulutus alkoi 80-luvun lopulla, laskuja maksettiin sitten 90-luvulta alkaen.

Kyllä mun nuoruus oli juuri niin värikästä kuin on esitetty ja välillä tuli mustempaa kautta niittivöineen. Oli permanentatut, raidoitetut pitkät vaaleat hiukset, paljon puuteria ja kajalia ja vaaleanpunaista huulikiiltoa ja isoja korviksia ja pystykauluksia. Aina tuntui olevan hieno ilma, ei ainakaan tuullut siten kuin nykyään että tukka meinaa päästä lähteä. Ulkomailla käytiin ja se oli ihan luksusta kun sai olla lentokoneessa. Nykyään se on ihan hirveä pakkopulla jos jonnekin pidemmälle on pakko mennä ja siellä kamalassa koneessa olla. Syötiin harvoin ja oltiin laihoja, ihan kaikki. Musiikki oli ihan älyttömän hyvää ja sitä nauhoitettiin c-kasetille ja Suosikissa olevista laulunsanoista niitä sitten laulettin. Osaan ne vieläkin ja antoivat hyvän pohjan tuleville kieliopinnoille. Mutta oli erilaista kuin nykyään, aika simppeliä ja kiireetöntä ja sen tunnelman itse ainakin monista leffoista tunnistan.