Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Joka paikassa oli väkivaltaa ja aina sai pelätä miehiä ja poikia sillä koska tahansa saattoi joutua jengin hakkaamaksi oli se paikka sitten kirjasto, ruokakauppa, tavaratalo, linja-auto, juna tai koulu.

Matkustelu oli vielä melko vähäistä, eikä ollut muita merkittäviä ihmisvirtoja, joten tauditkin (aids, ebola, sars...) pysyivät aika kivasti rajojen ulkopuolella ja tukahtuivat sinne.

Olin lapsi tuolloin ja muistan että oli paljon leluja, matkoja ja koulusta sai oppikirjat omaksi. Oli paljon kerhotoimintaa ja ylipäätään sieltäkin sai paljon tavaraa.

Meille ostettiin Nintendo ja VHS.

Vanhemmat ostivat kallista ruokaa.

Kulutus muuttui dramaattisesti kun lama tuli. Alettiin yhtäkkiä säästämään joka asiasta. Siksi sen suuren eron muistaa.

Ihanaa kun sai kertoa vaikka kuinka härskejä vitsejä, eikä tarvinnut koko ajan varoa ketä loukkaa seuraavaksi, kaikilla oli selvästi hauskempaa, näin sitä stressiä siellä töissä purettiin, nyt kai pitää vaan kerää patoumia ja odottaa burn outtia?

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa oli väkivaltaa ja aina sai pelätä miehiä ja poikia sillä koska tahansa saattoi joutua jengin hakkaamaksi oli se paikka sitten kirjasto, ruokakauppa, tavaratalo, linja-auto, juna tai koulu.

Asuitko El Pasossa? Nyt puhutaan suomesta!

Neanderthalensis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Roskaa. Yrität piilottaa vihreiden sekoilun.

Helsingissä oli kyllä ihan oikeasti jengejä. Esim Munkan ja Eiran jengit olivat veriviholliset.

Ok palkat, kohtuu hinnat, kaikki hyvin, ei ollut näitä kilpailutuskikkailuja eikä armotonta kilpailukykyjuoksua.

Tuulipuvut, neonvärit, diskot, permamentit ja takatukat olivat yleinen perus vakio kaikialla vaikka maa ja kulttuuri on eri. Esimerkiksi missään et nähnyt sellaista poikaa, jolla ei ollut mullettia päässä etkä tyttöä, jolla ei olisi ollut tukka permamentilla. Lisäksi oli se katujengien ja katuväkivallan läsnäoleva uhka vaikka sitä väkivaltaa ja jengejä ei juurikaan näkynyt.

Tuolloin ainakin tuntui että kaikki harrasti rullaluistelua ja kuunteli AC/DC:tä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.

No ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Tyhmiä ihmisiä on toki ollut aina, mutta kasari ei ollut mitään verrattuna nykypäivään.

Kahdeksankytluku oli parasta, sen jälkeen maailmassa on ollut pelkkää alamäkeä.

Hyvin erilaista oli elämä Suomessa riippuen siitä, asuitko maalla, vai kaupungissa, oltiinko hyvä- vai pienituloisia jne. Yleisesti ottaen sanoisin, että oltiin positiivisella mielialalla, kaikki hyvä tuntui olevan vielä edessä päin... kunnes alkoi ysäri ja menikin lähinnä enää huonosti.

Minä asuin maalla. Meillä ei ollut sisävessaa, eikä lämmintä vettä tullut sisälle. Peseydyttiin ulkosaunassa ja vessassa käytiin huussissa, joka oli navetan yhteydessä. Mun perhe oli köyhä ja me syötiin tosi paljon perunaa (ite kasvatettua, tietysti), ruskeaa kastiketta, lenkkimakkaraa ja kaurapuuroa. Jouluna oli omenoita ja appelsiineja talvella. Kiivi ja viinirypäleet oli sellanen erikoisuus, että mä olin niistä ihan innoissani, kun joskus tädin luona niitä oli täytekakun koristeena (täti oli hyvin toimeentuleva, niillä oli sellanen kliseinen 80-luvun toimeentulo. Isohko tasakattoinen talo jossa oli takkahuone, Mersu, Kanarian matkoja jne).

Mulla ei tosiaankaan ollut mitään muotileluja tai muuta ja äiti ompeli meille vaatteet. Telkkarissa (joka sentään oli väritelkkari!) oli kaksi kanavaa. Auto oli joku Lada.

Dramaattisin muutos ihmisten elämään tuli vasta 1990-luvulla matkapuhelinten myötä.

Vaikka ainakin minun tuttavapiirissäni kaikkien vanhemmilla oli lankapuhelin niin silti ajettiin fillarilla/mopolla/autolla kaverin luokse hakemaan sitä ulos.

Turha sille oli soittaa koska tarkoitus oli nimenomaan lähteä tekemään jotain ja kaverin sai samalla vaivalla mukaan. Yleensä näitä menoja keksittiin spontaanisti kun oltiin jo liikkeellä ja puhelinkioskista soittaminen tuntui naurettavalta.

Sukulaiset ja tuttavat saattoivat piipahtaa ilmoittamatta kahville kun sattuivat liikkumaan muissa asioissa samalla suunnalla. Etukäteen soitettiin vain jos sukulaiset olivat tulossa ihan varta vasten kylään vaikka Tampereelta saakka.

Kun 1980-luvulla mentiin mökille niin siellä sai todella olla omassa rauhassa koska aniharvalla oli lankapuhelinta mökillä joten ainoa vaihtoehto oli ajaa itse paikalle kertomaan asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut n-sanoja eikä älämölä eikä tätä hemmetin ruuhkaa ja jonoa joka paikassa.

Ei ihme, että rahaa tuntui riittävän hyvin kaikille, lapsista vanhuksiin.

Töitäkin sai tehdä niin paljon kun halusi, koulutuksesta riippumatta, nythän joutuu istumaan kotona, kun perustyöt annettu afrikkalaisille.

Rahaa riitti koska tekemistä ei ollut, paitsi joillekin juominen. Kotiin ei vain tupsahtanut tavaraa ruutua tuijotellen ja klikkaillen ja naapuri oli yhtä tavis ja ruma kuin itsekin, ei tullut mitään mielitekoja matkia.

Jos 80-luvulla oli katuväkivaltaa niin miksi meidän pitäisi siinä ajassa palata ajassa taaksepäin?

Asuin 20 000 asukkaan pikkupaikkakunnalla silloin. Oli vielä aika takapajuista. Ruokana syötiin lihaa ja perunaa ja välillä kalaa ja perunaa. Ravintolat tarjosi perunaa ja pihvejä. Pizzoja tai kebabejakaan ei ollut vielä tullut ainakaan meidän paikkakunnalle. Perinteisiä nakkikioskeja joista sai makkaraperunoita, lihapiirakkaa yms. oli. 

Ihmiset oli lähinnä kotosalla ja katseli telkkarista niitä kahta kanavaa mitä sieltä näkyi. Lapset olivat paljon ulkona toki myös, kun ei älylaitteitakaan vielä ollut millä viihdyttää itseään. Tietokoneetkin oli niin alkeellisia, että niillä touhusivat vain kovimmat nörtti-harrastajat - ainoa mitä saatoit melkein tehdä, oli ohjelmoida jollain tekstipohjaisella Sinclair ZX-81:llä. Loppu-kasarilla oli jo pelikoneitakin, mutta ei ne mitään joka kodin juttuja ollut. 

Nuoret roikkui viikonloppuisin "kartsalla", jengeinä siellä pyörittiin, juotiin ja tupakoitiin. Jotkut ajoi pillurallia autoillaan ja välillä joku tytöistä meni pillurallimiehen kyytiin. Kukaan ei kauheasti välittänyt, jos 13-15-vuotiaana alkoi dokaamaan jo. Muodon vuoksi voitiin vähän jäkättää, mutta todettiin lähinnä että tuollaisia nuo nuoret on. Meilläkin vaan varoiteltiin, että raskaaksi ei pidä itseään niin nuorena hankkia, mutta muu oli aika sama.

Vierailija kirjoitti:

Asuin 20 000 asukkaan pikkupaikkakunnalla silloin. Oli vielä aika takapajuista. Ruokana syötiin lihaa ja perunaa ja välillä kalaa ja perunaa. Ravintolat tarjosi perunaa ja pihvejä. Pizzoja tai kebabejakaan ei ollut vielä tullut ainakaan meidän paikkakunnalle. Perinteisiä nakkikioskeja joista sai makkaraperunoita, lihapiirakkaa yms. oli. 

Ihmiset oli lähinnä kotosalla ja katseli telkkarista niitä kahta kanavaa mitä sieltä näkyi. Lapset olivat paljon ulkona toki myös, kun ei älylaitteitakaan vielä ollut millä viihdyttää itseään. Tietokoneetkin oli niin alkeellisia, että niillä touhusivat vain kovimmat nörtti-harrastajat - ainoa mitä saatoit melkein tehdä, oli ohjelmoida jollain tekstipohjaisella Sinclair ZX-81:llä. Loppu-kasarilla oli jo pelikoneitakin, mutta ei ne mitään joka kodin juttuja ollut. 

Nuoret roikkui viikonloppuisin "kartsalla", jengeinä siellä pyörittiin, juotiin ja tupakoitiin. Jotkut ajoi pillurallia autoillaan ja välillä joku tytöistä meni pillurallimiehen kyytiin. Kukaan ei kauheasti välittänyt, jos 13-15-vuotiaana alkoi dokaamaan jo. Muodon vuoksi voitiin vähän jäkättää, mutta todettiin lähinnä että tuollaisia nuo nuoret on. Meilläkin vaan varoiteltiin, että raskaaksi ei pidä itseään niin nuorena hankkia, mutta muu oli aika sama.

Kyllä Sinclairillakin olisi voinut pelata pelejä. Näin jälkeenpäin on aina helppo sanoa kaikkia menneitä aikoja "takapajuisiksi", mutta ne oli silloin nykyhetkeä.

Ei tänä päivänäkään varmasti lähellekään kaikilla ole uusimpia trendilaitteita, trendiharrastuksia tai trendivaatteita, ovatko he sitten "takapajuisia" vai voisiko vaan olla niin, että kullakin on omannäköisensä elämä, olipa ajat mitkä tahansa?

80-luvulla varsinkin tuntui siltä että kunkin elämä sai olla enemmän omannäköistä, elämän monimuotoisuus oli laveampi kuin nykyään. Nykyisin on paljon enemmän sitä yhteen muottiin pakottamista, globalisaatiota sun muuta paskaa.

En usko että ei olis ollut kännyköitä, takuulla ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin 20 000 asukkaan pikkupaikkakunnalla silloin. Oli vielä aika takapajuista. Ruokana syötiin lihaa ja perunaa ja välillä kalaa ja perunaa. Ravintolat tarjosi perunaa ja pihvejä. Pizzoja tai kebabejakaan ei ollut vielä tullut ainakaan meidän paikkakunnalle. Perinteisiä nakkikioskeja joista sai makkaraperunoita, lihapiirakkaa yms. oli. 

Ihmiset oli lähinnä kotosalla ja katseli telkkarista niitä kahta kanavaa mitä sieltä näkyi. Lapset olivat paljon ulkona toki myös, kun ei älylaitteitakaan vielä ollut millä viihdyttää itseään. Tietokoneetkin oli niin alkeellisia, että niillä touhusivat vain kovimmat nörtti-harrastajat - ainoa mitä saatoit melkein tehdä, oli ohjelmoida jollain tekstipohjaisella Sinclair ZX-81:llä. Loppu-kasarilla oli jo pelikoneitakin, mutta ei ne mitään joka kodin juttuja ollut. 

Nuoret roikkui viikonloppuisin "kartsalla", jengeinä siellä pyörittiin, juotiin ja tupakoitiin. Jotkut ajoi pillurallia autoillaan ja välillä joku tytöistä meni pillurallimiehen kyytiin. Kukaan ei kauheasti välittänyt, jos 13-15-vuotiaana alkoi dokaamaan jo. Muodon vuoksi voitiin vähän jäkättää, mutta todettiin lähinnä että tuollaisia nuo nuoret on. Meilläkin vaan varoiteltiin, että raskaaksi ei pidä itseään niin nuorena hankkia, mutta muu oli aika sama.

Kyllä Sinclairillakin olisi voinut pelata pelejä. Näin jälkeenpäin on aina helppo sanoa kaikkia menneitä aikoja "takapajuisiksi", mutta ne oli silloin nykyhetkeä.

Ei tänä päivänäkään varmasti lähellekään kaikilla ole uusimpia trendilaitteita, trendiharrastuksia tai trendivaatteita, ovatko he sitten "takapajuisia" vai voisiko vaan olla niin, että kullakin on omannäköisensä elämä, olipa ajat mitkä tahansa?

80-luvulla varsinkin tuntui siltä että kunkin elämä sai olla enemmän omannäköistä, elämän monimuotoisuus oli laveampi kuin nykyään. Nykyisin on paljon enemmän sitä yhteen muottiin pakottamista, globalisaatiota sun muuta paskaa.

Haluan vielä lisätä että 80-luvulla eläminen tuntui olevan vapaampaa kuin nykyään, kun kaikki on niin tiukasti määräiltyä, vaatimukset kovia ja ehdot ankaria. Vapaus toi elämään onnellisuutta ja positiivista henkeä, ihminen kaipaa tietynlaista vapautta elää ja olla niinkuin itse haluaa eikä olla jonkin valtion tiukasti määräiltävä pelinappula.