Lue keskustelun säännöt.
Aikuiset lapset, jo omillanne asuvat, ettehän mene vanhempien luokse jouluksi niin sanotusti valmiiseen pöytään!
19.12.2022 |
Vanhempanne tietysti ottavat vastaan mutta olisivat suuresti iloisia ja onnellisia, jos osallistutte laittamisiin ja järjestelyihin.
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Minä ole vähän alle 60-vuotias nainen, jonka (+ mieheni) luokse tulee kolme aikuista lasta (+ yhden perhe) ja mahdollisesti pari muuta sukulaista, yhteensä 6-8 vierasta viettämään joulua. Mielelläni kutsun heidät vietän joulua yhdessä heidän kanssaan, mutta olisi oikein mukavaa, jos lapset kysyisivät etukäteen, voivatko he tuoda / tehdä jotain. Jos kysyisivät, pyytäisin jokaista aikuista lasta valmistamaan tai tuomaan yhden jouluruoan. Minusta tämä ei olisi kovin paljon per lapsi, mutta se säästäisi kuitenkin minulta työtä aattona ja aatonaattona lähes lähes kaksi tuntia.
Tämän ketjun perusteella minun pitäisi vain avata suuni ja pyytää. Olisi paljon kivempi pyytää, jos toinen kysyisi ensin, voiko hän twhdä jotain. Tuntuu vähän ikävältä lähteä itse pyytämään ilman kysymystä, kun kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että en varsinaisesti jaksa itsekin. Olisi vain kiva päästä vähän helpommalla.
Se täytyy kyllä aikuisten lasteni eduksi sanoa, että he kyllä korjaavat aterian jäljet yhdessä mieheni kanssa oma-aloitteisesti. Siihen puoleen minun ei tarvitse osallistua.
Oletko kutsunut heidät, vai tulevatko kutsumatta? Etkö voi samalla pyytää tuomaan ruokaa? Kyllä se ihan oikeasti on sinusta itsestäsi kiinni kertoa, mitä tarvitset. Ei sitä voi muut puolestasi tehdä, lastesi tehtävä ei ole huolehtia sinusta, varsinkin kun olet vielä noin nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en ole menossa. Haukkumista ja huutoa sain tarpeeksi lapsenakin. Ja joka kerta käydessä olen kyllä saanut itse käydä kaupassa ja tehdä omat ruokani.
Vierailija kirjoitti:
Ehei, kun kutsun joulua viettämään, niin en kutsu piikomaan. Aikuiset lapset ovat tervetulleita, kunhan muistuttavat puolisoitaan, että nämäkään eivät meidän joulunviettotapoihimme puutu. Kun puoliso, lasteni isä, lämmittää joulusaunan tavallaan ja haluamaansa aikaan, niin vävyjen ei sovi selittää, että he tekisivät sen paremmin. Tai kun isä paistaa kinkun, ei ole sopivaa pitää keittiössä saarnaa eläinten oikeuksien puolesta. Ja jos minä paistan vain tähtipipareita enkä sydämiä lainkaan, niin kyse on perinteestä, ei halveksittavasta muutosvastarinnasta.
Meillä on meidän joulu, omalla tavalla laiteltu ja valmistettu. En kaipaa joulusiivousapua tai nyyttäritarjoiluja. Jos tämä ei kelpaa, ei ole pakko tulla jouluksi lapsuudenkotiin. Meillä joulu on silti meidänlainen vaikka kahdestaankin (eikä sekään ole mikään huono vaihtoehto).
Vaikuttaa aika jäykältä. Eli se on teidän tavalla tai ei ollenkaan. Eikö sitä voisi yhdessä sopia, millainen on hyvä joulu, ja viettää sillä tavalla että kaikilla on hyvä?
Minun äitini piti minua nälässä??
Miksi menisin akan ku.votusta lähellekään?
Saan trauman joulumainoksista..mitään glögikakkua ei ollut..
Po.liisi koputti ovelle jos joku...
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ja omat vanhempani tulevat kaikki meille valmiiseen pöytään! Ei tarvitse osallistua, vaan saapua paikalle! Ihanaa kun tulevat.
Eivätkö siis tuo mitään mukanaan? Tai osallistu pöydän korjaamiseen tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte, että lapsi tuo tulleessan ruokaa tai auttaa valmisteluissa, avaa suu ja kerro siitä. Se on ihan normaalia aikuisten kommunikaatiota, jossa sovitte joulun järjestelyistä yhdessä keskustellen.
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin arvailla mikä sitä yhtä passiivis-aggressiivista touhottajaa nyt taas pohjimmiltaan risoo, vaikka väittää että kaikki on hyvin ja apua ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Sekä omat, että appivanhemmat maanittelevat ja painostavat, että tullaan. Ei niin, että "ottavat vastaan". Kun välillä ollaan yritetty vedota johonkin pikkuflunssaan tms. niin vastaus on, että ei haittaa mitään, tulkaa vaan. Vaikka mielellämme oltaisiin kotona, kun pelkkiin autoiluihin menee aattona yli 3 h.
Appivanhempien pöytään ei saa tuoda mitään. Anoppi loukkaantuu jos edes ehdottaa. Heillä on omat samoilla resepteillä itse tehdyt ruoat vuodesta toiseen. Oman lapsuudenkotini jouluaterialle tuon yleensä kakun. Muuta en voi, koska ovat yleensä syöneet siinä vaiheessa kun ehditään appivanhemmilta sinne.
Jatkan omaa viestiäni, että olen kyllä useasti ehdottanut, että jos vietettäisiin joulu välillä meillä. Ihan yhtä tilava talo on tämäkin ja mielelläni laittaisin joulua. Mutta se ei käy missään nimessä, koska vanhemmat eivät halua istua tuntia suuntaansa autossa aattona. Ilmeisesti se matka on meille jotenkin helpompi, lapsen kanssa vieläpä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme mene kummankaan vanhempien luo jouluksi. Voivat viettää juuri sellaisen joulun kuin haluavat ja tehdä tarjoilut vain itselleen. Me vietämme juuri sellaisen joulun kuin haluamme, ilman että tarvitsee syödä jonkun toisen tekemää ruokaa joka ei aina ole omaan makuun, tai muutenkaan viettää juhlapyhiä jonkun toisen nurkissa. Meidän perheellä on meidän oma joulumme ja isovanhemmat voivat tehdä mitä haluavat, kunhan eivät tule meidän kotiimme.
Mukavan lämpimät välit teillä suvussa.
Niin itse valitsin vanhempani...oma vika...
V.ihaan vanhempiani...
Onniin epäkohteliasta tulla pöytään ilman mitään osallistumista! Tehkää kääretorttu tai salaatti. Ei ole vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle paras lahja on se kun lapset tulee kotiin jouluksi. Mielellämme laitetaan miehen kanssa heille kaikki. Se on joka kerta kuin pieni kuolema kun ne joulupäivän iltana lähtee koteihinsa.
Minun isäni t.appo i itsensä.
Äiti on tunnekylmä.
Minusta on tulossa äitini.
Olen persoonallisuushäiriöinen ja kärsin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle paras lahja on se kun lapset tulee kotiin jouluksi. Mielellämme laitetaan miehen kanssa heille kaikki. Se on joka kerta kuin pieni kuolema kun ne joulupäivän iltana lähtee koteihinsa.
Ei ole hyvä olla noin riippuvainen aikuisista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme mene kummankaan vanhempien luo jouluksi. Voivat viettää juuri sellaisen joulun kuin haluavat ja tehdä tarjoilut vain itselleen. Me vietämme juuri sellaisen joulun kuin haluamme, ilman että tarvitsee syödä jonkun toisen tekemää ruokaa joka ei aina ole omaan makuun, tai muutenkaan viettää juhlapyhiä jonkun toisen nurkissa. Meidän perheellä on meidän oma joulumme ja isovanhemmat voivat tehdä mitä haluavat, kunhan eivät tule meidän kotiimme.
Mukavan lämpimät välit teillä suvussa.
Niin itse valitsin vanhempani...oma vika...
V.ihaan vanhempiani...
Miksi alapeukku..eikö vanhempiaan saa vihata?
Jätin lapset tekemättä..ettei p.aska geeniperimä siirry.
Olen toki kaunis ja älykäs..persoonallisuushäiriöni (peritty) lyö kapuloita rattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti, ettei kinkun paistaminen ole rasittavaa. No, kuka tilaa, noutaa, maksaa ja valmistaa sen kinkun ym.t jouluruoat, parhaassa tapauksessa monta jouluateriaa kahveineen ja muiden tarjottavineen ja lisäksi majoittaa useampihenkisiä perheitä asunnoissaan, järjestää lapsille "ohjelmaa".
Kunpa tietäisitte, kuinka paljon nämä asiat vaativat yli 70 vuotiailta, kun alkaa olla erilaisia kremppoja esim. tukielimissä. Mutta eihän mummot ja papat valita...muuta kuin ikätovereilleen.Aivan. Joulun tarkotus tuon ikäisille on olla rasittunut ja valittaa siitä sivullisille.
Sehän on oikein kilpailu kenellä on raskainta! Kuka saa tänä jouluna sen kirkkaimman marttyyrikruunun? Vahingossakaan ei niille lapsille sanota puolta sanaa siitä että olisi raskasta, sitten jäisi ihan ulkopuolelle kun kaverit valittaa elämän vaikeutta.
Enemmän se on oman kropan rajallisuuden kauhistelua, kun sormet ei väännä kurkkupurkkia auki niinkuin 40v tai silmät ei näe miten lattialla on leivänmuruja, miten pelottaa kiivetä yläkaapista hakemaan joulukoristeita kun huimaa, miten ennen paiskasi kinkun uuniin ja paistoi, nyt miettii miten sen sinne saa kun ranteesta vihloo ja varsinkin pois, ettei koko keittiö ole kinkun rasvassa ja jalkapöytä palanut.
Juuri eilen meitä kolme 60v mummoa tätä pohti, samalla kun hoidettiin mummoja 85-98v. Miten olikin listaan osunut tuollainen mummojen vuoro.
Ja kyllä me otetaan lapset ja lastenlapset ilolla joulunviettoon silloin kun vapaata joulun pyhiin osuu, vaikka vähän kolottaakin ja osataan kyllä apua pyytää ja lapset on kasvatettu niin, että sitä antavat pyytämättä.Niin, no, jos osaatte pyytää apua ja lapset auttaa kyllä, ja haluatte että ne lapset tulee, niin mikä sitten on ongelma? Että miksi pitää sitten valittaa kun on niin raskasta ja hankalaa ja miten ne lapset kehtaa vanhaa ihmistä vaivata tuolla lailla?
Tää asiahan voisi olla ihan yksinkertainen: jos ei jaksa tai halua sitä joulua lapsille järjestää, niin ei sitten järjestä ja kertoo sen lapsilleen. Jos haluaa järjestää niin että lapset auttaa ja osallistuu, kommunikoi selkeästi missä sitä apua tarvitsee. Jos haluaa järjestää ja passata niin sitten järjestää ja passaa. En vaan ymmärrä tätä jokavuotista valitusta siitä että lapset tulee ja mummot on ihan uuvuksissa, kun lapset ei osaa lukea ajatuksia.
Ei me koettu asiaa ongelmaksi kunhan valitettiin vaivojamme toisten samanlaisten kanssa, niinkuin koliikkivauvojen äidit keskenään, helpottaa kummasti kun toinen ymmärtää, ne vaivat on oli joulu tai torstai.
Mutta kun hoitaa tosi vanhoja mummoja, jotka ovat joutuneet luovuttamaa ja itkevät ettei minusta ole enää mihinkään kun vessassa ei housuja saa ylös ilman apua, ymmärtää, ihminen haluaa olla hyödyksi, haluaa nähdä lapsensa, edes jouluna, jospa edes se kinkku saisi lapset viipymään hetken kauemmin, pitää kiinni viimeisillä voimilla hyödyksi ja tärkeäksi olon tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein leiponut jotain ja tehnyt yhden laatikon. Tarvetta ei kuitenkaan ole ollut, koska ruokaa on aina riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle paras lahja on se kun lapset tulee kotiin jouluksi. Mielellämme laitetaan miehen kanssa heille kaikki. Se on joka kerta kuin pieni kuolema kun ne joulupäivän iltana lähtee koteihinsa.
Ei ole hyvä olla noin riippuvainen aikuisista lapsistaan.
Kuule toi on vielä pientä'..
p.illu on monen lapsen äiti.
Tietysti menen ja vielä arvostelen ja haukun kaikki mistä en pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti, ettei kinkun paistaminen ole rasittavaa. No, kuka tilaa, noutaa, maksaa ja valmistaa sen kinkun ym.t jouluruoat, parhaassa tapauksessa monta jouluateriaa kahveineen ja muiden tarjottavineen ja lisäksi majoittaa useampihenkisiä perheitä asunnoissaan, järjestää lapsille "ohjelmaa".
Kunpa tietäisitte, kuinka paljon nämä asiat vaativat yli 70 vuotiailta, kun alkaa olla erilaisia kremppoja esim. tukielimissä. Mutta eihän mummot ja papat valita...muuta kuin ikätovereilleen.Aivan. Joulun tarkotus tuon ikäisille on olla rasittunut ja valittaa siitä sivullisille.
Sehän on oikein kilpailu kenellä on raskainta! Kuka saa tänä jouluna sen kirkkaimman marttyyrikruunun? Vahingossakaan ei niille lapsille sanota puolta sanaa siitä että olisi raskasta, sitten jäisi ihan ulkopuolelle kun kaverit valittaa elämän vaikeutta.
Enemmän se on oman kropan rajallisuuden kauhistelua, kun sormet ei väännä kurkkupurkkia auki niinkuin 40v tai silmät ei näe miten lattialla on leivänmuruja, miten pelottaa kiivetä yläkaapista hakemaan joulukoristeita kun huimaa, miten ennen paiskasi kinkun uuniin ja paistoi, nyt miettii miten sen sinne saa kun ranteesta vihloo ja varsinkin pois, ettei koko keittiö ole kinkun rasvassa ja jalkapöytä palanut.
Juuri eilen meitä kolme 60v mummoa tätä pohti, samalla kun hoidettiin mummoja 85-98v. Miten olikin listaan osunut tuollainen mummojen vuoro.
Ja kyllä me otetaan lapset ja lastenlapset ilolla joulunviettoon silloin kun vapaata joulun pyhiin osuu, vaikka vähän kolottaakin ja osataan kyllä apua pyytää ja lapset on kasvatettu niin, että sitä antavat pyytämättä.Niin, no, jos osaatte pyytää apua ja lapset auttaa kyllä, ja haluatte että ne lapset tulee, niin mikä sitten on ongelma? Että miksi pitää sitten valittaa kun on niin raskasta ja hankalaa ja miten ne lapset kehtaa vanhaa ihmistä vaivata tuolla lailla?
Tää asiahan voisi olla ihan yksinkertainen: jos ei jaksa tai halua sitä joulua lapsille järjestää, niin ei sitten järjestä ja kertoo sen lapsilleen. Jos haluaa järjestää niin että lapset auttaa ja osallistuu, kommunikoi selkeästi missä sitä apua tarvitsee. Jos haluaa järjestää ja passata niin sitten järjestää ja passaa. En vaan ymmärrä tätä jokavuotista valitusta siitä että lapset tulee ja mummot on ihan uuvuksissa, kun lapset ei osaa lukea ajatuksia.
Ei me koettu asiaa ongelmaksi kunhan valitettiin vaivojamme toisten samanlaisten kanssa, niinkuin koliikkivauvojen äidit keskenään, helpottaa kummasti kun toinen ymmärtää, ne vaivat on oli joulu tai torstai.
Mutta kun hoitaa tosi vanhoja mummoja, jotka ovat joutuneet luovuttamaa ja itkevät ettei minusta ole enää mihinkään kun vessassa ei housuja saa ylös ilman apua, ymmärtää, ihminen haluaa olla hyödyksi, haluaa nähdä lapsensa, edes jouluna, jospa edes se kinkku saisi lapset viipymään hetken kauemmin, pitää kiinni viimeisillä voimilla hyödyksi ja tärkeäksi olon tunteesta.
Toivon että äitini k.uolee p.as.kat housussa yksin jouluna:)
ou jeah..piristyin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole vähän alle 60-vuotias nainen, jonka (+ mieheni) luokse tulee kolme aikuista lasta (+ yhden perhe) ja mahdollisesti pari muuta sukulaista, yhteensä 6-8 vierasta viettämään joulua. Mielelläni kutsun heidät vietän joulua yhdessä heidän kanssaan, mutta olisi oikein mukavaa, jos lapset kysyisivät etukäteen, voivatko he tuoda / tehdä jotain. Jos kysyisivät, pyytäisin jokaista aikuista lasta valmistamaan tai tuomaan yhden jouluruoan. Minusta tämä ei olisi kovin paljon per lapsi, mutta se säästäisi kuitenkin minulta työtä aattona ja aatonaattona lähes lähes kaksi tuntia.
Tämän ketjun perusteella minun pitäisi vain avata suuni ja pyytää. Olisi paljon kivempi pyytää, jos toinen kysyisi ensin, voiko hän twhdä jotain. Tuntuu vähän ikävältä lähteä itse pyytämään ilman kysymystä, kun kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että en varsinaisesti jaksa itsekin. Olisi vain kiva päästä vähän helpommalla.
Se täytyy kyllä aikuisten lasteni eduksi sanoa, että he kyllä korjaavat aterian jäljet yhdessä mieheni kanssa oma-aloitteisesti. Siihen puoleen minun ei tarvitse osallistua.
Mä katsoisin, että sä olet ollut ns. pomo niin pitkään, että sulta nyt vaan odotetaan sanomista/komentamista. Eivät uskalla astua varpaille, kun eivät ole aivan varmoja, että olisko se sulle ok, että jos osallistuisivatkin.
Ole tänä juoluna rohkeampi ja sanot suoraan mitä itse haluat. Ei ole vielä myöhäistä, joulu on vasta tulossa. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti, ettei kinkun paistaminen ole rasittavaa. No, kuka tilaa, noutaa, maksaa ja valmistaa sen kinkun ym.t jouluruoat, parhaassa tapauksessa monta jouluateriaa kahveineen ja muiden tarjottavineen ja lisäksi majoittaa useampihenkisiä perheitä asunnoissaan, järjestää lapsille "ohjelmaa".
Kunpa tietäisitte, kuinka paljon nämä asiat vaativat yli 70 vuotiailta, kun alkaa olla erilaisia kremppoja esim. tukielimissä. Mutta eihän mummot ja papat valita...muuta kuin ikätovereilleen.Aivan. Joulun tarkotus tuon ikäisille on olla rasittunut ja valittaa siitä sivullisille.
Sehän on oikein kilpailu kenellä on raskainta! Kuka saa tänä jouluna sen kirkkaimman marttyyrikruunun? Vahingossakaan ei niille lapsille sanota puolta sanaa siitä että olisi raskasta, sitten jäisi ihan ulkopuolelle kun kaverit valittaa elämän vaikeutta.
Enemmän se on oman kropan rajallisuuden kauhistelua, kun sormet ei väännä kurkkupurkkia auki niinkuin 40v tai silmät ei näe miten lattialla on leivänmuruja, miten pelottaa kiivetä yläkaapista hakemaan joulukoristeita kun huimaa, miten ennen paiskasi kinkun uuniin ja paistoi, nyt miettii miten sen sinne saa kun ranteesta vihloo ja varsinkin pois, ettei koko keittiö ole kinkun rasvassa ja jalkapöytä palanut.
Juuri eilen meitä kolme 60v mummoa tätä pohti, samalla kun hoidettiin mummoja 85-98v. Miten olikin listaan osunut tuollainen mummojen vuoro.
Ja kyllä me otetaan lapset ja lastenlapset ilolla joulunviettoon silloin kun vapaata joulun pyhiin osuu, vaikka vähän kolottaakin ja osataan kyllä apua pyytää ja lapset on kasvatettu niin, että sitä antavat pyytämättä.Niin, no, jos osaatte pyytää apua ja lapset auttaa kyllä, ja haluatte että ne lapset tulee, niin mikä sitten on ongelma? Että miksi pitää sitten valittaa kun on niin raskasta ja hankalaa ja miten ne lapset kehtaa vanhaa ihmistä vaivata tuolla lailla?
Tää asiahan voisi olla ihan yksinkertainen: jos ei jaksa tai halua sitä joulua lapsille järjestää, niin ei sitten järjestä ja kertoo sen lapsilleen. Jos haluaa järjestää niin että lapset auttaa ja osallistuu, kommunikoi selkeästi missä sitä apua tarvitsee. Jos haluaa järjestää ja passata niin sitten järjestää ja passaa. En vaan ymmärrä tätä jokavuotista valitusta siitä että lapset tulee ja mummot on ihan uuvuksissa, kun lapset ei osaa lukea ajatuksia.
Ei me koettu asiaa ongelmaksi kunhan valitettiin vaivojamme toisten samanlaisten kanssa, niinkuin koliikkivauvojen äidit keskenään, helpottaa kummasti kun toinen ymmärtää, ne vaivat on oli joulu tai torstai.
Mutta kun hoitaa tosi vanhoja mummoja, jotka ovat joutuneet luovuttamaa ja itkevät ettei minusta ole enää mihinkään kun vessassa ei housuja saa ylös ilman apua, ymmärtää, ihminen haluaa olla hyödyksi, haluaa nähdä lapsensa, edes jouluna, jospa edes se kinkku saisi lapset viipymään hetken kauemmin, pitää kiinni viimeisillä voimilla hyödyksi ja tärkeäksi olon tunteesta.
Toivon että äitini k.uolee p.as.kat housussa yksin jouluna:)
ou jeah..piristyin:)
Ihminen haluaa olla hyödyksi, haluaa nähdä lapsensa, edes jouluna
Meille ovat lapset aina tervetulleita ilman erillistä kutsua, mutta aina saavat osallistua!
Kyselin jo lapsilta, että mitä haluavat syödäkseen ja tietenkin joululahjalistat.
Näinhän se aatto tulee menemään: Riisipuuroa lisukkeineen on tarjolla 10-12. Kukin tulee herättyään. Kaikki asuvat tässä parin kilsan säteellä. Yleensä 10-11 välillä.
10-13 myös tapahtuu pientä siivousta, ehkä ruokien viimeistelyä, kaupassa piipahtamista, muita tonttuhommia..
13-16 köllöttelyä, ulkoilua, saunomista, yhdessä oloa, lautapelejä.
Kello 16.00 alkaa ruuan lämmittelyt ja esillepanot. Osa häärää niitä ja osa kattaa ja koristelee pöydän.
Ajat ovat suurpiirteisiä ja näin ollaan tehty muksujen lapsuudesta saakka ja näin jatketaan. Joulunakaan ei kukaan yksin tee, vaan yhdessä. Toki teen eniten jo ennen joulua, mutta se on mun jouluttamista. Jos ei ala itsenäisesti tapahtumaan, niin sitten komennan hommiin.
Kahden lapsen kumppanitkin on marssijärjestykseen humpsahtanut ja viihtyneet. Joululaulut ja vitsit raikaa.
Sitten päivällisen jälkeen puretaan sapuskat pois. Pakataan nuorille vielä evästä mukaan, jos ei olla tehty jo aiemmin. Höpötellään glögien kanssa ja odotellaan joulupukkia. Noin 19.00 se on yleensä tullut.
Lahjojen jälkeen ehkä kahvit ja sitten alkavat valumaan omiin koteihinsa n. 22.00.
Joulupäivänä ollaan parit joulut oltu miehen kanssa kaksin. Sitten Tapanina muksut taas tulee. Silloin on jouluruuan rääppiäiset ja lautapelipäivä. Tulevat myös ajoissa ja ovat iltaan.
Jos tämä osallistuminen on ylivoimaista jollekin, niin aina voi valita toisin. Avoin kutsu, muttei sekään ole pakko. Toki harmittaahan se, ettei joku tulis, mutta ei sen anneta häiritä sitten. Onhan noita jouluja ollut, kun koko porukka ei ole ollut paikalla. Niistäkin on selvitty.