Lue keskustelun säännöt.
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Jos anopista on tärkeää, että vietätte joulun mummolassa, niin olisiko hänelle ok, että kyseinen mummola olisikin sinun vanhempiesi koti? Vähän luulen, että anopille kelpaa vain se, että lapsenlapsi saa joulun hänen luonaan eikä toisten isovanhempien...
Tämä! Siitähän tässä on kyse, että halutaan juuri tuossa mummolassa viettää joulua eikä se toinen mummola ole sama asia. Meillä appivanhemmat (eli oikeasti anoppi ja miehensä peesaa) vaativat, että haluavat aina joulun jälkeen olla ne "ensimmäiset isovanhemmat", jotka näkevät lapsenlapsen. Meidän lapsi on siis molempien isovanhempien ainoa lapsenlapsi. Miehen äiti ei edes ajattele sitä vaihtoehtoa, että minun vanhempani voisivat joskus haluta nähdä meitä joulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin ensisijaisesti lapsen kannalta. Ja myös lapsen isoäidin kannalta, koska yhteisten muistojen luomiseen ei ole välttämättä kovinkaan montaa vuotta. Tunnin ajomatka ei ole pitkä. Toki myös työn ja jaksamisen mukaan.
🤮
Miksei yhteisiä muistoja voisi sitten luoda siellä toisessa mummolassa, äidin vanhempien luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse mitään sleittää tai perustella.
Pysykää kotona, kutsukaa käymään. Jos ei tule, ei tule.
Miksi näin kylmästi? Eikö miehen äidille voi selittää asiaa ystävällisesti?
Perheen ulkopuolisille ei tarvitse selittää mitään tekemisiään.
Ihan normaalit käytöstavat. Kutsuu ja sitten toinen vastaa tuleeko vaiko ei. Ihan kuten ihmisten kanssa yleensä.
Onneksi emme ole samaa sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse mitään sleittää tai perustella.
Pysykää kotona, kutsukaa käymään. Jos ei tule, ei tule.
Miksi näin kylmästi? Eikö miehen äidille voi selittää asiaa ystävällisesti?
Perheen ulkopuolisille ei tarvitse selittää mitään tekemisiään.
Ihan normaalit käytöstavat. Kutsuu ja sitten toinen vastaa tuleeko vaiko ei. Ihan kuten ihmisten kanssa yleensä.
Onneksi emme ole samaa sukua.
Mikä on noin pelottavaa normaalissa käytöksessä?
Mä ilmoitin tänä vuonna miehelle, että tästä eteenpäin en enää halua jouluna matkustaa anoppilaan, vaan ollaan 24-26.12 kotona. Mies selvästi harmistui tästä. Kysyin sitten, mitäs itse tykkäisi, jos matkustaisimme minun vanhemmille eli hänen anoppilaansa joka joulu. Sanoi, ettei tykkäisi. Kumma juttu, miten näissä tilanteissa ei hahmoteta sitä, että tuo tilanne on miniälle/vävylle aivan erilainen kuin sille lapsuudenperheelle. Minä tajuan, että miehelleni ei ole mitään rentouttavaa lepolomaa olla minun vanhempieni luona. Siksi en joka välissä ole vanhempieni luona käymässä ja silloin kun käydään, niin huolehdin siitä, että mies saa olla ihan itsekseenkin, eikä tarvitse koko aikaa viettää vanhempieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikeaa sanoa anopille niinkuin asia on?
Ei kun ei voi sanoa eikä se anoppi kuuntele tai pahastuu, mennään sinne seuraavat 20 vuotta ja harmitellaan keskenämme. Just joo.osa anopeista ja ihmisistä on ylipäätään sellaisia, että eivät usko, vaikka jonkun asian sanoisi sata kertaa.
Samoin osa miniöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin ensisijaisesti lapsen kannalta. Ja myös lapsen isoäidin kannalta, koska yhteisten muistojen luomiseen ei ole välttämättä kovinkaan montaa vuotta. Tunnin ajomatka ei ole pitkä. Toki myös työn ja jaksamisen mukaan.
🤮
Miksei yhteisiä muistoja voisi sitten luoda siellä toisessa mummolassa, äidin vanhempien luona?
Eiköhän 90 % mummoloista ole vaimon vanhempien luona? Isänpuoleiset mummolat ovat niitä toissijaisia jossa kaikki on väärin , etenkin se anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas: mitä ap haluaa ja mitä anoppi haluaa.
Miehen haluista ei sanaakaan. Joo: miehen kans on yrittänyt selittää anopille jotain, mutta se ei kerro vielä miehen omasta tahdosta mitään.
Lapsillakaan ei todennäköisesti tule koskaan olemaan omaa tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Mekin käytiin ennen lapsia sekä omilla vanhemmilla, että anopilla jouluna. Omat vanhemmat asui muutaman kymmenen kilometrin päässä ja anoppi parinsadan kilometrin päässä. Alkusi sovittiin, että käydään ensin mun vanhemmilla ja ajetaan sitten illaksi anoppilaan ja ollaan siellä loput joulunpyhät. Tämä oli ok pari vuotta, mutta sitten anoppi alkoi vaatia, että meidän täytyy tulla jo aattona heille ja vihjaili että ei mun vanhemmille tarvitse mennä ollenkaan. Ei suostuttu tähän ja se joulu oli sitten yhtä marttyyrikiukuttelua. Seuraavana jouluna ilmoitettiin, että tänä vuonna ei lähdetä mihinkään että ollaan ihan vaan kotona ja anoppi suuttui tästä verisesti, että kuitenkin mennään mun vanhempien tykö ja ei vaan haluta olla heidän kanssa jne. Oli paljon muitakin juttuja ja välithän siinä meni ja ei olla 20 vuoteen nähty. Jotkut ihmiset eivät pysty siihen, että asioita ei tehdä heidän tavallaan.
Asiat tehtiin sinun tavallasi. Lapset tekevät aikanaan omalla tavallaan eivätkä välttämättä käy jouluna ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppina jo kauan sitten siihen suostunut että olen se huonompi mummula. Meillä ei jouluja , kesälomilla poiketaan ohimennen, toisella mummolla viikkokausia kesälomalla. Poika voi joskus lasten kanssa olla jonkun päivän.
Olen vähän vanhempi, köyhempi, mutta en ole mikään alkoholisti tai mt-ongelmainen.Näinhän se on, jokainen perhe elää niinkuin tahtoo. Poikanikaan ei ole mitään mummola-malleja nähnyt koska meillä ei niitä ollut. Kummatkin elossaolevat, mummonsa ja toiselta puolelta vaarinsa, asuivat piskuisessa yksiössä jo siihen aikaan.
Ainakin sinulla on suht huono lukutaito. Aloittaja kertoi, että hänen vanhemmillaan he eivät käy jouluna lainkaan. Ovat normaalisti jouluna töissä, ja anoppi valittaa tästä.
Ja usein ongelma on siinä, että miehet eivät itse ole niin kovia mummolaan viejiä. Nykyisissä parisuhteissa ollaan tasa-arvoisia, ja nainen huolehtii suhteesta omaan sukuunsa, mies omaansa. Jos miestä ei kiinnosta, ei se vaimoon liity mitenkään, eikä anoppiuteen.
Vierailija kirjoitti:
Taas: mitä ap haluaa ja mitä anoppi haluaa.
Miehen haluista ei sanaakaan. Joo: miehen kans on yrittänyt selittää anopille jotain, mutta se ei kerro vielä miehen omasta tahdosta mitään.
Lapsillakaan ei todennäköisesti tule koskaan olemaan omaa tahtoa.
Koska miehen ja hänen vanhempiensa välit eivät ole niin tärkeät. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen yksi asia, jota keskustelussa ei ole sanottu. Alapeukuttakaa vain, mutta kaikki eivät nauti vapaiden saati joulun viettämisestä appivanhempien luona. On ihan eri asia olla omassa lapsuuskodissa/omien vanhempien luona kuin appivanhempien luona. Kaikki eivät ole superläheisiä appivanhempien kanssa tai käsitykset ajanvietosta voivat olla hyvin erilaisia. Minä tulen toimeen appivanhempieni kanssa, mutta vierailut heidän luokseen kuluttavat. Telkkari huutaa suurimman osan ajasta, vaikka kukaan ei katso sitä. Koko ajan pitäisi jaksaa jutella, minä taas kaipaisin välillä hiljaisuuttakin. Rentoutuminen appivanhempien luona on vaikeaa, kun appivanhemmista tuntuu tylyltä, jos haluan vetäytyä yksin makuuhuoneeseen lepäämään. En jaksaisi jatkuvaa juttelua ja yhdessäoloa aamusta iltaan.
Joulun kohdalla vielä herkästi käy niin, että appivanhempien luona tehdään heidän perheidensä jouluperinteiden mukaan. "Näin meillä on aina tehty!" Perheeseen tulleena voi olla vaikeaa tai mahdotonta saada omia jouluperinteitä mukaan.
Samaa mieltä. Ex-mieheni oli reilusti aikuinen ja asunut jo vuosia kanssani, mutta joulut olisi yhä pitänyt viettää siten, kuin hänen lapsuudenkodissa vietettiin. Perheellä oli supertarkka aikataulu jouluaatosta ja päivärytmi oli kaiken lisäksi outo. Aamupäivällä söivät riisipuuron, mutta jouluruoka oli tarjolla vasta klo 20 illalla. Välissä ei syöty. Päivä oli tupattu täyteen kellontarkkaa menoa mm. kuusen koristelusta hautausmaavierailuun ja käyntiin iäkkään mummon luona. Ruoan jälkeen oli luvassa joulusauna ja lahjat sai avata vasta joulusaunan jälkeen. Klo oli tuossa vaiheessa 23, kun lapset saivat avata lahjat. Kello oli niin paljon, että lahjat avattiin ja sitten piti jo mennä nukkumaan ja leluilla ehti leikkimään vasta seuraavana päivänä. En jostain syystä välittänyt tuosta jouluaaton rytmistä. Eromme jälkeen huokaisin, että onneksi ei tarvitse enää yrittää sopeutua tuollaisiin jouluihin ja mies sai palata taas lapsuuskotiinsa viettämään joulua äitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Särähtää kyllä korvaan tuo, että anoppi haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut kuin hänen poikansa sai. Teillä on nyt oma perhe ja te päätätte, millaiset joulut teidän lapsenne saavat. Anopin täytyy kunnioittaa teidän rajoja. On teidän vuoronne luoda omat perinteenne. Jos haluatte olla jouluna kotona, voitte hyvin olla.
Mutta perheen mielipide ei ole yhtä kuin ap:n mielipide
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikeaa sanoa anopille niinkuin asia on?
Ei kun ei voi sanoa eikä se anoppi kuuntele tai pahastuu, mennään sinne seuraavat 20 vuotta ja harmitellaan keskenämme. Just joo.osa anopeista ja ihmisistä on ylipäätään sellaisia, että eivät usko, vaikka jonkun asian sanoisi sata kertaa.
Samoin osa miniöistä.
Harvemmin se miniä vaatii anoppia tulemaan kotiinsa tai selaantuu siihen mitä anoppi tekee kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin ensisijaisesti lapsen kannalta. Ja myös lapsen isoäidin kannalta, koska yhteisten muistojen luomiseen ei ole välttämättä kovinkaan montaa vuotta. Tunnin ajomatka ei ole pitkä. Toki myös työn ja jaksamisen mukaan.
🤮
Miksei yhteisiä muistoja voisi sitten luoda siellä toisessa mummolassa, äidin vanhempien luona?
Eiköhän 90 % mummoloista ole vaimon vanhempien luona? Isänpuoleiset mummolat ovat niitä toissijaisia jossa kaikki on väärin , etenkin se anoppi.
Meillä olemme aina olleet tasapuolisia, hyvin tarkkaan. Aloittajakaan ei ollut joulua viettämässä omien vanhempiensa luona, vaan töissä. Se vaan ei anopilla mennyt jakeluun.
Aika paljon täällä on minäminä-tyyppisiä mielipiteitä. Ajatteleeko kukaan enää lapsen tai sen jo iäkkään ja ehkä yksinäisen läheisen kannalta vai painaako "työ on tärkeintä" ja "ei huvita, ei jaksa, liian pitkä matka, mulla ei ole kivaa" vaakakupissa eniten?
Ei ihme, että Suomi on täynnä yksinäisiä vanhuksia. Ja lapset näkevät joulunakin ne vanhemmat, joiden pitää kerätä voimia töihin - sen sijaan, että mahdollistettaisiin nuoremmille ja vanhemmille sukupolville hetki iloita toistensa seurasta juuri heille tärkeänä ajankohtana.
Soh, soh, kuului muurahaispesästä.
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppina jo kauan sitten siihen suostunut että olen se huonompi mummula. Meillä ei jouluja , kesälomilla poiketaan ohimennen, toisella mummolla viikkokausia kesälomalla. Poika voi joskus lasten kanssa olla jonkun päivän.
Olen vähän vanhempi, köyhempi, mutta en ole mikään alkoholisti tai mt-ongelmainen.Näinhän se on, jokainen perhe elää niinkuin tahtoo. Poikanikaan ei ole mitään mummola-malleja nähnyt koska meillä ei niitä ollut. Kummatkin elossaolevat, mummonsa ja toiselta puolelta vaarinsa, asuivat piskuisessa yksiössä jo siihen aikaan.
Surullista. Miniä tuntee olonsa kotoisaksi vanhempiensa luona ja vieraaksi anoppilassa eikä poikasi jaksa riidellä asiasta ja siksi suostuu vaimonsa tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikeaa sanoa anopille niinkuin asia on?
Ei kun ei voi sanoa eikä se anoppi kuuntele tai pahastuu, mennään sinne seuraavat 20 vuotta ja harmitellaan keskenämme. Just joo.osa anopeista ja ihmisistä on ylipäätään sellaisia, että eivät usko, vaikka jonkun asian sanoisi sata kertaa.
Samoin osa miniöistä.
Harvemmin se miniä vaatii anoppia tulemaan kotiinsa tai selaantuu siihen mitä anoppi tekee kotonaan.
Usein miniä ei usko vaikka asian sanoisi sata kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas: mitä ap haluaa ja mitä anoppi haluaa.
Miehen haluista ei sanaakaan. Joo: miehen kans on yrittänyt selittää anopille jotain, mutta se ei kerro vielä miehen omasta tahdosta mitään.
Lapsillakaan ei todennäköisesti tule koskaan olemaan omaa tahtoa.
Koska miehen ja hänen vanhempiensa välit eivät ole niin tärkeät. Siksi.
Jep, eihän ne näytä tosiaan olevan.. Naiset käy valtataistelut jouluisin.
🤮