Lue keskustelun säännöt.
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Mikä tekee juuri joulusta sen, että pitää matkustaa puoli päivää auto kattoa myöten täynnä tavaraa, pienten lasten kanssa? Miksei mikään muu viikonloppu ole sama?
Elämän paras päätös oli aikoinaan se, kun päätettiin viettää aatto ja joulupäivä kotona lasten kanssa, ja vasta illalla mentiin anoppilaan, siis mieheni kotiin. Takaisin tullessa käytiin pikaisesti minun vanhempieni luona. Hektisen syksyn jälkeen olisin ollut valmis viettämään koko joulun kotona, mutta se ei ollut vaihtoehto.
Siis onko se vauva hoidossa koko joulun, kun olette töissä? Laittakaa nyt ainakin se lapsi mummolaan, että saa edes jonkinlaisen joulun.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se vauva hoidossa koko joulun, kun olette töissä? Laittakaa nyt ainakin se lapsi mummolaan, että saa edes jonkinlaisen joulun.
Lukutaito...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se vauva hoidossa koko joulun, kun olette töissä? Laittakaa nyt ainakin se lapsi mummolaan, että saa edes jonkinlaisen joulun.
Ei ole. Ap. on nyt hoitovapaalla. Lue paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin anoppi yritti määräillä meidän joulunviettoa, kun saimme ensimmäisen lapsen. Jokainen perhe kuitenkin itse päättää, missä ja miten joulua vietetään eikä se ole ollenkaan kohtuutonta. Me halutaan viettää se aina kotona ja anoppi tulkoot tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin ensisijaisesti lapsen kannalta. Ja myös lapsen isoäidin kannalta, koska yhteisten muistojen luomiseen ei ole välttämättä kovinkaan montaa vuotta. Tunnin ajomatka ei ole pitkä. Toki myös työn ja jaksamisen mukaan.
🤮
Miksei yhteisiä muistoja voisi sitten luoda siellä toisessa mummolassa, äidin vanhempien luona?
Eiköhän 90 % mummoloista ole vaimon vanhempien luona? Isänpuoleiset mummolat ovat niitä toissijaisia jossa kaikki on väärin , etenkin se anoppi.
Meillä olemme aina olleet tasapuolisia, hyvin tarkkaan. Aloittajakaan ei ollut joulua viettämässä omien vanhempiensa luona, vaan töissä. Se vaan ei anopilla mennyt jakeluun.
Hoitovapaalla on. Johan se on sanottu. Mies tosin on kai töissä, mutta vaikka ei olis, ei sitä kuunnella. Tämä on nyt naisten sota. Miehet ja lapset toteltkoon!
Johan AP ja miehensä olivat kompromissiratkaisua ehdottaneet, eli että menisivät käymään anopilla sinä päivänä, jolloin mies ei ole töissä (kun kerran ap on hoitovapaalla tänä jouluna). AP puhuukin yleisimmin kaikista jouluista niin kauan, kuin heillä on lapsiperhe, anoppihan oli vaatinut mummolajouluja nyt tästä lähtien perinteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisin ongelman sillä, että aikuistuin jo ensimmäisenä jouluna, kun vietin sitä omassa kodissani. Teilläkin olisi hyvä tehdä tänä jouluna anopille selväksi, että tämä joulu on poikkeus.
Epäilen isommaksi ongelmaksi teidän perheessänne tulevan se, että anoppi änkeää hääräämään joulua teidän kotiinne, teiltä mitään kysymättä. Miehesi on ilmeisesti anopin ainoa lapsi eikä ole toivoa, että tilanteeseen tulisi muutosta.
Sen verran minäkin olen jouluruuhkassa aikaa autossa viettänyt, että en suosittele sitä kenellekään! Meillä ei sentään ollut lapsia, mutta epäilen sellaisilla reissuilla varsinaisen joulutunnelman olevan kaukana lasten kanssa. Tämä opiskeluaikana, kun matkustettiin joululomalla kotiin toiselta puolelta Suomea.
Mulla särähtää korvaan tuo, että mummo haluaa antaa lapselle samanlaiset joulut kuin omalle pojalle aikanaan. Entäs sen miniän puolen jouluperinteet? Miksi lapsenlapsen pitää saada anopin määräämä joulu?
Jos kumpikin suvun mummo ajattelisi samoin kuin tuo anoppi ajattelee, niin pitäisi olla kahdessa paikassa jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kohtuuton. Amerikassa matkustetaan kiitospäivän viettoon sukulaisten luo, vaikka välimatkat ovat moninkertaisesti pidemmät. Suomessa ei viitsitä muutamaa tuntia matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee juuri joulusta sen, että pitää matkustaa puoli päivää auto kattoa myöten täynnä tavaraa, pienten lasten kanssa? Miksei mikään muu viikonloppu ole sama?
Elämän paras päätös oli aikoinaan se, kun päätettiin viettää aatto ja joulupäivä kotona lasten kanssa, ja vasta illalla mentiin anoppilaan, siis mieheni kotiin. Takaisin tullessa käytiin pikaisesti minun vanhempieni luona. Hektisen syksyn jälkeen olisin ollut valmis viettämään koko joulun kotona, mutta se ei ollut vaihtoehto.
Minusta on ollut aina surullista se, että joillakin lapsilla ei ole koskaan ollut omassa kodissa kunnon joulua, ei Joulupukki käynyt kotona, ei syöty kotona jouluateriaa... Siksi olisikin viisas ratkaisu, että käydään isovanhempien luona joko hyvissä ajoin ennen joulua tai sitten joulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Vierailija kirjoitti:
Olet kohtuuton. Amerikassa matkustetaan kiitospäivän viettoon sukulaisten luo, vaikka välimatkat ovat moninkertaisesti pidemmät. Suomessa ei viitsitä muutamaa tuntia matkustaa.
Tuskin kiitospäivänä sukuloimaan matkustavat he, jotka ovat _töissä_
Vierailija kirjoitti:
Olet hoitovapaalla ja käyt kuitenkin töissä?
Sori provossa vain mielikuvitus on rajana. Mukava höynäyttää tolloja väittelemään, nää palstan ääliöt menee aina samaan ansaan. Anopit H i r T e e n.
T.ap
Tämän takia vietämme Lapissa kaikki joulut, 800 km päässä sukulaisista. Ei tarvitse käydä missään, ollaan vain oman perheen kesken
Minun sukulaiseni olivat tällaisia. Aina kaikki piti hakata kiveen perinteenä. Jos pyysin flunssan takia siskoa leipomaan yhden kakun yhden lapsen synttäreille, siitä tulikin sitten perinne eli joka vuosi hänellä olisi muka sama ns oikeus.
Jäätävän kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Minä en menisi edes ehdottamaan omalle miehelle, että vietetääs joulu minun vanhempieni luona. Saati, jos meillä olisi jouluna töitä tai että joka vuosi pitäisi mennä vanhemmilleni jouluna kylään. Ei se mitenkään rentouttavaa ole olla muiden nurkissa pari päivää.