Lue keskustelun säännöt.
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Perheessäni mulla on tuollainen joulunakin oleva vuorotyö ja miehellä ei. Jos mulla osuu vuoro jouluun, niin anoppi kutsuu kylään poikansa ja lapsemme. Mun pitäisi siis jäädä yksin jouluksi kotiin. Ja minä kuulemma olen kohtuuton, kun minusta tämä ei kuulosta reilulta. Anoppi on omat perhejoulunsa saanut, nyt olisi meidän vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain tunnin matka, joten käytte päiväseltään. Sovitte joka vuosi ajoissa päivän, niin mummo saa sitten laittaa tarjoilut ja muut.
Työvuoromme eivät aina ole tiedossa hyvissä ajoin. Joskus tulee myös sairastumistapaus/äkillisiä muutoksia töissä, jolloin suunnitelmat muuttuvat.
Ap
Oletteko te siis miehesi kanssa kumpikin työpaikoillanne ainoita jotka aina joustavat ja muuttavat omia suunnitelmiaan jos töissä tulee niitä äkillisiä muutoksia tai ennakoimattomia poissaoloja? Kai siellä muitakin on töissä jotka voivat muuttaa omia suunnitelmiaan.
Emme ole ainoita, jotka joustavat. Jokainen joutuu joustamaan joskus. Emme koe, että olisimme jotenkin "erityisiä", kaikilla työntekijöillä on omat jouluperinteensä eikä meidän "oikeus viettää joulua" ole tärkeämpi kuin muilla.
Ap
Kuinka monen muun teidän työpaikoilla tiedät ajattelevan samoin?
Ei kyse ole ajattelusta. Meillä työnantajalla on oikeus määrätä työntekijät töihin poikkeuksellisissa tilanteissa (esim. sairastapaus). Työnantaja määrää tasaisesti työntekijöitä sijaistamaan sairastuneita, ei siis osu aina samoille ihmisille vuorot.
Ap
Kun meille tuli eka lapsi, niin päätimme, että vietämme aaton ja joulupäivän aina kotona. Vasta joulupäivänä tai sen jälkeen vierailimne isovanhempien luona. Meillä kaikki ymmärsivät tämän hyvin.
Miksi on niin vaikeaa sanoa anopille niinkuin asia on?
Ei kun ei voi sanoa eikä se anoppi kuuntele tai pahastuu, mennään sinne seuraavat 20 vuotta ja harmitellaan keskenämme. Just joo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikeaa sanoa anopille niinkuin asia on?
Ei kun ei voi sanoa eikä se anoppi kuuntele tai pahastuu, mennään sinne seuraavat 20 vuotta ja harmitellaan keskenämme. Just joo.
osa anopeista ja ihmisistä on ylipäätään sellaisia, että eivät usko, vaikka jonkun asian sanoisi sata kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs matriarkka se anoppi luulee olevansa? Kauniiden ja Rohkeiden Stephanie?
Te päätätte teidän perheen asioista ja perinteistä. Anoppi voi osallistua siinä määrin kuin teille sopii, mutta hän saa määrätä lähinnä itseään.
Kopioin tähän saman, minkä kävin kaivamassa aiemmin syksyllä olleesta ketjusta vähän samasta aiheesta ja johon vastasin...
Et ole. Me päätimme aikoinamme esikoisen synnyttyä, että yhtäkään joulua emme vietä autossa ja se päätös on pitänyt. Rakastan joulua, sen odotusta ja kodin kauniiksi laittamista, joten en ymmärrä, miksi menisin juhlimaan joulua lapsuudenkotiin tai appivanhempien luo. Näistä tahoista kun kummatkaan eivät ole millään tavalla jouluihmisiä, kunhan kinuavat paikalle, kun naapureillakin lapset ja lapsenlapset käyvät. Nämä ihmiset naureskellen dissaavat meidän jouluperinteitämme. Tähän väliin huomautus, että meille joulu ei tarkoita hillitöntä kuluttamista ja krääsää, vaan samat koristeet toimivat vuosi toisensa jälkeen ja tärkeintä on leipomusten tuoksu, luonnonmateriaaleista tehty kaunis kranssi, ym. Ja ennen kaikkea yhdessäolo oman perheen kesken.
Meillä tämä on toiminut huikean hyvin. Alkuun tuli nurinaa, mutta enää ei ole vuosiin tullut. Lapset nyt kouluikäisiä. Olemme aina sanoneet, että tervetuloa meille jouluna, mutta kukaan ei halua "jouluna ajella". Niinpä niin, naulan kantaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihan itse saatte päättää, miten joulunne vietätte. Kerrotte, että tänä jouluna näin, ja sitten vaihtuu puheenaihe. Aatoksi voitte vaikka etukäteen sopia videopuhelun.
Minä olen ollut kahdesti pitkässä parisuhteessa: nuorena aikuisena ensimmäisen aviomieheni kanssa ja nykyisin nykyisen aviomieheni kanssa. Kummankin kohdalla haastetta on ollut siinä, että miehen lapsuudenperhe on vaatinut viettämään joulua heidän kotonaan ja lapsuudenperheen perinteiden mukaan. Ensimmäisen aviomieheni kanssa riideltiin monet kerrat, kun anoppi halusi mieheni viettävän joulut lapsuuskodissaan ja minua ei anoppi sinne kaivannut. Minun olisi pitänyt viettää joulut yksin tai lapsuuden perheeni kanssa, vaikka olin jo naimisissa. Nykyisessä parisuhteessa taas miehen 70 v äiti haluaa ehdottomasti nähdä jouluna ja heillä kotona. Joskus mietin, onko olemassa miehiä, joiden äidit eivät ole aikuisten poikiensa jouluperinteistä näin ehdottomia? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kahdesti pitkässä parisuhteessa: nuorena aikuisena ensimmäisen aviomieheni kanssa ja nykyisin nykyisen aviomieheni kanssa. Kummankin kohdalla haastetta on ollut siinä, että miehen lapsuudenperhe on vaatinut viettämään joulua heidän kotonaan ja lapsuudenperheen perinteiden mukaan. Ensimmäisen aviomieheni kanssa riideltiin monet kerrat, kun anoppi halusi mieheni viettävän joulut lapsuuskodissaan ja minua ei anoppi sinne kaivannut. Minun olisi pitänyt viettää joulut yksin tai lapsuuden perheeni kanssa, vaikka olin jo naimisissa. Nykyisessä parisuhteessa taas miehen 70 v äiti haluaa ehdottomasti nähdä jouluna ja heillä kotona. Joskus mietin, onko olemassa miehiä, joiden äidit eivät ole aikuisten poikiensa jouluperinteistä näin ehdottomia? :D
Tämä on sitä että yritetään jatkaa sitä lapsuutta ja kuvitellaan että voi sanella ja kohdella lapsena myös aikuisia lapsia. Älkää ikinä suostuko näihin!
Mekin tehtiin tuota nuorena lapsiperheenä. Pahimmillaan piti käydä samana jouluna kumpienkin isovanhempien luona, vaikka kaikki asuttiin eri kaupungeissa ja välimatkaa niiden välissä oli useita satoja kilometrejä. Emme osanneet keskustella asiaa selväksi ... Lapsille ei jäänyt mieleen pelkkiä joulutraditioita vaan levotonta menemistä, ylipitkiä automatkoja, tylsistymistä kun ei saanut olla kotona ym. Joskus tuli mieleen, minkä haaveen perässä tässä nyt juostaan ja ketä tässä oikein viihdytetään ?
Keskustelkaa ja yrittäkää sopia vuorottelusta vaikka sisarusten kanssa, niin että vanhempien luona on aina joku, tai käytte mummiloissa itse vuorovuosin tms. tai pysytte kotona tai kutsutte heitä teille, mikä parhaalta tuntuu. Keskustelu kannattaa aloittaa ilmoitusluontoisesti hyvissä ajoin ja olla vain rauhallisen päättäväinen. Kun vanhemmat tietävät ajoissa mitä aiotte, joulun suunnittelu ei jää heilläkään viime tippaan. Monesti kyse on vain puhumattomista odotuksista ja niistä johtuvista pettymyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi menetti oman lapsensa kotijoulut mummolaan, nyt sitten sama kohtalo lapsenlapselle. Ei tarvitse suostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kahdesti pitkässä parisuhteessa: nuorena aikuisena ensimmäisen aviomieheni kanssa ja nykyisin nykyisen aviomieheni kanssa. Kummankin kohdalla haastetta on ollut siinä, että miehen lapsuudenperhe on vaatinut viettämään joulua heidän kotonaan ja lapsuudenperheen perinteiden mukaan. Ensimmäisen aviomieheni kanssa riideltiin monet kerrat, kun anoppi halusi mieheni viettävän joulut lapsuuskodissaan ja minua ei anoppi sinne kaivannut. Minun olisi pitänyt viettää joulut yksin tai lapsuuden perheeni kanssa, vaikka olin jo naimisissa. Nykyisessä parisuhteessa taas miehen 70 v äiti haluaa ehdottomasti nähdä jouluna ja heillä kotona. Joskus mietin, onko olemassa miehiä, joiden äidit eivät ole aikuisten poikiensa jouluperinteistä näin ehdottomia? :D
Tämä on sitä että yritetään jatkaa sitä lapsuutta ja kuvitellaan että voi sanella ja kohdella lapsena myös aikuisia lapsia. Älkää ikinä suostuko näihin!
No kyllä! Meillä anoppi aina ärsyttävästi sanoo milloin mistäkin asiasta ikään kuin osaisi ja tietäisi kaikki asiat paremmin kuin minä. Oikein venytellen ääntään sanoo aina miehelleni, että "anna kun äitees näyttää/laittaa/tekee ym". Mies monesti puolustaa minua, mistä anoppi sitten suuttuu.
On myös ihan avoimesti sanonut, että ei pidä minusta. Se on mielestäni sikäli jännä, että kun mietin vaikka omia lapsiani nyt. Niin aikanaan kun he ehkä tuovat vierailulle puolisoitaan ja jos ajan myötä tulee ilmi, että en välttämättä välitä niin hirveän paljon kyseisten henkilöiden seurasta. Niin edelleen, ajattelisin silloin, että poikani/tyttäreni on tämän henkilön valinnut puolisokseen ja siihen on varmasti syynsä. Kunnioittaisin omaa lastani sen verran, että pitäisin mölyt mahassani ja yrittäisin nähdä henkilön lapseni silmin. Jos siis nyt puhutaan kuitenkin ns. tavallisista, kunnollisista ihmisistä, ei rikollisista ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin käytiin ennen lapsia sekä omilla vanhemmilla, että anopilla jouluna. Omat vanhemmat asui muutaman kymmenen kilometrin päässä ja anoppi parinsadan kilometrin päässä. Alkusi sovittiin, että käydään ensin mun vanhemmilla ja ajetaan sitten illaksi anoppilaan ja ollaan siellä loput joulunpyhät. Tämä oli ok pari vuotta, mutta sitten anoppi alkoi vaatia, että meidän täytyy tulla jo aattona heille ja vihjaili että ei mun vanhemmille tarvitse mennä ollenkaan. Ei suostuttu tähän ja se joulu oli sitten yhtä marttyyrikiukuttelua. Seuraavana jouluna ilmoitettiin, että tänä vuonna ei lähdetä mihinkään että ollaan ihan vaan kotona ja anoppi suuttui tästä verisesti, että kuitenkin mennään mun vanhempien tykö ja ei vaan haluta olla heidän kanssa jne. Oli paljon muitakin juttuja ja välithän siinä meni ja ei olla 20 vuoteen nähty. Jotkut ihmiset eivät pysty siihen, että asioita ei tehdä heidän tavallaan.
Kyllä joka ikinen vuosi mietin, miten voikin joulu kuumentaa tunteita niin paljon. Että jos vierailulla käy vaikka marraskuun lopussa, niin ei se ole sama asia, kun jouluna täytyy tulla. Justiinsa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joka ikinen vuosi mietin, miten voikin joulu kuumentaa tunteita niin paljon. Että jos vierailulla käy vaikka marraskuun lopussa, niin ei se ole sama asia, kun jouluna täytyy tulla. Justiinsa silloin.
Me nähtiin viimeksi tänään appivanhempien kanssa meillä kotona. Ei puhettakaan, että olisi voitu viettää mitään jouluun viittaavaa jo nyt. Kiva sitten tapaninpäivänä kiiruhtaa anoppilaan yhdeksi yöksi, kun seuraavana päivänä on aikainen työpäivä ja ajetaan aamulla takaisin kotiin. Aikaisemmin ei päästä anoppilaan, kun ollaan miehen töiden takia kaupungissa kiinni.
Mua jaksaa ihmetyttää, miten moni ei ymmärrä, että nykyään joulut ovat erilaisia kuin joskus 90-luvulla. Kaupat ovat auki jouluna ja moni muukin paikka pyörii normaalisti - ei kaikki paikat hiljene joulun viettoon. Huoltoasemilla, kaupoissa, sairaaloissa, poliiseilla, vuoropäiväkodeissa ja monissa muissa työpaikoissa on ihan normaalisti vuorot.
Ylipäätään naurettavaa olettaa, että aikuinen lapsi viettäisi yhä joulua tismalleen samaan tapaan kuin 30 vuotta sitten. Tuskinpa tuo aikuinen lapsi enää muutenkaan elää tismalleen samoin kuin 30 vuotta sitten tai on yhä kiinnostunut samoista asioista kuin lapsena.
Olen anoppina jo kauan sitten siihen suostunut että olen se huonompi mummula. Meillä ei jouluja , kesälomilla poiketaan ohimennen, toisella mummolla viikkokausia kesälomalla. Poika voi joskus lasten kanssa olla jonkun päivän.
Olen vähän vanhempi, köyhempi, mutta en ole mikään alkoholisti tai mt-ongelmainen.
Näinhän se on, jokainen perhe elää niinkuin tahtoo. Poikanikaan ei ole mitään mummola-malleja nähnyt koska meillä ei niitä ollut. Kummatkin elossaolevat, mummonsa ja toiselta puolelta vaarinsa, asuivat piskuisessa yksiössä jo siihen aikaan.
Miettisin ensisijaisesti lapsen kannalta. Ja myös lapsen isoäidin kannalta, koska yhteisten muistojen luomiseen ei ole välttämättä kovinkaan montaa vuotta. Tunnin ajomatka ei ole pitkä. Toki myös työn ja jaksamisen mukaan.
Särähtää kyllä korvaan tuo, että anoppi haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut kuin hänen poikansa sai. Teillä on nyt oma perhe ja te päätätte, millaiset joulut teidän lapsenne saavat. Anopin täytyy kunnioittaa teidän rajoja. On teidän vuoronne luoda omat perinteenne. Jos haluatte olla jouluna kotona, voitte hyvin olla.