Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
En edes ymmärrä näitä tämän tyyppisiä ongelmia. Itse sanoisin vaan suoraan että en nyt jaksa. Jos tulisi jotain marinaa niin ei liikuta minua yhtään. Ei näitä rajoja tarvi montaa kertaa vetää kun sukulaiset alkaa ymmärtää että eivät voi vaatia mitään vaan teen mitä haluan. Mutta kyllä ne yhden kerran joutuu vetämään.
Tee kuten haluat tai haluatte. Ei anoppi sanele mitään tai voi väkisin. Tehkää omat ehdotuksenne tai ideanne, ehkä se ei käy anopille, sitten ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olet hoitovapaalla ja käyt kuitenkin töissä?
Minä olen äitiyslomallakin käynyt tilapäisesti töissä - mutta ap puhuu nyt ihan muusta, joten älä heti ala jankuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että perheet tekevät omanlaisensa joulun, eikä ainakaan aattona mennä muualle kotoa.
Varsinkin lapsiperheillä on tärkeää luoda joulu lapsille omilla perinteillä. Isovanhemmat voivat lähteä "yläkertaan" milloin tahansa ja jos on opittu, että aina ollaan mummolassa ( yleensä just mummolassa) niin siinä sitten levitellän käsiä, kun sitä ei enää ole.
Lapsille on erityisen tärkeää oman kodin ja perheen joulu. Luokaa se yhdessä lastenne kanssa.No meillä se mummolajoulu on lapsille tärkeää.
Ihan niinkuin se oli lapsena itsellekin, siitähän se tunnelma tuli kun pakattiin auto ja lähdettiin.
Meidän lapsuudenperhe vietti joulun aina samalla perinteellä, eli mummolassa päivä, ja illalla serkuille, ja sieltä yöllä kotiin. Se oli Minun Joulu, aina. Minun lapseni perinne on myös mummolassa, jonne vääntäydymme taasen. Käymme vain päiväseltään, ei ole pitkä matka näes.
Ainoa ongelma on nykyään se että itse en haluaisi vanhemmilleni enää mennä, syynä he itse, sekä sisarukseni ja hänen lapsensa. Oma lapseni on jo aikuinen, eikä ota kuuleviin korviinsa että jouluna minä en mummolaan menisi hänen kanssaan, joten pienemmän pahan kautta menen, ja väkisin mummolaan. Eipä tätä toivottavasti enää kovin montaa joulua ole luvassa.
En ole ikinä suostunut lähtemään jouluksi minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että perheet tekevät omanlaisensa joulun, eikä ainakaan aattona mennä muualle kotoa.
Varsinkin lapsiperheillä on tärkeää luoda joulu lapsille omilla perinteillä. Isovanhemmat voivat lähteä "yläkertaan" milloin tahansa ja jos on opittu, että aina ollaan mummolassa ( yleensä just mummolassa) niin siinä sitten levitellän käsiä, kun sitä ei enää ole.
Lapsille on erityisen tärkeää oman kodin ja perheen joulu. Luokaa se yhdessä lastenne kanssa.
Juuri näin. Mihin kuusi laitetaan, mitä koristeita mihinkin, jouluverhot ja liinat, ainakin meillä nuo kaikki olivat lapselle tärkeitä. Hän oli tarkka, että kaikki oli kuten ennenkin. Olimme pienituloisia, mutta joulu syntyy edullisistakin tarvikkeista, kun ne olivat omia ja tekivät kotiin noulun.
Meillä vastaava tilanne. Kun on töiden jäljiltä väsynyt ja kaipaisi lepoa, pitää silti lähteä anoppilaan. Jos taas sanon, että en jaksaisi lähteä, niin olen anopista vaikea. Miniänä ei voi tässä tilanteessa koskaan voittaa.
Et kuulosta kovin joustavalta miniältä. Olet hoitovapaalla, mutta selittelet "työesteistä".
Valmiiseen pöytään on helppo mennä. Ei näköjään kelpaa.
Anoppi ei taida ymmärtää, miten työ rajoittaa joulun viettämistä? Ettehän te saa kotonakaan sellaista joulua, että kaikille päiville voisi tehdä kellontarkat suunnitelmat ja pysyä niissä joka vuosi.
Onneksi kaikki muutkin voivat ottaa samanlaisen asenteen. Ai sä tarviit sun sairaalle lapselle hoitajaa, no voi sentään, en viitsi lähteä täältä avuksi. Ai teillä olisi joku iltameno, sepä kurjaa, että viime viikolla lupasin, nyt tuli omia menoja tilalle, ette pääsekään elokuviin/teatteriin/pikkujouluihin.
Miksi kukaan viitsisi yhtään mitään vain ilahduttaakseen muita?
Vierailija kirjoitti:
Valmiiseen pöytään on helppo mennä. Ei näköjään kelpaa.
Tähän on pakko sivusta kommentoida:
Ainakin meillä vauvan/pienen lapsen kanssa matkustaminen "valmiiseen pöytään" oli työlästä. Vauvalle piti pakata paljon tavaraa, kylässä piti jaksaa seurustella, anoppini odottaa ruokiensa ylenpalttista kehumista jne. Paljon helpommalla pääsee, kun jää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei taida ymmärtää, miten työ rajoittaa joulun viettämistä? Ettehän te saa kotonakaan sellaista joulua, että kaikille päiville voisi tehdä kellontarkat suunnitelmat ja pysyä niissä joka vuosi.
Tämä taitaa olla yksi iso syy. Itse olen aina ollut ammatissa, jossa on joustava työaika. Voin käydä kesken työpäivän pankissa tai jossain virastossa. En minä käsitä sitä, millaista on 8-16 työaikaa tekevällä, joka tarvitsee vapaapäivän päästäkseen arkena johonkin virastoon. Toki tiedän, että suurimmalla osalla tuollaista on, mutta en minä tuota todellisuutta täysin käsitä, kun en itse sitä elä.
Aikuisilla ihmisillä on ihan oikeasti lupa tehdä asiat haluamallaan tavalla. Tehkää siis ihan kuten itse haluatte. Jos jollakin menee herne nenään niin se on hänen ongelmansa. Mihinkään psykologisiin kiristyspeleihin näin on aina tehty yms. ei todellakaan kannata lähteä mukaan. Hieno ele teiltä pyytää anoppia käymään, ja jos ei tule, niin se on hänen aikuinen päätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että perheet tekevät omanlaisensa joulun, eikä ainakaan aattona mennä muualle kotoa.
Varsinkin lapsiperheillä on tärkeää luoda joulu lapsille omilla perinteillä. Isovanhemmat voivat lähteä "yläkertaan" milloin tahansa ja jos on opittu, että aina ollaan mummolassa ( yleensä just mummolassa) niin siinä sitten levitellän käsiä, kun sitä ei enää ole.
Lapsille on erityisen tärkeää oman kodin ja perheen joulu. Luokaa se yhdessä lastenne kanssa.No meillä se mummolajoulu on lapsille tärkeää.
Ihan niinkuin se oli lapsena itsellekin, siitähän se tunnelma tuli kun pakattiin auto ja lähdettiin.
Tuliko teillä koskaan joulutunnelmaa omaan kotiin?
Anoppisi on itsekäs. Vaikka teillä ei olisi jouluna töitä, niin on itsekästä olettaa, että olisitte matkustamassa aina hänen luokseen/näkemässä juuri häntä jouluisin. Entä sinun vanhempasi? Reilua olisi, että välillä näkisitte heidän kanssaan sen sijaan, että joulut on varattu anopille.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla ihmisillä on ihan oikeasti lupa tehdä asiat haluamallaan tavalla. Tehkää siis ihan kuten itse haluatte. Jos jollakin menee herne nenään niin se on hänen ongelmansa. Mihinkään psykologisiin kiristyspeleihin näin on aina tehty yms. ei todellakaan kannata lähteä mukaan. Hieno ele teiltä pyytää anoppia käymään, ja jos ei tule, niin se on hänen aikuinen päätöksensä.
Ja kun tarvitaan lapselle hoitajaa, ei soitella anopille vaan välityspalveluun, josta saa ammattilaisen hintaan 60 e/h.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kaikki muutkin voivat ottaa samanlaisen asenteen. Ai sä tarviit sun sairaalle lapselle hoitajaa, no voi sentään, en viitsi lähteä täältä avuksi. Ai teillä olisi joku iltameno, sepä kurjaa, että viime viikolla lupasin, nyt tuli omia menoja tilalle, ette pääsekään elokuviin/teatteriin/pikkujouluihin.
Miksi kukaan viitsisi yhtään mitään vain ilahduttaakseen muita?
Tätäkö vertaat anopin määräämään joulunviettoon kesken työpäivien?
Toisaalta monet hoitavat sairaat lapsensa itse. Siihen saa ihan palkallista vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse mitään sleittää tai perustella.
Pysykää kotona, kutsukaa käymään. Jos ei tule, ei tule.
Miksi näin kylmästi? Eikö miehen äidille voi selittää asiaa ystävällisesti?
Miten tilanne muuttuisi, kun anopille tulisi ikää ja terveys menisi? Täytyisikö teidän yhä matkustaa mummolaan ja itse laittaa siellä jouluruoat ja muut, jos anoppi ei enää jaksa/kykene?