Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oma lapseni syntyi, halusi jokainen isovanhempi meidät jouluksi kotiinsa, niitä koteja oli kolme. Päädyimme viettämään joulut omassa kodissamme ja sanoimme, että meillä on avoimet ovet. Saa tulla.
Yksi isovanhempi ehdotti, että vuoroteltaisiin: aatto heillä (totta kai), joulupäivä toisella ja tapaninpäivä kolmannella. Oltaisiin siis oltu koko joulu reissussa :D Juu ei!
Ihan vaan reippaasti sanotte, että te vietätte joulun kodissanne. Ei se sen kummempaa ole. :)
Juuri näin. Oma joulu, vain vanhempien hankkimat lahjat, vain yhdet tavat, vain yhdenlaiset ruuat. Turha kulkea paikasta toiseen. Parin joulun jälkeen suvut tottuvat tuohon eivätkä enää kysele perään. Mutta kannattaa sitten olla kertomatta lapsille, että serkut ovat jouluna mummolassa ja heillä on yhdessä kivaa. Se kun on niiden perheiden oma valinta, sitä ei sovi kummastella.
Tai sitten serkkuja ei ole ollenkaan tai ne on yli kymmenen vuotta vanhempia. Ei kaikki ole telkkarimainosperheitä, jossai suku saman ikäisine serkkuineen istuu pitkän pöydän ääressä. Omassa anoppilassa kaikille ei löydy edes istumapaikkaa ja ruokailu pitää hoitaa kolmessa vuorossa vaikka lapsenlapsia on vain viisi. Heistäkin nuorin oli vielä vaipoissa, kun vanhin serkku muutti omilleen.
Tämä! 9v lapseni serkut on 29v, 26v, 2v ja 1v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luen näitä jotenkin hivenen kauhuissani. Tai hämilläni.
Minun joulut on olleet sitä kivempia ja tunnelmallisempia, mitä enemmän väkeä on ollut. Riippumatta siitä, ollaanko oltu anoppilassa, omassa lapsuudenkodissa, mökillä tai omassa kotona.
Ymmärrän, että tällainen ei tietenkään ole kaikkien mieleen. Mutta hämilläni olen siitä, että tämän ketjun perusteella suurin osa kammoaa "sukujoulua", pakkaamisen vaivaa, pyykinpesua reissun jälkeen, sitä, että ei ole "omaa rauhaa", aikataulujen sovittelua jne.
Minä haluan antaa läheisilleni omaa aikaani. Ja onneksi he myös antavat omaa aikansa minulle.
Jaa. Kaikilla ei vain ole näin ja syitä on monia. Esimerkiksi vuorotyötä tekevälle perheenäidille/-isälle voi olla ihan yhtä h**vettiä lähteä ajelemaan sinne ja tänne, kun kerrankin saisi olla kotona rauhassa joulun... Kukaan ei varmaankaan siedä mielipuolisia vaatimuksia ja kiristyksiä kuinka nyt TÄYTYY tulla ja piste! Ja jotkut sitten ihan muuten vaan nauttivat joulusta omassa kodissa oman perheen kesken luoden omia jouluperinteitä.
Sinä voit kauhistella ihan rauhassa.
Mun vanhemmat on eronneet, puolison vanhemmat ei. Lapsia ei ole. Aina oli itkua ja hammastenkiristystä siitä, missä me vietämme joulumme. Omassa kodissa sitä nyt ei ainakaan saanut viettää. Jouluaatto olisi pitänyt aina viettää mieheni vanhemmilla (ei anopin vaatimuksesta, anoppi ei ikinä vaatisi sellaista, vaan rajattoman apen vaatimuksesta), ja sitten joulupäivä miehen isovanhemmilla (apen vanhemmat). Sitten tapanina olisi juuri ja juuri saanut suhata ympäri Suomea minun äitini luona ja sitten isän luona. Tähän meni meillä molemmilla hermot aika nopeasti, ja aloimme viettää joulumme kahdestaan ulkomailla. Koronan tultua ulkomaan joulut loppuivat, mutta päätimme alkaa viettää joulua omassa kodissamme. Tänne ovat kaikki tervetulleita, itse sitten päättävät tulevatko vai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oma lapseni syntyi, halusi jokainen isovanhempi meidät jouluksi kotiinsa, niitä koteja oli kolme. Päädyimme viettämään joulut omassa kodissamme ja sanoimme, että meillä on avoimet ovet. Saa tulla.
Yksi isovanhempi ehdotti, että vuoroteltaisiin: aatto heillä (totta kai), joulupäivä toisella ja tapaninpäivä kolmannella. Oltaisiin siis oltu koko joulu reissussa :D Juu ei!
Ihan vaan reippaasti sanotte, että te vietätte joulun kodissanne. Ei se sen kummempaa ole. :)
Juuri näin. Oma joulu, vain vanhempien hankkimat lahjat, vain yhdet tavat, vain yhdenlaiset ruuat. Turha kulkea paikasta toiseen. Parin joulun jälkeen suvut tottuvat tuohon eivätkä enää kysele perään. Mutta kannattaa sitten olla kertomatta lapsille, että serkut ovat jouluna mummolassa ja heillä on yhdessä kivaa. Se kun on niiden perheiden oma valinta, sitä ei sovi kummastella.
Tai sitten serkkuja ei ole ollenkaan tai ne on yli kymmenen vuotta vanhempia. Ei kaikki ole telkkarimainosperheitä, jossai suku saman ikäisine serkkuineen istuu pitkän pöydän ääressä. Omassa anoppilassa kaikille ei löydy edes istumapaikkaa ja ruokailu pitää hoitaa kolmessa vuorossa vaikka lapsenlapsia on vain viisi. Heistäkin nuorin oli vielä vaipoissa, kun vanhin serkku muutti omilleen.
Lisään listalle vielä sen, että aika harvalla on nykyisin koti, johon mahtuu monta perhettä hyvin saman katon alle. Minun lapsuudessani toisessa mummolassa oli 2 vierashuonetta ja vielä takkahuone ylimääräisenä makuuhuoneena. Toisessa mummolassa oli 1 iso vierashuone, kesämökillä oli 2 vierashuonetta ja 2 vierasaittaa. Nykyisin kodit ovat monesti pienempiä kuin ennen. Isovanhemmat saattavat asua kerrostalossa tai pienessä talossa, jossa ei vierashuonetta ole tai vierashuone on pieni/majoittuvia perheitä on monta. Ei oikeasti ole kivaa nukkua jossain sohvan takana montaa yötä tai olla päiväkausia kodissa, jossa on ahdasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oma lapseni syntyi, halusi jokainen isovanhempi meidät jouluksi kotiinsa, niitä koteja oli kolme. Päädyimme viettämään joulut omassa kodissamme ja sanoimme, että meillä on avoimet ovet. Saa tulla.
Yksi isovanhempi ehdotti, että vuoroteltaisiin: aatto heillä (totta kai), joulupäivä toisella ja tapaninpäivä kolmannella. Oltaisiin siis oltu koko joulu reissussa :D Juu ei!
Ihan vaan reippaasti sanotte, että te vietätte joulun kodissanne. Ei se sen kummempaa ole. :)
Juuri näin. Oma joulu, vain vanhempien hankkimat lahjat, vain yhdet tavat, vain yhdenlaiset ruuat. Turha kulkea paikasta toiseen. Parin joulun jälkeen suvut tottuvat tuohon eivätkä enää kysele perään. Mutta kannattaa sitten olla kertomatta lapsille, että serkut ovat jouluna mummolassa ja heillä on yhdessä kivaa. Se kun on niiden perheiden oma valinta, sitä ei sovi kummastella.
Tai sitten serkkuja ei ole ollenkaan tai ne on yli kymmenen vuotta vanhempia. Ei kaikki ole telkkarimainosperheitä, jossai suku saman ikäisine serkkuineen istuu pitkän pöydän ääressä. Omassa anoppilassa kaikille ei löydy edes istumapaikkaa ja ruokailu pitää hoitaa kolmessa vuorossa vaikka lapsenlapsia on vain viisi. Heistäkin nuorin oli vielä vaipoissa, kun vanhin serkku muutti omilleen.
Silloinhan on parasta viettää joulu omana perheenä ja muistaa valittaa anopille, että kun ei ole edes oikeanikäisiä serkkuja, niin kuka teille viitsii tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luen näitä jotenkin hivenen kauhuissani. Tai hämilläni.
Minun joulut on olleet sitä kivempia ja tunnelmallisempia, mitä enemmän väkeä on ollut. Riippumatta siitä, ollaanko oltu anoppilassa, omassa lapsuudenkodissa, mökillä tai omassa kotona.
Ymmärrän, että tällainen ei tietenkään ole kaikkien mieleen. Mutta hämilläni olen siitä, että tämän ketjun perusteella suurin osa kammoaa "sukujoulua", pakkaamisen vaivaa, pyykinpesua reissun jälkeen, sitä, että ei ole "omaa rauhaa", aikataulujen sovittelua jne.
Minä haluan antaa läheisilleni omaa aikaani. Ja onneksi he myös antavat omaa aikansa minulle.
Ehkä teillä on sinusta kiva sukujoulu. Kaikilla ei tosiaan ole. Meillä se sukujoulu tarkottaisi sitä, että kontrollifriikiksi äitini ja lapseton siskoni ovat kireitä kuin viulukielet ja joka asia pitäisi mennä pilkulleen niin kuin aina ennenkin. Jouluaatto on täynnä kireää tunnelmaa, raivareita ja piilovittuilua, kun me muut ei osata tehdä mitään oikein. Toisen siskoni lapset kiukuttelee aina koko päivän. Ja tappelee. Telkkari huutaa koko aamupäivän joulupukin kuumaalinjaa, vaikka sitä ei kukaan katso. Isäni luikkii nurkissa, ettei joudu vaimonsa valituksen tulilinjalle. Oma esiteini kyllästyy, kun ennen jouluruokaa ei saa pelailla eikä lukea. Niitä saa tehdä vasta sitten uusilla kirjoilla ja peleillä äitini mukaan. Jos lapseni erehtyy kaivamaan puhelimen esiin, tulee vielä hirveämpi huuto. Koko päivä on hirveää kaaosta ja kireää tunnelmaa. Kun päästään kotiin illalla tuntuu, että joulu on vuoden hirvein päivä.
Ei siis enää ikinä. Viime jouluna kokeiltiin, kun oltiin oltu Koronan takia niin paljon erossa. Tänä vuonna ollaan taas omalla porukalla enkä aio enää ikinä viettää minkään muunlaista joulua.
Melkein kuin minun suustani. Äitini ja siskoni pitävät Yhteistä Sukujoulua hirvittävän tärkeinä, ja ovatkin sitten aattona kuin viulunkielet. Äitini laittaa kinkkua ja siivoaa yötä myöten aatonaattona. Miksei sitä kinkkua voi paistaa päivällä, on minulle arvoitus. Arvoitus on sekin, miksen minä saa tuoda kinkkua, koska siskoni saa kyllä tuoda kalkkunan.
Äitini ja siskoni laittavat ruoat, minä saan ehkä taitella lautasliinat, mistä minua kehutaan kuin lasta. Lasit toki olen kattanut väärin, ne täytyy siskon laittaa uudestaan. (Meillä on Erityiset Joululasit, joita ei koskaan muulloin käytetä, jokaiselle eri värinen. Valitettavasti ihmiset eivät voi istua joka vuosi samalla paikalla, ainakaan siskoni mielestä. Jos katan lasit edellisen vuoden paikoille, väärin meni.)
Siihen ruokien esillepanoon menee ainakin tunti kantapäiden paukuttelua ja loputonta diskuteeraamista. Jonkun miehen sallitaan leikata kinkku, mäkättäen koko ajan siivujen paksuudesta.
Olen ehdottanut, että minä ja mieheni voisimme hoitaa ruokahuollon, koska a) mieheni on kokki ja b) minäkin olen hiton hyvä ruoanlaittaja ja c) kykenemme ruokkimaan kymmenkunta henkeä ilman sen isompaa draamaa, stressiä tai diskuteeraamista. Mutta tämä ei käy, koska minulle on varattu perheessä sen laiskan ja saamattoman rooli, mistä äitini ja siskoni pitävät kiinni. Minulle ei voi luottaa mitään jouluruoan kaltaisia haastavia tehtäviä.
Kaiken aikaa vallitsee hirvittävä meteli, äiti ja sisko rähjäävät miehilleen ja sisko lapsilleen, samalla kun äiti yrittää mielistellä kaikkia lapsia ja kehua niitä järjettömästi sopimattomissa tilanteissa.
Ja kuten joku jo kommentoi, heti kun lahjat on revitty kirkuen auki, avataan telkka.
Perhejoulu minun lapsuudenperheessäni on pelkkää ahmimista, melua ja romua.
Ehdottaisin avointa keskustelua anopin kanssa. Selität ja erityisesti laitat miehen myös osallistumaan keskusteluun, että teillä on työt, joiden vuoksi ette pysty viettämään pitkiä joululomia mummolassa. Mutta sen sijaan teille saa tulla joulua viettämään kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin avointa keskustelua anopin kanssa. Selität ja erityisesti laitat miehen myös osallistumaan keskusteluun, että teillä on työt, joiden vuoksi ette pysty viettämään pitkiä joululomia mummolassa. Mutta sen sijaan teille saa tulla joulua viettämään kyllä.
Kyllä se on nimenomaan ensisijaisesti sen miehen tehtävä kertoa nämä asiat äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin avointa keskustelua anopin kanssa. Selität ja erityisesti laitat miehen myös osallistumaan keskusteluun, että teillä on työt, joiden vuoksi ette pysty viettämään pitkiä joululomia mummolassa. Mutta sen sijaan teille saa tulla joulua viettämään kyllä.
Saneleminen toimii tuollaisten ihmisten kanssa keskustelua paremmin.
Nuo vänkääjät nimittäin väittävät vaan loputtomasti vastaan, jos alkaa keskustella ja selittää.
Ikinä ei kannata vänkääjille selittää mitään. Sanoo vaan, että minä teen nyt näin ja sinä elät sen kanssa.
Välit siinä voi vähän viiletä, mutta yleensä se on vain hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit ihan hyvin kieltäytyä! Anoppi huokaa helpotuksesta!
Esikoiseni ensimmäinen joulu.
Kaikki vaivan isovanhemmat tulivat käymään meillä. Anoppi oli sitä mieltä, että vauva saa olla vain hänen sylissään, leikkiä vain anopin kanssa jne. Edes anopin omat lapset eivät olisi saaneet vauvaa sylitellä. Anoppi asuu 300 metrin päässä, muilla vierailla oli matkaa yli 100 km. Anoppi kävi meillä joka htin päivä tuohon aikaan.
Tuli lahjojen vuoro. Anoppi oli jo etukäteen päättänyt, että hänen hieno lahjansa on lapselle se tärkein. Vauva oli lähinnä kiinnostunut pakettien hienoista lahjanaruista, sisältö ei innostanut. Anopin paketissa ei ollut naruja. Mikä PETTYMYS!
Joulun jälkeen anoppi kertoi mulle, että mun lapsi on samanlainen kiittämätön kuin minäkin. Lapsi 8 kk ei toiminut anopin käsikirjoituksen mukaan, joten joulu pilalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on yksi maakunta, jossa voi ainoastaan viettää Sitä Oikeaa Joulua. Muualla joulu on vääränlainen, ja lapset kiittämättömiä jos eivät tule Oikeaan Kotiin (=lapsuudenkoti) viettämään Oikeaa Joulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin avointa keskustelua anopin kanssa. Selität ja erityisesti laitat miehen myös osallistumaan keskusteluun, että teillä on työt, joiden vuoksi ette pysty viettämään pitkiä joululomia mummolassa. Mutta sen sijaan teille saa tulla joulua viettämään kyllä.
Kyllä se on nimenomaan ensisijaisesti sen miehen tehtävä kertoa nämä asiat äidilleen.
Niin olisi, mutta ei tuollainen kehdosta asti äitiään miellyttämään kasvatettu oikein osaa äitiänsä uhmata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.
Me ollaan oltu joinakin jouluina anopin luona aattona syömässä, koska anoppi on kutsunut ja hän asuu melko lähellä, noin tunnin ajomatkan päässä. Minun omat vanhemmat asuu 6 tunnin ajomatkan päässä, niin siellä ollaan oltu vain harvoin jouluna. Usein me ollaan oltu ihan kotona, ja joskus ollaan haettu anoppi meille jouluksi. Meillä ei siis ole vain yhtä ja yhdenlaista jouluperinnettä vaan aina vähän erilainen tapa viettää joulua. Joskus ollaan ajeltu Turkuun katsomaan joulurauhan julistusta ja joskus ollaan käyty yhdessä kuusimetsässä. Joskus me ollaan oltu ulkomailla lomareissulla jouluna.
Miksi sitä joulua pitäisi viettää aina samalla tavalla?
Ei tässä ole yhtään mitään epäselvää, koska ei mummeli voi teitä mihinkään pakottaa tai painostaa. Sielläpä on ottamatta kuuleviin korviinsa ihan rauhassa. Ei teidän siltitarvitse mennä.
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.
Onneksi mulla on mukava anoppi. Mielellämme kutsumme hänet meille jouluksi, jos ollaan kotosalla. Tänä vuonna ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.
Olen aikuisten poikien äiti eikä meillä ole lasten tai miniöiden kanssa ongelmia. Oma äiti ja anoppi ei taas tunnu ymmärtävän, että ne pikku palleroiset on nyt aikuisia miehiä. Niitä entisiä jouluja ei saa enää takaisin vaikka miten tahtoisi. Lapsenlapsetkaan ei voi aattona revetä moneen paikkaan vaikka miten mummut toivoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin avointa keskustelua anopin kanssa. Selität ja erityisesti laitat miehen myös osallistumaan keskusteluun, että teillä on työt, joiden vuoksi ette pysty viettämään pitkiä joululomia mummolassa. Mutta sen sijaan teille saa tulla joulua viettämään kyllä.
Saneleminen toimii tuollaisten ihmisten kanssa keskustelua paremmin.
Nuo vänkääjät nimittäin väittävät vaan loputtomasti vastaan, jos alkaa keskustella ja selittää.
Ikinä ei kannata vänkääjille selittää mitään. Sanoo vaan, että minä teen nyt näin ja sinä elät sen kanssa.
Välit siinä voi vähän viiletä, mutta yleensä se on vain hyvä asia.
Just näin. Me tehtiin minun miehen kanssa jo vuosia sitten päätös, että ei lähdetä reissaamaan jouluna. Minusta joulu ei tuntunut yhtään edes joululta miehen kotona, kun heillä ei sillä tavalla katettu pöytää hienosti eikä laitettu nättejä vaatteita päälle, ja miehen mielestä meillä oli liian jäykkää niin että häntä jännitti osaako tehdä oikein. Nyt meillä on ihan omat, oman perheen jouluperinteet. Kylässä käydään Tapaninpäivänä.
Alue: Aihe vapaa
Olen tuon ensimmäisen kommentin kirjoittaja. Ja juuri sitä tarkoitankin, että ei ole kaikkien mieleen. Mutta että olen hämmentynyt, kun tunnun olevan vähemmistössä.
(Meillä muuten luetaan aina jouluevankeliumi. Joko ennen ruokaa tai illalla viimeiseksi.)