Ei se hedelmällisyys romahda jokaisella yksittäisellä ihmisellä 35-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmöityshoidoissa käy yhä useampi pari, koska lasten tekemiseen havahdutaan nykyään todella myöhään. On totta, että hedelmällisyys laskee eri yksilöillä eri ikäisinä, mutta puhtaasti tilastollisesti alle 35vuotiaana saa lapsen helpommin alulle kuin yli 35vuotiaana. Raskauden riskit myös kasvavat monilla osa-alueilla. On turvallisempaa kertoa rehellisesti näistä tilastoista kuin kertoa naapurista, joka sai ensimmäisen lapsen 45vuotiaana, koska ihmiset eivät osaa ajatella itselleen sitä pahinta vaihtoehtoa. Sitten ollaan hedelmöityshoidoissa shokissa ja kauhuissaan, että mites se nyt näin. Ihmiset eivät myöskään tiedä varmasti sitä, millaisilla tempuilla ja toimenpiteillä muut ovat lapsiaan tehneet, koska lapsettomuushoidoissa käyminen on monelle häpeällinen aihe.

Ei kyse ole pelkästään siitä, että siihen havahdutaan myöhään vaan siihen ei ole monilla mahdollisuuksia aikaisemmin. Eikä niistä tilastoista kyllä kovin rehellisesti kerrota kun maalataan jotain yksinkertaistettuja kauhukuvia siitä miten tietyssä iässä tapahtuu hirveitä asioita. Minusta vaikuttaa, että ihmiset nimenomaan osaavat ajatella sitä pahinta vaihtoehtoa, kun keskustelut on täynnä muistutuksia siitä miten jokaisen maijameikäläisen hedelmällisyys laskee jyrkästi iässä X. Nämä tilastot on todellakin alun perin peräisin jostain ikuisuuksiin takaa. Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti siihenkään, että nelikymppisenä raskautuu helposti. Realismia ja suhteellisuudentajua näissä keskusteluissa kaivataan, molempiin suuntiin.

Itse keskusteluja seuranneena olen kyllä törmännyt enemmänkin niihin, jotka oikein kannustavat ihmisiä odottamaan melkein eläkeikään asti ennen lasten hankkimista ja puhuvat nuoruuden elämisestä. Näitä ihmisiä korjatessa saa kyllä kuulla jokaisen kylän yli 40vuotiaana lapsen saaneen tarinan vakuutukseksi siitä, että kaikki on hyvin. Katastrofiajattelun vältteleminen on myös ihmisluonteelle luontaisempaa. Noin niin kun muutenkin ihminen on pääsääntöisesti varsin tyhmä otus, joka ei usko ennen kuin itse kokee.

Kun joku kehottaa naisia odottamaan lasten saamisen kanssa, niin kyseessä lienee mies, joka haluaa odottaa. Eli mies ei halua sitoutua vaivannäkön ja vastuuseen. Anakin itselleni on tullut käsitys, että osa miehistä vastustaa ajatusta lapsesta.

Kuten osa naisistakin. Kannattaa valita kumppani siten että toiveet ja elämänsuunnitelmat kohtaavat.

nuorin lapsi kun on 18v olen jotain 50v. En halua olla 60v sitten. 50 vuotiaana vielä on suht ok kunnossa

Kaikkein huvittavinta on se, että täällä varmuudella kerrotaan että vanhemmalla iällä (+40) isäksi tulevat saavat usein vammaisia lapsia tai miehen olisi ylipäätään iän takia vaikea saada enää lapsia.

En tunnista aloituksessa kuvattua ilmiötä. Minusta tiedotus näistä hedelmällisyysasioista on ollut ihan asiallista viime vuosina. En ole itse törmännyt mihinkään hirvittävin ylilyönteihin ja ylipessimismiin ainakaan ammattilaisten mediajulkaisuissa. Tottahan se on, että keskimäärin 35-vuotiaana hedelmällisyys alkaa heiketä kiihtyvällä vauhdilla. En ole itse nähnyt otsikoita siitä, että joku välttäisi 35-vuotiaan olevan lähtökohtaisesti hedelmätön. Näistä tosiasioista suuttuminen on vähän sama, kuin joku suuttuisi siitä, että jossain uutisessa kerrottaisiin muistisairauksien yleistyvän rajusti 60 ikävuoden jälkeen. "Eihän se tarkoita silti että minusta välttämättä tulisi muistisairas, minun mummonikin kuoli 98-vuotiaana täysin teräväpäisenä!"

Moni on ketjussa muistuttanut, että aina niitä tilaisuuksia lasten saamiselle ei kerta kaikkiaan tarjoudu nuorempana. Työttömät sinkut ja muut varmasti valtaosin ymmärtävät, että nämä tilastot eivät ole heille mitään käskyjä hankkia välittömästi lapsia, vaan tiedemaailman uutisia. En ole ainakaan mediassa törmännyt siihen, että ihmisiä painostettaisiin itselliseen äitiyteen tai lasten hankintaan ilman taloudellista turvaa. Nämä ovat jokaisen ihmisen omia ratkaisuja, joihin vaaditaan todella korkea motivaatio.

Omassa tuttavapiirissäni nämä hedelmällisyysfaktat menevät eniten tunteisiin niillä ns. uranaisilla, joilla olisi periaatteessa hyvä tilanne ja parisuhde perustaa perhe, mutta itsensä kehittäminen, omaisuuden kartuttaminen tai matkustelu menee edelle. Ehkä näillä jossain takaraivossa kolkuttelee kuitenkin pelko, että mitä jos ottaa liian suuren riskin, ja se riski toteutuukin. Tämä saa sitten nämä ihmiset suhtautumaan tunteellisesti ja ärhäkästi aiheeseen. Sellaisilla lapsia toivovalla, jonka elämäntilanne ei ole lasten kannalta juuri realistinen, lienee toisenlainen mielenrauha, kun tietää tekevän parhaansa unelmansa eteen, vaikka törmäisikin vähän väliä hedelmällisyystilastoja käsitteleviin uutisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Samoin on aina toitotettu suu vaahdossa miten yli 35-vuotiaiden synnyttäjien riski saada down-lapsi KAKSINKERTAISTUU nuorempiin verrattuna. KAKSINKERTAISTUU! TEHKÄÄ LAPSET NUORENA!!!

Eli nousee 0.25 prosentista 0.5 prosenttiin.

Ja sitten ainoat down-lapsen saaneet jotka tunnen, on saaneet lapsen 20v., 22v. ja 27v.

Niin, nuori nainen voi saada down-lapsen. Mutta jos otetaan tarkastaltavaksi suuri määrä down-lapsia, niin silloin äidin iän merkitys tulee selvemmin esille. Kaikki eivät ymmärrä tätä. Nykyään tosin  jotkut vanhemmat valitsevat abortin, kun tiedetään sikiön diagnoosi. On vaikeaa enää saada luotettavaa tilastoa äidin iästä ja downin syndroomasta. Vai onko aborttien syistä, esim. todetuista sikiön  diagnooseista, olemassa tilastoja?

Niin, helppohan se olisi vaan tehdä niitä lapsia. Vaikka sitten 18v.

Itse kuitenkin halusin hankkia ja kasvattaa myös ne lapset. Se oli mahdollista vasta kolmekymppisenä.

Jotenkin jännästi myös lähipiirin lasten kohdalla sai hyvän kuvan siitä, mitä lapsiperhearki on.

Siskoni sai lapset nuorena ja kuoli nuorimman ollessa vauva. Siksi sain itsekin kokea jo nuorena sen mitä kaikkea asiaan liittyy, niitä lapsia kun tuli sitten hoidettua aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

nuorin lapsi kun on 18v olen jotain 50v. En halua olla 60v sitten. 50 vuotiaana vielä on suht ok kunnossa

Minun nuorin lapseni on 18 vuotta silloin kun olen 48-vuotias, mutta tämä ajatus on minusta vähän hassu. Mihin 60-vuotias on liian huonokuntoinen? Järjestämään ylioppilasjuhlat? Itse näkisin, että vanhana lapsen saamisen huonot puolet korostuvat siinä vanhemmuuden alku- ja loppupäässä. Keski-ikäisenä ei itseäni kiinnostaisi valvoa öitä ja jumittaa hiekkalaatikolla, ja elämän loppupuolella olisi kurjaa, jos olisi huonossa kunnossa tai kuollut omien lasten eläessä pikkulapsiaikaa ja ruuhkavuosiaan, kun tuki olisi kullanarvoista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein huvittavinta on se, että täällä varmuudella kerrotaan että vanhemmalla iällä (+40) isäksi tulevat saavat usein vammaisia lapsia tai miehen olisi ylipäätään iän takia vaikea saada enää lapsia.

Mitä huvittavaa siinä on? Jos et tiedä skitsofreniasta, niin se on vaikea sairaus ja alkaa usein nuorella iällä eli henkilö ei paljoa ehdi elää normaalia elämää aikuisena. Järkyttävää. Tieto isän iän vaikutuksesta lapseen on melko uusi asia. Tietoa tästä asiasta on saatu vasta viime vuosina, kun lääketiede kehittyy.

Juuri näin. Mulla on kolme lasta. Joka kerran tulin raskaaksi ensimmäisellä kierrolla. Kolmas lapsi syntyi kun olin 38v.

Mikähän olisi minun todennäköisyys tulla luomuna raskaaksi, kun olen 49 vuotta. Suomessa on viisikymppisiä naisia, jotka ovat saaneet lapsen nuoren miehen kanssa.

Sain esikoiseni hieman alle 29-vuotiaana ja olin ystäväpiirissäni ensimmäinen lapsen saanut. Toista lasta alettiin yrittää kun esikoinen oli n. kaksivuotias ja tulinkin helposti raskaaksi, mutta raskaus meni kesken. Toinen lapsi syntyi kun olin 32-vuotias. Tässä vaiheessa moni samanikäisistä ystävistäni alkoi yrittää ensimmäistä lasta.

Useampi ystäväni sai loppujen lopuksi vain yhden lapsen. Yksi yritti vyositolkulla luomuna, ensin muutama keskenmeno ja lopulta terve lapsi kun äiti oli 35-vuotias. Toista ei tullut, eivätkä halunneet mennä hoitoihin. Toinen yritti vuoden verran, sai keskenmenon ja lopulta pari lasta parin vuoden sisään. Kolmas yritti myös vuosia ja lopulta hoidoilla sai ensimmäisen lapsensa 37-vuotiaana. Ainokaiseksi jäi.

Että varsinkin jos haluaa useita lapsia olisi ensimmäisen hankkimista suositeltavaa alkaa vakavasti harkita siinä kolmenkympin tienoilla viimeistään. Jos ei vaikka halua lapsia vuoden parin ikäerolla vaan esim kolmen vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Sain esikoiseni hieman alle 29-vuotiaana ja olin ystäväpiirissäni ensimmäinen lapsen saanut. Toista lasta alettiin yrittää kun esikoinen oli n. kaksivuotias ja tulinkin helposti raskaaksi, mutta raskaus meni kesken. Toinen lapsi syntyi kun olin 32-vuotias. Tässä vaiheessa moni samanikäisistä ystävistäni alkoi yrittää ensimmäistä lasta.

Useampi ystäväni sai loppujen lopuksi vain yhden lapsen. Yksi yritti vyositolkulla luomuna, ensin muutama keskenmeno ja lopulta terve lapsi kun äiti oli 35-vuotias. Toista ei tullut, eivätkä halunneet mennä hoitoihin. Toinen yritti vuoden verran, sai keskenmenon ja lopulta pari lasta parin vuoden sisään. Kolmas yritti myös vuosia ja lopulta hoidoilla sai ensimmäisen lapsensa 37-vuotiaana. Ainokaiseksi jäi.

Että varsinkin jos haluaa useita lapsia olisi ensimmäisen hankkimista suositeltavaa alkaa vakavasti harkita siinä kolmenkympin tienoilla viimeistään. Jos ei vaikka halua lapsia vuoden parin ikäerolla vaan esim kolmen vuoden.

Niin, näistähän ei voi vetää sitä päätelmää, että syynä vain yhden lapsen saamiselle on ollut nainen ja hänen ikänsä. Syy voi olla myös miehessä. Ja mikäli kyse on naisesta, sama ongelma olisi voinut olla jo vuosia aiemmin.

Nykyäänhän ihmiset eivät useinkaan myöskään enää havittele mitään suurperhettä, vaan 1-2 lasta taitaa olla aika yleinen toive ainakin minun tuttavapiirissäni. Halutaan elämässä muutakin.

Hedelmällisyyteen liittyvät asioihin vaikuttaa myös perinnöllisyys.

Mummoni sai nuorimman lapsensa 44v ja hänen mummonsa aikoinaan sai perheen kuopuksen 49-vuotiaana. Suvussa on myös viisikymppisenä ihan luomusti raskaaksi tulleita muutakin. Äitini sai pikkuveljeni ollessaan 39v. Sain ekan lapseni 30-vuotiaana ja toinen syntyy keväällä kun olen 32v. Molemmat raskaudet alkoi helposti ilman yrittämistäkin. Suvussamme on ihan normia, että vaihdevuodet alkaa viisikymppisenä ja kuukautiset loppuu pitkälle yli viisikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein huvittavinta on se, että täällä varmuudella kerrotaan että vanhemmalla iällä (+40) isäksi tulevat saavat usein vammaisia lapsia tai miehen olisi ylipäätään iän takia vaikea saada enää lapsia.

Tämä on ehkä huvittavin av-totuus. Nainen voi tulla nelikymppisenä tuosta noin vain raskaaksi, mutta miehen hedelmällisyys romahtaa 🤦🏻

Jotenkin ei voida myöntää, että naisen hedelmällisyydellä on viimeinen käyttöpäivä, miehen hedelmällisyydellä ei ole. Pakonomaista tasa-arvon tavoittelua asiassa, jossa se ei vain ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt keskustelua asiasta. Suurin osa naisista tulee vielä yli 35v, jopa 40v:na hyvinkin nopeasti raskaaksi.

No tuo on disinfotmaatiota. Suurin osa naisista ei tule enää 40 vuotiaana hyvinkin nopeasti raskaaksi. Joku voi tulla. Ei pidä johtaa ihmisiä harhaan.

Nykyään laskee jo huomattavasti ennen 35 vuoden ikää. Siittiöiden laatu on heikentynyt, nainen ehtii myrkyttää kehoaan kosmetiikalla ja muilla kemikaaleilla jne. Eikä ole terveet elämäntavat helppoa nykymaailmassa. Ihme että kenelläkään on edes tätä vertaa hedelmällisyyttä

Itsekin olen huomannut sen miten näistä asioista puhutaan etenkin keskustelupalstoilla aika hassuun sävyyn. Jos joku aloittaa keskustelun jossa miettii lapsen yrittämistä 33-vuotiaana tulee ketjuun nopeasti moni varoittamaan miten on enää kaksi vuotta aikaa ennen kuin ikää on 35 ja silloin hedelmällisyys tipahtaa. Puhutaan ihan kuin se juuri sillä yksittäisellä henkilöllä heikentyisi radikaalisti kahden vuoden kuluttua. Tietenkin on hyvä puhua ja ymmärtää iän vaikutuksia, mutta ei asia ole niin yksinkertainen miten moni sen ymmärtää. Tokikaan ei pidä uskotella itselleen, että voi täysin huoletta lykätä raskauden yrittämistä miten pitkälle tahansa. Mutta mikään ei ole loppujen lopuksi varmaa missään iässä.

Vierailija kirjoitti:

Itse tulin yllättäen raskaakaaksi 36-vuotiaana vaikka minun ei olisi pitänyt koskaan voida saada lasta.

Parikymppisenä monien tutkimusten ja vatsaontelon tähystysten jälkeen todettiin että munasarjoistani toinen oli täysin viallinen eikä toimi, toinen 99% varmuudella toimintakyvytön.

Menin sitten aikanaan naimisiin ja ilman ehkäisyä oltiin koska se olisi ollut turhaa. Kunnes sitten 36-vuotiaana kuukautiset jäi yllättäen pois. Kun niitä ei alkanut kuulua tein raskaustestin vaikken hetkeäkään uskonut siihen mahdollisuuteen. Ja niinpä niin, plussaa se näytti.

Menin gynekologille joka totesi että kyllä, näin on käynyt ja lähetti vielä ultraan. Asia sai vahvistuksen.

Lääkäri kysyi aionko pitää lapsen, johon vastasin että aion. Jos noin sisukas on että nuo esteet tieltään raivaa, saa ansaitsee todellakin saada syntyä. Lääkäri oli ilonen puolestani ja siitä jäi hyvä mieli.

Aikanaan syntyi sitten viikon yliajalla terve tyttö. 3990grammaa ja 51 cm. 

Muistan lääkärin sanat: koskaan ei saa sanoa ei koskaan.

Ihminen asettelee rajoja, luonto toimii mielensä mukaan.

Olipas ihana juttu

Ketjun aihe tiivistetysti: yksittäistapaukset eivät ole sama asia kuin keskiarvo, keskiarvon ympärillä on hajontaa. No mikäs siinä, voihan tästäkin aiheesta keskustella. :)