Opettajilta tuli viesti ettei verkkareissa juhlaan

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä muistaa omaltakin yläasteajalta ne pojat, joilla oli ne samat liian isot verkkarit jalassa joka ikinen päivä oli sitten itsenäisyyspäivä, joulu tai normitiistai. Sitten jossain vaiheessa ne verkkarit olivat sopivat ja jossain vaiheessa ne ulottuivat enää puoleen sääreen. Tässä vaiheessa niissä oli jo aika monta paikkaa. Silloin nämä sankarit naurattivat, mutta nykyään kun ymmärtää, minkälaiset kotiolot heille oli, niin säälittää. Eipä heistä monikaan ole ponnistanut pois siitä kierteestä.

Nyt voi jokainen äiti ja isä miettiä, mihin porukkaan haluaa omien lastensa kuuluvan. Haluaako opettaa, että nuo, jotka pukeutuvat yleisen mallin mukaan ovat jotain herrojen kakaroita ja niitä kannattaa vältellä, vai olisivatko he sittenkin hyviä kavereita lapsilleen ja ei kannattaisi ainakaan aktiivisesti työntää kiilaa heidän väliinsä. Kyllä lapset näkevät nämä erot ja aivan varmasti lasta ahdistaa olla erilainen kuin muut. Tämä saattaa sitten purkautua ulos uhmana ja joillekin se uhmaikä jää päälle aikuisuuteen saakka, kuten tuolle yhdelle jankkaajalle.

Kannattaa myös miettiä haluaako kasvattaa lapsensa halveksumaan ihmisiä heidän vaatteidensa ja kotiolojensa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ihmisarvo ei ole kiinni ihmisen vaatteista.

Miksi pitää aina ostaa uutena? Eikö ihmiset oikeesti enää lainaile vaatteita? Tai onko kirppri ihan unohdettu juttu?

Mä käytän tyystin siistejä vaatteita ja lähes kaikki on halpoja kirpparilöytöjä. Kukaan edes tiedä mistä hankittu.

Oma perheeni oli lapsuudessani köyhä, mutta juhlaan pukeuduttiin aina juhlan mukaan, ja vaatteet olivat ehjiä ja puhtaita. Näin siis ysärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä muistaa omaltakin yläasteajalta ne pojat, joilla oli ne samat liian isot verkkarit jalassa joka ikinen päivä oli sitten itsenäisyyspäivä, joulu tai normitiistai. Sitten jossain vaiheessa ne verkkarit olivat sopivat ja jossain vaiheessa ne ulottuivat enää puoleen sääreen. Tässä vaiheessa niissä oli jo aika monta paikkaa. Silloin nämä sankarit naurattivat, mutta nykyään kun ymmärtää, minkälaiset kotiolot heille oli, niin säälittää. Eipä heistä monikaan ole ponnistanut pois siitä kierteestä.

Nyt voi jokainen äiti ja isä miettiä, mihin porukkaan haluaa omien lastensa kuuluvan. Haluaako opettaa, että nuo, jotka pukeutuvat yleisen mallin mukaan ovat jotain herrojen kakaroita ja niitä kannattaa vältellä, vai olisivatko he sittenkin hyviä kavereita lapsilleen ja ei kannattaisi ainakaan aktiivisesti työntää kiilaa heidän väliinsä. Kyllä lapset näkevät nämä erot ja aivan varmasti lasta ahdistaa olla erilainen kuin muut. Tämä saattaa sitten purkautua ulos uhmana ja joillekin se uhmaikä jää päälle aikuisuuteen saakka, kuten tuolle yhdelle jankkaajalle.

Kannattaa myös miettiä haluaako kasvattaa lapsensa halveksumaan ihmisiä heidän vaatteidensa ja kotiolojensa perusteella.

En kasvata lapsiani halveksumaan muita ihmisiä, mutta kasvatan heidät ymmärtämään, että sillä, miltä näyttää on myös merkitystä elämässä. Jos minä menen asiakastapaamiseen myymään asiantuntijapalveluitamme, en voi mennä sinne hieltä haisevana ja likaisissa vaatteissa. Se on asia, joka on ihan hyvä oppia jo lapsena, niin se ei sitten tule niin isona järkytyksenä aikuisena. 

Kyseisissä perheissä, mistä puhuin tuossa lainaamassasi viestissä, oli nimenomaan kyse isoista ongelmista alkoholin ja/tai mielenterveyden kanssa. Se ei näkynyt pelkästään vaatteissa, vaan yllättäen ne samat pojat olivat niitä, jotka saivat ehtoja tai jäivät luokalleen, eivät tyytyneet pelkkään kaljaan, vaan haistelivat liimoja jne jne. Oma otantani on tietenkin pieni, vain yhdeltä yläasteelta 90-luvulla, mutta tuskinpa tilanne on kovin erilainen muuallakaan. Haluatko oman lapsesi identifioituvan tähän porukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Oma perheeni oli lapsuudessani köyhä, mutta juhlaan pukeuduttiin aina juhlan mukaan, ja vaatteet olivat ehjiä ja puhtaita. Näin siis ysärillä.

Näinpä. Jos pienituloisuus ei johdu täydellisestä elämänhallinnan puutteesta, niin raha ei kyllä ole ongelma siistien vaatteiden hankkimisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ihmisarvo ei ole kiinni ihmisen vaatteista.

ei toki mutta jokin pyrkimys puhtauteen ja siisteyteen vielä kertoo jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ihmisarvo ei ole kiinni ihmisen vaatteista.

Ei ole, mutta ihminen voi itse arvottaa itsensä "köyhäksi", joka ei ala pukeutumaan "herrojen" vaatteisiin. Niinkuin vaikka puhtaaseen paitaan. Silloin on turha valittaa, jos "herrat" eli 90 % kansasta ei ota sinua vakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ihmisarvo ei ole kiinni ihmisen vaatteista.

Ei ole, mutta ihminen voi itse arvottaa itsensä "köyhäksi", joka ei ala pukeutumaan "herrojen" vaatteisiin. Niinkuin vaikka puhtaaseen paitaan. Silloin on turha valittaa, jos "herrat" eli 90 % kansasta ei ota sinua vakavasti. 

Nyt ollaan asian ytimessä. Kouluikäisen ei tarvitse kulkea mustassa Armanin puvussa. Muutaman euron farkut/chinot ja kauluspaita kirpparilta riittävät hyvin.

Eivätkä ole mitään "herrojen vaatteita". Ihan tavallisia vaatteita. Niitä voi pitää myös muissa arjesta poikkeavissa tilanteissa ja vaikka ihan arkenakin.

Mikään ei huuda wt:tä niin paljon, kuin perus siistien vaatteiden välttely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma perheeni oli lapsuudessani köyhä, mutta juhlaan pukeuduttiin aina juhlan mukaan, ja vaatteet olivat ehjiä ja puhtaita. Näin siis ysärillä.

Näinpä. Jos pienituloisuus ei johdu täydellisestä elämänhallinnan puutteesta, niin raha ei kyllä ole ongelma siistien vaatteiden hankkimisessa. 

Niinpä. Hautajaisia lukuunottamatta mikään juhla/juhlava tilaisuus ei tule lyhyellä varoitusajalla. Kaikkeen on usein ainakin kuukausi, usein useampi, aikaa varautua. Koulun tulevasta joulujuhlastakin on tiedetty jo viime joulusta asti. Ennakoimalla olisi jo säästänyt muutaman euron ja hankkinut ne vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä muistaa omaltakin yläasteajalta ne pojat, joilla oli ne samat liian isot verkkarit jalassa joka ikinen päivä oli sitten itsenäisyyspäivä, joulu tai normitiistai. Sitten jossain vaiheessa ne verkkarit olivat sopivat ja jossain vaiheessa ne ulottuivat enää puoleen sääreen. Tässä vaiheessa niissä oli jo aika monta paikkaa. Silloin nämä sankarit naurattivat, mutta nykyään kun ymmärtää, minkälaiset kotiolot heille oli, niin säälittää. Eipä heistä monikaan ole ponnistanut pois siitä kierteestä.

Nyt voi jokainen äiti ja isä miettiä, mihin porukkaan haluaa omien lastensa kuuluvan. Haluaako opettaa, että nuo, jotka pukeutuvat yleisen mallin mukaan ovat jotain herrojen kakaroita ja niitä kannattaa vältellä, vai olisivatko he sittenkin hyviä kavereita lapsilleen ja ei kannattaisi ainakaan aktiivisesti työntää kiilaa heidän väliinsä. Kyllä lapset näkevät nämä erot ja aivan varmasti lasta ahdistaa olla erilainen kuin muut. Tämä saattaa sitten purkautua ulos uhmana ja joillekin se uhmaikä jää päälle aikuisuuteen saakka, kuten tuolle yhdelle jankkaajalle.

Kannattaa myös miettiä haluaako kasvattaa lapsensa halveksumaan ihmisiä heidän vaatteidensa ja kotiolojensa perusteella.

En kasvata lapsiani halveksumaan muita ihmisiä, mutta kasvatan heidät ymmärtämään, että sillä, miltä näyttää on myös merkitystä elämässä. Jos minä menen asiakastapaamiseen myymään asiantuntijapalveluitamme, en voi mennä sinne hieltä haisevana ja likaisissa vaatteissa. Se on asia, joka on ihan hyvä oppia jo lapsena, niin se ei sitten tule niin isona järkytyksenä aikuisena. 

Kyseisissä perheissä, mistä puhuin tuossa lainaamassasi viestissä, oli nimenomaan kyse isoista ongelmista alkoholin ja/tai mielenterveyden kanssa. Se ei näkynyt pelkästään vaatteissa, vaan yllättäen ne samat pojat olivat niitä, jotka saivat ehtoja tai jäivät luokalleen, eivät tyytyneet pelkkään kaljaan, vaan haistelivat liimoja jne jne. Oma otantani on tietenkin pieni, vain yhdeltä yläasteelta 90-luvulla, mutta tuskinpa tilanne on kovin erilainen muuallakaan. Haluatko oman lapsesi identifioituvan tähän porukkaan?

Nyt puhutaan siitä voiko koulun joulujuhlaan laittaa verkkarit, josta on aika räväkästi päädytty siihen, että lapsi onkin haiseva narkkari, jonka vanhemmat on juoppoja.

Ei ole kovin suuret vaatimukset, jos verkkarit kielletty. Kirpparilta saa muutamalla eurolla vaatteet ja eivät varmasti ole lapsen ainoat juhlat, joissa niitä tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienen paikkakunnan kirpparilla oli pukuhousuja tai suoria housuja eurolla, kauluspaita halvimmillaan 10 snt, pukuja vitosella. Kassalla nuori nainen maksoi 12€ - ostoksina mustat pitkävartiset saappaat ja musta liivihame/mekko. Ehkä niihin juhliin kannattaa varautua 

Mutta eikö ole kornia että satasen verkkareissa ei saa tulla juhliin, mutta euron pukuhousuissa (jotka eivät kenties ole edes ihan sopivat) saa.

Sama lenkkareissa uudet kauniit 200 maksavat lenkkarit on pannassa, mutta vitosen pukukengät (numeron liian isot tai pienet) eivät.

Mitä ihmettä vaatteiden hinnalla on tekemistä niiden siisteyden kanssa. Minulla on erittäin järeä kirkkaan keltainen avomeripurjehdukseen tarkoitettu kuoriasu, joka on aikanaan maksanut varmaan 2500 €. Tarkoittaako tuo hinta sitä, että se on sopiva asu mihin tahansa juhlatilaisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienen paikkakunnan kirpparilla oli pukuhousuja tai suoria housuja eurolla, kauluspaita halvimmillaan 10 snt, pukuja vitosella. Kassalla nuori nainen maksoi 12€ - ostoksina mustat pitkävartiset saappaat ja musta liivihame/mekko. Ehkä niihin juhliin kannattaa varautua 

Mutta eikö ole kornia että satasen verkkareissa ei saa tulla juhliin, mutta euron pukuhousuissa (jotka eivät kenties ole edes ihan sopivat) saa.

Sama lenkkareissa uudet kauniit 200 maksavat lenkkarit on pannassa, mutta vitosen pukukengät (numeron liian isot tai pienet) eivät.

Mitä ihmettä vaatteiden hinnalla on tekemistä niiden siisteyden kanssa. Minulla on erittäin järeä kirkkaan keltainen avomeripurjehdukseen tarkoitettu kuoriasu, joka on aikanaan maksanut varmaan 2500 €. Tarkoittaako tuo hinta sitä, että se on sopiva asu mihin tahansa juhlatilaisuuteen?

Tottakai, jos kerran vain hinta määrittää onko vaate juhlaan sopiva. Itse taas otan ilmaiseksi saadun häämekkoni vastedes puutarhatöihin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ai ihmisarvo on kiinni siitä, ettei käytä verkkareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ihmisarvo ei ole kiinni ihmisen vaatteista.

Ei ole, mutta ihminen voi itse arvottaa itsensä "köyhäksi", joka ei ala pukeutumaan "herrojen" vaatteisiin. Niinkuin vaikka puhtaaseen paitaan. Silloin on turha valittaa, jos "herrat" eli 90 % kansasta ei ota sinua vakavasti. 

Nyt ollaan asian ytimessä. Kouluikäisen ei tarvitse kulkea mustassa Armanin puvussa. Muutaman euron farkut/chinot ja kauluspaita kirpparilta riittävät hyvin.

Eivätkä ole mitään "herrojen vaatteita". Ihan tavallisia vaatteita. Niitä voi pitää myös muissa arjesta poikkeavissa tilanteissa ja vaikka ihan arkenakin.

Mikään ei huuda wt:tä niin paljon, kuin perus siistien vaatteiden välttely.

Joku taitaa huutaa wt:tä ihan sun korvassasi. Se kauluspaita ei ole kaikkien mielestä perus siisti vaate. Mun korvissa taas kuuluu jotain kaikuja, joten ei oo siisti jos pojalla on vähän pitkät hiukset tai nuorella risaiset farkut tai liian lyhyt hame tai liian räväkkä meikki... Pitää olla nätti mekko tai kauluspaita, että kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ai ihmisarvo on kiinni siitä, ettei käytä verkkareita?

Ei vaan että kunnoitetaan juhlaa juhlavalla asulla. Verkkarit eivät ole juhla-asu vaikka olisivat kalliit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ai ihmisarvo on kiinni siitä, ettei käytä verkkareita?

Ei vaan että kunnoitetaan juhlaa juhlavalla asulla. Verkkarit eivät ole juhla-asu vaikka olisivat kalliit.

Miten määritellään juhla-asu? Joku sanoo, että farkut käy, toisen mielestä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä muistaa omaltakin yläasteajalta ne pojat, joilla oli ne samat liian isot verkkarit jalassa joka ikinen päivä oli sitten itsenäisyyspäivä, joulu tai normitiistai. Sitten jossain vaiheessa ne verkkarit olivat sopivat ja jossain vaiheessa ne ulottuivat enää puoleen sääreen. Tässä vaiheessa niissä oli jo aika monta paikkaa. Silloin nämä sankarit naurattivat, mutta nykyään kun ymmärtää, minkälaiset kotiolot heille oli, niin säälittää. Eipä heistä monikaan ole ponnistanut pois siitä kierteestä.

Nyt voi jokainen äiti ja isä miettiä, mihin porukkaan haluaa omien lastensa kuuluvan. Haluaako opettaa, että nuo, jotka pukeutuvat yleisen mallin mukaan ovat jotain herrojen kakaroita ja niitä kannattaa vältellä, vai olisivatko he sittenkin hyviä kavereita lapsilleen ja ei kannattaisi ainakaan aktiivisesti työntää kiilaa heidän väliinsä. Kyllä lapset näkevät nämä erot ja aivan varmasti lasta ahdistaa olla erilainen kuin muut. Tämä saattaa sitten purkautua ulos uhmana ja joillekin se uhmaikä jää päälle aikuisuuteen saakka, kuten tuolle yhdelle jankkaajalle.

Kannattaa myös miettiä haluaako kasvattaa lapsensa halveksumaan ihmisiä heidän vaatteidensa ja kotiolojensa perusteella.

En kasvata lapsiani halveksumaan muita ihmisiä, mutta kasvatan heidät ymmärtämään, että sillä, miltä näyttää on myös merkitystä elämässä. Jos minä menen asiakastapaamiseen myymään asiantuntijapalveluitamme, en voi mennä sinne hieltä haisevana ja likaisissa vaatteissa. Se on asia, joka on ihan hyvä oppia jo lapsena, niin se ei sitten tule niin isona järkytyksenä aikuisena. 

Kyseisissä perheissä, mistä puhuin tuossa lainaamassasi viestissä, oli nimenomaan kyse isoista ongelmista alkoholin ja/tai mielenterveyden kanssa. Se ei näkynyt pelkästään vaatteissa, vaan yllättäen ne samat pojat olivat niitä, jotka saivat ehtoja tai jäivät luokalleen, eivät tyytyneet pelkkään kaljaan, vaan haistelivat liimoja jne jne. Oma otantani on tietenkin pieni, vain yhdeltä yläasteelta 90-luvulla, mutta tuskinpa tilanne on kovin erilainen muuallakaan. Haluatko oman lapsesi identifioituvan tähän porukkaan?

Nyt puhutaan siitä voiko koulun joulujuhlaan laittaa verkkarit, josta on aika räväkästi päädytty siihen, että lapsi onkin haiseva narkkari, jonka vanhemmat on juoppoja.

Ei siihen ihan suoraan päädytty vaan välisteppinä olivat ne vanhemmat, jotka pitivät täysin inhimillisesti mahdottomana, että he kykenisivät ostamaan lapselleen vaatteita. Sellaisesta elämänhallinnan puutteesta ei ole enää pitkä hyppy siihen oletukseen, että perheessä on jotain muutakin vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuntelen iäkästä äitiäni. Hän tähdentää, että juhliin on laitettava siistit ja puhtaan vaatteet. Sellaiset oli kotonaankin vaikka lapsia oli liki 20. Joko niitä lainattiin tai mikä lie oli konstit mutta köyhällekin oli kunnia-asia pukeutua siististi ja puhtaasti jos johonkin pääsi. Kai siinä pidettiini kiinni sentään jostain ig´hmisarvosta. Nykyään on laiskuus hyvä verhota köyhyyteen. 

Ai ihmisarvo on kiinni siitä, ettei käytä verkkareita?

Ei vaan että kunnoitetaan juhlaa juhlavalla asulla. Verkkarit eivät ole juhla-asu vaikka olisivat kalliit.

Miten määritellään juhla-asu? Joku sanoo, että farkut käy, toisen mielestä ei.

No ihan oman järjen käyttö on sallittua. Tietty jos kotona ei ole oppinut mikä on juhlavaa ja siistiä niin eihän sitä voi sinultakaan odottaa.