Mies muuttaa luokseni omistamaani asuntoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää maksaa vuokraa?

Laskut ja ruoka puoliksi.

Koska ap:lla on massiivinen määrä pääomaa jumissa asunnossa, mikä voisi olla ihan muualla tuottamassa.

Ap siis menettää miehensä puolesta ko. pääoman tuoton ja lainaan maksamansa korot.

Erittäin kohtuullista että vapaamatkustaja maksaa ainakin puolikkaan verran vastaavan vuokrakämpän vuokrasta.

Jos yhtään on epäilys että mies on laatua joka ei edellä mainittua ymmärrä niin ehdottomasti mielummin oman asunnon vuokraus ja muutatte yhdessä yhteiseen vuokrakämppään missä vuokra 50/50.

Ostaako ap asunnon sen takia, että voivat asua yhdessä? Jos, niin sitten olet oikeassa. Mutta jos ap:lla on jo ko asunto, niin ei se noin mene.

Mitä asunnon ostamisen ajankohdalla on merkitystä?

Lopputuloshan on molemmissa sama: ap ottaa kaiken pääomariskin ja korkokulut, mies sen kun lokittelisi menemään jos ei käyvän tason vuokrapuolikasta maksa.

Kuten sanoin, on paljon ikänsä vuokralla asuneita joilla ei vain ymmärrys riitä käsittämään omistamksesta mitään ja heistä vastike on sama asia kuin vuokra. Tällöin suosittelen ihan sitä rehellistä vuokra-asuntoa niin ei tule mitään sekaannuksia.

Ap ottaapääomariskin, oli miestä tai ei. Mies on syytön tähän.

Tällä samalla logiikalla, jos joku asuu vuokralla 1000€/kk asunnossa ja muutan hänen luokseen, niin minun ei tarvitse maksaa kuin puolet ruoasta ja sähköstä. Kun puoliso asuisi joka tapauksessa siinä tonnin kämpässään. Olin minä siellä tai en.

Juuri tämä. Tai ajatellaan, mutta molemmilla on oma asunto. Toinen laittaa omansa vuokralle ja saa siitä esim. tonnin kuussa itselleen (miinus toki laina ja vastike ym). Sitten se asuu kumppanin luona maksaen hikisen satasen tai kaksi kuussa. Kumppani itse taas joutuu laittamaan joka kuukausi esim. 800 euroa lainoihin ja vastikkeisiin. Millä ihmeen mittarilla tämmöinen olisi reilua, että pariskunnalla on yhteensä kaksi asuntoa joista toinen maksaa nolla euroa ja toinen 800?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole valmis jakamaan rakkaansa kanssa maallista omaisuuttaan, ei kannata missään nimessä muuttaa yhteen. Ihan se ja sama mitkä tulot on. Jos miehellä on pienemmät tulot, se ei tarkoita sitä että hän olisi täysin tuloton, joten ei hän mitään lokkeile vaikka asuisi ilmaiseksi, hänen rahansa vaan menisivät sitten perheen muihin kuluihin.

Ihan oikeasti, pitää erottaa kämppäkaverit ja puolisot erilleen, kuten lakikin tekee, eikä niin että ollaan muka puolisoita ja rakastavaisia, mutta eletään kuin kämppikset, vaikka laki kohtelee puolisoina. Pitää olla joko yhteinen talous, ihan kokonaan, tai sitten erilliset taloudet, omat makuuhuoneet, omat hyllyt jääkaapissa jne. kuten kämppiksille tapaa olla.

Jos ap ja hänen avomiehensä ovat menossa pian naimisiin, ei asialla ole mitään väliä kenen nimissä yhteinen koti on. Näin meilläkin on miehen kanssa aina ollut, ja kummallakaan ei ole rahaa koskaan jäänyt säästöön. Jos jompi kumpi meistä kuolee hetkenä minä hyvänsä, lapset perii meidät ja talosta jää puolet sille joka vielä elää, ja hän hoitaa sitten lapset jos ne on vielä alaikäisiä siinä vaiheessa.

Jos ei ole varma, ollaanko niin rakastuneita että mennään naimisiin, eli ihan  juridisesti ollaan samaa taloutta ja yhdistetään omaisuudet, ei kannata asuakaan yhdessä.

Meillä ei ole aikomustakaan mennä naimisiin, siitä ei ole edes keskusteltu. En tiedä yhtäkään syytä, miksi mennä naimisiin. Emme kuulu kumpikaan kirkkoon, joten sillä ei ole uskonnollista merkitystä; emme halua kumpikaan "kuulua toistemme sukuun" tai muuta perinteista.

Sen sijaan olemme molemmat sitoutuneet suhteeseemme sillä mielellä, että tämä on loppuelämän liitto.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole valmis jakamaan rakkaansa kanssa maallista omaisuuttaan, ei kannata missään nimessä muuttaa yhteen. Ihan se ja sama mitkä tulot on. Jos miehellä on pienemmät tulot, se ei tarkoita sitä että hän olisi täysin tuloton, joten ei hän mitään lokkeile vaikka asuisi ilmaiseksi, hänen rahansa vaan menisivät sitten perheen muihin kuluihin.

Ihan oikeasti, pitää erottaa kämppäkaverit ja puolisot erilleen, kuten lakikin tekee, eikä niin että ollaan muka puolisoita ja rakastavaisia, mutta eletään kuin kämppikset, vaikka laki kohtelee puolisoina. Pitää olla joko yhteinen talous, ihan kokonaan, tai sitten erilliset taloudet, omat makuuhuoneet, omat hyllyt jääkaapissa jne. kuten kämppiksille tapaa olla.

Jos ap ja hänen avomiehensä ovat menossa pian naimisiin, ei asialla ole mitään väliä kenen nimissä yhteinen koti on. Näin meilläkin on miehen kanssa aina ollut, ja kummallakaan ei ole rahaa koskaan jäänyt säästöön. Jos jompi kumpi meistä kuolee hetkenä minä hyvänsä, lapset perii meidät ja talosta jää puolet sille joka vielä elää, ja hän hoitaa sitten lapset jos ne on vielä alaikäisiä siinä vaiheessa.

Jos ei ole varma, ollaanko niin rakastuneita että mennään naimisiin, eli ihan  juridisesti ollaan samaa taloutta ja yhdistetään omaisuudet, ei kannata asuakaan yhdessä.

Minusta on suorastaan huvittavaa, että joku kokee voivansa määrätä miten muut saavat elää. Vai että kaikki yhteistä tai sitten erilliset hyllytkin jääkaappiin. Suurin osa minun tutuistani on ihan sulassa sovussa jotain tuolta väliltä. En ymmärrä tarvetta tuputtaa omia elämänarvoja muille.

Jos asuisin toisen asunnossa, niin vähintään sen vastikeen maksaisin kokonaan ja muita kuukausimenoja. Ajattelisin asuvani toisen omaisuudessa, eli myös minä kulutan sitä. Toiseksi asuntojen arvo tippuu lähes aina ajan myötä, paitsi jos remppaa. Olen osa asunnon kuluttamisella tätä arvon alenemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole valmis jakamaan rakkaansa kanssa maallista omaisuuttaan, ei kannata missään nimessä muuttaa yhteen. Ihan se ja sama mitkä tulot on. Jos miehellä on pienemmät tulot, se ei tarkoita sitä että hän olisi täysin tuloton, joten ei hän mitään lokkeile vaikka asuisi ilmaiseksi, hänen rahansa vaan menisivät sitten perheen muihin kuluihin.

Ihan oikeasti, pitää erottaa kämppäkaverit ja puolisot erilleen, kuten lakikin tekee, eikä niin että ollaan muka puolisoita ja rakastavaisia, mutta eletään kuin kämppikset, vaikka laki kohtelee puolisoina. Pitää olla joko yhteinen talous, ihan kokonaan, tai sitten erilliset taloudet, omat makuuhuoneet, omat hyllyt jääkaapissa jne. kuten kämppiksille tapaa olla.

Jos ap ja hänen avomiehensä ovat menossa pian naimisiin, ei asialla ole mitään väliä kenen nimissä yhteinen koti on. Näin meilläkin on miehen kanssa aina ollut, ja kummallakaan ei ole rahaa koskaan jäänyt säästöön. Jos jompi kumpi meistä kuolee hetkenä minä hyvänsä, lapset perii meidät ja talosta jää puolet sille joka vielä elää, ja hän hoitaa sitten lapset jos ne on vielä alaikäisiä siinä vaiheessa.

Jos ei ole varma, ollaanko niin rakastuneita että mennään naimisiin, eli ihan  juridisesti ollaan samaa taloutta ja yhdistetään omaisuudet, ei kannata asuakaan yhdessä.

Minusta on suorastaan huvittavaa, että joku kokee voivansa määrätä miten muut saavat elää. Vai että kaikki yhteistä tai sitten erilliset hyllytkin jääkaappiin. Suurin osa minun tutuistani on ihan sulassa sovussa jotain tuolta väliltä. En ymmärrä tarvetta tuputtaa omia elämänarvoja muille.

Ja lisään vielä, että ei minulla kyllä ollut kämppiksenkään kanssa omia hyllyjä tai aina edes makkareita.

Asunnon omistaja maksaa lainan ja siihen liittyvät kustannukset.

Vastike ja muut juoksevat kulut (vakuutus, sähkö jne) puoliksi, ei mitään vuokraa.

Korjauskustannukset pääsääntöisesti asunnon omistalle, tosin normaalit pienet perusparannukset voi myös laittaa puoliksi, siis esim maalaus, listan vaihto ym.

Jos tavoitteena on päästä asumaan ilmaiseksi niin aina voi yrittää muuttaa takaisin äiskän ja iskän hoteisiin. Tosin aika moni kotonaan asuva aikuinen joutuu myös vanhemmille maksamaan jonkinlaista vuokraa ja ruokarahaa. Kotitöitäkin joutuu useat tekemään. On se niin väärin. Joutua nyt maksamaan asumisesta kun toisella on oma kämppä missä vois loisia!

Kun eksä aikoinaan muutti mun velkaiseen asuntoon hän maksoi puolet alueen vuokratason mukaisesta vuokrasta, 2/3 ruokakuluista sekä puolet sähköstä ja kotivakuutuksesta. Se oli sitten mun asia mihin rahat käytin. Muunlaisia järjestelyjä en olisi hyväksynyt. Mies asui silti edullisesti viihtyisässä ja tilavassa asunnossa. Samalla sai hankittua oman sijoitusadunnon jonka laittoi vuokralle. Vuokralainen maksoi lainan.

Jos itse muuttaisin jonkun toisen omistamaan asuntoon ehdottaisin vastaavaa järjestelyä. Edellyttäen, että kustannukset pysyisi järjellisen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseksi laskekaa paljonko kumpikin käyttää nyt rahaa asumiseen ym. Sitten laskekaa paljonko yhdessä asuessanne käytätte rahaa asumiseen ym. Sitten mietitte että yhteen muuttamisen tulee hyödyttää molempia. Eli jos toinen on maksanut vuokraa ym kuluja aikaisemmin vaikka 800€/kk ja toinen 600€/kk ja jatkossa yhteiset asumisen kulut 800€/kk niin puolitatte hyödyn eli toisen kulut tippuu 800>500e ja toisella 600>300e. Tai sitten maksatte molemmat jatkossa puoliksi eli noin 400€.

Tämä siinä mielessä reilua että aplla on jatkossa vain puolet siitä asunnon tilasta käytössään mitä ennen. Ja puolison taas ei tarvi maksaa enää vuokraa joten säästää melkoisesti mutta myös hänen oma tilansa todennäköisesti pienenee.

Tämä on minustakin reilu tapa. Ihan älytön ajatus tämä joidenkin viljelemä vaatimus, että yhteenmuuton taloudellinen säästö pitäisi kokonaan lapioida sen ei-omistavan kumppanin taskuun. Hyöty puoliksi on reilu peli kaikille.

Yhteenmuutosta on aina hyötyä molemmille. Sähkölaskut jne puolittuu, lehtikulut, suoratoistot jne saa puoleen hintaan.

Kuka hullu tuolla sopimuksella ottaa ketään asumaan asuntoonsa. 

Nauratti oikein. Ei hyvänen aika. Maksaisin puolet vastikkeesta, sähköstä ja suoratoistoista ja tunkisin pokkana puolison kotiin asumaan.

Kyllä hävettäisi niin että korvat punoittaa! En kerta kaikkiaan kehtaisi.

Opetelkaa nyt aikuiset ihmiset seisomaan omilla jaloillanne.

Vastike kokonaan ja puolet muista kuluista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muuttaisin toisen omistusasuntoon, niin en alkaisi hänen lainaa maksamaan. Puolet hoitovastikkeesta + oma vesimaksu ja puolet peruskuluista (ruoka, sähkö, yms.).

Miksi minä, parisuhteessa oleva keräisin pelkästään miehelle omaisuutta?

Mutta miehen pitäisi mahdollistaa se, että sinä keräät omaisuutta asumalla miehen siivellä lähes ilmaiseksi?

Minusta ei kannata ylipäänsä muuttaa yhteen, jos ykkösasia elämässä on keskittyä siihen ettei toinen vaan hyödy senttiäkään. Sen sijaan, että miettisi miten me molemmat voidaan säästää rahaa ja mitä kaikkea kivaa me voidaan sillä tehdä.

Ei siinä hyötyminen ole tarkoitus. Mies ei tätä puolikasta vastiketta edes halunnut minulta, kaverikin sanoi minulle että elän siivellä, enkä elä. Olin valmis maksamaan asumisesta, mutta mies ei vaan ottanut rahaa vastaan. Sekö on siivellä elämistä?

Nyt olemme ostaneet yhteisen omistusasunnon, itselle kertyi kyllä rahaa viime asumismuodossa. Nykyisestä asunnosta omistan enemmän kuin mies, sillä yhteistä ASP-lainaa emme saaneet (mies oli jo ostanut ensiasunnon). Samoiten minä maksan nyt enemmän lainaa ja korkoja, mutta tämä ei ole itselle mikään ongelma. Miksi olisi?

Säästin edellisessä asunnossa juurikin rahaa yhteiseen elämäämme, uuteen asuntoomme, kotiin. Nyt asunnossa on tilaa enemmän kuin 38 neliötä.

Mutta jos asuisin puolison luona vuokralla, niin tuntisin itseni kyllä miten sen sanoisi, olisin ennemminkin alivuokralainen, kuin seurustelukumppani.

Vierailija kirjoitti:

Jos asuisin toisen asunnossa, niin vähintään sen vastikeen maksaisin kokonaan ja muita kuukausimenoja. Ajattelisin asuvani toisen omaisuudessa, eli myös minä kulutan sitä. Toiseksi asuntojen arvo tippuu lähes aina ajan myötä, paitsi jos remppaa. Olen osa asunnon kuluttamisella tätä arvon alenemaa.

Minä taas ajattelen sen niin, että yksin asuessa joka tapauksessa maksetaan asumisesta melko paljon. Ainakin täällä pk-seudulla menee helposti tonni kuussa asumismuodosta riippumatta. On mahdollista ottaa riskillä iso laina ja maksaa kymmenien vuosien ajan omistusasuntoa pankille, tai sitten elää huolettomammin vuokrakämpässä. Sitten kun kaksi tällaista noin tonnin kuussa maksavaa, oman asumismuotonsa ihan itsenäisesti valinnutta henkilöä muuttaa yhteen, se asumisen säästö pitäisikin jakaa jotenkin täysin epäsuhdassa siitä valitusta asumismuodosta riippuen. Jos itse olisin valinnut asua sinkkuna vuokralla tonnin kämpässä, niin minä hyppäsin riemusta jos saisin asua vastaavassa rakkaan ihmisen kanssa puoleen hintaan. En kertakaikkiaan ymmärrä sellaista ajatusmaailmaa, että viidensadan säästö ei riittäisi vaan märistään että iik kun se kumppanikin säästää vähän rahaa. En vaan tajua ihmisiä jotka ajattelee noin.

Ei ehkä kannata muuttaa yhteen ollenkaan. Minun mies muutti minun omistamaan isoon asuntoon. Hän halusi osallistu ihan kaikkiin laskuihin. Noin 4 vuoden kuluttua ostimme yhteisen rivitalon Espoosta  50 / 50 ja hyvin on mennyt. Ei  pelkällä vesimaksulla ja sähkön puolikkaalla vielä asuta.

mites aijot päästä vuokralaisesta eroon KUN SE AIKA TULEE

Mä jäisin asumaan omaan asuntoon. Tai sitten kämppä myyntiin ja muutto uuteen ja yhteiseen omaan kotiin.

Minä maksoin kokonaan vastikkeen, joka oli 285 euroa ja puolet muista kuluista. Asumiskustannukset olivat huomattamasti edullisemmat verrattuna aikaisempaan vuokra-asuntooni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuisin toisen asunnossa, niin vähintään sen vastikeen maksaisin kokonaan ja muita kuukausimenoja. Ajattelisin asuvani toisen omaisuudessa, eli myös minä kulutan sitä. Toiseksi asuntojen arvo tippuu lähes aina ajan myötä, paitsi jos remppaa. Olen osa asunnon kuluttamisella tätä arvon alenemaa.

Minä taas ajattelen sen niin, että yksin asuessa joka tapauksessa maksetaan asumisesta melko paljon. Ainakin täällä pk-seudulla menee helposti tonni kuussa asumismuodosta riippumatta. On mahdollista ottaa riskillä iso laina ja maksaa kymmenien vuosien ajan omistusasuntoa pankille, tai sitten elää huolettomammin vuokrakämpässä. Sitten kun kaksi tällaista noin tonnin kuussa maksavaa, oman asumismuotonsa ihan itsenäisesti valinnutta henkilöä muuttaa yhteen, se asumisen säästö pitäisikin jakaa jotenkin täysin epäsuhdassa siitä valitusta asumismuodosta riippuen. Jos itse olisin valinnut asua sinkkuna vuokralla tonnin kämpässä, niin minä hyppäsin riemusta jos saisin asua vastaavassa rakkaan ihmisen kanssa puoleen hintaan. En kertakaikkiaan ymmärrä sellaista ajatusmaailmaa, että viidensadan säästö ei riittäisi vaan märistään että iik kun se kumppanikin säästää vähän rahaa. En vaan tajua ihmisiä jotka ajattelee noin.

Minä en taas ymmärrä tätä kommenttia ollenkaan. Miten tämä nyt liittyy kun toinen muuttaa toisen omistusasuntoon?

Asuin ASO-asunnossa kun mies muutti minun luokse asumaan. Omaa ASO-lainaa (pankkilainaa) oli vielä maksamatta. Mies maksoi kuitenkin puolet vastikkeesta. Ei olisi todellakaan tullut mieleen alkaa periä mieheltä erillistä vuokramaksua ASO-lainan maksuun.

Muutettuamme pois siitä kämpästä koko asomaksu tuli omalle tilille. Miksi olisi eri homma omistuskämpässä?

Muut asumiskulut ja menot maksoimme puoliksi

Vierailija kirjoitti:

Minä maksoin kokonaan vastikkeen, joka oli 285 euroa ja puolet muista kuluista. Asumiskustannukset olivat huomattamasti edullisemmat verrattuna aikaisempaan vuokra-asuntooni. 

Meilläkin tehtiin näin, mielestäni reilu diili eikä siitä tullut koskaan riitaa.

On hyvä, että nämä asumiskuviot mietitään etukäteen.

Jos asunnon omistaja sattuisi kuolemaan ja hänellä olisi rintaperillisiä, joutuisivat lapset maksamaan perintöveroa, mutta eivät pääsisi perinnöstä nauttimaan, koska leskellä on oikeus (tietyin ehdoin) jäädä yhteiseen kotiin kuolemaansa saakka.

Vastike, sähkö, vesi, jne puoliksi. Ylimääräiset kulut mm. remontointiin menevät rahat omistajan vastuulla, koska näihin kuluvat rahat lopulta tulevat takaisin kun asunnon myy. Olisin myös valmis ostamaan puolet asunnosta.

Jos nainen alkaisi puhua vuokrasta niin menisi kyllä vaihtoon.