Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttaa luokseni omistamaani asuntoon
18.12.2022 |
Asumiskulut eli sähkö, vesi ja lämmitys puoliksi + jonkinlainen "vuokra", onko teidän mielestänne kohtuullista? Minä omistan asunnon joten minun vastuullani laina, vastike, korjaukset, vakuutus jne. Minä olen hyvätuloisempi, mutta en ala elättäjäksi.
Kommentit (292)
Asuuko AP ja mies kaksistaan
Vai maksaako mies myös lasten aiheuttamia kuluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertaan näkökulmat itselleni, kiitos aloittajalle ketjusta:
- Jos otetaan vuokraa puolet kaikista kuluista, niin omistaja maksattaa lainaansa
- Jos ei oteta vuokraa, niin ilmaiseksi asuja saa kerryttää itselleen varallisuutta loisimalla
- omistaja asuisi joka tapauksessa asunnossa
- omistajalla olisi kuitenkin yksin asuessaan kaikki neliöt itsellään
- hoitovastikketta maksamalla saa kerrytettyä omia säästöjään taas loisimalla, riippuen määrästä.
- markkinahintaisen vuokranpuolikkaan pyytäminen olisi sama kuin lainansa maksattaminen toisella.
- jos ei-omistaja maksaa enemmän muita kuluja, ei siinä ole mitään eroa siihen että raha vaihtaisi omistajaa, paitsi että on epämääräisempää.
Minulla on kolmio, johon periaatteessa mahtuisi mies, jos sellainen olisi. En haluaisi pyytää vuokraa, mutta haluaisin että mies tarjoutuisi maksamaan. Ehkäpä hän voisi hoitaa vastikkeen ja puolet kuluista (vesi ja sähkö, ei ehkä kotivakuutusta) koeajalla, ja parin vuoden päästä jos olisimme edelleen yhdessä, hän voisi ostaa asunnosta puolet ja alkaa lyhentää lainaa. Asunnon vuora olisi luultavasti noin tonnin paikkeilla, joten 360 euron hoitovastiketta maksamalla hän säästäisi vajaa 150 euroa ja minä saisin 360 euroa siitä että joku käyttäisi neliöitäni. Mies jäisi minuun verrattuna tappiolle hyödyissä. Jospa mies kuitenkin maksaisi 250 euroa eli puolet vuokranpuolikkaasta ja minä saisin 250 euroa, minkä voisin käyttää vaikka lainani lyhentämiseen ja mies vastaavan summan säästämiseen. Nyt asumiseen uusilla koroilla minulla menee 1076 plus sähkö ja vesi, joten kyllähän mies taloudellisesti kannattaisi, mutta en tiedä suostuisinko silti jakamaan tilaani. :D
Itse en enää suostuisi asumaan toisen omistamassa asunnossa. Eipä sekään ole reilua, että maksaa "vuokraa", ja toinen samaan aikaan maksaa itselleen asuntoa. Hyi, hyväksikäyttöä.
Ei tuollaisessa tilanteessa ole hyviä ratkaisuja, että toinen vain omistaa asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Kertaan näkökulmat itselleni, kiitos aloittajalle ketjusta:
- Jos otetaan vuokraa puolet kaikista kuluista, niin omistaja maksattaa lainaansa
- Jos ei oteta vuokraa, niin ilmaiseksi asuja saa kerryttää itselleen varallisuutta loisimalla
- omistaja asuisi joka tapauksessa asunnossa
- omistajalla olisi kuitenkin yksin asuessaan kaikki neliöt itsellään
- hoitovastikketta maksamalla saa kerrytettyä omia säästöjään taas loisimalla, riippuen määrästä.
- markkinahintaisen vuokranpuolikkaan pyytäminen olisi sama kuin lainansa maksattaminen toisella.
- jos ei-omistaja maksaa enemmän muita kuluja, ei siinä ole mitään eroa siihen että raha vaihtaisi omistajaa, paitsi että on epämääräisempää.Minulla on kolmio, johon periaatteessa mahtuisi mies, jos sellainen olisi. En haluaisi pyytää vuokraa, mutta haluaisin että mies tarjoutuisi maksamaan. Ehkäpä hän voisi hoitaa vastikkeen ja puolet kuluista (vesi ja sähkö, ei ehkä kotivakuutusta) koeajalla, ja parin vuoden päästä jos olisimme edelleen yhdessä, hän voisi ostaa asunnosta puolet ja alkaa lyhentää lainaa. Asunnon vuora olisi luultavasti noin tonnin paikkeilla, joten 360 euron hoitovastiketta maksamalla hän säästäisi vajaa 150 euroa ja minä saisin 360 euroa siitä että joku käyttäisi neliöitäni. Mies jäisi minuun verrattuna tappiolle hyödyissä. Jospa mies kuitenkin maksaisi 250 euroa eli puolet vuokranpuolikkaasta ja minä saisin 250 euroa, minkä voisin käyttää vaikka lainani lyhentämiseen ja mies vastaavan summan säästämiseen. Nyt asumiseen uusilla koroilla minulla menee 1076 plus sähkö ja vesi, joten kyllähän mies taloudellisesti kannattaisi, mutta en tiedä suostuisinko silti jakamaan tilaani. :D
Hyvin tiivistetty! Muutin mieheni omistamaan yksiöön tapailun vaiheen jälkeen ja tarjouduin maksamaan asumisesta.
Hän ei siitä halunnut ottaa mitään, koska olimme aikaisessa vaiheessa kuitenkin suhteessa. Ilman maksujen ottamista turvasi oman selustan samalla, meille ei syntynyt vuokrasopimukseen rinnastettavaa suhdetta. Jos suhde olisi kaatunut, minusta olis päässyt helpommin eroon.
Kun en maksanut asumisesta ehkä ruokin miestäni siinä samalla kun itseni, joten jotenkin se hyvin toimi, eikä siitä mitään suurempaa numeroa koskaan tehty kuka maksaa ja mitä.
Vuosien jälkeen ostettiin talo kun huomattiin, että tullaan hyvin toimeen ja on kiva olla yhdessä. Se jaettiin prosentuaalisesti varallisuuden ja maksukyvyn mukaan niin, että kumpikin pärjää oman osuutensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Ahaa, eli tähän liittyi tämä ideologinen näkemys, että vain yhteisten rahojen parit ovat "oikeaa rakkautta" ja erillisiä rahoja pitävät jotenkin huonompia. Olkoonkin, että erillisiä rahoja pitävät voivat ihan yhtä lailla avioitua, hankkia lapsia ja viettää loppuelämänsä yhdessä ja kyllä, myös yhteisten rahojen parit voivat erota.
Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?
Itse en kyllä taida tuntea yhtään paria, jotka olisivat heti yhteen muuttaessa yhdistäneet taloudet. Jotkut yhdistivät naimisiin mennessä, jotkut vasta lapsia hankkiessa ja jotkut eivät ole yhdistäneet koskaan vaikka hyvin näyttääkin menevän jo 10+ vuotta. Sikäli tuntuu hassulta perustella ensimmäistä kertaa yhteen muuttavan parin asumiskulujen jakoa sillä että kaiken pitäisi olla yhteistä.
Kyllä meillä on miehen kanssa alusta asti ollut yhteinen talous kun yhteen muutettiin. Kummallakin on 20 vuotta ollut omat tilit, ja vaikka mies omistaa talon, ja laina on hänen nimissään, ei meillä erotella kuka maksaa mitä. Kun on lapsiakin, kaikki rahat menee mitä tulee eikä piisaakaan, toivotaan vaan että selvitään niin että talo jäisi lapsille perinnöksi.
Kun alettiin seurustella, mies sanoi että hän antaa vaikka paidan päältään yhteiseen hyvään, ja näin on aina tehty. Kumpikaan ei ole hyötynyt toisesta, koska jos emme olisi perhettä perustaneet, kumpikaan ei olisi omakotitaloa ostanut, luultavasti minä olisin jossain vaiheessa ostanut asunnon jos olisin saanut tarpeeksi töitä, mies olisi ollut koko ajan töissä kuten oli jo ennenkuin tapasimme ja on samassa paikassa edelleen, ja ehkä hän olisi pysynyt vuokralla, ehkä ostanut asunnon jos olisi rahaa säästöön kertynyt. Me emme ole rahan takia yhdessä, vaan rakkauden.
Samalla tavalla toimivat kaikki sukulaiseni ja ystäväni kuin mekin. Hyvin harva on eronnut. Erotilanteessa on asiat sovittu.
"Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?" En ymmärrä mitä tällä tarkoitat. Ei tarvitse olla mitään pottia, vaan yhteinen talous, vaikka rahat fyysisesti olisi omilla tileillä kuten meilläkin on. Mikä maksimihyöty? Kaikki hyöty ja menetys on yhteisiä. Jos jostain jää säästöön toisen tilille, se käytetään yhteisiin juttuihin, jotka yhdessä päätetään. Miten ne asumiskulut olisi epäreilusti jaettu? Yhteinen koti, yhteinen talous, kotiin panostaa kumpikin siinä kuin parisuhteeseenkin.
Tämä on se pahin virhe mihin naiset yllättävän usein sortuvat. Nainen käyttää kaikki rahansa miehen lasten ja miehen ruokkimiseen ja vaatettamiseen, samalla kun mies ostaa itselleen talon, eikä nainen omista mitään. Ja kaikki on muka yhteistä. Ei ole, jos talon omistaja on mies. Oikeasti sen talon omistajiksi voi laittaa molemmat, vaikka vain toinen olisi maksanut lainan. Ja tottakai olisi pitänyt laittaa, jos kerran toinen on käyttänyt palkkansa perheen elättämiseen.
Älkää hyvät naiset menkö tähän halpaan enää!
Ja luonnollisesti unohdit mainita että mies on maksanut puolet perheen ruokkimisesta ja vaatettamisesta, mutta koska mies on nähnyt enemmän vaivaa työelämässä, rahaa on jäänyt sen lisäksi asunnon ostamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällaista ei ole koskaan tapahtunut, että mies loisisi naisen asunnossa. normaalisti nainen lokkeilee miehen asunnossa. jos tällainen tilanne kuitenkin teoriassa tapahtuisi, kai tiedät, että 5v päästä erotessa lokki saa puolet asunnosta. jos on lapsia, niin ei tarvita edes sitä 5v odotusta, vaan lokki saa heti puolet toisen omaisuudesta
Tuleeko se "loisiva" osapuoli avioliiton myötä omistajaksi siihen asuntoon? Eli niin että esim. eron sattuessa asunto katsotaan yhteiseksi? Tai puolison kuollessa; periikö "loisija" asunnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en pyydä naisystävääni maksamaan mitään muuta kuin ruoasta osan ja jos haluaa joskus jotain muita menoja maksaa, ok. Miksi olet miehesi kanssa yhdessä, jos asenteesi on tuollainen?
En tiedä miten muut ovat kokeneet, mutta oman kokemukseni mukaan kaksi myös sotkee enemmän kuin yksi eli kotitöitäkin on sitten enemmän kuin yhden taloudessa. Siinäkin mielessä olisi reilumpaa, että hankittaisiin yhteinen asunto. On ikävä korjata toisen jälkiä omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole reilu meininki vaatia kumppanilta vuokraa.
Kulut ja laskut puoliksi, olisit kiitollinen ettei tarvitse maksaa kaikkea yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vielä vuokraa siitä että saa pyöriä toisen nurkissa, aina altavastaajana kun eihän se hänen oma kotinsa ole? Ei tule kovin tervetullut olo.
Ajattelen just päinvastoin. Jos kulujen (siis puoliksi) lisäksi mies maksaisi pientäkin vuokraa, se ei tuntuisi toisen nurkissa pyörimiseltä, vaan juuri siltä, että se on hänenkin kotinsa!
Miks pitäis asua yhdessä?