Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttaa luokseni omistamaani asuntoon
18.12.2022 |
Asumiskulut eli sähkö, vesi ja lämmitys puoliksi + jonkinlainen "vuokra", onko teidän mielestänne kohtuullista? Minä omistan asunnon joten minun vastuullani laina, vastike, korjaukset, vakuutus jne. Minä olen hyvätuloisempi, mutta en ala elättäjäksi.
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Osalle kommentoijista haluan sanoa, että älkää koskaan menkö asumaan yhteen kumppaninne kanssa. Ei teistä siihen ole!
Jep kerran eronneena en samaa virhettä enää tee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta reiluin tapa on laskea, paljonko yhteenlasketuissa asumiskustannuksissa säästetään ja jakaa tämä summa puoliksi. Ainakin täällä päin omistusasunnossa ja vuokralla asuminen on suunnilleen saman hintaista, enkä minä ymmärrä miksi kumppania pitäisi rangaista siitä että on mennyt ostamaan asunnon. Jos itselläkin on asunto niin sen voi laittaa vuokralle ja saada siitä tuottoja. Jos ei ole, vaan on itse valinnut asua vuokralla (eli oman näkemykseni mukaan heittää tonnin kuussa roskiin), niin mihin tämä valinta sitten parisuhteessa häviää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän asian vierestä. Tarjosin miehelleni vuokraa koska muutin asumaan hänen asuntoonsa. Se ei hänelle käynyt, kun ei hänen asumiskulunsa siitä kuulemma kasvaneet yhtään, mieluumminkin vähenivät, koska maksoin puolet kuluista. Nyt jo seitsemän vuotta takana.
Kyllä ne kulut myös nousee, kuten vesi ja sähkö. No hänelle sopi hyvin, mutta mulle ei ainakaan sopisi, mutta hyvä sulle.
Mites sen luetun ymmärtämisen kanssa? Vihje: kolmas virke, viimeinen lause.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan tahtoisi muuttaa henkilön kanssa yhteen, joka vaatii vuokraa mutta ei suostu kirjoittamaan vuokrasopimusta?
Kuka ääliö haluaa kirjoittaa vuokrasopimuksen? Maksaa vaan vähän enemmän kuluja ja homma sillä selvä, ja kumpikin osapuoli hyötyy tästä. Kuka haluaa maksaa verottajalle vuokrasopimuksen myötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän asian vierestä. Tarjosin miehelleni vuokraa koska muutin asumaan hänen asuntoonsa. Se ei hänelle käynyt, kun ei hänen asumiskulunsa siitä kuulemma kasvaneet yhtään, mieluumminkin vähenivät, koska maksoin puolet kuluista. Nyt jo seitsemän vuotta takana.
Kyllä ne kulut myös nousee, kuten vesi ja sähkö. No hänelle sopi hyvin, mutta mulle ei ainakaan sopisi, mutta hyvä sulle.
Mites sen luetun ymmärtämisen kanssa? Vihje: kolmas virke, viimeinen lause.
No eipä tainnut paljon vähentyä, kun kuitenkin osittain nousivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan tahtoisi muuttaa henkilön kanssa yhteen, joka vaatii vuokraa mutta ei suostu kirjoittamaan vuokrasopimusta?
Kuka ääliö haluaa kirjoittaa vuokrasopimuksen? Maksaa vaan vähän enemmän kuluja ja homma sillä selvä, ja kumpikin osapuoli hyötyy tästä. Kuka haluaa maksaa verottajalle vuokrasopimuksen myötä?
Kuka ääliö muuttaa asumaan toisen luokse sillä uhalla, että saattaa lentää milloin tahansa pellolle, koska ei ole minkäänlaista sopimusta JA maksaa ylimääräistä vuokraa siitä?
Jos minä muutan jonkun luokse vuokraa maksamaan, niin kyllä tahdon siitä vuokrasopimuksen. Ihan samalla tavalla teen vuokrasopimuksen jos meen jonkun toisenkin asuntoon asumaan.
Ja se joka vaatii vuokraa maksaa ne verot.
Miksi mies maksaisi sinun lainaasi? Tietenkään ei. Joten olehan kohtuullinen.
Mutta toisaalta: miksi ihmeessä otat miehen kotiisi? Jos teille tulee bänksit, et pääse miehestä eroon millään etkä onnistu edes myymään asuntoa, sillä tarvitset siihen miehen luvan, vaikkei tuo omistakaan asuntoa.
Hankkikaa yhteinen vuokra-asunto ja anna oma asuntosi vuokralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, jos mies saa asua ilmaiseksi naisen asunnossa, miehellä jää asumiskulun verran säästöön. Onko se reilua, että toinen maksaa ja toinen vaan kerää säästöjään tai pahimmillaan tuhlaa esim. kalliisiin harrastuksiinsa? Eihän se ole.
Helpoin olisi muuttaa yhteiseen asuntoon, jolloin molemmilla asumiskulu oletettavasti putoaa (tai asumisen taso nousee, jos muutatte kalliimpaan). Jos haluatte asua sun asunnossa, tai mies ei esim. saisi lainaa, niin kyllä hänenkin pitää osallistua yhteisiin kuluihin, eli maksaa sulle, jos sä käytännössä maksat sitten kaikki asumiskulut.
Eri asia sitten, kun suhde on vakiintunut. Sitten ei ehkä haittaakaan maksella toisenkin kuluja. Jos suhde on vasta alussa (olette vasta ensi kertaa muuttamassa yhteen), niin kulut pitäisi jakaa puoliksi, koska suhde voi päättyä vaikka vuoden päästä ja olisi ihan turhaa elättää toista siihen asti.
Ei sekään ole reilua, että toinen maksaa vuokran kautta toisen lainaa, eli kerryttää toisen pääomaa.
Lainan maksu on lainan ottajalle säästämistä sekin.Jos minä joutuisin maksamaan vuokraa toisen asunnosta, vaatisin maksamaani summaa vastaavas osaa asunnon omistuksesta.
Mielestäni operatiiviset kulut puoliksi (vastike, sähkö, ruuat jne.), ja lainan ottaja maksakoon oman lainansa, jos omistus pysyy vain hänellä.
Suhtaudutko samalla tavalla keneen tahansa vuokranantajaan? Kun se toisen omistamassa kämpässä asuminen on vuokralaisuutta ja koko homman tarkoituskin on kartuttaa omistajan omaisuutta.
Ei se että mennään parisuhteeseen tarkoita yhteisiä rahoja eikä sitä, että toinen saa olla vapaamatkustaja ja elää puoli-ilmaiseksi vain siksi ettei se jolla on pääomaa vain vahingossakaan hyötyisi.
Mulle ja kumppanille oli aika vaivaton keskustelu tämä järjestely kun suunniteltiin hänen muuttoa mun asuntooni. Molemmat oli sitä mieltä että kulut jaetaan niin että molemmat saavat jollain laskukaavalla samanlaisen hyödyn. Eli käytännössä juoksevien kulujen jälkeen mulle hiukan vuokraa ja hän hyötyisi siten että maksaisi paljon vähemmän vuokraa kuin tähän asti asunnostaan (ja paljon vähemmän jos asuisi kenenkään muun omistamassa asunnossa vuokralla) .
Lähtökohtaisesti pidän vuokranantajaa vuokralaisestaan hyötyjänä. Ja olen itsekin vuokranantaja. Enkä suhtaudu puolisoon tuoton lähteenä itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluin tapa on laskea, paljonko yhteenlasketuissa asumiskustannuksissa säästetään ja jakaa tämä summa puoliksi. Ainakin täällä päin omistusasunnossa ja vuokralla asuminen on suunnilleen saman hintaista, enkä minä ymmärrä miksi kumppania pitäisi rangaista siitä että on mennyt ostamaan asunnon. Jos itselläkin on asunto niin sen voi laittaa vuokralle ja saada siitä tuottoja. Jos ei ole, vaan on itse valinnut asua vuokralla (eli oman näkemykseni mukaan heittää tonnin kuussa roskiin), niin mihin tämä valinta sitten parisuhteessa häviää?
Totta kai voi tehdä noinkin. Tämänkin ketjun perusteella voi selvästi sanoa, että on ihmisiä, jotka näkee parisuhteen tavoitteena taloudellisen tasa-arvon ja on ihmisiä, joiden mielestä keskinäisen parisuhteessa tulee olla kaksi elintasokerrosta ja varakkuussuhteen tulee vakioitua yhteenmuuttoa edeltävälle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan tahtoisi muuttaa henkilön kanssa yhteen, joka vaatii vuokraa mutta ei suostu kirjoittamaan vuokrasopimusta?
Kuka ääliö haluaa kirjoittaa vuokrasopimuksen? Maksaa vaan vähän enemmän kuluja ja homma sillä selvä, ja kumpikin osapuoli hyötyy tästä. Kuka haluaa maksaa verottajalle vuokrasopimuksen myötä?
Kuka ääliö muuttaa asumaan toisen luokse sillä uhalla, että saattaa lentää milloin tahansa pellolle, koska ei ole minkäänlaista sopimusta JA maksaa ylimääräistä vuokraa siitä?
Jos minä muutan jonkun luokse vuokraa maksamaan, niin kyllä tahdon siitä vuokrasopimuksen. Ihan samalla tavalla teen vuokrasopimuksen jos meen jonkun toisenkin asuntoon asumaan.
Ja se joka vaatii vuokraa maksaa ne verot.
Jos on osoite asunnossa, niin ei siitä niin vain heitetä pellolle vaan yhtäläiset oikeudet ovat kuin vuokrasopimuksessa. Mitä järkeä on maksaa veroja, jos ei ole tarvis?
Miksi painat naisia alas ottamalla jonkun miehen asuntoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies maksaisi sinun lainaasi? Tietenkään ei. Joten olehan kohtuullinen.
Mutta toisaalta: miksi ihmeessä otat miehen kotiisi? Jos teille tulee bänksit, et pääse miehestä eroon millään etkä onnistu edes myymään asuntoa, sillä tarvitset siihen miehen luvan, vaikkei tuo omistakaan asuntoa.
Hankkikaa yhteinen vuokra-asunto ja anna oma asuntosi vuokralle.
Joo homatkaa yhteinen vuokra-asunto ja maksaa siitä ihan hemmetisti. Ihan hemmetin järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää maksaa vuokraa?
Laskut ja ruoka puoliksi.
Koska ap:lla on massiivinen määrä pääomaa jumissa asunnossa, mikä voisi olla ihan muualla tuottamassa.
Ap siis menettää miehensä puolesta ko. pääoman tuoton ja lainaan maksamansa korot.
Erittäin kohtuullista että vapaamatkustaja maksaa ainakin puolikkaan verran vastaavan vuokrakämpän vuokrasta.
Jos yhtään on epäilys että mies on laatua joka ei edellä mainittua ymmärrä niin ehdottomasti mielummin oman asunnon vuokraus ja uutatte yhdessä yhteiseen vuokrakämppään missä vuokra 50/50.
Höpö höpö. Samat kulut siitä asunnosta on, asuuko siinä yksi tai kaksi.
En suostunut maksamaan miehelle vuokraa, pidin oman asunnon. Näin on menty jo kolme vuotta. Erillään asuminen on itseasiassa aika hyvä ratkaisu.No ihan samalla logiikallahan sitä voi änkeä ilmaiseksi toisen vuokrakämppäänkin asumaan. Kun samat kuluthan siinä kuitenkin niin on.
Minä näen sen niin, että sama argumentti pätee molempiin osapuoliin. Joka tapauksessa asumisesta maksetaan summa x jos ei asuta yhdessä. Reilu diili on sellainen, jossa tämä summa x putoaa molemmilla suunnilleen saman verran tai samassa suhteessa.
Vuokrakämpässä ei kerrytetä toisen omaisuutta. Laina on omaisuuden kerryttämistä. Ihan eri asiat.
Niin. Että on ihan ok kerryttää vuokranantajan omaisuutta, mutta oma rakas ei saisi saada penniäkään säästöön siitä, mitä sisään muuttava säästää kuukausittain verrattuna aiempaan vuokraansa? Sisään muuttaja senkun lihottaa omaa osakesalkkuaan...
Ei se sellainen ihminen rakas ole, kun sinä vain ajattelet sitä miten paljon rahaa voit tuosta henkilöstä saada.
Kai kun "vuokrasit" asunnostasi osan puolisollesi teit ihan virallisen vuokrasopimuksen ja verottajalle tiedot? Eikun ainiin... Eihän noin voi tehdä, kun sitten sä et hyötyisi niin paljon ja vuokralaisilla on ihan vuokralaisten oikeudetkin.
Eikä sellainen ihminen ole rakas, jolle ei halua hyvää. Myös taloudellisesti. Koskee myös niitä, joista on vastenmielinen ajatus että puolisolle(kin) kertyy omaisuutta.
No sinähän se nimenomaan olet sitä mieltä että voi kauheaa jos mies säästää tilanteessa pienempituloisena vähän enemmän. Kamalaa jos hyötyisi minua enemmän tilanteessa, vaikka on itse parempituloinen.
Miksi et teetätä vuokrasopimusta yhteenmuutossa? Eikö tuossa nimenomaan ole se ideana, että sinä haluat maksimoida hyötysi välittämättä puolisostasi.
Jos minä haluaisin maksimoida hyödyn, minähän vaatisin kumppania maksamaan yksin kaikki kulut. Sehän vastaa tilannetta, jossa toinen vaatii asua ilmaiseksi. Halutaan hyöty kokonaan itselle eikä senttiäkään toiselle. Kuitenkin yleensä se kohtuuttomimmaksikin mielletty omistavan osapuolen vaatimus on puolikas markkinavuokra, joka sekin tarkoittaa yleensä satojen eurojen säästöä kumppanillekin. Suurin osa on kuitenkin ehdottanut alennettua vuokraa tai esimerkiksi kokonaista vastiketta, ja näissä vaihtoehdoissa asuntoon muuttava osapuoli kyllä säästää yleensä selvästi enemmän kuin se omistaja. Silti osan mielestä nämä ovat kohtuuttomia vaatimuksia. He säästävät itse enemmän, mutta edes se ei riitä, koska hui kauhistus myös se kumppani säästää vähän.
Ja mistä sinä nuo tuloerot tähän keksit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi hyvä huomioida kummankin aikaisempi asumismuoto ja aiemmat asumiskulut, tulotaso ja osallistuminen muihin menoihin.
Av-mammojen mukaan menot pitää jakaa tulojen mukaan. Jos toisen tulot on pienemmät on kuulemma epäreilua jakaa tasan.
Riippuu tosi paljon suhteen tilasta. Ihan eri asia, jos on oltu 15v yhdessä, ollaan naimisissa ja on yhteiset lapset (ja naisen urakehitys hidastunut yhteisistä lapsista pidettyjen perhevapaiden vuoksi). Silloin on reilua jakaa tulojen mukaan.
Ap vasta seurustelee ja on ensi kertaa kokeilemassa yhdessäasumista miehen kanssa. Silloin en vielä laittaisi ns. rahoja yhteen, vaan toinen tosiaan maksaisi vuokraa, jos asuisi toisen asunnossa.
Onpa kiva sitten katsella miestä puoli vuotta samassa kämpässä asumassa, jos ero tulee, kun otetaan vuokralaisen irtisanomisaika huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä on minun, on minun. Mikä on sinun, on meidän" - naiset
Todistettu tässäkin ketjussa.
Paitsi lainat. Miehen lainat on miehen ja naisen lainat on yhteisiä.
Miksi ajattelet noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi hyvä huomioida kummankin aikaisempi asumismuoto ja aiemmat asumiskulut, tulotaso ja osallistuminen muihin menoihin.
Av-mammojen mukaan menot pitää jakaa tulojen mukaan. Jos toisen tulot on pienemmät on kuulemma epäreilua jakaa tasan.
Riippuu tosi paljon suhteen tilasta. Ihan eri asia, jos on oltu 15v yhdessä, ollaan naimisissa ja on yhteiset lapset (ja naisen urakehitys hidastunut yhteisistä lapsista pidettyjen perhevapaiden vuoksi). Silloin on reilua jakaa tulojen mukaan.
Ap vasta seurustelee ja on ensi kertaa kokeilemassa yhdessäasumista miehen kanssa. Silloin en vielä laittaisi ns. rahoja yhteen, vaan toinen tosiaan maksaisi vuokraa, jos asuisi toisen asunnossa.
Onpa kiva sitten katsella miestä puoli vuotta samassa kämpässä asumassa, jos ero tulee, kun otetaan vuokralaisen irtisanomisaika huomioon.
No ei kai tuollaisen kanssa edes muuta yhteen, jos tuollaista miettii. Me asuttiin eksän puoli vuotta yhdessä ennen kuin saatiin asuntohommat järjestettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan tahtoisi muuttaa henkilön kanssa yhteen, joka vaatii vuokraa mutta ei suostu kirjoittamaan vuokrasopimusta?
Kuka ääliö haluaa kirjoittaa vuokrasopimuksen? Maksaa vaan vähän enemmän kuluja ja homma sillä selvä, ja kumpikin osapuoli hyötyy tästä. Kuka haluaa maksaa verottajalle vuokrasopimuksen myötä?
Kuka ääliö muuttaa asumaan toisen luokse sillä uhalla, että saattaa lentää milloin tahansa pellolle, koska ei ole minkäänlaista sopimusta JA maksaa ylimääräistä vuokraa siitä?
Jos minä muutan jonkun luokse vuokraa maksamaan, niin kyllä tahdon siitä vuokrasopimuksen. Ihan samalla tavalla teen vuokrasopimuksen jos meen jonkun toisenkin asuntoon asumaan.
Ja se joka vaatii vuokraa maksaa ne verot.
Miten niin saattaa lentää milloin tahansa pellolle? Jos pariskunta on avoliitossa, sillä toisella osapuolella on käytännössä suunnilleen samanlainen asumisoikeus kuin vuokralaisella. Jos tulee ero, asunnon omistajan pitää antaa hänelle kohtuullinen aika etsiä uusi asunto. Ellei hän sitä tee, asunnon omistajan tulee hakea käräjäoikeudelta häätö yhteiselämän päättymisen perusteella. Se kestää muutaman kuukauden. Päätöksestä kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin ulosottovirkailijat konkreettisesti kolkuttavat ovella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluin tapa on laskea, paljonko yhteenlasketuissa asumiskustannuksissa säästetään ja jakaa tämä summa puoliksi. Ainakin täällä päin omistusasunnossa ja vuokralla asuminen on suunnilleen saman hintaista, enkä minä ymmärrä miksi kumppania pitäisi rangaista siitä että on mennyt ostamaan asunnon. Jos itselläkin on asunto niin sen voi laittaa vuokralle ja saada siitä tuottoja. Jos ei ole, vaan on itse valinnut asua vuokralla (eli oman näkemykseni mukaan heittää tonnin kuussa roskiin), niin mihin tämä valinta sitten parisuhteessa häviää?
Totta kai voi tehdä noinkin. Tämänkin ketjun perusteella voi selvästi sanoa, että on ihmisiä, jotka näkee parisuhteen tavoitteena taloudellisen tasa-arvon ja on ihmisiä, joiden mielestä keskinäisen parisuhteessa tulee olla kaksi elintasokerrosta ja varakkuussuhteen tulee vakioitua yhteenmuuttoa edeltävälle tasolle.
Tämähän kuvaa sitä mikä tuossa puoli-ilmaisen asumisen vaatimisessa on pohjimmiltaan takana. Halutaan hyötyä varakkaammasta kumppanista, koska sitähän se rakkaus on, että minä otan ja kumppani antaa. Minä en näe sitä jotenkin noin.
Mutta sinä teet nyt muiden kirjoittajien parisuhteiden tuloeroista perusteettomia oletuksia. Oletko ajatellut, että suuri osa ihmisistä on parisuhteessa suunnilleen saman tulo- ja varallisuustason ihmisen kanssa? Ei tule eteen tällaiset "jos et lapioi mulle rahaa et rakasta" -tyyppiset uhriutumiset. Onneksi. Mutta se myös muuttaa tämän keskustelun merkitystä. Ei esimerkiksi meillä ollut koskaan kyse siitä, saako kumppani hikisestä pienestä palkastaan satasen säästöön vai ei, vaan siitä asuuko se neljän tonnin palkalla ilmaiseksi ja rellestää rahansa menemään kun suurin osa minun palkastani menee asumiskuluihin. Onneksi meillä oli sama käsitys reilusta eikä tullut koskaan asiasta mitään riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää maksaa vuokraa?
Laskut ja ruoka puoliksi.
Koska ap:lla on massiivinen määrä pääomaa jumissa asunnossa, mikä voisi olla ihan muualla tuottamassa.
Ap siis menettää miehensä puolesta ko. pääoman tuoton ja lainaan maksamansa korot.
Erittäin kohtuullista että vapaamatkustaja maksaa ainakin puolikkaan verran vastaavan vuokrakämpän vuokrasta.
Jos yhtään on epäilys että mies on laatua joka ei edellä mainittua ymmärrä niin ehdottomasti mielummin oman asunnon vuokraus ja uutatte yhdessä yhteiseen vuokrakämppään missä vuokra 50/50.
Höpö höpö. Samat kulut siitä asunnosta on, asuuko siinä yksi tai kaksi.
En suostunut maksamaan miehelle vuokraa, pidin oman asunnon. Näin on menty jo kolme vuotta. Erillään asuminen on itseasiassa aika hyvä ratkaisu.No ihan samalla logiikallahan sitä voi änkeä ilmaiseksi toisen vuokrakämppäänkin asumaan. Kun samat kuluthan siinä kuitenkin niin on.
Minä näen sen niin, että sama argumentti pätee molempiin osapuoliin. Joka tapauksessa asumisesta maksetaan summa x jos ei asuta yhdessä. Reilu diili on sellainen, jossa tämä summa x putoaa molemmilla suunnilleen saman verran tai samassa suhteessa.
Vuokrakämpässä ei kerrytetä toisen omaisuutta. Laina on omaisuuden kerryttämistä. Ihan eri asiat.
Niin. Että on ihan ok kerryttää vuokranantajan omaisuutta, mutta oma rakas ei saisi saada penniäkään säästöön siitä, mitä sisään muuttava säästää kuukausittain verrattuna aiempaan vuokraansa? Sisään muuttaja senkun lihottaa omaa osakesalkkuaan...
Ei se sellainen ihminen rakas ole, kun sinä vain ajattelet sitä miten paljon rahaa voit tuosta henkilöstä saada.
Kai kun "vuokrasit" asunnostasi osan puolisollesi teit ihan virallisen vuokrasopimuksen ja verottajalle tiedot? Eikun ainiin... Eihän noin voi tehdä, kun sitten sä et hyötyisi niin paljon ja vuokralaisilla on ihan vuokralaisten oikeudetkin.
Eikä sellainen ihminen ole rakas, jolle ei halua hyvää. Myös taloudellisesti. Koskee myös niitä, joista on vastenmielinen ajatus että puolisolle(kin) kertyy omaisuutta.
No sinähän se nimenomaan olet sitä mieltä että voi kauheaa jos mies säästää tilanteessa pienempituloisena vähän enemmän. Kamalaa jos hyötyisi minua enemmän tilanteessa, vaikka on itse parempituloinen.
Miksi et teetätä vuokrasopimusta yhteenmuutossa? Eikö tuossa nimenomaan ole se ideana, että sinä haluat maksimoida hyötysi välittämättä puolisostasi.
Jos minä haluaisin maksimoida hyödyn, minähän vaatisin kumppania maksamaan yksin kaikki kulut. Sehän vastaa tilannetta, jossa toinen vaatii asua ilmaiseksi. Halutaan hyöty kokonaan itselle eikä senttiäkään toiselle. Kuitenkin yleensä se kohtuuttomimmaksikin mielletty omistavan osapuolen vaatimus on puolikas markkinavuokra, joka sekin tarkoittaa yleensä satojen eurojen säästöä kumppanillekin. Suurin osa on kuitenkin ehdottanut alennettua vuokraa tai esimerkiksi kokonaista vastiketta, ja näissä vaihtoehdoissa asuntoon muuttava osapuoli kyllä säästää yleensä selvästi enemmän kuin se omistaja. Silti osan mielestä nämä ovat kohtuuttomia vaatimuksia. He säästävät itse enemmän, mutta edes se ei riitä, koska hui kauhistus myös se kumppani säästää vähän.
Ja mistä sinä nuo tuloerot tähän keksit?
AP:n tapauksessa premissi on, että hän on parempituloinen ja se, jolla on paremmat säästöt. Nyt hän haluaa edelleen vahvistaa omaa valta-asemaansa, laittamalla puoliso kerryttämään omaa (AP:n) pääomaa. Puolison näkökulmasta se on kuin kimppakämppään muuttaminen, paitsi joutuu kustantamaan myös AP:n päähänpistoja.
Miksi kukaan tahtoisi muuttaa henkilön kanssa yhteen, joka vaatii vuokraa mutta ei suostu kirjoittamaan vuokrasopimusta?