Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttaa luokseni omistamaani asuntoon
18.12.2022 |
Asumiskulut eli sähkö, vesi ja lämmitys puoliksi + jonkinlainen "vuokra", onko teidän mielestänne kohtuullista? Minä omistan asunnon joten minun vastuullani laina, vastike, korjaukset, vakuutus jne. Minä olen hyvätuloisempi, mutta en ala elättäjäksi.
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Miten niin tavataan? Et ole avioehdosta kuullut?
Olen kuullut. En tunne ketään joka sellaisen olisi nähnyt tarpeelliseksi tehdä, lapset perii kuitenkin molemmat loppujen lopuksi.
Ja ymmärtääkseni, vaikka olisi avioehto, on toisella oikeus saada jotain, tyhjin käsin ei tarvitse avioliitosta lähteä.
Miksi kukaan nyt tyhjin käsin lähtisi? Kai nyt useimmilla aikuisilla ihmisillä on omiakin tuloja ja omaisuutta? Kuulostaa aika erikoiselta tuo sinun todellisuutesi, jossa toinen on täysin varaton, talous lyödään heti yhteiseksi eikä kukaan tee silti avioehtoa. Jokin uskonnollinen yhteisö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Ahaa, eli tähän liittyi tämä ideologinen näkemys, että vain yhteisten rahojen parit ovat "oikeaa rakkautta" ja erillisiä rahoja pitävät jotenkin huonompia. Olkoonkin, että erillisiä rahoja pitävät voivat ihan yhtä lailla avioitua, hankkia lapsia ja viettää loppuelämänsä yhdessä ja kyllä, myös yhteisten rahojen parit voivat erota.
Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?
Itse en kyllä taida tuntea yhtään paria, jotka olisivat heti yhteen muuttaessa yhdistäneet taloudet. Jotkut yhdistivät naimisiin mennessä, jotkut vasta lapsia hankkiessa ja jotkut eivät ole yhdistäneet koskaan vaikka hyvin näyttääkin menevän jo 10+ vuotta. Sikäli tuntuu hassulta perustella ensimmäistä kertaa yhteen muuttavan parin asumiskulujen jakoa sillä että kaiken pitäisi olla yhteistä.
Kyllä meillä on miehen kanssa alusta asti ollut yhteinen talous kun yhteen muutettiin. Kummallakin on 20 vuotta ollut omat tilit, ja vaikka mies omistaa talon, ja laina on hänen nimissään, ei meillä erotella kuka maksaa mitä. Kun on lapsiakin, kaikki rahat menee mitä tulee eikä piisaakaan, toivotaan vaan että selvitään niin että talo jäisi lapsille perinnöksi.
Kun alettiin seurustella, mies sanoi että hän antaa vaikka paidan päältään yhteiseen hyvään, ja näin on aina tehty. Kumpikaan ei ole hyötynyt toisesta, koska jos emme olisi perhettä perustaneet, kumpikaan ei olisi omakotitaloa ostanut, luultavasti minä olisin jossain vaiheessa ostanut asunnon jos olisin saanut tarpeeksi töitä, mies olisi ollut koko ajan töissä kuten oli jo ennenkuin tapasimme ja on samassa paikassa edelleen, ja ehkä hän olisi pysynyt vuokralla, ehkä ostanut asunnon jos olisi rahaa säästöön kertynyt. Me emme ole rahan takia yhdessä, vaan rakkauden.
Samalla tavalla toimivat kaikki sukulaiseni ja ystäväni kuin mekin. Hyvin harva on eronnut. Erotilanteessa on asiat sovittu.
"Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?" En ymmärrä mitä tällä tarkoitat. Ei tarvitse olla mitään pottia, vaan yhteinen talous, vaikka rahat fyysisesti olisi omilla tileillä kuten meilläkin on. Mikä maksimihyöty? Kaikki hyöty ja menetys on yhteisiä. Jos jostain jää säästöön toisen tilille, se käytetään yhteisiin juttuihin, jotka yhdessä päätetään. Miten ne asumiskulut olisi epäreilusti jaettu? Yhteinen koti, yhteinen talous, kotiin panostaa kumpikin siinä kuin parisuhteeseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Miten niin tavataan? Et ole avioehdosta kuullut?
Olen kuullut. En tunne ketään joka sellaisen olisi nähnyt tarpeelliseksi tehdä, lapset perii kuitenkin molemmat loppujen lopuksi.
Ja ymmärtääkseni, vaikka olisi avioehto, on toisella oikeus saada jotain, tyhjin käsin ei tarvitse avioliitosta lähteä.
Miksi kukaan nyt tyhjin käsin lähtisi? Kai nyt useimmilla aikuisilla ihmisillä on omiakin tuloja ja omaisuutta? Kuulostaa aika erikoiselta tuo sinun todellisuutesi, jossa toinen on täysin varaton, talous lyödään heti yhteiseksi eikä kukaan tee silti avioehtoa. Jokin uskonnollinen yhteisö?
En minä ole puhunut mitään että ei olisi tuloja, mutta ei se mene niin, että jos on avioehto, niin toinen ei saa erossa yhteisestä omaisuudesta mitään, vaan voi saada silti tasinkoa myös toisen nimissä olevasta omaisuudesta. Kaikki on yleensä suurimman osan aikaa parisuhdetta töissä, pois lukien opiskelut, äitiyslomat ja työttömyyskaudet, niitä tulee lähes kaikille vuosikymmenten saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Miten niin tavataan? Et ole avioehdosta kuullut?
Olen kuullut. En tunne ketään joka sellaisen olisi nähnyt tarpeelliseksi tehdä, lapset perii kuitenkin molemmat loppujen lopuksi.
Ja ymmärtääkseni, vaikka olisi avioehto, on toisella oikeus saada jotain, tyhjin käsin ei tarvitse avioliitosta lähteä.
Miksi kukaan nyt tyhjin käsin lähtisi? Kai nyt useimmilla aikuisilla ihmisillä on omiakin tuloja ja omaisuutta? Kuulostaa aika erikoiselta tuo sinun todellisuutesi, jossa toinen on täysin varaton, talous lyödään heti yhteiseksi eikä kukaan tee silti avioehtoa. Jokin uskonnollinen yhteisö?
En minä ole puhunut mitään että ei olisi tuloja, mutta ei se mene niin, että jos on avioehto, niin toinen ei saa erossa yhteisestä omaisuudesta mitään, vaan voi saada silti tasinkoa myös toisen nimissä olevasta omaisuudesta. Kaikki on yleensä suurimman osan aikaa parisuhdetta töissä, pois lukien opiskelut, äitiyslomat ja työttömyyskaudet, niitä tulee lähes kaikille vuosikymmenten saatossa.
Ei kai sitä yhteistä omaisuutta avio-ehto koskekaan, vaan henkilökohtaista omaisuutta. Siitä voi saada tasinkoa, jos voi perustellusti osoittaa että siihen on aihetta. Esim toinen on ollut vuosia kotiäitinä ja omaisuus lähes kokonaan miehen nimissä, jolloin katsotaan että se kotiäiti on mahdollistanut puolison tienaamisen. En usko että tämä on Ap:n kannalta todennäköinen skenaario, koska vuosikymmenten koti-isyys on Suomessa aika harvinaista. Pelkkä varallisuusero ei itsessään riitä perusteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Ahaa, eli tähän liittyi tämä ideologinen näkemys, että vain yhteisten rahojen parit ovat "oikeaa rakkautta" ja erillisiä rahoja pitävät jotenkin huonompia. Olkoonkin, että erillisiä rahoja pitävät voivat ihan yhtä lailla avioitua, hankkia lapsia ja viettää loppuelämänsä yhdessä ja kyllä, myös yhteisten rahojen parit voivat erota.
Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?
Itse en kyllä taida tuntea yhtään paria, jotka olisivat heti yhteen muuttaessa yhdistäneet taloudet. Jotkut yhdistivät naimisiin mennessä, jotkut vasta lapsia hankkiessa ja jotkut eivät ole yhdistäneet koskaan vaikka hyvin näyttääkin menevän jo 10+ vuotta. Sikäli tuntuu hassulta perustella ensimmäistä kertaa yhteen muuttavan parin asumiskulujen jakoa sillä että kaiken pitäisi olla yhteistä.
Kyllä meillä on miehen kanssa alusta asti ollut yhteinen talous kun yhteen muutettiin. Kummallakin on 20 vuotta ollut omat tilit, ja vaikka mies omistaa talon, ja laina on hänen nimissään, ei meillä erotella kuka maksaa mitä. Kun on lapsiakin, kaikki rahat menee mitä tulee eikä piisaakaan, toivotaan vaan että selvitään niin että talo jäisi lapsille perinnöksi.
Kun alettiin seurustella, mies sanoi että hän antaa vaikka paidan päältään yhteiseen hyvään, ja näin on aina tehty. Kumpikaan ei ole hyötynyt toisesta, koska jos emme olisi perhettä perustaneet, kumpikaan ei olisi omakotitaloa ostanut, luultavasti minä olisin jossain vaiheessa ostanut asunnon jos olisin saanut tarpeeksi töitä, mies olisi ollut koko ajan töissä kuten oli jo ennenkuin tapasimme ja on samassa paikassa edelleen, ja ehkä hän olisi pysynyt vuokralla, ehkä ostanut asunnon jos olisi rahaa säästöön kertynyt. Me emme ole rahan takia yhdessä, vaan rakkauden.
Samalla tavalla toimivat kaikki sukulaiseni ja ystäväni kuin mekin. Hyvin harva on eronnut. Erotilanteessa on asiat sovittu.
"Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?" En ymmärrä mitä tällä tarkoitat. Ei tarvitse olla mitään pottia, vaan yhteinen talous, vaikka rahat fyysisesti olisi omilla tileillä kuten meilläkin on. Mikä maksimihyöty? Kaikki hyöty ja menetys on yhteisiä. Jos jostain jää säästöön toisen tilille, se käytetään yhteisiin juttuihin, jotka yhdessä päätetään. Miten ne asumiskulut olisi epäreilusti jaettu? Yhteinen koti, yhteinen talous, kotiin panostaa kumpikin siinä kuin parisuhteeseenkin.
Tuo hyötymiskommentti viittasi kohtaan "Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista." Miksi on erityisen tärkeää olla kerryttämättä puolison omaisuutta, jos se omaisuus kerran on ajateltu yhteiseksi? Tavallaan ymmärrän paremmin nekin kannanotot, joissa varaudutaan eroon ja ajatellaan, ettei haluta osallistua asunnon maksamiseen jos ei siitä kuitenkaan eron tullen jää nurkkaakaan itselle. Ei se silloinkaan minusta ole reilua, että toinen voi lapioida säästyneillä vuokrarahoilla vaikka taskut täyteen osakkeita mutta kumppanin omaisuuden kertyminen on kauhistus. Mutta jotenkin ymmärrän sen ajatuksen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa ap lisäksi vastike ja kotivakuutukset puoliksi.
Tämä ja edellinen ketju aiheesta (jossa mies oli parempituloinen) kertovat akrusti miten paljon sukupuoli vaikuttaa asiaan.
"Jos mies tarjoaa ensimmäisillä treffeillä niin sehän on vain kahvikuppi, mies on pihi jos ei tarjoa (mutta nainen ei ole pihi vaikkei maksa edes omaansa...)"
Ei se jää kahvikupilliseen.
Myös isommissa asioissa miehen tulee olla suurpiirteinen ja tasapuolisuus on lopputuloksen tasa-arvoa, molemmilla on yhtä paljon.
Kun nainen on parempituloinen, nainen on rahansa ansainnut ja niitä rahoja ei miehelle jaella. Ansaitkoon mies omansa, mahdollisuuksien tasa-arvon mukaan mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkö, vesi, ruoka, lämmitys ja mahdolliset vastikkeet puoliksi.
Mielestäni tuo on reilua. Mikään muu ei.
Kävittekö myös lävitse sen, että miehellä on varaa muuttaa luoksesi asumaan?
Millä ihmeen tavalla tämä olisi reilua? Mies laittaa oman asuntonsa vuokralle ja loisii ilmaiseksi vuokralaisen maksaessa hänen lainaansa..
Jos tilanne on tämä...
Naisen asunnon kulut kuukausi:
-200e / sähkö
- 70e / vesi
- 200e /vastike
- 150e /lämmitys
= 620
Tästä puolet on 310e
Nainen hyötyy siis tilanteesta joka kuukausi 310e euron edestä. Siksi se on reilua. Jos mies ei asuisi asunnossa, maksaisi hän siis 310e ylimääräistä joka kuukausi.
Jos miehen asumismenot olivat ennen yhteen muuttoa 1000€ niin hänhän voittaa 690€, joten aika kohtuuton epäsuhta naisen 310€ säästöön.
Entä, jos miehen asumismenot olivat ennen yhteenmuuttoa vaikka 600e?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkö, vesi, ruoka, lämmitys ja mahdolliset vastikkeet puoliksi.
Mielestäni tuo on reilua. Mikään muu ei.
Kävittekö myös lävitse sen, että miehellä on varaa muuttaa luoksesi asumaan?
Millä ihmeen tavalla tämä olisi reilua? Mies laittaa oman asuntonsa vuokralle ja loisii ilmaiseksi vuokralaisen maksaessa hänen lainaansa..
Jos tilanne on tämä...
Naisen asunnon kulut kuukausi:
-200e / sähkö
- 70e / vesi
- 200e /vastike
- 150e /lämmitys
= 620
Tästä puolet on 310e
Nainen hyötyy siis tilanteesta joka kuukausi 310e euron edestä. Siksi se on reilua. Jos mies ei asuisi asunnossa, maksaisi hän siis 310e ylimääräistä joka kuukausi.
Jos miehen asumismenot olivat ennen yhteen muuttoa 1000€ niin hänhän voittaa 690€, joten aika kohtuuton epäsuhta naisen 310€ säästöön.
Mikä logiikka tässä nyt oli?
Mitä jos mies asui kimppakämpässä? Tai vanhempiensa kellarissa ilmaiseksi?
Tulisiko naisen samalla logiikalla korvata miehelle tämän asumiskulujen nousu?
Miten hemmetissä te naiset olette tällaisia palikoita raha-asioissa?
Sillä, mitkä miehen asumiskulut olivat enne yhteen muuttamista, ei ole pienintäkään merkitystä. Väännetään asia rautalangasta:
Asumisen kulut muodostuvat
- juoksevista kuluista
- vuokratuotosta joka maksetaan vuokraisännälle (voitto-osuus vuokraisännän kulujen jälkeen)
- ns. opportunity cost, eli asuntoon sitoutuva pääoma joka voitaisiin periaatteessa sijoittaa muualla. Eli lainan lyhennys
Kyse on tässä vain siitä maksaako mies osansa juoksevista kuluista, ja maksetaanko ne puoliksi vai tulojen suhteessa (kummasti naisille on selvää että puoliksi, mutta kun mies on suurituloisempi niin tulojen suhteessa...), ja siitä vaatiiko nainen vuokratuottoa eli voitto-osuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset, te ihan oikeasti skitsoilette siitä ettei vain pienempituloinen mies saa kerättyä jotain omaisuutta kun säästää asumiskuluissa verrattuna vuokraan?
Sehän olisi aivan hirveää jos mies keräisi jotain säästöjä itselleen, eikä nainen saisi niistä puolia!!! Siis totta kai yksin omistamansa asunnon ja muun omaisuutensa lisäksi, joita ei t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n jaeta minkään miehen kanssa!!!1
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja edellinen ketju aiheesta (jossa mies oli parempituloinen) kertovat akrusti miten paljon sukupuoli vaikuttaa asiaan.
"Jos mies tarjoaa ensimmäisillä treffeillä niin sehän on vain kahvikuppi, mies on pihi jos ei tarjoa (mutta nainen ei ole pihi vaikkei maksa edes omaansa...)"
Ei se jää kahvikupilliseen.
Myös isommissa asioissa miehen tulee olla suurpiirteinen ja tasapuolisuus on lopputuloksen tasa-arvoa, molemmilla on yhtä paljon.
Kun nainen on parempituloinen, nainen on rahansa ansainnut ja niitä rahoja ei miehelle jaella. Ansaitkoon mies omansa, mahdollisuuksien tasa-arvon mukaan mennään.
Huoh. Edelleen, ei ne välttämättä ole samat ihmiset jotka esittää vastakkaisia kommentteja eri ketjuissa. Tässäkin ketjussa on 14 sivua väännetty puolesta ja vastaan. Samoin niissä muissa ketjuissa jotka olen nähnyt. Miksi on mahdoton ajatus, että ne ilmaista asumista vaativat olisivat niitä samoja molemmissa ketjuissa, ja ne tasaisempaa asumiskulujen jakamista kannattavat samoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, te ihan oikeasti skitsoilette siitä ettei vain pienempituloinen mies saa kerättyä jotain omaisuutta kun säästää asumiskuluissa verrattuna vuokraan?
Sehän olisi aivan hirveää jos mies keräisi jotain säästöjä itselleen, eikä nainen saisi niistä puolia!!! Siis totta kai yksin omistamansa asunnon ja muun omaisuutensa lisäksi, joita ei t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n jaeta minkään miehen kanssa!!!1
Kukaan ei ole vaatinut, ettei se ei-omistava kumppani saisi hyötyä yhtään. Esim. useampaan kertaan ehdotettu kokonaisen vastikkeen maksaminen tarkoittaa yleensä satojen eurojen säästöä.
Sen sijaan näissä keskusteluissa vaaditaan jatkuvasti ettei se omistava osapuoli saisi hyötyä senttiäkään kun se on sitä kauheaa omaisuuden kartuttamista.
Keskittyisitte vähemmän uhriutumiseen ja enemmän siihen oman talouden hoitamiseen, niin olisi omaakin rahaa eikä tarvitsisi marista miksei saa elää muiden siivellä.
Siis jos ihmiselle on okei maksaa 600 euroa kuussa jaetusta vuokrakämpästä tai 600 euroa kuussa jaetusta omistuskämpästä, niin miten se ei ole samalle tyypille okei maksaa 400 euroa kuussa kumppanin omistamasta vastaavasta kämpästä? Tämä ei mahdu jotenkin omaan matikkaan. Osalle sekin on sopinut, että laitetaan se kumppanin kämppä vuokralle ja vuokrataan yhteinen, jolloin itse maksetaan enemmän vain siksi, ettei tarvitse kohdata omaa mielipahaa siitä että kumppanilla on omaisuutta. Perus suomalainen asenne - maksetaan vaikka satanen siitä hyvästä ettei kaveri saa kahtasataa. Paitsi että tässä tapauksessa se kaveri saa edelleen sen 200, mutta jostain syystä se ei harmita niin paljon kun rahat pyörii tuntemattomien ihmisten tilien kautta ja verokarhukin saa kyntensä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja edellinen ketju aiheesta (jossa mies oli parempituloinen) kertovat akrusti miten paljon sukupuoli vaikuttaa asiaan.
"Jos mies tarjoaa ensimmäisillä treffeillä niin sehän on vain kahvikuppi, mies on pihi jos ei tarjoa (mutta nainen ei ole pihi vaikkei maksa edes omaansa...)"
Ei se jää kahvikupilliseen.
Myös isommissa asioissa miehen tulee olla suurpiirteinen ja tasapuolisuus on lopputuloksen tasa-arvoa, molemmilla on yhtä paljon.
Kun nainen on parempituloinen, nainen on rahansa ansainnut ja niitä rahoja ei miehelle jaella. Ansaitkoon mies omansa, mahdollisuuksien tasa-arvon mukaan mennään.
Miksi ajattelet noin? Ei kuulosta tasa.arvoiselta.
Tämähän on ihan jokaisen oma asia, itse en kumppanilta vuokraa perisi vaan asuttaisiin erillään kunnes ostettaisiin yhteinen asunto tai toinen ostaisi puolet asunnostani. Ihan siksi, etten itse haluaisi asua toisen omistamassa asunnossa, siinähän olisi tosi ikävä tilanne jos tulisi ero ja siinä olisi sitten ns. kaikki valta asunnon omistajalla, tavanomainen 6kk irtisanomisaika vuokranantajan puolelta tuskin tulisi käytännössä kyseeseen...
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on ihan jokaisen oma asia, itse en kumppanilta vuokraa perisi vaan asuttaisiin erillään kunnes ostettaisiin yhteinen asunto tai toinen ostaisi puolet asunnostani. Ihan siksi, etten itse haluaisi asua toisen omistamassa asunnossa, siinähän olisi tosi ikävä tilanne jos tulisi ero ja siinä olisi sitten ns. kaikki valta asunnon omistajalla, tavanomainen 6kk irtisanomisaika vuokranantajan puolelta tuskin tulisi käytännössä kyseeseen...
Kerropa, miten sinun ymmärryksesi mukaan "irtisanomisaika" toteutuu, kun avopari eroaa. Mitä laki sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on ihan jokaisen oma asia, itse en kumppanilta vuokraa perisi vaan asuttaisiin erillään kunnes ostettaisiin yhteinen asunto tai toinen ostaisi puolet asunnostani. Ihan siksi, etten itse haluaisi asua toisen omistamassa asunnossa, siinähän olisi tosi ikävä tilanne jos tulisi ero ja siinä olisi sitten ns. kaikki valta asunnon omistajalla, tavanomainen 6kk irtisanomisaika vuokranantajan puolelta tuskin tulisi käytännössä kyseeseen...
Miten niin kaikki valta omistajalla? Kyllä se on kuule Suomessa niin päin, että asunnossa kirjoilla olevaa ihmistä ei sieltä noin vain heitetä pihalle oli vuokrasopimusta tai ei.
Käytännössähän aika moni joutuu käytännön syistä asumaan vähintään kuukausia sen exän kanssa.
Pekka A kirjoitti:
Omistan kesämökin ja vuokraan sitä. Se on joulunakin vuokralla jaa saan siitä 350 euroa viikonloppuna. Vuosituotto on noin 34000 euroa.
No en usko hetkeäkään. Taisi tulla yksi nolla liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Ahaa, eli tähän liittyi tämä ideologinen näkemys, että vain yhteisten rahojen parit ovat "oikeaa rakkautta" ja erillisiä rahoja pitävät jotenkin huonompia. Olkoonkin, että erillisiä rahoja pitävät voivat ihan yhtä lailla avioitua, hankkia lapsia ja viettää loppuelämänsä yhdessä ja kyllä, myös yhteisten rahojen parit voivat erota.
Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?
Itse en kyllä taida tuntea yhtään paria, jotka olisivat heti yhteen muuttaessa yhdistäneet taloudet. Jotkut yhdistivät naimisiin mennessä, jotkut vasta lapsia hankkiessa ja jotkut eivät ole yhdistäneet koskaan vaikka hyvin näyttääkin menevän jo 10+ vuotta. Sikäli tuntuu hassulta perustella ensimmäistä kertaa yhteen muuttavan parin asumiskulujen jakoa sillä että kaiken pitäisi olla yhteistä.
Kyllä meillä on miehen kanssa alusta asti ollut yhteinen talous kun yhteen muutettiin. Kummallakin on 20 vuotta ollut omat tilit, ja vaikka mies omistaa talon, ja laina on hänen nimissään, ei meillä erotella kuka maksaa mitä. Kun on lapsiakin, kaikki rahat menee mitä tulee eikä piisaakaan, toivotaan vaan että selvitään niin että talo jäisi lapsille perinnöksi.
Kun alettiin seurustella, mies sanoi että hän antaa vaikka paidan päältään yhteiseen hyvään, ja näin on aina tehty. Kumpikaan ei ole hyötynyt toisesta, koska jos emme olisi perhettä perustaneet, kumpikaan ei olisi omakotitaloa ostanut, luultavasti minä olisin jossain vaiheessa ostanut asunnon jos olisin saanut tarpeeksi töitä, mies olisi ollut koko ajan töissä kuten oli jo ennenkuin tapasimme ja on samassa paikassa edelleen, ja ehkä hän olisi pysynyt vuokralla, ehkä ostanut asunnon jos olisi rahaa säästöön kertynyt. Me emme ole rahan takia yhdessä, vaan rakkauden.
Samalla tavalla toimivat kaikki sukulaiseni ja ystäväni kuin mekin. Hyvin harva on eronnut. Erotilanteessa on asiat sovittu.
"Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?" En ymmärrä mitä tällä tarkoitat. Ei tarvitse olla mitään pottia, vaan yhteinen talous, vaikka rahat fyysisesti olisi omilla tileillä kuten meilläkin on. Mikä maksimihyöty? Kaikki hyöty ja menetys on yhteisiä. Jos jostain jää säästöön toisen tilille, se käytetään yhteisiin juttuihin, jotka yhdessä päätetään. Miten ne asumiskulut olisi epäreilusti jaettu? Yhteinen koti, yhteinen talous, kotiin panostaa kumpikin siinä kuin parisuhteeseenkin.
Tämä on se pahin virhe mihin naiset yllättävän usein sortuvat. Nainen käyttää kaikki rahansa miehen lasten ja miehen ruokkimiseen ja vaatettamiseen, samalla kun mies ostaa itselleen talon, eikä nainen omista mitään. Ja kaikki on muka yhteistä. Ei ole, jos talon omistaja on mies. Oikeasti sen talon omistajiksi voi laittaa molemmat, vaikka vain toinen olisi maksanut lainan. Ja tottakai olisi pitänyt laittaa, jos kerran toinen on käyttänyt palkkansa perheen elättämiseen.
Älkää hyvät naiset menkö tähän halpaan enää!
Jos miehen asumismenot olivat ennen yhteen muuttoa 1000€ niin hänhän voittaa 690€, joten aika kohtuuton epäsuhta naisen 310€ säästöön.