Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttaa luokseni omistamaani asuntoon
18.12.2022 |
Asumiskulut eli sähkö, vesi ja lämmitys puoliksi + jonkinlainen "vuokra", onko teidän mielestänne kohtuullista? Minä omistan asunnon joten minun vastuullani laina, vastike, korjaukset, vakuutus jne. Minä olen hyvätuloisempi, mutta en ala elättäjäksi.
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää maksaa vuokraa?
Laskut ja ruoka puoliksi.
Koska ap:lla on massiivinen määrä pääomaa jumissa asunnossa, mikä voisi olla ihan muualla tuottamassa.
Ap siis menettää miehensä puolesta ko. pääoman tuoton ja lainaan maksamansa korot.
Erittäin kohtuullista että vapaamatkustaja maksaa ainakin puolikkaan verran vastaavan vuokrakämpän vuokrasta.
Jos yhtään on epäilys että mies on laatua joka ei edellä mainittua ymmärrä niin ehdottomasti mielummin oman asunnon vuokraus ja uutatte yhdessä yhteiseen vuokrakämppään missä vuokra 50/50.
Höpö höpö. Samat kulut siitä asunnosta on, asuuko siinä yksi tai kaksi.
En suostunut maksamaan miehelle vuokraa, pidin oman asunnon. Näin on menty jo kolme vuotta. Erillään asuminen on itseasiassa aika hyvä ratkaisu.No ihan samalla logiikallahan sitä voi änkeä ilmaiseksi toisen vuokrakämppäänkin asumaan. Kun samat kuluthan siinä kuitenkin niin on.
Minä näen sen niin, että sama argumentti pätee molempiin osapuoliin. Joka tapauksessa asumisesta maksetaan summa x jos ei asuta yhdessä. Reilu diili on sellainen, jossa tämä summa x putoaa molemmilla suunnilleen saman verran tai samassa suhteessa.
Vuokrakämpässä ei kerrytetä toisen omaisuutta. Laina on omaisuuden kerryttämistä. Ihan eri asiat.
Niin. Että on ihan ok kerryttää vuokranantajan omaisuutta, mutta oma rakas ei saisi saada penniäkään säästöön siitä, mitä sisään muuttava säästää kuukausittain verrattuna aiempaan vuokraansa? Sisään muuttaja senkun lihottaa omaa osakesalkkuaan...
Ei se sellainen ihminen rakas ole, kun sinä vain ajattelet sitä miten paljon rahaa voit tuosta henkilöstä saada.
Kai kun "vuokrasit" asunnostasi osan puolisollesi teit ihan virallisen vuokrasopimuksen ja verottajalle tiedot? Eikun ainiin... Eihän noin voi tehdä, kun sitten sä et hyötyisi niin paljon ja vuokralaisilla on ihan vuokralaisten oikeudetkin.
Eikä sellainen ihminen ole rakas, jolle ei halua hyvää. Myös taloudellisesti. Koskee myös niitä, joista on vastenmielinen ajatus että puolisolle(kin) kertyy omaisuutta.
No sinähän se nimenomaan olet sitä mieltä että voi kauheaa jos mies säästää tilanteessa pienempituloisena vähän enemmän. Kamalaa jos hyötyisi minua enemmän tilanteessa, vaikka on itse parempituloinen.
Miksi et teetätä vuokrasopimusta yhteenmuutossa? Eikö tuossa nimenomaan ole se ideana, että sinä haluat maksimoida hyötysi välittämättä puolisostasi.
Jos minä haluaisin maksimoida hyödyn, minähän vaatisin kumppania maksamaan yksin kaikki kulut. Sehän vastaa tilannetta, jossa toinen vaatii asua ilmaiseksi. Halutaan hyöty kokonaan itselle eikä senttiäkään toiselle. Kuitenkin yleensä se kohtuuttomimmaksikin mielletty omistavan osapuolen vaatimus on puolikas markkinavuokra, joka sekin tarkoittaa yleensä satojen eurojen säästöä kumppanillekin. Suurin osa on kuitenkin ehdottanut alennettua vuokraa tai esimerkiksi kokonaista vastiketta, ja näissä vaihtoehdoissa asuntoon muuttava osapuoli kyllä säästää yleensä selvästi enemmän kuin se omistaja. Silti osan mielestä nämä ovat kohtuuttomia vaatimuksia. He säästävät itse enemmän, mutta edes se ei riitä, koska hui kauhistus myös se kumppani säästää vähän.
Ja mistä sinä nuo tuloerot tähän keksit?
Puolikas markkinavuokra kämpästä, jossa asuu toinen ihminen? Sori vaan, ei mua tässä iässä enää kiinnosta soluasuminen.
No ei kai se yleinen ratkaisu olekaan, mutta se on näissä keskusteluissa yleensä se toinen ääripää.
Heitän esimerkin, kun muutin aikanaan puolisoni kanssa yhteen. Hänellä vuokra 800, minulla asumiskulut tonnin. Vastaavan kämpän markkinavuokra niinikään noin tonnin. Muuton myötä yhteenlasketut asumiskulut laski 800 euroa. Jos hän olisi asunut ilmaiseksi, olisi koko hyöty mennyt hänelle. Vastaavasti jos minä olisin vaatinut asuntoni asumiskustannusten jakoa niin, että minä maksan 200 ja hän 800, olisin minä ottanut asumiskulusäästön kokonaan itselleni. Mutta eihän kukaan omistaja edes ehdota tähän suuntaan näin räikeästi epäreilua jakoa. Se "pahin" yleensä esitetty omistajaa suosiva järjestely eli puolikas markkinavuokra olisi meinannut säästön jakoa 500 minulle ja 300 kumppanille. Koko vastike, johon päädyttiin, oli noin 350 euroa säästöä minulle ja 450 euroa kumppanille. Tämäkin on kuitenkin tässä ketjussa tuomittu liikaa omistajaa suosivaksi, vaikka toinen osapuoli säästää siis enemmän. Ilmeisesti joidenkin mielestä ainoat sopivat vaihtoehdot ovat joko ilmaiseksi asuminen (kun kyllähän ne kulut on kuitenkin maksettava) tai korkeintaan puolet juoksevista kuluista eli alle 200 euroa tonnin kämpästä. Minusta se olisi ollut kohtuutonta, onneksi kumppani oli samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen parisuhteessa se pienituloinen (miehen tulot yli 3 kertaa suuremmat), mutta omistan yhteisestä omistusasunnosta enemmän, maksan myöskin lainaa enemmän kuin mies, sillä otin enemmän (edullisempaa) lainaa.
Miksi miehen tulisi maksaa nyt minun lainan korkoja? Hyötyminen puolison maksamalla rahalla ei ole hyvää parisuhteessa, älkää siis muuttako yhteen. Ellei mies tee tähän aloitetta ja sano minä haluan maksaa sinulle erillistä vuokraa, kun saan asua omistusasunnossasi, vuokran avulla voit sitten lyhentää vaikka asuntolainaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää maksaa vuokraa?
Laskut ja ruoka puoliksi.
Koska ap:lla on massiivinen määrä pääomaa jumissa asunnossa, mikä voisi olla ihan muualla tuottamassa.
Ap siis menettää miehensä puolesta ko. pääoman tuoton ja lainaan maksamansa korot.
Erittäin kohtuullista että vapaamatkustaja maksaa ainakin puolikkaan verran vastaavan vuokrakämpän vuokrasta.
Jos yhtään on epäilys että mies on laatua joka ei edellä mainittua ymmärrä niin ehdottomasti mielummin oman asunnon vuokraus ja uutatte yhdessä yhteiseen vuokrakämppään missä vuokra 50/50.
Höpö höpö. Samat kulut siitä asunnosta on, asuuko siinä yksi tai kaksi.
En suostunut maksamaan miehelle vuokraa, pidin oman asunnon. Näin on menty jo kolme vuotta. Erillään asuminen on itseasiassa aika hyvä ratkaisu.No ihan samalla logiikallahan sitä voi änkeä ilmaiseksi toisen vuokrakämppäänkin asumaan. Kun samat kuluthan siinä kuitenkin niin on.
Minä näen sen niin, että sama argumentti pätee molempiin osapuoliin. Joka tapauksessa asumisesta maksetaan summa x jos ei asuta yhdessä. Reilu diili on sellainen, jossa tämä summa x putoaa molemmilla suunnilleen saman verran tai samassa suhteessa.
Vuokrakämpässä ei kerrytetä toisen omaisuutta. Laina on omaisuuden kerryttämistä. Ihan eri asiat.
Niin. Että on ihan ok kerryttää vuokranantajan omaisuutta, mutta oma rakas ei saisi saada penniäkään säästöön siitä, mitä sisään muuttava säästää kuukausittain verrattuna aiempaan vuokraansa? Sisään muuttaja senkun lihottaa omaa osakesalkkuaan...
Ei se sellainen ihminen rakas ole, kun sinä vain ajattelet sitä miten paljon rahaa voit tuosta henkilöstä saada.
Kai kun "vuokrasit" asunnostasi osan puolisollesi teit ihan virallisen vuokrasopimuksen ja verottajalle tiedot? Eikun ainiin... Eihän noin voi tehdä, kun sitten sä et hyötyisi niin paljon ja vuokralaisilla on ihan vuokralaisten oikeudetkin.
Eikä sellainen ihminen ole rakas, jolle ei halua hyvää. Myös taloudellisesti. Koskee myös niitä, joista on vastenmielinen ajatus että puolisolle(kin) kertyy omaisuutta.
No sinähän se nimenomaan olet sitä mieltä että voi kauheaa jos mies säästää tilanteessa pienempituloisena vähän enemmän. Kamalaa jos hyötyisi minua enemmän tilanteessa, vaikka on itse parempituloinen.
Miksi et teetätä vuokrasopimusta yhteenmuutossa? Eikö tuossa nimenomaan ole se ideana, että sinä haluat maksimoida hyötysi välittämättä puolisostasi.
Jos minä haluaisin maksimoida hyödyn, minähän vaatisin kumppania maksamaan yksin kaikki kulut. Sehän vastaa tilannetta, jossa toinen vaatii asua ilmaiseksi. Halutaan hyöty kokonaan itselle eikä senttiäkään toiselle. Kuitenkin yleensä se kohtuuttomimmaksikin mielletty omistavan osapuolen vaatimus on puolikas markkinavuokra, joka sekin tarkoittaa yleensä satojen eurojen säästöä kumppanillekin. Suurin osa on kuitenkin ehdottanut alennettua vuokraa tai esimerkiksi kokonaista vastiketta, ja näissä vaihtoehdoissa asuntoon muuttava osapuoli kyllä säästää yleensä selvästi enemmän kuin se omistaja. Silti osan mielestä nämä ovat kohtuuttomia vaatimuksia. He säästävät itse enemmän, mutta edes se ei riitä, koska hui kauhistus myös se kumppani säästää vähän.
Ja mistä sinä nuo tuloerot tähän keksit?
Puolikas markkinavuokra kämpästä, jossa asuu toinen ihminen? Sori vaan, ei mua tässä iässä enää kiinnosta soluasuminen.
No ei kai se yleinen ratkaisu olekaan, mutta se on näissä keskusteluissa yleensä se toinen ääripää.
Heitän esimerkin, kun muutin aikanaan puolisoni kanssa yhteen. Hänellä vuokra 800, minulla asumiskulut tonnin. Vastaavan kämpän markkinavuokra niinikään noin tonnin. Muuton myötä yhteenlasketut asumiskulut laski 800 euroa. Jos hän olisi asunut ilmaiseksi, olisi koko hyöty mennyt hänelle. Vastaavasti jos minä olisin vaatinut asuntoni asumiskustannusten jakoa niin, että minä maksan 200 ja hän 800, olisin minä ottanut asumiskulusäästön kokonaan itselleni. Mutta eihän kukaan omistaja edes ehdota tähän suuntaan näin räikeästi epäreilua jakoa. Se "pahin" yleensä esitetty omistajaa suosiva järjestely eli puolikas markkinavuokra olisi meinannut säästön jakoa 500 minulle ja 300 kumppanille. Koko vastike, johon päädyttiin, oli noin 350 euroa säästöä minulle ja 450 euroa kumppanille. Tämäkin on kuitenkin tässä ketjussa tuomittu liikaa omistajaa suosivaksi, vaikka toinen osapuoli säästää siis enemmän. Ilmeisesti joidenkin mielestä ainoat sopivat vaihtoehdot ovat joko ilmaiseksi asuminen (kun kyllähän ne kulut on kuitenkin maksettava) tai korkeintaan puolet juoksevista kuluista eli alle 200 euroa tonnin kämpästä. Minusta se olisi ollut kohtuutonta, onneksi kumppani oli samaa mieltä.
No minusta tuo ehdottamasi ja kokonaan ilmaiseksi asuminen ovat molemmat yhtä kohtuuttomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies asuisi asunnossasi ja maksaisi 200 e.
Mitä hän tekee säästyneillä rahoilla ? Kun asuu lähes ilmaiseksi asunnossasi.Meillä otettiin alueen vuokrahinta vst asunnosta, esim 1200 e/2 ja siitä 30% pois.
Tämä toimii
Mitä ap tekee säästyneillä rahoilla, kun mies alkaa maksaa puolet asumiskustannuksista?
Itse käytin säästyneet rahat yhteisen omistusasunnon omistusasunnon ostohetkellä, ei tarvinnut ottaa niin paljoa yhteistä lainaa pankilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää maksaa vuokraa?
Laskut ja ruoka puoliksi.
Koska ap:lla on massiivinen määrä pääomaa jumissa asunnossa, mikä voisi olla ihan muualla tuottamassa.
Ap siis menettää miehensä puolesta ko. pääoman tuoton ja lainaan maksamansa korot.
Erittäin kohtuullista että vapaamatkustaja maksaa ainakin puolikkaan verran vastaavan vuokrakämpän vuokrasta.
Jos yhtään on epäilys että mies on laatua joka ei edellä mainittua ymmärrä niin ehdottomasti mielummin oman asunnon vuokraus ja uutatte yhdessä yhteiseen vuokrakämppään missä vuokra 50/50.
Höpö höpö. Samat kulut siitä asunnosta on, asuuko siinä yksi tai kaksi.
En suostunut maksamaan miehelle vuokraa, pidin oman asunnon. Näin on menty jo kolme vuotta. Erillään asuminen on itseasiassa aika hyvä ratkaisu.No ihan samalla logiikallahan sitä voi änkeä ilmaiseksi toisen vuokrakämppäänkin asumaan. Kun samat kuluthan siinä kuitenkin niin on.
Minä näen sen niin, että sama argumentti pätee molempiin osapuoliin. Joka tapauksessa asumisesta maksetaan summa x jos ei asuta yhdessä. Reilu diili on sellainen, jossa tämä summa x putoaa molemmilla suunnilleen saman verran tai samassa suhteessa.
Vuokrakämpässä ei kerrytetä toisen omaisuutta. Laina on omaisuuden kerryttämistä. Ihan eri asiat.
Niin. Että on ihan ok kerryttää vuokranantajan omaisuutta, mutta oma rakas ei saisi saada penniäkään säästöön siitä, mitä sisään muuttava säästää kuukausittain verrattuna aiempaan vuokraansa? Sisään muuttaja senkun lihottaa omaa osakesalkkuaan...
Ei se sellainen ihminen rakas ole, kun sinä vain ajattelet sitä miten paljon rahaa voit tuosta henkilöstä saada.
Kai kun "vuokrasit" asunnostasi osan puolisollesi teit ihan virallisen vuokrasopimuksen ja verottajalle tiedot? Eikun ainiin... Eihän noin voi tehdä, kun sitten sä et hyötyisi niin paljon ja vuokralaisilla on ihan vuokralaisten oikeudetkin.
Eikä sellainen ihminen ole rakas, jolle ei halua hyvää. Myös taloudellisesti. Koskee myös niitä, joista on vastenmielinen ajatus että puolisolle(kin) kertyy omaisuutta.
No sinähän se nimenomaan olet sitä mieltä että voi kauheaa jos mies säästää tilanteessa pienempituloisena vähän enemmän. Kamalaa jos hyötyisi minua enemmän tilanteessa, vaikka on itse parempituloinen.
Miksi et teetätä vuokrasopimusta yhteenmuutossa? Eikö tuossa nimenomaan ole se ideana, että sinä haluat maksimoida hyötysi välittämättä puolisostasi.
Jos minä haluaisin maksimoida hyödyn, minähän vaatisin kumppania maksamaan yksin kaikki kulut. Sehän vastaa tilannetta, jossa toinen vaatii asua ilmaiseksi. Halutaan hyöty kokonaan itselle eikä senttiäkään toiselle. Kuitenkin yleensä se kohtuuttomimmaksikin mielletty omistavan osapuolen vaatimus on puolikas markkinavuokra, joka sekin tarkoittaa yleensä satojen eurojen säästöä kumppanillekin. Suurin osa on kuitenkin ehdottanut alennettua vuokraa tai esimerkiksi kokonaista vastiketta, ja näissä vaihtoehdoissa asuntoon muuttava osapuoli kyllä säästää yleensä selvästi enemmän kuin se omistaja. Silti osan mielestä nämä ovat kohtuuttomia vaatimuksia. He säästävät itse enemmän, mutta edes se ei riitä, koska hui kauhistus myös se kumppani säästää vähän.
Ja mistä sinä nuo tuloerot tähän keksit?
Puolikas markkinavuokra kämpästä, jossa asuu toinen ihminen? Sori vaan, ei mua tässä iässä enää kiinnosta soluasuminen.
No ei kai se yleinen ratkaisu olekaan, mutta se on näissä keskusteluissa yleensä se toinen ääripää.
Heitän esimerkin, kun muutin aikanaan puolisoni kanssa yhteen. Hänellä vuokra 800, minulla asumiskulut tonnin. Vastaavan kämpän markkinavuokra niinikään noin tonnin. Muuton myötä yhteenlasketut asumiskulut laski 800 euroa. Jos hän olisi asunut ilmaiseksi, olisi koko hyöty mennyt hänelle. Vastaavasti jos minä olisin vaatinut asuntoni asumiskustannusten jakoa niin, että minä maksan 200 ja hän 800, olisin minä ottanut asumiskulusäästön kokonaan itselleni. Mutta eihän kukaan omistaja edes ehdota tähän suuntaan näin räikeästi epäreilua jakoa. Se "pahin" yleensä esitetty omistajaa suosiva järjestely eli puolikas markkinavuokra olisi meinannut säästön jakoa 500 minulle ja 300 kumppanille. Koko vastike, johon päädyttiin, oli noin 350 euroa säästöä minulle ja 450 euroa kumppanille. Tämäkin on kuitenkin tässä ketjussa tuomittu liikaa omistajaa suosivaksi, vaikka toinen osapuoli säästää siis enemmän. Ilmeisesti joidenkin mielestä ainoat sopivat vaihtoehdot ovat joko ilmaiseksi asuminen (kun kyllähän ne kulut on kuitenkin maksettava) tai korkeintaan puolet juoksevista kuluista eli alle 200 euroa tonnin kämpästä. Minusta se olisi ollut kohtuutonta, onneksi kumppani oli samaa mieltä.
No minusta tuo ehdottamasi ja kokonaan ilmaiseksi asuminen ovat molemmat yhtä kohtuuttomia.
Tämä olikin osittain pointtini. Ne vaihtoehdot, jotka todella vastaavat kumppanin kämppään muuttavien röyhkeimpiä ehdotuksia eivät ole edes pöydällä, koska omistajat itsekin tajuavat ne älyttömiksi. Sen sijaan niillä ahneimmilla ei-omistavilla osapuolilla ei ole samanlaista itsekritiikkiä, vaan osa näkee täysin poskettoman kohtuuttomina sellaisetkin ratkaisut, joissa molemmat hyötyy suunnilleen saman verran tai jopa itse hyödytään enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te, joiden mielestä on ok periä avopuolisolta vuokraa, toimisitte tilanteessa, jossa se avopuoliso jääkin työttömäksi? Heitätte pihalle, koska eihän se nyt kävisi päinsä, että toinen hyötyy toisesta taloudellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies asuisi asunnossasi ja maksaisi 200 e.
Mitä hän tekee säästyneillä rahoilla ? Kun asuu lähes ilmaiseksi asunnossasi.Meillä otettiin alueen vuokrahinta vst asunnosta, esim 1200 e/2 ja siitä 30% pois.
Tämä toimii
Mitä ap tekee säästyneillä rahoilla, kun mies alkaa maksaa puolet asumiskustannuksista?
Itse käytin säästyneet rahat yhteisen omistusasunnon omistusasunnon ostohetkellä, ei tarvinnut ottaa niin paljoa yhteistä lainaa pankilta.
Niin ja olen siis se, keneltä ei peritty erityisiä asumiskuluja/vuokraa kun asuin puolison omistusasunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluin tapa on laskea, paljonko yhteenlasketuissa asumiskustannuksissa säästetään ja jakaa tämä summa puoliksi. Ainakin täällä päin omistusasunnossa ja vuokralla asuminen on suunnilleen saman hintaista, enkä minä ymmärrä miksi kumppania pitäisi rangaista siitä että on mennyt ostamaan asunnon. Jos itselläkin on asunto niin sen voi laittaa vuokralle ja saada siitä tuottoja. Jos ei ole, vaan on itse valinnut asua vuokralla (eli oman näkemykseni mukaan heittää tonnin kuussa roskiin), niin mihin tämä valinta sitten parisuhteessa häviää?
Totta kai voi tehdä noinkin. Tämänkin ketjun perusteella voi selvästi sanoa, että on ihmisiä, jotka näkee parisuhteen tavoitteena taloudellisen tasa-arvon ja on ihmisiä, joiden mielestä keskinäisen parisuhteessa tulee olla kaksi elintasokerrosta ja varakkuussuhteen tulee vakioitua yhteenmuuttoa edeltävälle tasolle.
Täsmennätkö onko taloudelline tasa-arvo sinulle sitä että:
kumpikin tekee yhtä paljon työtä ja tuo yhtä paljon yhteiseen talouteen
VAI
kumpikin ottaa yhteisestä taloudesta yhtä paljon, riippumatta mitä sinne toi
?
Vierailija kirjoitti:
Miten te, joiden mielestä on ok periä avopuolisolta vuokraa, toimisitte tilanteessa, jossa se avopuoliso jääkin työttömäksi? Heitätte pihalle, koska eihän se nyt kävisi päinsä, että toinen hyötyy toisesta taloudellisesti?
Eikös se kumppanin hyötyminen ahdista enemmän niitä, jotka haluaa asua kumppanin siivellä puoli-ilmaiseksi? Kysy tuota niiltä. Useimmat omistajat on kai halunneet vaan reilua jakoa, jossa molemmat hyötyy ja molemmille jää rahaa säästöön. Vrt nämä ei-omistajat, joiden mielestä vain he saavat hyötyä asumiskulujen pudotessa murto-osaan, mutta kumppanille ei saa jäädä rahaa yli kun se - iik - kerryttää omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää maksaa vuokraa?
Laskut ja ruoka puoliksi.
Siksi ettei parisuhteessa oleva voi missään asua ilmaiseksi.
Jos ei kelpaa niin älä, aloittaja, ota vaivoiksesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te, joiden mielestä on ok periä avopuolisolta vuokraa, toimisitte tilanteessa, jossa se avopuoliso jääkin työttömäksi? Heitätte pihalle, koska eihän se nyt kävisi päinsä, että toinen hyötyy toisesta taloudellisesti?
Eikös se kumppanin hyötyminen ahdista enemmän niitä, jotka haluaa asua kumppanin siivellä puoli-ilmaiseksi? Kysy tuota niiltä. Useimmat omistajat on kai halunneet vaan reilua jakoa, jossa molemmat hyötyy ja molemmille jää rahaa säästöön. Vrt nämä ei-omistajat, joiden mielestä vain he saavat hyötyä asumiskulujen pudotessa murto-osaan, mutta kumppanille ei saa jäädä rahaa yli kun se - iik - kerryttää omaisuutta.
Ei kaikilla asumiskulut putoa. Voivat jopa nousta, jos toinen on valinnut asua kovin ökysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te, joiden mielestä on ok periä avopuolisolta vuokraa, toimisitte tilanteessa, jossa se avopuoliso jääkin työttömäksi? Heitätte pihalle, koska eihän se nyt kävisi päinsä, että toinen hyötyy toisesta taloudellisesti?
Eikös se kumppanin hyötyminen ahdista enemmän niitä, jotka haluaa asua kumppanin siivellä puoli-ilmaiseksi? Kysy tuota niiltä. Useimmat omistajat on kai halunneet vaan reilua jakoa, jossa molemmat hyötyy ja molemmille jää rahaa säästöön. Vrt nämä ei-omistajat, joiden mielestä vain he saavat hyötyä asumiskulujen pudotessa murto-osaan, mutta kumppanille ei saa jäädä rahaa yli kun se - iik - kerryttää omaisuutta.
Ei kaikilla asumiskulut putoa. Voivat jopa nousta, jos toinen on valinnut asua kovin ökysti.
Totta muuten, en tullut ajatelleeksi. Omassa tuttavapiirissäni ei juuri ole suurien tuloerojen pariskuntia, joten ne kämpät joista on muutettu yhteen on olleet suunnilleen samaa tasoa ja yhteenlasketut asumiskulut on yhteenmuutossa yleensä lähes tai täysin puolittuneet.
Kattaus tietysti muuttuu olennaisesti silloinkin, kun toinen tai molemmat saa asumistukea. Silloin yhteen muuttaminen voi tulla hyvinkin kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, jos mies saa asua ilmaiseksi naisen asunnossa, miehellä jää asumiskulun verran säästöön. Onko se reilua, että toinen maksaa ja toinen vaan kerää säästöjään tai pahimmillaan tuhlaa esim. kalliisiin harrastuksiinsa? Eihän se ole.
Helpoin olisi muuttaa yhteiseen asuntoon, jolloin molemmilla asumiskulu oletettavasti putoaa (tai asumisen taso nousee, jos muutatte kalliimpaan). Jos haluatte asua sun asunnossa, tai mies ei esim. saisi lainaa, niin kyllä hänenkin pitää osallistua yhteisiin kuluihin, eli maksaa sulle, jos sä käytännössä maksat sitten kaikki asumiskulut.
Eri asia sitten, kun suhde on vakiintunut. Sitten ei ehkä haittaakaan maksella toisenkin kuluja. Jos suhde on vasta alussa (olette vasta ensi kertaa muuttamassa yhteen), niin kulut pitäisi jakaa puoliksi, koska suhde voi päättyä vaikka vuoden päästä ja olisi ihan turhaa elättää toista siihen asti.
Ei sekään ole reilua, että toinen maksaa vuokran kautta toisen lainaa, eli kerryttää toisen pääomaa.
Lainan maksu on lainan ottajalle säästämistä sekin.Jos minä joutuisin maksamaan vuokraa toisen asunnosta, vaatisin maksamaani summaa vastaavas osaa asunnon omistuksesta.
Mielestäni operatiiviset kulut puoliksi (vastike, sähkö, ruuat jne.), ja lainan ottaja maksakoon oman lainansa, jos omistus pysyy vain hänellä.
Eli jos asuisin vuokralla, ja vuokranantaja olisi jo kämpän maksanut, niin minun ei tarvitse maksaa kuin juoksevat kulut? Mistähän näitä vuokranantajia löytäisi?
Kyllähän sen järkikin sanoo, että vuokraa on maksettava. Oli sitten kyseessä maksettu tai velkainen kämppä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Ahaa, eli tähän liittyi tämä ideologinen näkemys, että vain yhteisten rahojen parit ovat "oikeaa rakkautta" ja erillisiä rahoja pitävät jotenkin huonompia. Olkoonkin, että erillisiä rahoja pitävät voivat ihan yhtä lailla avioitua, hankkia lapsia ja viettää loppuelämänsä yhdessä ja kyllä, myös yhteisten rahojen parit voivat erota.
Sitä en kyllä tuossa näkemyksessä ymmärrä, että jos kaikki kerran laitetaan samaan pottiin, niin eikös siinä ole vielä vähemmän järkeä vaatia maksimihyötyä juuri itselle? Mitäs väliä sillä siinä tapauksessa on, kumman tilillä ne rahat on? Sama kai se olisi jakaa ne asumiskulut reilustikin?
Itse en kyllä taida tuntea yhtään paria, jotka olisivat heti yhteen muuttaessa yhdistäneet taloudet. Jotkut yhdistivät naimisiin mennessä, jotkut vasta lapsia hankkiessa ja jotkut eivät ole yhdistäneet koskaan vaikka hyvin näyttääkin menevän jo 10+ vuotta. Sikäli tuntuu hassulta perustella ensimmäistä kertaa yhteen muuttavan parin asumiskulujen jakoa sillä että kaiken pitäisi olla yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän asian vierestä. Tarjosin miehelleni vuokraa koska muutin asumaan hänen asuntoonsa. Se ei hänelle käynyt, kun ei hänen asumiskulunsa siitä kuulemma kasvaneet yhtään, mieluumminkin vähenivät, koska maksoin puolet kuluista. Nyt jo seitsemän vuotta takana.
Kyllä ne kulut myös nousee, kuten vesi ja sähkö. No hänelle sopi hyvin, mutta mulle ei ainakaan sopisi, mutta hyvä sulle.
Mites sen luetun ymmärtämisen kanssa? Vihje: kolmas virke, viimeinen lause.
No eipä tainnut paljon vähentyä, kun kuitenkin osittain nousivat.
Jos kulut vähän nousee, mutta maksajia on kaksi, niin kulut/asukas pienenee.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Miten niin tavataan? Et ole avioehdosta kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Maksoin eksälle vain puolet juoksevista kuluista ja otin asuntolainan sijoitusasuntoa varten. Löysin siihen hyvän vuokralaisen, ja 10 vuoden yhdessä olon jälkeen muutin itse tähän asuntoon. Asuntolaina on kohta jo maksettu, kun vuokrarahoilla ja omilla säästyneillä rahoilla olen maksanut ylimääräisiä lainamaksuja, kun on vielä ollut tosi alhaiset korot.
Jos olisitte jatkaneet yhdessä, olisitte voineet myydä molemmat asunnot ja ostaa omakotitalon. Mutta nyt ex sai asuttua puolet pienemmillä kuluilla, ehkä hänkin maksoi omaa asuntoaan sitten vähän nopeammassa tahdissa kun oli tosi alhaiset korot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteenne on kaverisuhde, niin ota vuokraa. Jos olet parisuhteessa, niinnsitten kulut vain puoliksi.
Kuka kehtaa asua toisen asunossa maksaen vain kulut puoliksi? En minä ainakaan vaan pieni korvaus on kyllä paikallaan.
Ei kaverin asunnossa kehtaakaan. Mutta oikein hyvin kehtaan puolison kanssa. Meillä on yhteiset rahat, niin samasta potista se menee.
Kehtaat siis käyttää puolisoa hyväksesi, mutta et kaveriasi?
En käytä hyväksi. Mies on itse hyväksynyt. Minun tarkoitus ei ole kerryttää miehen omaisuutta maksamalla esimerkiksi yli 50% kuluista.
Mutta omaa omaisuuttasi tällä tavalla kyllä kerrytät?
Tämä on juuri se mitä en näissä puoli-ilmaiseksi asujissa ymmärrä. Ajatusmaailma, että puoliso ei saa hyötyä minusta mutta minä saan kyllä hyötyä puolisosta. Hän ei saa kerryttää omaisuutta mutta minä saan. Tuo on jotenkin ihan vieras ajatusmaailma.
Kyse on talouksien yhdistämisestä yhdeksi. Vaikka molemmilla on omat tilit josta maksavat omat henkilökohtaiset laskunsa, ja yhteisiä laskuja ja menoja, niin se yleinen omaisuus on yhteistä, koska sitä se yhteinen talous tarkoittaa. Jos ei malta omaa talouttaa rakkaansa kanssa yhdistää, niin ei se ole muutenkaan kestävää rakkautta, raha menee edelle. Pitää ajatella koko ajan perheen etua, ei omaa. Ei kartuteta omaa omaisuutta, vaan perheen omaisuutta, oli se kumman nimissä hyvänsä. Eron tai kuoleman erottaessa taloudet, ne tasataan kuitenkin.
Miten niin tavataan? Et ole avioehdosta kuullut?
Olen kuullut. En tunne ketään joka sellaisen olisi nähnyt tarpeelliseksi tehdä, lapset perii kuitenkin molemmat loppujen lopuksi.
Ja ymmärtääkseni, vaikka olisi avioehto, on toisella oikeus saada jotain, tyhjin käsin ei tarvitse avioliitosta lähteä.
Puolikas markkinavuokra kämpästä, jossa asuu toinen ihminen? Sori vaan, ei mua tässä iässä enää kiinnosta soluasuminen.