Mitä järkeä ostaa asunto kun alat sitten maksaa siitä vuokraa käytännössä?

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laskin tässä nopeasti tuon 30 vuoden mahdollisen sijoituksen tuoton sen tuulen huuhtoman perseen lisäksi. En siis itse kannata kuin ääritapauksissa jotain asumisoikeuden ostoa asunnosta tai omakotitalon ostoa. Mielummin laitan rahani sellaiseen, jonka arvoa pystyn paremmin ja nopeammin kontrolloimaan. En näe mitään järkeä siinä, että ostan jonkun ehkä kohteen, jonka todellista arvoa ei Suomenkaan verotuksessa näe kuin ehkä 2 vuotta ostosta. En haluaisi olla sidottuna verotusteknillisistä syistä johonkin täysin irrelevanttiin asiaan kuten asuntoon.

Laskin tuolle 300 000€:lle Ruotsin keskimääräiselle sijoitustuotolle fonderin osalta ja toki korkoa korolle mukaan. Otin tuottoajaksi 30 vuotta. Toki lähde kasvu-% on laskettu vain 10 vuodelle, mutta otan nyt ääriesimerkin. Alkusumma on 0€, aikamääräksi on 30 vuotta, kasvu on 17% vuodessa, kuukausisäästö on 833€ (300 000€/30 vuodella/12 kuukaudella). Sijoitussalkun koko 30-vuoden päästä olisi noin 7 miljoonaa euroa (tästä pitää maksaa verot ja muut kulut). Tämä toki tarkoittaa aivan satumaista onnea, että on onnistunut valitsemaan juuri oikeat fonder ja on tarpeeksi pitkäjänteinen. Myös tuon 17% vuotuisen kasvun, joka on Ruotsissa yllättävän yleistä. Ei ole yllättävää, että täällä on sijoituksella menestyneitä 10 miljoona kruunulaisia alle 30-vuotiaissa ja Suomessa ihannoidaan edelleen sitä Eirasta ostettua kaksiota ja kuinka siitä on saatu oikealla hetkellä myyntivoittoa noin 50 000€. Laskin tuoton myös Suomen keskiarvolle eli 7% keskikasvulle ja tuotto oli 980 000€.

Mutta näin laskennallisesti ihan oikeasti en käsitä tuota suomalaisten jankkausta ja melkein uskonnon asemaan nostettua omistusasumista. Aivan käsittämätöntä.

Kerrotko vielä, mistä saat sen 200k alkupääoman? Pankista lainana?

Alkupääoma sijoitukseen on 0€ kuten sanoin viestissäni. Tuo 300 000€ on se erotus siitä 500 000€:n investoinnistasi (eli putkiremppa, laina, korot, ja niin päin pois), kun vuokralainen maksaa tasaiseen tahtiin sitä vuokraa yhteensä sen noin 200 000€ sen 30 vuoden aikana. Laskin sille erotukselle kun väitit, että vuokralainen on menettänyt kaiken ja jäljelle jää vain tuulen huuhtoma perse. Kun asunnon omistaja joutuu laittamaan sivuun rahaa 833€/kk tai ottamaan tuolle 300 000€:n kuvitteelliselle temontointi, korko ja muulle kululle olevalle summalle lainaa sen 30 vuoden aikana, niin itse vuokralaisena laitan sen kasvamaan sijoituksiin. En lisäksi menetä siinä vuokran maksussa yhtään mitään, vaan saan tilalle vapauden ja saan sen lisäksi paljon kontrolloidumman tuoton kasvun mun rahalle kuin saisin sen ostamalla asunnon ja maksamalla sen kuluja. Kuluja, jotka pahimmassa tapauksessa joudun maksamaan lainalla ja sen hetken korkotasoa tietämättä.

Vuokraluukusta iltaa!

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietitäänpä: Liisa ja Miisa asuu samanlaisissa kämpissä ja maksavat saman verran rahaa. Miisa muuttaa viiden vuoden jälkeen pois ja saa tililleen takaisin kaikki rahat, jota lyhennykseen on käyttänyt, (sanotaan vaikka 500€ kuussa) takaisin, eli 30 000 euroa. Liisa ei saa mitään. Kumpi on järkevämpi tilanne?

Ja tässä ei ole ede huomioitu asunnon arvonnousua. Ja vaikka se laskisikin ihan roimasti, on tilanne silti parempi, kun vuokralaisella. Vaikka se arvonalennus on 90% on vuokralainen silti heikommilla, koska se on hukannut kaikki rahansa. 

Asunnon omistajan pahin painajainen on silti parempi, kun vuokralaisen parhainkaan tilanne. Eli kyllä, kuussa pitää aina jotain maksaa, mutta vuokralainen heittää rahaa kaivoon, omistaja omaan taskuun.

Moni asuu edullisesti vuokralla, Helsingissä on paljon kaupungin vuokra-asuntoja 10 euroa/neliö. Kaksion vuokra 500 euroa, omistusasuja maksaa samanlaisesta lainoineen 1000 €/kk. Vuokralla asuja voi joka kuukausi sijoittaa 500 euroa paljon tuottavammin kuin mitä omistusasuja hyötyy omistusasunnostaan.

Kukaan ei asu noissa asunnoissa kuin pakon edessä, jos on varaa asua omassa, valitsee sen vaikka rahallisesti kannattaisi asua vuokralla.

Jännä miten tuokin ajattelu on muuttunut - vielä 90 luvulla oli häpeä joutua kaupungin vuokra-asuntoon. Nyt sillä leuhkitaan!

Ja aihetta onkin. Itse katson nyt sillä silmällä lähialueella olevia kaupungin taloja, jotka on juuri rempattu. Mukava alue, kivat 30-luvun talot, edulliset vuokrat, kaikki lähellä, ja hienot pihatkin.

JOS käy niin onnekas tuuri että sattuu kaupungin vuokrakämpän Helsingissä saamaan ja se on omiin tarpeisiin sopiva niin kyllähän siitä kannattaa pitää kiinni. Suurin osa halukkaista ei vaan saa, vaan maksaa isoja vuokria, vailla toivoa pystyä koskaan säästämään kun kaikki rahat menee asumiseen. Muualla maassa tilanne on erilainen kun omistusasumiseen pääsee kiinni käytännössä kuka vaan työssäkäyvä ja asiansa hoitava. Joten ne kaupungin vuokra-asunnot sitten luonnollisesti täyttyy siitä väestä joka ei käy töissä tai hoida asioitaan erityisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

No niinpä ja lisäksi samat haitat kuin vuokrakämpässä, ellei ok:ta osta. Eikä sieltä omasta sitten pääsekään pakoon noin vaan jos naapuriin muuttaa joku apina. Tosi koomisia nää "sitten eläkkeellä maksan vähemmän" kun itse en ole vielä yhtäkään kämppää nähnyt, jossa olisin valmis asumaan loppuelämäni. Aina tulee joku muutos huonompaan joka romauttaa asumismukavuuden.

Niitä apinoita on ns. paremmilla alueilla yllättävän vähän. Ihmiset kun niillä alueilla pyrkii hoitamaan hommansa. Jos jonkun lapsi nyt aiheuttaa meluhaittaa, niin menee yleensä vuodessa tai parissa ohi.

Ja on ok-talossakin omat vaivansa: moni kerrostalossa pidempään elänyt yllättyy siitä, että esim. pihat ei hoidu hoidu itsestään, vaan ihan itse on joka korsi leikattava ja rikkaruoho kitkettävä. Puhumattakaan kaikesta talon kunnossapitoon liittyvistä asioista, joista metatyö on varmaan yksi suurimpia, lisäksi itse homman hoitaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laskin tässä nopeasti tuon 30 vuoden mahdollisen sijoituksen tuoton sen tuulen huuhtoman perseen lisäksi. En siis itse kannata kuin ääritapauksissa jotain asumisoikeuden ostoa asunnosta tai omakotitalon ostoa. Mielummin laitan rahani sellaiseen, jonka arvoa pystyn paremmin ja nopeammin kontrolloimaan. En näe mitään järkeä siinä, että ostan jonkun ehkä kohteen, jonka todellista arvoa ei Suomenkaan verotuksessa näe kuin ehkä 2 vuotta ostosta. En haluaisi olla sidottuna verotusteknillisistä syistä johonkin täysin irrelevanttiin asiaan kuten asuntoon.

Laskin tuolle 300 000€:lle Ruotsin keskimääräiselle sijoitustuotolle fonderin osalta ja toki korkoa korolle mukaan. Otin tuottoajaksi 30 vuotta. Toki lähde kasvu-% on laskettu vain 10 vuodelle, mutta otan nyt ääriesimerkin. Alkusumma on 0€, aikamääräksi on 30 vuotta, kasvu on 17% vuodessa, kuukausisäästö on 833€ (300 000€/30 vuodella/12 kuukaudella). Sijoitussalkun koko 30-vuoden päästä olisi noin 7 miljoonaa euroa (tästä pitää maksaa verot ja muut kulut). Tämä toki tarkoittaa aivan satumaista onnea, että on onnistunut valitsemaan juuri oikeat fonder ja on tarpeeksi pitkäjänteinen. Myös tuon 17% vuotuisen kasvun, joka on Ruotsissa yllättävän yleistä. Ei ole yllättävää, että täällä on sijoituksella menestyneitä 10 miljoona kruunulaisia alle 30-vuotiaissa ja Suomessa ihannoidaan edelleen sitä Eirasta ostettua kaksiota ja kuinka siitä on saatu oikealla hetkellä myyntivoittoa noin 50 000€. Laskin tuoton myös Suomen keskiarvolle eli 7% keskikasvulle ja tuotto oli 980 000€.

Mutta näin laskennallisesti ihan oikeasti en käsitä tuota suomalaisten jankkausta ja melkein uskonnon asemaan nostettua omistusasumista. Aivan käsittämätöntä.

Kerrotko vielä, mistä saat sen 200k alkupääoman? Pankista lainana?

Alkupääoma sijoitukseen on 0€ kuten sanoin viestissäni. Tuo 300 000€ on se erotus siitä 500 000€:n investoinnistasi (eli putkiremppa, laina, korot, ja niin päin pois), kun vuokralainen maksaa tasaiseen tahtiin sitä vuokraa yhteensä sen noin 200 000€ sen 30 vuoden aikana. Laskin sille erotukselle kun väitit, että vuokralainen on menettänyt kaiken ja jäljelle jää vain tuulen huuhtoma perse. Kun asunnon omistaja joutuu laittamaan sivuun rahaa 833€/kk tai ottamaan tuolle 300 000€:n kuvitteelliselle temontointi, korko ja muulle kululle olevalle summalle lainaa sen 30 vuoden aikana, niin itse vuokralaisena laitan sen kasvamaan sijoituksiin. En lisäksi menetä siinä vuokran maksussa yhtään mitään, vaan saan tilalle vapauden ja saan sen lisäksi paljon kontrolloidumman tuoton kasvun mun rahalle kuin saisin sen ostamalla asunnon ja maksamalla sen kuluja. Kuluja, jotka pahimmassa tapauksessa joudun maksamaan lainalla ja sen hetken korkotasoa tietämättä.

Unohdit kyllä huomioida että vuokra tuskin pysyy siinä 600e/kk koko tuota 30 vuoden ajanjaksoa. Ja 100te remppaa 200te asunnolle kuulostaa kyllä melkoisen hurjalle summalle. Mutta, toki jokainen perustelee omia valintojaan itselle sopivalla tavalla tietenkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan tällä hetkellä vuokraa 650/kk kaksiosta hyvällä sijainnilla. 

Vastaava asunto maksaa 250 000 - 300 000e. Yhtiövastikkeet ovat tyypillisesti 200-300 e/kk (päälle tietenkin vesiennakko, tyypillisesti 15-20e/kk).

Nordean lainalaskurin mukaan saisin 250 000e lainan 12 500e alkupääomalla (alle 40-vuotias ensiasunnon ostaja), maksuaika 35 vuotta. Kuukausittainen lainanlyhennys olisi 1033e josta KORON osuus 757e ja itse lainan lyhennys säälittävät 247e kuukaudessa. Korkokustannuksia koko laina-ajalta pitäisi pulittaa 195 138 euroa. 

Toisin sanoen, jos ostaisin vastaavan asunnon jossa nyt asun, asumiskuluni kuukaudessa olisivat yli tuplasti nykyisen määrän ja pelkkiä korkoja maksaisin enemmän kuin vuokraa tällä hetkellä. Ei oikein millään mittapuulla kannattavaa, joten olen ihan mieluusti vuokralla ja säästän mahdollisimman paljon kuukausittain jotta jos joskus ostan sen omistusasunnon, niin lainaa tarvisi mahdollisimman vähän. 

Onpa halpa vuokra, missä päin Suomea asut? Lapseni maksaa opiskelijakaksiosta enemmän kuin sinä.

Tuossa sijoittaja ei kyllä tienaa mitään. Vai asutko vanhempiesi omistamassa asunnossa? 250 000 euron asunnon käypä vuokra ei tänä päivänä ole 650 euroa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietitäänpä: Liisa ja Miisa asuu samanlaisissa kämpissä ja maksavat saman verran rahaa. Miisa muuttaa viiden vuoden jälkeen pois ja saa tililleen takaisin kaikki rahat, jota lyhennykseen on käyttänyt, (sanotaan vaikka 500€ kuussa) takaisin, eli 30 000 euroa. Liisa ei saa mitään. Kumpi on järkevämpi tilanne?

Ja tässä ei ole ede huomioitu asunnon arvonnousua. Ja vaikka se laskisikin ihan roimasti, on tilanne silti parempi, kun vuokralaisella. Vaikka se arvonalennus on 90% on vuokralainen silti heikommilla, koska se on hukannut kaikki rahansa. 

Asunnon omistajan pahin painajainen on silti parempi, kun vuokralaisen parhainkaan tilanne. Eli kyllä, kuussa pitää aina jotain maksaa, mutta vuokralainen heittää rahaa kaivoon, omistaja omaan taskuun.

Et myöskään ovelasti ottanut huomioon yhtiövastikkeen menetystä, esim. 300e kk.Ja arvon romahdusta, putkiremonttimaksuja, kunnostusmaksuja, kiinteistöveroja, velkakustannuksia, korkoja, 2 asunnon loukkuja...

Samaan aikaan toinen saa asuntotuen vuokraan ja muihin menoihin toimeentulotuen. Plus pääsee irti heti jos tarve tulee.

Eivät läheskään kaikki saa asumistukea ja tt-tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietitäänpä: Liisa ja Miisa asuu samanlaisissa kämpissä ja maksavat saman verran rahaa. Miisa muuttaa viiden vuoden jälkeen pois ja saa tililleen takaisin kaikki rahat, jota lyhennykseen on käyttänyt, (sanotaan vaikka 500€ kuussa) takaisin, eli 30 000 euroa. Liisa ei saa mitään. Kumpi on järkevämpi tilanne?

Ja tässä ei ole ede huomioitu asunnon arvonnousua. Ja vaikka se laskisikin ihan roimasti, on tilanne silti parempi, kun vuokralaisella. Vaikka se arvonalennus on 90% on vuokralainen silti heikommilla, koska se on hukannut kaikki rahansa. 

Asunnon omistajan pahin painajainen on silti parempi, kun vuokralaisen parhainkaan tilanne. Eli kyllä, kuussa pitää aina jotain maksaa, mutta vuokralainen heittää rahaa kaivoon, omistaja omaan taskuun.

Moni asuu edullisesti vuokralla, Helsingissä on paljon kaupungin vuokra-asuntoja 10 euroa/neliö. Kaksion vuokra 500 euroa, omistusasuja maksaa samanlaisesta lainoineen 1000 €/kk. Vuokralla asuja voi joka kuukausi sijoittaa 500 euroa paljon tuottavammin kuin mitä omistusasuja hyötyy omistusasunnostaan.

Kukaan ei asu noissa asunnoissa kuin pakon edessä, jos on varaa asua omassa, valitsee sen vaikka rahallisesti kannattaisi asua vuokralla.

Höpsistä. Ymmärrän että jos olet hirttäytynyt omaan asuntolainaasi ja asunnon omistaminen on keskeinen identiteettisi, niin ajattelet noin.

Mutta kun ihmiset, heidän elämäntapansa ja arvonsa ovat erilaisia.

Itse olen aina asunut vuokralla edullisissa asunnoissa sekä käyttänyt rahani ensin opintolainan takaisinmaksuun ja sitten säästämiseen. Olen säästänyt sekä rahastoihin rahaa sekä vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen.

Jälkikäteen katsottuna tuosta oli enemmän hyötyä kuin jos olisin ostanut asunnon mun elämäntilanteessa.

Mulle on ollut tärkeämpää että olen voinut nostaa tarvittaessa rahaa rahastoista viimeisten 15 vuoden aikana, kuin että olisin maksanut omaa asuntoa, kun ei ole edes ketään kelle jättää sitä perinnöksi.

Eullisemmaksi asuminen ei olisi tullut omistajana mun tapauksessa, mutta elämä olisi ollut hankalaa jos säästöjä ei olisi ollut silloin kun tarvitsin.

Vapaaehtoinen eläkevakuutus on harvoin kannatava. Maksat veroa eläkkeestä, kun se maksetaan sinulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ihmiset tilastollisesti näkevät tuossa sitä useammin järkeä, mitä suuremmat tulot heillä on. Maailman toiseksi rikkain tosin asuu vuokralla.

Jollekin miljardöörille asialla ei ole mitään väliä, koska rahaa riittää. Mutta kyllä se keskiverto suomalaiselle palkansaajalle on ihan valtava ero maksaako asumisesta sata, vai neljäsataatonnia. 

Vaikka omistusasuja ei sitä kämppää myisi, vuokralainen joutuu keskimäärin maksamaan ihan hirvittävät määrät enemmän rahaa asumisestaan, koska se velan lyhentäminen tosiaan loppuu joskus, vuokraa taas maksetaan kuolemaan asti. Eli jos on mahdollisuus ostaa, se yleensä kannattaa.

Tehdään lyht laskutoimitus. Omistusasunnon kantakaupungista ostaa pienen yksiön 200 tuhannella, siihen korkokuluja kertyy 30v 100tuhatta. Maksaa 30v aikana putkirempan 100t ja vastikkeita 200e/kk. Eli maksaa siitä pienestä yksiöstä 30v aikana puoli miljoonaa asumisesta. Vuokralla olija maksaa vastaavasta 600e kuussa eikä mitään muuta näin ollen maksaa asumiestaan 30vuodessa 200 tuhatta. Eli 300 tuhatta vähemmän kuin ns. omistusasuja.

Kuka maksaa jostain 200 000 € lainasta pelkkiä korkoja 100 000€? Aikamoinen putkiremppakin saa olla, että siihen uppoaa 100 000 pienen yksiön osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietitäänpä: Liisa ja Miisa asuu samanlaisissa kämpissä ja maksavat saman verran rahaa. Miisa muuttaa viiden vuoden jälkeen pois ja saa tililleen takaisin kaikki rahat, jota lyhennykseen on käyttänyt, (sanotaan vaikka 500€ kuussa) takaisin, eli 30 000 euroa. Liisa ei saa mitään. Kumpi on järkevämpi tilanne?

Ja tässä ei ole ede huomioitu asunnon arvonnousua. Ja vaikka se laskisikin ihan roimasti, on tilanne silti parempi, kun vuokralaisella. Vaikka se arvonalennus on 90% on vuokralainen silti heikommilla, koska se on hukannut kaikki rahansa. 

Asunnon omistajan pahin painajainen on silti parempi, kun vuokralaisen parhainkaan tilanne. Eli kyllä, kuussa pitää aina jotain maksaa, mutta vuokralainen heittää rahaa kaivoon, omistaja omaan taskuun.

Ja ei tarvitse miettiä edes sitä hetkeä, kun asunnon haluaa myydä, vaan ihan sitä asumista ja kuukausimenoja. Jos vuokraisin tämän kämpän, maksaisin noin 950€ kuukaudessa, siinä missä lyhennykseen ja vastikkeisiin menee n. 800€, monilla ero vielä paljon suurempi. Omistusasunnosta voi myös saada esim. lyhennysvapaata.

Laina on myös joskus kuitattu, vuokran maksu taas jatkuu hautaan asti.

Itse olen tällä tahdilla velaton viisikymppisenä ja jos elän yhdenksänkymppiseksi, kuten isoäitini jää tähän väliin kokonaiset neljäkymmentä vuotta velattomuutta.

Silloinkin jos leikitään, että vuokrani olisi vain sen lyhennyksen verran, eli älyttömän halpa, tarkottaisi tämä n. 200 000 euron pottia,  eli enemmän, kun mun koko asuntolaina oli alkuunsa. 

Eli haluanko maksaa samasta kämpästä n. 150 000€ vai 350 000€ kuten vuokralainen? Aika helppoa matikkaa mun mielestä. 

Vuokranmaksu ei pääty edes kuolemaan. Perikunta maksaa vielä irtisaomusajan vuokrat.

Maksavat naapuritalossa vastikkeita ainakin saman verran kuin minä maksan vuokraa. Kolmikerroksisia hissittömiä 1970-luvulla rakennettuja taloja, joissa ollut ja on vielä edelleenkin paljon remonttivelkaa. Näissä taloissa asuu paljon vanhempia ihmisiä ja monia huoneistoja on jo jäänyt perikunnille riesaksi. Vaikeasti myytäviä asuntoja, osa ollut myynnissä jo vuosia ja jos menevät joskus kaupaksi ei niistä kukaan saa sitä hintaa mitä niihin on rahaa uponnut. Näiden asuntojen vuokraaminenkin on erittäin vaikeaa koska paikkakunnalla on ollut jo pitemmän aikaa ylitarjontaa vuokra-asunnoista.

Jos myyt asuntosi joskus, niin vaikka saisit siitä yhden kuukauden vuokraa vastaavan hinnan, niin olet voitaanut jotain.

Vuokralta, kun lähdet, niin lähdet tyhjin käsin.

Mun kulut on 300 euroa 150 neliöstä ja pitää sisällä sähköt yms. Että siksi😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietitäänpä: Liisa ja Miisa asuu samanlaisissa kämpissä ja maksavat saman verran rahaa. Miisa muuttaa viiden vuoden jälkeen pois ja saa tililleen takaisin kaikki rahat, jota lyhennykseen on käyttänyt, (sanotaan vaikka 500€ kuussa) takaisin, eli 30 000 euroa. Liisa ei saa mitään. Kumpi on järkevämpi tilanne?

Ja tässä ei ole ede huomioitu asunnon arvonnousua. Ja vaikka se laskisikin ihan roimasti, on tilanne silti parempi, kun vuokralaisella. Vaikka se arvonalennus on 90% on vuokralainen silti heikommilla, koska se on hukannut kaikki rahansa. 

Asunnon omistajan pahin painajainen on silti parempi, kun vuokralaisen parhainkaan tilanne. Eli kyllä, kuussa pitää aina jotain maksaa, mutta vuokralainen heittää rahaa kaivoon, omistaja omaan taskuun.

Et myöskään ovelasti ottanut huomioon yhtiövastikkeen menetystä, esim. 300e kk.Ja arvon romahdusta, putkiremonttimaksuja, kunnostusmaksuja, kiinteistöveroja, velkakustannuksia, korkoja, 2 asunnon loukkuja...

Samaan aikaan toinen saa asuntotuen vuokraan ja muihin menoihin toimeentulotuen. Plus pääsee irti heti jos tarve tulee.

Vuokralainen maksaa tietenkin remontit, kunnostukset ja korot vuokran hinnassa. Kerrostaloasunnoista ei makseta kiinteistöveroa. Asumistukea saa myös omistusasuntoon - itse elin omassa omistusasunnossani melko leveästi pelkällä opintorahalla opiskeluaikoinani, kun vastike oli vain 99 euroa kuukaudessa, ja yleinen asumistuki korvasi siitä 80 %. Tämä siis pääkaupunkiseudulla, jossa liikkuminenkin oli lähes ilmaista opiskelijalle.

Lisäksi läheskään kaikki vuokralla asujat eivät saa asumistukea, vaan he käyvät töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietitäänpä: Liisa ja Miisa asuu samanlaisissa kämpissä ja maksavat saman verran rahaa. Miisa muuttaa viiden vuoden jälkeen pois ja saa tililleen takaisin kaikki rahat, jota lyhennykseen on käyttänyt, (sanotaan vaikka 500€ kuussa) takaisin, eli 30 000 euroa. Liisa ei saa mitään. Kumpi on järkevämpi tilanne?

Ja tässä ei ole ede huomioitu asunnon arvonnousua. Ja vaikka se laskisikin ihan roimasti, on tilanne silti parempi, kun vuokralaisella. Vaikka se arvonalennus on 90% on vuokralainen silti heikommilla, koska se on hukannut kaikki rahansa. 

Asunnon omistajan pahin painajainen on silti parempi, kun vuokralaisen parhainkaan tilanne. Eli kyllä, kuussa pitää aina jotain maksaa, mutta vuokralainen heittää rahaa kaivoon, omistaja omaan taskuun.

Moni asuu edullisesti vuokralla, Helsingissä on paljon kaupungin vuokra-asuntoja 10 euroa/neliö. Kaksion vuokra 500 euroa, omistusasuja maksaa samanlaisesta lainoineen 1000 €/kk. Vuokralla asuja voi joka kuukausi sijoittaa 500 euroa paljon tuottavammin kuin mitä omistusasuja hyötyy omistusasunnostaan.

Kukaan ei asu noissa asunnoissa kuin pakon edessä, jos on varaa asua omassa, valitsee sen vaikka rahallisesti kannattaisi asua vuokralla.

Jännä miten tuokin ajattelu on muuttunut - vielä 90 luvulla oli häpeä joutua kaupungin vuokra-asuntoon. Nyt sillä leuhkitaan!

Ja aihetta onkin. Itse katson nyt sillä silmällä lähialueella olevia kaupungin taloja, jotka on juuri rempattu. Mukava alue, kivat 30-luvun talot, edulliset vuokrat, kaikki lähellä, ja hienot pihatkin.

JOS käy niin onnekas tuuri että sattuu kaupungin vuokrakämpän Helsingissä saamaan ja se on omiin tarpeisiin sopiva niin kyllähän siitä kannattaa pitää kiinni. Suurin osa halukkaista ei vaan saa, vaan maksaa isoja vuokria, vailla toivoa pystyä koskaan säästämään kun kaikki rahat menee asumiseen. Muualla maassa tilanne on erilainen kun omistusasumiseen pääsee kiinni käytännössä kuka vaan työssäkäyvä ja asiansa hoitava. Joten ne kaupungin vuokra-asunnot sitten luonnollisesti täyttyy siitä väestä joka ei käy töissä tai hoida asioitaan erityisen hyvin.

Tämän huomaa etenkin Kajaanissa. Kaupungin (Kajaanin Pietarin) vuokrakämpät ovat täynnä rappioalkoholisteja ja nistejä. Jokainen normaali työssäkäyvä tai opiskeleva ihminen muuttaa niistä pois yksityisen vuokraamaan asuntoon tai ostaa oman mahdollisimman pian. Kajaanin Pietarin asunnot (iso osa sellaisia epämääräisiä rivitaloja) ovat myös kuuluisia siitä, että kaupunkia ei kiinnosta ollenkaan pitää niitä kunnossa: ikkunoita ei tiivistetä ja karmit ovat niin vääntyneet, että niissä on isot raot, ulko-oven ovenkahva jää käteen (yhdelle muualta muuttaneelle kollegalle kävi näin - muutti ensimmäisen kuukauden jälkeen yksityiselle vuokralle), seinät ovat puolilahot...

Vierailija kirjoitti:

Maksan tällä hetkellä vuokraa 650/kk kaksiosta hyvällä sijainnilla. 

Vastaava asunto maksaa 250 000 - 300 000e. Yhtiövastikkeet ovat tyypillisesti 200-300 e/kk (päälle tietenkin vesiennakko, tyypillisesti 15-20e/kk).

Nordean lainalaskurin mukaan saisin 250 000e lainan 12 500e alkupääomalla (alle 40-vuotias ensiasunnon ostaja), maksuaika 35 vuotta. Kuukausittainen lainanlyhennys olisi 1033e josta KORON osuus 757e ja itse lainan lyhennys säälittävät 247e kuukaudessa. Korkokustannuksia koko laina-ajalta pitäisi pulittaa 195 138 euroa. 

Toisin sanoen, jos ostaisin vastaavan asunnon jossa nyt asun, asumiskuluni kuukaudessa olisivat yli tuplasti nykyisen määrän ja pelkkiä korkoja maksaisin enemmän kuin vuokraa tällä hetkellä. Ei oikein millään mittapuulla kannattavaa, joten olen ihan mieluusti vuokralla ja säästän mahdollisimman paljon kuukausittain jotta jos joskus ostan sen omistusasunnon, niin lainaa tarvisi mahdollisimman vähän. 

Mikä tässä on se laskemasi korko?

Vierailija kirjoitti:

Jos myyt asuntosi joskus, niin vaikka saisit siitä yhden kuukauden vuokraa vastaavan hinnan, niin olet voitaanut jotain.

Vuokralta, kun lähdet, niin lähdet tyhjin käsin.

Ei ole ihan noin yksinkertaista. Olet ehkä tehnyt ostoksia asuntoon asumisen aikana. Esim. me olemme ostaneet uudet kodinkoneet, joita vuokralla asuvan ei tarvitse hankkia. Samoin inflaatio syö rahanarvoa, eli jos ostin talon 20v sitten 200 000 eurolla ja myyn sen nyt 250 000 eurolla, jää 50 000. Tuolla 50 000 tuhannella ei ole samaa ostovoimaa kuin 20v sitten.

Huomaan, että ärsyynnyn ketjussa siitä, että moni ei osaa ottaa huomioon asumisen kokonaiskustannuksia. Omistusasuminen ja varsinkin omakotitaloasuminen maksaa paljon muutakin kuin sen lainanlyhennyksen verran. Mutta omistusasuminen on kannattavaa, jos ottaa asuntoa hankkiessa huomioon useita asioita.

Mulla vastike rivarikaksiossa 120€/kk Seinäjoella. Asuntolaina maksettu niin asumiskulut yhteensä alle 250€/kk. Kyllä kelpaa elää velattoman elämää 👍

M36

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään eläkkeellä sen eron huomaa, maksaako velattomasta kämpästä 300 euroa hoitovastiketta kuukaudessa vai 1000 euron vuokraa kuukaudessa.

Sukanvarteen on monilla velattomassa asunnossa asuvalla kertynyt eläkkeelle jäädessä sen verran, että ei ne suuretkaan remontit maailmaa kaada.

Moni eläkeläinen on myös muuttanut omasta vuokralle. Mistähän näin hullu tempaus voi johtua, jos se oma on niin ihana ja pelkkää edullista plussaa vain.

Tuossa on se fiksuus että vuokrakämppään voi saada asumistuen. Myydään se kämppä ja nautiskellaan rahoista, ja asutaan vuokralla jonka kela maksaa.

Tämä niksi ei toimi eläkeläisellä, koska toisin kuin yleisessä asumistuessa, eläkkeensaajan asumistuen laskennassa huomioidaan varallisuus, jota siis myös oman asunnon myynnistä saadut rahat tietysti ovat.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vastikkeet on karmean suuria, ei taida 300 riittää kolmioon, pikemminkin 450.

Meillä rivitalokolmiossa vastine on 225e/kk. Ja kyseessä kaukolämpö eli ei tule sähkälämmityskuluja päälle.

Uudehko hyvin hoidettu yhtiö jossa paljon asuntoja (osakkaita) niin kyllä on edullisiakin vastikkeita.