Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
aitous kunniaan kirjoitti:
lasten saatava olla leikkiviä lapsia ei epäaitoja tietokonenörttej joilta puuttuvat sosiaaliset taidot
Sosiaalisia taitoja tarvitaan niitä varten joilla ei ole muita kuin sosiaalisia taitoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekä minä että veljeni olemme molemmat ns. huippuälykkäitä. Minä olin lapsena villi, hän rauhallinen.
Peruskoulu ja lukio meni kummallakin ok - emme juuri lukeneet kirjoituksiin tai tentteihin, veljelläni ei tainnut olla edes kirjoja. Ilmankin pärjättiin, ja hyvin pärjättiinkin. Itse muistan jo ala-asteella, tämä jatkui aivan tohtoritasolle asti, että tein kaikki tehtävät nopeasti, olin usein tylsistynyt. Opetus oli hidasta. Olin aina nopeimmin valmis, kaikissa tehtävissä, kirjoituksissa, tenteissä.
Kysyin äidiltäni, ja oikeastaan ainoa, mikä lapsuudessa kertoi tuosta poikkeuksellisesta älykkyydestä (joka myös testattiin), oli molemmilla lapsilla uteliaisuus. Temperamentit ovat meillä kovin erilaisia. On kirjallista lahjakkuutta, kielellistä lahjakkuutta, musikaalista, matemaattista, ym., meillä molemmilla. Itse opin puhumaan alle yksivuotiaana. Lukemaan molemmat kovin aikaisin, ennen esikoulua.
Vanhempien geenit näyttävät olleen hyvä yhdistelmä. :'D
Tuo että oivaltaa oppiaineistosta mitä siitä pitää tenttiä, eikä "viitsi" lukea kaikkea yksityiskohtaisempaa, niin eikö siinä jää vaille tietoa joka olisi kuitenkin hyväksi myös älykkäälle. Joku, vaikka tyhmempikin, on senkin tiedon halunnut tuoda esiin.
Vierailija kirjoitti:
Sekä minä että veljeni olemme molemmat ns. huippuälykkäitä. Minä olin lapsena villi, hän rauhallinen.
Peruskoulu ja lukio meni kummallakin ok - emme juuri lukeneet kirjoituksiin tai tentteihin, veljelläni ei tainnut olla edes kirjoja. Ilmankin pärjättiin, ja hyvin pärjättiinkin. Itse muistan jo ala-asteella, tämä jatkui aivan tohtoritasolle asti, että tein kaikki tehtävät nopeasti, olin usein tylsistynyt. Opetus oli hidasta. Olin aina nopeimmin valmis, kaikissa tehtävissä, kirjoituksissa, tenteissä.
Kysyin äidiltäni, ja oikeastaan ainoa, mikä lapsuudessa kertoi tuosta poikkeuksellisesta älykkyydestä (joka myös testattiin), oli molemmilla lapsilla uteliaisuus. Temperamentit ovat meillä kovin erilaisia. On kirjallista lahjakkuutta, kielellistä lahjakkuutta, musikaalista, matemaattista, ym., meillä molemmilla. Itse opin puhumaan alle yksivuotiaana. Lukemaan molemmat kovin aikaisin, ennen esikoulua.
Vanhempien geenit näyttävät olleen hyvä yhdistelmä. :'D
Meillä myös sama juttu veljen kanssa. En tosin sanoisi että olemme huippuälykkäitä, mutta selvästi ohi mennään suurimmasta osasta populaa. Kaikenlainen oppiminen ollut aina lapsesta lähtien tosi helppoa. Asiat muistaa, oppii ja osaa noin kertalaakista. Olimme molemmat aika hiljaisia ja ujoja lapsena mutta aikuisena melko sosiaalisia. Olemme molemmat hyvin luovia ja lahjakkaita kädentaidoissa, musiikissa, liikunnassa. Ajatuksemme, ongelmanratkonta ja päättelytaidot kulkevat meillä nopeammin kuin muilla. Huomasin sen itse jo lapsena ja edelleen aikuisena tuntuu että kaikissa asioissa muut eivät ymmärrä tai pysy perässä. Kollegat töissäkin kysyvät jotain jonka selitän heille miljoona kertaa. Töissä uusien asioiden perehtyminen porukassa turhauttaa, koska muut eivät välttämättä tajua sitä asiaa heti vaan kerrataan ja kerrataan. Matemaattiset asiat ja laskut menee myös päättelyllä nopeasti läpi. Kuvailisin asiaa näin, että jos näen jonkin laskukaavan niin jotenkin vain näen siinä sen tuloksen samantien. En tarvitse laskinta enkä kynää, paperia, vaan tulos vaan ilmestyy päähäni jotenkin.
Sanoisin itse siis että jonkinlaista vähintään arkiälykkyyttä on itsellä. Veljeni on vielä älykkäämpi kuin minä. Hänellä on loputon muisti kaikenlaisesta nippelitiedosta ja taidoista. Hän ei koulussakaan ikinä valmistautunut kokeisiin ja silti todistuksen ka oli aina 9-10 välillä. Sain itse nuorena Mensan testistä 121 pistettä, veikkaisin että veljeni jos olisi jaksanut testin tehdä niin hän varmasti olisi jo Mensan jäsen.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on huippuälykäs, joka ilmeni vasta oikeastaan aikuisiällä, ts. melko normaali lapsuus tohelluksineen.....
Uskottavaa. Huippuälykäs ei enää viidennen ikävuoden jälkeen paljasta älykkyyttään. Aivan nuorena ei vielä ymmärrä mitä seuraa paljastamalla poikkeavuutensa. Älykkyys tuodaan esille silloin kun sille on oikeasti tarvetta.
Olen tehnyt melkein koko työurani koululaisten parissa. Olen huomannut että monet matemaattisesti lahjakkaat lapset ovat älykkäitä muutenkin kuin vain matikantunneilla. Esim yksi pieni poika retkellä istui hiekalla ja sanoi että 'kato mun housut kastu, se on kapillaari-ilmiö". Toisella kertaa hän totesi kaverilleen (joka sanoi ettei tarvi sähköä kun hänellä on pattereita) että kyllä pattereissakin on sähköä.
On olemassa monta lajia älykkyyttä mutta matemaattinen lahjakkuus on niistä
ehkä kiehtovinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt melkein koko työurani koululaisten parissa. Olen huomannut että monet matemaattisesti lahjakkaat lapset ovat älykkäitä muutenkin kuin vain matikantunneilla. Esim yksi pieni poika retkellä istui hiekalla ja sanoi että 'kato mun housut kastu, se on kapillaari-ilmiö". Toisella kertaa hän totesi kaverilleen (joka sanoi ettei tarvi sähköä kun hänellä on pattereita) että kyllä pattereissakin on sähköä.
On olemassa monta lajia älykkyyttä mutta matemaattinen lahjakkuus on niistä
ehkä kiehtovinta.
Noissa esimerkeissä on opittu sanat ja ilmiöt kapillaari ja sähkö. Tuskinpa itse sentään oivallettu ja sanoitettu. Mutta omaksuminen ja käyttö kertoo jotain.
Itse olen keskivertoa älykkäämpi, minulla on todettu myös ahdh. Tästä syystä en ollut mikään huippuoppilas, mutta sain silti aina suunnilleen ysiä tekemättä mitään. Harmittaa, että tätä ei huomattu lapsena jo, sillä se on johtanut alisuoriutumiseen elämässä (nyt tosin aikuisena olen ottanut ns tasoni kiinni).
Minun ei tarvinnut lapsena lukea ollenkaan kokeisiin tai tehdä läksyjä, silti jotenkin vaan osasin asiat vaikka nyt en voi sanoa että tunnillakaan olisin ollut ihan valot päällä. Olin hyvin kiinnostunut filosofiasta ja psykologiasta ja minua on aina kuvailtu ikäistäni huomattavasti vanhemmaksi. Olin kova väittelemään ja argumentoimaan. Oikeustajuni on ollut aina mallia "erittäin reilu", enkä myöskään ole ikinä epäröinyt tehdä itselleni epätyydyttäviä ratkaisuja yleisen hyvän nimissä.
Monet lapset piti minua tosi outona, minulla oli pari parempaa luottokaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaa matemaattisen/loogisen päättelyn, osaa fluentisti jotain vierasta kieltä, osaa piirtää tai soittaa ja on sosiaalinen, ystävällinen ja empaattinen.
Juuri näin. Se on se omaan ajatteluun luottaminen ja sen tuoma itsevarmuus. Ja jatkuva halu tietää lisää. Lukee ja juttelee, ei tuijota ruutua.
Tietää olevansa poikkeuksellisen hyvä, mutta ei muiden kustannuksella. Se on sellaista itsestäänselvää ylivertaisuutta. Sen kyllä huomaa jo hyvin pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista lapsista ei vielä tiedä, mutta veljeni on ns. huippuälykäs.
Lapsena hän oli hirveän vilkas ja kokeilunhaluinen. Ehti tekemään paljon kaikenlaista mitä ei olisi pitänyt. Opettaja soitteli kotiin harva se päivä. Ainakin kerran sanoi, että lapsia ei pidä tehdä jos niitä ei osaa kasvattaa.
Hänen elämänsä alkuvuodet eivät olleet helppoja, mutta älykäs hän on, ihan testatusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.
Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.
Eri
Ei välttämättä.
Huippuälykkäät ovat usein niin outoja, että se häiritsee heidän sosiaalisia suhteitaan. He voivat olla hyvin kömpelöitä sosiaalisissa suhteissaan. Toki osa on hyvin taitavia.
Nikola Teslasta kirjoitetaan mm. tällaista (Wikipedia)
"Tesla kärsi bakteerikammosta ja pelkäsi helmikoruja käyttäviä naisia. Elämänsä loppupuolella hän vietti mielellään aikaa pulujen kanssa. Teslan tiedetään rakastaneen pelastamaansa loukkaantunutta pulua koko sydämestään niin, että hän nimesi sen vaimokseen ja sanoi neroutensa kadonneen linnun kuollessa.
Tesla oli erittäin kielitaitoinen. Äidinkielensä serbokroaatin lisäksi hän puhui sujuvasti saksaa, latinaa, tšekkiä, italiaa, unkaria, ranskaa ja englantia. Tesla sanoi, että valokuvamuisti auttoi häntä oppimaan kieliä ja näkemään suunnitelmansa valmiina kuvina mielessään. Tämän vuoksi hän ei tehnyt piirroksia keksinnöistään. Omaelämäkerrassaan Elämäni keksinnöt Tesla kertoo pystyneensä lapsena kuulemaan kärpäsen laskeutuvan pöydälle ja aistineensa pimeässä esineitä lepakon tavoin."
Edison, toinen tunnetusti huippuälykäs, kävi koulua vain 3 kk. Opettaja piti häntä tyhmänä, mutta onneksi hänen äitinsä alkoi opettamaan poikaansa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippuälykäs lapsi haluaa pois uskonnonopetuksesta, mikäli vanhempien takia sellaiseen on päätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen keskivertoa älykkäämpi, minulla on todettu myös ahdh. Tästä syystä en ollut mikään huippuoppilas, mutta sain silti aina suunnilleen ysiä tekemättä mitään. Harmittaa, että tätä ei huomattu lapsena jo, sillä se on johtanut alisuoriutumiseen elämässä (nyt tosin aikuisena olen ottanut ns tasoni kiinni).
Minun ei tarvinnut lapsena lukea ollenkaan kokeisiin tai tehdä läksyjä, silti jotenkin vaan osasin asiat vaikka nyt en voi sanoa että tunnillakaan olisin ollut ihan valot päällä. Olin hyvin kiinnostunut filosofiasta ja psykologiasta ja minua on aina kuvailtu ikäistäni huomattavasti vanhemmaksi. Olin kova väittelemään ja argumentoimaan. Oikeustajuni on ollut aina mallia "erittäin reilu", enkä myöskään ole ikinä epäröinyt tehdä itselleni epätyydyttäviä ratkaisuja yleisen hyvän nimissä.
Monet lapset piti minua tosi outona, minulla oli pari parempaa luottokaveria.
Ihan kuin minä! En tosin ole adhd mutta en ole koskaan keskittynyt läksyihin tai kouluun kunnolla. En jaksa lukea edes tenttikirjoja ellei ne ole todella kiinnostavia. Silti olen saanut aina keskivertoa parempia numeroita vaikka olen tehnyt läksyn aina vasemmalla kädellä.
En ole koskaan ollut sosiaalisesti kovin taitava, enkä ole saanut tukea koulun käyntiini. Edes opettajat eivät tukeneet minua niinkuin ehkä olisi kannattanut. Opettelin sosiaalisia taitoja vasta myöhäisteini-iässä- nuorena aikuisena, ja siksi minut ehkä muistetaankin koulusta lähinnä outona 😄
Aikuisena tajusin potentiaalini ja opiskelin 4 tutkintoa. Nyt omat lapseni ovat alakouluikäisiä ja he ovat kopioita itsestäni. Yksi lapseni on ehkä muita sosiaalisempi ja sosiaaliset taidot olen pyrkinyt heille kaikille ihan tietoisesti opettamaan jotta elämässä pärjäisivät. Matematiikka ja luonnontieteet heitä kiiinnostaa eniten, mikä onkin mielestäni hyvä asia.
Voi kun joku olisi ymmärtänyt minua lapsena paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen keskivertoa älykkäämpi, minulla on todettu myös ahdh. Tästä syystä en ollut mikään huippuoppilas, mutta sain silti aina suunnilleen ysiä tekemättä mitään. Harmittaa, että tätä ei huomattu lapsena jo, sillä se on johtanut alisuoriutumiseen elämässä (nyt tosin aikuisena olen ottanut ns tasoni kiinni).
Minun ei tarvinnut lapsena lukea ollenkaan kokeisiin tai tehdä läksyjä, silti jotenkin vaan osasin asiat vaikka nyt en voi sanoa että tunnillakaan olisin ollut ihan valot päällä. Olin hyvin kiinnostunut filosofiasta ja psykologiasta ja minua on aina kuvailtu ikäistäni huomattavasti vanhemmaksi. Olin kova väittelemään ja argumentoimaan. Oikeustajuni on ollut aina mallia "erittäin reilu", enkä myöskään ole ikinä epäröinyt tehdä itselleni epätyydyttäviä ratkaisuja yleisen hyvän nimissä.
Monet lapset piti minua tosi outona, minulla oli pari parempaa luottokaveria.
Ihan kuin minä! En tosin ole adhd mutta en ole koskaan keskittynyt läksyihin tai kouluun kunnolla. En jaksa lukea edes tenttikirjoja ellei ne ole todella kiinnostavia. Silti olen saanut aina keskivertoa parempia numeroita vaikka olen tehnyt läksyn aina vasemmalla kädellä.
En ole koskaan ollut sosiaalisesti kovin taitava, enkä ole saanut tukea koulun käyntiini. Edes opettajat eivät tukeneet minua niinkuin ehkä olisi kannattanut. Opettelin sosiaalisia taitoja vasta myöhäisteini-iässä- nuorena aikuisena, ja siksi minut ehkä muistetaankin koulusta lähinnä outona 😄
Aikuisena tajusin potentiaalini ja opiskelin 4 tutkintoa. Nyt omat lapseni ovat alakouluikäisiä ja he ovat kopioita itsestäni. Yksi lapseni on ehkä muita sosiaalisempi ja sosiaaliset taidot olen pyrkinyt heille kaikille ihan tietoisesti opettamaan jotta elämässä pärjäisivät. Matematiikka ja luonnontieteet heitä kiiinnostaa eniten, mikä onkin mielestäni hyvä asia.
Voi kun joku olisi ymmärtänyt minua lapsena paremmin.
Jatkoa edelliseen. En diis lukenut läksyjä koska ne oli mielestäni tylsiä ja täynnä itsestäänselvyyksiä. Innostuin koulukirjoista jos niissä oli jotakin uutta tietoa, sellaista jonka pystyi viemään myös käytäntöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt melkein koko työurani koululaisten parissa. Olen huomannut että monet matemaattisesti lahjakkaat lapset ovat älykkäitä muutenkin kuin vain matikantunneilla. Esim yksi pieni poika retkellä istui hiekalla ja sanoi että 'kato mun housut kastu, se on kapillaari-ilmiö". Toisella kertaa hän totesi kaverilleen (joka sanoi ettei tarvi sähköä kun hänellä on pattereita) että kyllä pattereissakin on sähköä.
On olemassa monta lajia älykkyyttä mutta matemaattinen lahjakkuus on niistä
ehkä kiehtovinta.Noissa esimerkeissä on opittu sanat ja ilmiöt kapillaari ja sähkö. Tuskinpa itse sentään oivallettu ja sanoitettu. Mutta omaksuminen ja käyttö kertoo jotain.
Kyllä tämä vahvasti viittaa todella virikkeelliseen kotiympäristöön esim. akateemisen perheen lapsi. Ei duunariperheessä käytetä välttämättä mm. kovin rikasta kieltä ja sanavalintoja puhumattakaan vietetä aikaa lapsen kanssa. Itsekin pienenä tunsin monesti, että kyllä nämä sekalaatikko leegoja on nähty ja rakennettu turhan moneen kertaa ja olisin kaivannut lisää virikkeitä. Tämä siis 4-5 vuotiaana.
Mietin paljonko uskallan tähän avata tilannetta. Lapseni on ollut AINA älyllisesti edempänä muita. Ihan vauvasta lähtien on puheenkehitys jne tapahtuneet nopeammin kuin kaverien lapsilla. Yritettiin olla tuomatta sitä esille, sillä vanhemmilla tuntuu olevan kilpailu siitä kenen lapsi on älykkäin ja nopein ja se oli joskus todella kiusallista.
Älykkyys ilmeni pienistä asioista koulussa ja vapaalla. Lapsi omaksui vaikeitakin asioita nopeasti. Jopa niin, että mitä vaikeampi asia, sitä enemmän se häntä kiinnosti ja sitä nopeammin hän oppi.
Ala-aste oli hänelle helppoa. Arvosanat lähinnä kymppiä ja jokunen ysi. Yläasteella alkoi tulla sitten hiukan eriytymistä. Älykkyyttä vaativat oppiaineet olivat edelleen hyvin helppoja, mutta sellaiset jotka vaativat vain muistamista alkoivat jäädä taustalle (mm historia ja maantiede). Ne eivät antaneet minusta riittävästi onnistumisen tunteita lapselle ja siksi eivät kiinnostaneet häntä.
Jossain vaiheessa ala-asteella. Olisiko lapseni ollut 10v. Lapsi turhautui ja suorastaan suivaantui ystäviinsä, jotka eivät pysyneet hänen järjenjuoksussaan mukana. Kävin silloin absurdilta tuntuneen keskustelun lapsen kanssa siitä kuinka meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja kuinka kaikilla ei ole vaikkapa samaa avaruudellista hahmotuskykyä kuin hänellä.
Lukiossa opiskelu oli hänelle mielekkäämpää kuin peruskoulussa. Hän kiinnostui erityisesti kemiasta ja aloitti viime syksynä kemian opiskelun yliopistossa. Arvosanat ovat yhä todella mairittelevia ja hän kävi Mensan testissä pari vuotta sitten.
Lapseni on Mensan mittapuullakin älykäs, mutta vaikea sanoa onko hän poikkeuksellisen älykäs. Minusta poikkeuksellista älykkyyttä on paljon vaikeampi määritellä kuin varsinaista älykkyyttä. Omasta mielestäni poikkeuksellinen älykkyys on pikemminkin: älykkyys + paneutuminen = mahdolliset suuret saavutukset.
On utelias ja todennäköisesti poika ja esikoinen. Lukee jo lapsena tietosanakirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.
Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.
Eri
Ei välttämättä.
Huippuälykkäät ovat usein niin outoja, että se häiritsee heidän sosiaalisia suhteitaan. He voivat olla hyvin kömpelöitä sosiaalisissa suhteissaan. Toki osa on hyvin taitavia.
Nikola Teslasta kirjoitetaan mm. tällaista (Wikipedia)
"Tesla kärsi bakteerikammosta ja pelkäsi helmikoruja käyttäviä naisia. Elämänsä loppupuolella hän vietti mielellään aikaa pulujen kanssa. Teslan tiedetään rakastaneen pelastamaansa loukkaantunutta pulua koko sydämestään niin, että hän nimesi sen vaimokseen ja sanoi neroutensa kadonneen linnun kuollessa.
Tesla oli erittäin kielitaitoinen. Äidinkielensä serbokroaatin lisäksi hän puhui sujuvasti saksaa, latinaa, tšekkiä, italiaa, unkaria, ranskaa ja englantia. Tesla sanoi, että valokuvamuisti auttoi häntä oppimaan kieliä ja näkemään suunnitelmansa valmiina kuvina mielessään. Tämän vuoksi hän ei tehnyt piirroksia keksinnöistään. Omaelämäkerrassaan Elämäni keksinnöt Tesla kertoo pystyneensä lapsena kuulemaan kärpäsen laskeutuvan pöydälle ja aistineensa pimeässä esineitä lepakon tavoin."
Edison, toinen tunnetusti huippuälykäs, kävi koulua vain 3 kk. Opettaja piti häntä tyhmänä, mutta onneksi hänen äitinsä alkoi opettamaan poikaansa kotona.
Tesla on malliesimerkki todellisesta nerosta, joka johtuu poikkeavasta genetiikasta. Kuten mainittiin, Teslalla oli valokuvamuisti ja hän oli myös aistiyliherkkä ("korvat korvienkin takana") ja myös kaksikätinen (molempikätinen).
On äärimmäisen harvinaista, että on samanaikaisesti kaksikätinen, omaa valokuvamuistin ja aistiyliherkkä. Tämä on tyypillista vain todellisille neroille. Jokainen voi itse laskea, kuinka harvinainen tapaus Tesla oli kertomalla kaksikätisyyden, aistiyliherkkyyden ja valokuvamuistin esiintymistodennäköisyydet keskenään.
Todellisia neroja syntyy todella harvoin. Tesla oli yksi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.
Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.
Eri
Ei välttämättä.
Huippuälykkäät ovat usein niin outoja, että se häiritsee heidän sosiaalisia suhteitaan. He voivat olla hyvin kömpelöitä sosiaalisissa suhteissaan. Toki osa on hyvin taitavia.
Nikola Teslasta kirjoitetaan mm. tällaista (Wikipedia)
"Tesla kärsi bakteerikammosta ja pelkäsi helmikoruja käyttäviä naisia. Elämänsä loppupuolella hän vietti mielellään aikaa pulujen kanssa. Teslan tiedetään rakastaneen pelastamaansa loukkaantunutta pulua koko sydämestään niin, että hän nimesi sen vaimokseen ja sanoi neroutensa kadonneen linnun kuollessa.
Tesla oli erittäin kielitaitoinen. Äidinkielensä serbokroaatin lisäksi hän puhui sujuvasti saksaa, latinaa, tšekkiä, italiaa, unkaria, ranskaa ja englantia. Tesla sanoi, että valokuvamuisti auttoi häntä oppimaan kieliä ja näkemään suunnitelmansa valmiina kuvina mielessään. Tämän vuoksi hän ei tehnyt piirroksia keksinnöistään. Omaelämäkerrassaan Elämäni keksinnöt Tesla kertoo pystyneensä lapsena kuulemaan kärpäsen laskeutuvan pöydälle ja aistineensa pimeässä esineitä lepakon tavoin."
Edison, toinen tunnetusti huippuälykäs, kävi koulua vain 3 kk. Opettaja piti häntä tyhmänä, mutta onneksi hänen äitinsä alkoi opettamaan poikaansa kotona.
Tesla on malliesimerkki todellisesta nerosta, joka johtuu poikkeavasta genetiikasta. Kuten mainittiin, Teslalla oli valokuvamuisti ja hän oli myös aistiyliherkkä ("korvat korvienkin takana") ja myös kaksikätinen (molempikätinen).
On äärimmäisen harvinaista, että on samanaikaisesti kaksikätinen, omaa valokuvamuistin ja aistiyliherkkä. Tämä on tyypillista vain todellisille neroille. Jokainen voi itse laskea, kuinka harvinainen tapaus Tesla oli kertomalla kaksikätisyyden, aistiyliherkkyyden ja valokuvamuistin esiintymistodennäköisyydet keskenään.
Todellisia neroja syntyy todella harvoin. Tesla oli yksi niistä.
Tämä! Tulee todellakin käsittää, ttä nämä "tavis" mensalaiset, kuuden ällän ylioppilaat tai nuorimmat tohtorit eivät vaan ole loppupeleissä mitään neroja....
Siitä, että hänen mutsinsa ei luuhaa vauva.fi:ssä