Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
Oma-aloitteisesti opettelee, oppii ja kehittyy asioissa mistä on utelias ja kiinnostunut. Muistin käyttö tehokasta ja nopea ajattelu on jo nuorena selkeästi nähtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi julistaa,että hänellä on paljon järkeä päässä, niin on tosi älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt huippuälykkäistä vai älykkäistä? Tähän mennessä kommentoineista useimmat eivät liene koskaan edes nähneet huippuälykästä ihmistä.
Sinäkö olet? Ai niin. Tietenkin peilistä.
Vuoden ikäisenä osasi puhua jo taitavasti, rakensi torneja alle vuodenikäisenä palikoista, kaksi vuotiaana osasi laskea 100, helppoja laskuja, aakkoset ja numerot. Rakensi taitavasti ja purki mm. Maidonvaahdotinta. Argumentoi taitavasti ja osasi vaikeitakin lauserakenteita ja sanoja, mm. Spagetifikaatio ja ymmärsi sen merkityksen. Kolmivuotiaana oppi lukemaan ja laski murtolukuja, jakolaskua ja kertolaskuja. Nämä mm. Ja ekat sanat sanoi 6kk ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on että älykkäät lapset ovat pienestä pitäen jo tosi kypsiä ja monissa asioissa taitavia ja lahjakkaita.
Kun sanotaan, että lapset kehittyvät eri tahtiin, niin ikävä kyllä tosi hitaasti kehittyvät eivät koskaan saa kiinni näitä jotka ovat tosi tiedonjanoisia ja taitavia jo pienestä pitäen. Toki aina löytyy poikkeuksia, mutta näin yleisesti ottaen.
Tätähän eivät hitaasti kehittyvien lasten vanhemmat halua tietenkään uskoa.
Ei heidän kannatakaan uskoa, koska lapsi tarvitsee vanhemmat jotka uskovat juuri hänen ahkeruuteen, kykyihin, ja tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys ei ole sama kuin menestyminen. Ei edes huippuälykkyys.
Minäkin osasin lukea kaksivuotiaana. Luulivat, että minä olen sitten kauhean älykäs ja pärjään koulussa.
Se, että osasin sujuvasti lukea, auttoi minua koulussa kaksi ensimmäistä vuotta, koska minun ei tarvinnut tuhlata aikaa siihen lukemaan opetteluun. Meni läksyt paremmin päähän kuin muilla.
Olin myös taitava kynänkäyttäjä, kirjoitin hyvin ja osasin piirtää erittäinkin hyvin. Kai niistä taidoista jotain hyötyä on elämässä ollut, mutta älykkäänä en itseäni pidä, vielä vähemmän huippuälykkäänä. Ihan tavallisessa ammatissa olen ja elämässä on paljonkin asioita, jotka minulla menee ihan yli hilseen. Ihmissuhdetaidotkaan ei ole kaksiset. Sen verran tullut sössityksi kaikenlaista, ihan omaa tyhmyyttäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammapalstan punaniskajuntit pohtii älykkyyden olemusta. Ja jokaisen lapsi on tietysti nero. Joka kerta yhtä hauskaa.
Kaikki eivät välttämättä ole punaniskoja (=työväenluokkainen maalaisjuntti), vaikka kävisivät täällä kommentoimassa. Monet ovat hyvinkin kaupunkilaisia ja johtavassa asemassa. Sinä et vaan sitä maailmaa tunne.
Lahjakkuudesta: Nerous ja hulluus ovat aika lähellä toisiaan, joten ihan nero voi olla hankala ihmisenä ja sosiaalisessa elämässä tappioasemassa. Jos saa lahjakkuudesta palasenkin, voi olla tyytyväinen. Esimerkiksi jos on kielellisesti lahjakas, kannattaa panostaa siihen, eikä väkisin hakeutua matemaattiselle alalle, kuten omille lapsille olen sanonut. Ja jos resurssit elämässä riittävät korkeintaan toisten ihmisten haukkumiseen, kannattaa hakeutua hoitoon (vinkki).
Mulle alalle kielellisesti lahjakkaan kannattaa hakea? Minusta sitä lahjakkuuden alaa ei nykyään juurikaan arvosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun luokaltani lukiosta tuli yksi professori. Millään lailla hän ei osoittanut erityistä älykkyyttä koulussa. Oli ihan samanlainen lautapäähärkä kuin muutkin luokan pojat, härnäsi opettajia ja mölysi tunnilla ja vain urheilun tuntui ottavan tosissaan. Täytyy myöntää, että en olisi uskonut hänestä.
Keskikoulun puolella oli kyllä yksi varsin nokkela kaveri, oppi asioita ihan tuosta vaan ja tiesi kaikenlaista nippelitietoa vähän kaikesta ja oli kaikin puolin lahjakas ja viisas. Hänen tulevaisuutensa oli kuitenkin jo valmiiksi lukkoon lyöty, oli ison maatilan ainoa poika. Ja maanviljelijä hänestä tuli ja ilmeisesti siinä sitten hyvinkin menestyvä, koska tila kukoistaa edelleen.
Musiikin ammattilainen tuli pojasta, joka ei kouluaikana osoittanut minkäänlaista musiikillista taitoa eikä kiinnostusta sinne päinkään. Hämmästyin kun löysin hänet kerran jostain Sibelius-akatemian julkaisusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.
Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.
Se on sinun mielipiteesi.
Kerroin muutamista oman lapseni piirteistä, kuten vieraiden kielin helposta omaksumisesta, matemaattisesti lahjakkuudesta, keskittymiskyvystä (+muisti)
"Meidän lasten akateemisia taitoja on myös kehuttu pienestä pitäen, mutta samalla molemmat ovat joutuneet esim
koulukiusaamisen kohteeksi. Toinen enemmän ja toinen vähemmän. Mielestäni sosiaaliset taidot toisella näin vähän vanhempana ovat ainakin ihan ok, toisella taas haasteita vielä niissä, vaikka muuten koulussa pärjää erinoimaisesti. Ovat molemmat vielä ala-asteella."
Älä salli kiusaamista yhtään.
Älykkäälle ja lahjakkaalle voi muutoinkin olla haasteellista koulussa, kun ei koulu ehkä kykene tunnistamaan poikkeuksellisia älynlahjoja saati tukemaan niiden kehitystä, koska pitää taapertaa niiden älyttömien ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.
Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. E
Ei ole yhteiskuntamme pärjännyt siinä hyvin, että meiltä ei juuri ole tullut Einsteineja tai Newtoneja.
Periaatteessa pitäisi olla täälläkin tuota älyä niin paljon, että sellaisiakin syntyisi. Joku systeemissämme karsii ne. Huipuille pitäisi antaa enemmän tukea. Mutta täälläkin tavallisuutta ihannoidaan ja lähinnä surkutellaan älykkäitä, joilta puuttuu vertaisensa seura.
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.
Ihan kuin olisit kuvannut oman tyttöni. Kaikki täsmää paitsi ikä (17v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä utelias ja halusi kaikki aina kaikkiin asioihin perinpohjaisen silityksen. Koulussa oman tiensä kulkija. Opettajat huomasi hänen korkean älykkyytensä. Nyt on jo aikuinen ja työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykäs ei lapsenakaan innostu potkupallosta tms, inhoaa räppiä ja tekee itse omat päätöksensä.
Minusta uskottiin jo viisivuotiaana tulevan lapsineron. Olin jo silloin ymmärtänyt, että kun kylpyammeessa pieraisee, niin kupla joku nousee veden pintaan ja puhkeaa, on pieru. Lisäksi olin kolmevuotiaana kopioinut isääni ja imenyt ryynimakkarat toisesta päästä suoraan suuhuni. Opin nopeasti asioita.
Suvun ensinmäistä ylioppilasta ei minusta kuitenkaan tullut, mutta vaimosta tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden ikäisenä osasi puhua jo taitavasti, rakensi torneja alle vuodenikäisenä palikoista, kaksi vuotiaana osasi laskea 100, helppoja laskuja, aakkoset ja numerot. Rakensi taitavasti ja purki mm. Maidonvaahdotinta. Argumentoi taitavasti ja osasi vaikeitakin lauserakenteita ja sanoja, mm. Spagetifikaatio ja ymmärsi sen merkityksen. Kolmivuotiaana oppi lukemaan ja laski murtolukuja, jakolaskua ja kertolaskuja. Nämä mm. Ja ekat sanat sanoi 6kk ikäisenä.
No mitä kaikkea hän nyt osaa?
Tämäpä tämä. Mensalaisena en itse pidä itsestäni tai älykkäistä lapsistani ääntä missään, eikä lapsetkaan pidä itseään parempina. Päinvastoin.
Hän täyttää 12. Puhuu sujuvasti neljää kieltä (Suomi, Ruotsi, Ranska ja englanti) ja opiskelee vapaa-ajalla lukion pitkää matikkaa, rakentaa jatkuvasti keksimiään kojeita (tosin legoista, aiklä meillä ei ole pihaa tai verstasta, mutta ne toimivat ihan hyvin), koodasi juuri nettisivut ilman apua ja koodaa pelejä. On myös suosittu kaveri kaveripiirissä vaikka onkin sosiaalisesti vähän kömpelö. IQ testattu ja oli 145 n. 10v ikäisenä.
No ei todellakaan sosiaalisilla taidoilla ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, jos vaikka katsotaan suuria säveltäjiä. Melkein järjestään kaikki olleet jollain tavalla sosiaalisesti outoja ja kömpelöitä.