Suostuisitko treffeille ihmisen kanssa joka ei ollut kiinnostunut sinusta ennen kuin pudotit painoa?
Tämä nyt tapahtumassa minulle.
Pari vuotta sitten kaveriporukkaan tuli uusi tyyppi ja jonkun aikaa salaa minä olin ihastunut.
Lopulta pyysin häntä treffeille, häntä ei kiinnostanut.
Okei, ei siinä mitään.
Nyt pari vuotta ajassa eteenpäin ja olen onnistunut pudottamaan painoa parikymmentä kiloa.
Ja hämmästykseni, nyt hän pyysi minut treffeille.
Silloin olisin ollut onnellinen, mutta nyt koko juttu teki minut surulliseksi.
Kommentit (169)
Siis mistä päätellen paino oli juuri se ainoa asia tässä hommassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö merkitsee lähes kaikille. On naivia olettaa muuta. Voi uhriutua siitä, ettei herättänyt kiinnostusta huonoimmillaan, mutta maailma nyt vaan on sellainen.
Olin nuorempana pyöreähkö ja ruma, ja silloin muutama hyvännäköinenkin mies oli minusta kiinnostunut. Olen tätä jälkeenpäin ihmetellyt ja todennut, että todellakaan se ei aina ole ulkonäkö mikä vetoaa vaan jokin muu. Näitä miehiä muistelen erityisen lämpimästi nyt vuosien jälkeen, hoikempana ja kauniimpana. Ihan eri tavalla arvostan kuin niitä, jotka ovat huomanneet minut vasta nyt.
Millaisen miehen kanssa olet nyt?
Tuskin ainakaan lihavan :D
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä päätellen paino oli juuri se ainoa asia tässä hommassa?
Tämähän lienee jokaisen ylipainoisen ensioletus, kun joku ihastuksen kohde ei syty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä päätellen paino oli juuri se ainoa asia tässä hommassa?
Tämähän lienee jokaisen ylipainoisen ensioletus, kun joku ihastuksen kohde ei syty.
Ja tämä korostaa vielä sitä, että on itse lihavana oltu kiinnostuttu nimenomaan jostain hoikemmasta, koska ei kai nyt jonkun samalla tavalla tuhdin tyypin pakkeja ajateltaisi ylipainosta johtuvan. Vaan kyseessä on jonkinlainen epäsuhta elopainoissa mikä sitten automaattisesti ajatellan syyksi.
Jos haluat treffeille hänen kanssaan niin mene. Itsekin sanonut vaimolle etten katsele huonovointisuutta eli liikalihavuutta ja muuta passiivisuutta, kuten vanhempani tekevät toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin, ja tekisin kaikkeni, että tyyppi ihastuisi. Sitten murskaisin sydämen.
Kovat kostofantasiat täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuviulu-naista ei kukaan halua. 50 kg painava nainen on yhtä kiihottava kuin luiseva thaimaalainen teinipoika.
Jännästi tuntuu kuitenkin miehiä se luiseva thaimaalainen teinipoika kiihottavan. Itse kun painoin n. 50 kg, vientiä oli liikaakin. Nyt parikymmentä kiloa painavampana kukaan ei edes vilkaise.
No kumma juttu, tiedän yhden 120-kiloisen jonka perässä on käytännössä jokainen mies. Eikä kiloissa ole grammaakaan mitään salibeibeilyä, kun ei harrasta mitään kuntoilua.
Voin kertoa, etten koskaan ole ollut yhdenkään 120-kiloisen naisen perässä. Enkä tule olemaankaan. En edes 80-kiloisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin, ja tekisin kaikkeni, että tyyppi ihastuisi. Sitten murskaisin sydämen.
Kovat kostofantasiat täällä.
Kertoo vain siitä, että se ylipaino on todellakin ollut rankka asia myös kantajalleen itselleen. Silti muille se ei saisi olla mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuviulu-naista ei kukaan halua. 50 kg painava nainen on yhtä kiihottava kuin luiseva thaimaalainen teinipoika.
Jännästi tuntuu kuitenkin miehiä se luiseva thaimaalainen teinipoika kiihottavan. Itse kun painoin n. 50 kg, vientiä oli liikaakin. Nyt parikymmentä kiloa painavampana kukaan ei edes vilkaise.
No kumma juttu, tiedän yhden 120-kiloisen jonka perässä on käytännössä jokainen mies. Eikä kiloissa ole grammaakaan mitään salibeibeilyä, kun ei harrasta mitään kuntoilua.
No miksiköhän lihavilla on maineensa.. Ei ne miehet mitään seurustelua ole hakemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuviulu-naista ei kukaan halua. 50 kg painava nainen on yhtä kiihottava kuin luiseva thaimaalainen teinipoika.
Jännästi tuntuu kuitenkin miehiä se luiseva thaimaalainen teinipoika kiihottavan. Itse kun painoin n. 50 kg, vientiä oli liikaakin. Nyt parikymmentä kiloa painavampana kukaan ei edes vilkaise.
No kumma juttu, tiedän yhden 120-kiloisen jonka perässä on käytännössä jokainen mies. Eikä kiloissa ole grammaakaan mitään salibeibeilyä, kun ei harrasta mitään kuntoilua.
No miksiköhän lihavilla on maineensa.. Ei ne miehet mitään seurustelua ole hakemassa.
En ymmärrä miten voi olla niin puutteessa joku, että suostuu harrastamaan seksiä fyysisesti vastenmielisenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sairastellessani kerrytin painoa ja myöhemmin taas karistin samat kymmenisen kiloa. Minulla on mielessäni yhä erityinen merkintä niiden ihmisten (miesten) kohdalla, jotka olivat minulle mukavia käväistessäni ylipainon puolella.
Ja aloitukseen: enpä luultavasti antaisi mahdollisuutta todistetusti pinnalliselle. Miksi antaisin?
Sama, mutta mulla painoa oli ja lähti 40 kiloa (sairauteen liittyen). Voisin valita kumppnin niistä miehistä, jotka kohtelivat minua samalla tavalla tai ihmisestä, joka ei tuntenut minua aiemmin. Mutta en koskisi minua lihavana halveksineisiin miehiin tikullakaan.
Oletko varma, että kyse oli pelkästään painonpudotuksesta? Itse ainakin ajattelisin, että jos ollaan ensin kavereita niin ei ehkä ole ajatellut kaveria romanttisessa mielessä ja sanoo tietysti treffikutsuun että ei ole kiinnostunut siinä mielessä. Mutta sitten jossain kohtaa huomaakin että omat tunteet on enemmän kuin ystävyyttä. Silloin voisin tietysti lähteä treffeille.
Jos on varmaa, että kyse on pelkästään painosta niin en ehkä alkaisi millekään. Mitä jos tulevaisuudessa et pysy nykyisessä painossasi? On täysin normaalia, että ihmisen paino vaihtelee eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteissa enkä haluaisi kokea kauheaa painetta siitä, että olen puolisolleni rakas vain jos pysyn tismalleen nykyisessä painossani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuviulu-naista ei kukaan halua. 50 kg painava nainen on yhtä kiihottava kuin luiseva thaimaalainen teinipoika.
Jännästi tuntuu kuitenkin miehiä se luiseva thaimaalainen teinipoika kiihottavan. Itse kun painoin n. 50 kg, vientiä oli liikaakin. Nyt parikymmentä kiloa painavampana kukaan ei edes vilkaise.
No kumma juttu, tiedän yhden 120-kiloisen jonka perässä on käytännössä jokainen mies. Eikä kiloissa ole grammaakaan mitään salibeibeilyä, kun ei harrasta mitään kuntoilua.
No miksiköhän lihavilla on maineensa.. Ei ne miehet mitään seurustelua ole hakemassa.
En ymmärrä miten voi olla niin puutteessa joku, että suostuu harrastamaan seksiä fyysisesti vastenmielisenkin kanssa.
Joillain on kovat halut. Laskevat sitten riman tasolleen.
En suostuisi.
Ymmärrän sen, että hyväkuntoinen ja hoikka ihminen on puoleensavetävämpi, joten jollain tasolla ymmärrän tuon miehen ajatuksenjuoksua. Siltikin - kyseistä miestä tapaillessa miettisin koko ajan hänen motiivejaan sekä omaa kelpaamistani. Jos tulee torjutuksi, itsetunto saa särön. Minun olisi vaikea unohtaa sitä enkä varmaankaan pystyisi olemaan rentona.
Vierailija kirjoitti:
Mutta en koskisi minua lihavana halveksineisiin miehiin tikullakaan.
Sanotaanko teille sitten useinkin päin naamaa että ohhoh, olettepa lihavia vai miten tällainen halveksunta ilmenee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en koskisi minua lihavana halveksineisiin miehiin tikullakaan.
Sanotaanko teille sitten useinkin päin naamaa että ohhoh, olettepa lihavia vai miten tällainen halveksunta ilmenee?
Kyllä sen ihmisten käytöksestä huomaa jokapäiväisessä elämässä, jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en koskisi minua lihavana halveksineisiin miehiin tikullakaan.
Sanotaanko teille sitten useinkin päin naamaa että ohhoh, olettepa lihavia vai miten tällainen halveksunta ilmenee?
Kyllä sen ihmisten käytöksestä huomaa jokapäiväisessä elämässä, jatkuvasti.
Tai sitten on hieman vilkas mielikuvitus jota vahvistaa tietoisuus niistä omista kiloista. Minäkin heikkoitsetuntoisena kuvittelen usein että minua tuijotetaan halveksuen ja pienimmätkin eleet sun muut vedän mielessäni överiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en koskisi minua lihavana halveksineisiin miehiin tikullakaan.
Sanotaanko teille sitten useinkin päin naamaa että ohhoh, olettepa lihavia vai miten tällainen halveksunta ilmenee?
Kyllä sen ihmisten käytöksestä huomaa jokapäiväisessä elämässä, jatkuvasti.
Tai sitten on hieman vilkas mielikuvitus jota vahvistaa tietoisuus niistä omista kiloista. Minäkin heikkoitsetuntoisena kuvittelen usein että minua tuijotetaan halveksuen ja pienimmätkin eleet sun muut vedän mielessäni överiksi.
Hyvät sulle. Itse olen ollut sekä hoikka että lihava useamman eri kerran, joten olen päässyt tarkastelemaan ihmisten käytöstä monessa erilaisessa kontekstissa. Mutta aina jostain kiven alta löytyy kaltaisiasi ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ilmiön. Sitä kutsutaan 'whataboutismiksi'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitä jos paino joillakin ihmisellä nousee tulevaisuudessa, sittenkö se on ero. Vaikka ei välttämättä nouse. Mutta se asia jäisi vaivaamaan. Onko suhde aina pintasuhde.
Sissus soikoon, onhan se nyt saletti että aika monella sellainen selkeä ylipaino on vähän luotaantyöntävää intiimissä mielessä, etenkin jos itse ei ole ylipainoinen. Kun ihmisen näkee ekakertaa niin onhan se hoikempi aina puoleensavetävämpi. Mutta sitten kun on rakastuttu ja alkaa välittämään toisesta, ei se lihominen siinä vaiheessa enää useimmitenkaan haittaa. Toki niitäkin on, jotka märisee kun se puoliso on niin lihonut eikä sängyssä enää kiihotu. Mutta on aivan utopistista olettaa, etteikö sillä ulkonäöllä olisi tutustumisvaiheessa mitään merkitystä ja pitäisi rakastua ainoastaan siihen toisen sisimpään ulkomuoto kokonaan ignooraten.
Niin. Tutustumisvaiheessa. Tässähän puhutaan siitä että ollaan tunnettu jo pitkään, ja toisen kiinnostus herää vasta toisen laihduttua.
Eihän sitä varmastikaan kukaan suoraan sano, että ylipainon vuoksi en nyt lähde treffeille. Itselläkin kyllä tullut väisteltyä parit kerrat omaan elämäntilanteeseen ja muihin ongelmiin vetoamalla, vaikka todellisuudessa syy oli se toisen RUNSAS ylipaino joka ei viehättänyt. Eikä todellakaan puhuttu mistään muutamasta hassusta kilosta mistä vaan nipotettaisiin syyttä.