Minkä asian olet (joutunut) hyväksymään kumppanissasi/parisuhteessasi?
Itse sen, että olen kriittisempi ja ehdottomampi osapuoli, toinen on taas vähän sinisilmäisempi ja hmm. . . joustavampi?
Tämä näkyy arjessa siten, että toinen on valmis mm. tekemään vähän kaikenlaisia sopimuksia sekä tinkimään ehdoista, jolloin itse näyttäydyn kivirekenä, vaikka tarkoitusperäni on vain toimia oikein ja sääntöjen mukaan.
Kommentit (19)
Paljastui epäkäytännöllinen, epärealistinen haihattelija.
Ettei hän halua seksiä yhtä paljon kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Pienen peniksen. Muuten ihan ihana mies, mutta seksin saralla ei vain hommat natsaa.
Onko se kannattavaa kun ei seksielämä toimi.. 🤔 jos kerran sellasta haluaa harrastaa miksi harrastaisi ja pettyisi joka kerta.. luulis pitemmän päälle rasittavan henkistä hyvinvointiakin
Sen, että en voi luottaa häneen. Hän voi valehdella minulle aivan kirkkain silmin, sanoa ettei koskaan valehtelisi minulle. Ja on juuri valehdellut minulle. Ja valehteleehan hän siinäkin, kun halaa ja sanoo, ettei ikinä enää mulle valehtele 😄
Hyväksyin asian jo kauan sitten, mutta sitten hän muuttui ja vuosikymmenten jälkeen kuvittelin jopa vuoden ajan, että NYT hän on muuttunut. Että nyt merkitsen hänelle, hän arvostaa ja rakastaa minua ja vihdoin hän puhuu totta.
Ja nyt hän jäi jälleen kiinni valehtelusta. Oli aivan todella järkytys ja kovat itsesyytökset että miksi minä tyhmä uskoin häntä. Täysin turhaan.
Sen, että hän ei ole kovin viisas eikä fiksu, ja myös sen, että en tunne häntä kohtaan (enää) vetovoimaa. Näistä toinen saattaa olla seuraus ja ensimmäinen sen syy...
Hyväksyin hänet ihan sellaisenaan. Mitään en halunnut muuttaa. Vaikkakin, kyllä opetin hänet urheilemaan päivittäin. Urheilimme vain yhdessä. Hiihto, juoksu, pyöräily, vaeltaminen, päiväretket, uinti, auringon otto, auto ajelut, kauppareissut, matkustaminen omalla autolla.
Sen, että hän jättää vaatteita hujan hajan ympäri taloa. Mutta se on ainoa huono puoli, enkä minäkään ole täydellinen.
Mies haluaa hoitaa siivoamisen ja ruuan laiton ja tietysti omalla tavallaan. Ollaan 5-kymppisiä ja oltu vuosi yhdessä. Mies on kova tekemään kotihommia omasta halustaan. Yksi väläys ja lakanat on vaihtuneet puhtaisiin tai toinen väläys niin pullataikina on jo kohoamassa. Ei kai tuon pitäisi olla vika, mutta itsekin tykkäisin laitella enemmän ruokia. Tulee välillä olo, että mulla ei ole kotona tekemistä kun kaikki kotihommat on jo tehty miehen toimesta. Muistutan kuitenkin itseäni olemaan kiitollinen, koska ex-mies ei koskenut 25 vuoteen imuriin, moppiin, pyykkikoneeseen eikä ruohonleikkuriin.
Mies ei tykkää yhtään pihahommista, mutta minä ajan mielelläni sitten ruohon ja haravoin jne.
Ei se jaksa kuin kerran aamulla ja kahdesti illemmalla.
Liian hoikka kroppa, ei ole maailman komein mies, ja pikkuisen on jotain ahdistusta kiintymyssuhteessa eli siis saattaa ahdistua hieman jos tarvitsen paljon tilaa/etäisyyttä
Mutta enpä itsekään täydellinen tallaaja ole :)
Mies ei osaa lausua käyttämiään sivistyssanoja oikein. Äityy välillä paasaamaan politiikasta ja taipumusta vouhotukseen. Kaikki tämä johtuu sosioekonomisesta taustasta.
Mutta: maailman sydämellisin mies, joka on myöhemmin saanut hankittua koulutusta. On kiinnostunut ihmisistä, joilla myös erilainen tausta, kuten minäkin. Hyvä reflektiokyky. Hyvännäköinen. Innostumiskykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Liian hoikka kroppa, ei ole maailman komein mies, ja pikkuisen on jotain ahdistusta kiintymyssuhteessa eli siis saattaa ahdistua hieman jos tarvitsen paljon tilaa/etäisyyttä
Mutta enpä itsekään täydellinen tallaaja ole :)
Nää on musta sellaisia hellyyttäviä yksityiskohtia puolisossa, joiden olemassaolo ja hyväksyminen vaan todistaa, että rakastat miestä. Kukaan ei ole täydellinen, ja se on just ihanaa, että haluaa olla epätäydellisen kanssa. Rakkaus on tärkeintä.
Sen ettei hän oikeasti hirveästi välitä minun mahdollisista negatiivisista tunteistani. Esimerkiksi jos minulla on paha mieli jostain niin ei häntä kiinnosta keskustella asiasta eikä hän kysele miten voin tai onko asia hoitunut tms tai yritä ratkaista sitä yhdessä. Asiasta ei muodostu mitään keskustelua. Ja tämä sama menettelytapa koskee myös meidän parisuhteen ongelmia. Niistä ei puhuta ollenkaan ja vaan teeskennellään ettei niitä ole.
Sen ettei hän osta lahjoja/ ole kovin maskuliininen. Lahjoja saan kun pyydän/ostan itse ja se maskuliinisuus taitaa olla yliarvostettua. Paljon enemmän on minussa kestämistä.
Sen, että minä joudun tekemään enemmän kotitöitä. Mies kyllä siivoaa, mutta vasta sitten, kun on kaaos. Jos haluan, että meillä on terveellistä ruokaa, niin minun pitää tehdä se. Jos haluan, että keittiö on edes suht siisti, niin minun pitää siivota se. Jos haluan, että pyykit eivät ole lattioita myöten, minun pitää pestä ne.
Muutoin aivan täydellinen mies. Kestän kyllä, eikä tämä mikään hyväksikäyttösuhde ole. Jos vielä olisimme lastentekoiässä, niin pitäisi todellakin tietää, mihin ryhtyy.
Pienen peniksen. Muuten ihan ihana mies, mutta seksin saralla ei vain hommat natsaa.