Suostuisitko treffeille ihmisen kanssa joka ei ollut kiinnostunut sinusta ennen kuin pudotit painoa?

20 kiloa ylipainoa tarkoittaa merkittävää lihavuutta. Itse entisenä ylipainoisena ymmärrän kyllä miesnäkökulman tässä asiassa - se ylipaino ei vaan houkuta ja varmaan itsekin ymmärrät sen nyt hoikistuneena.

Muutaman kilon painonvaihtelu on toki ihan ok mutta BMI yli 27 on oikea ongelma ja syömistottumukset täysin pielessä - oli sitten lääkitystä, stressiä tai mitä muuta tahansa. Joidenkin on vaan kovin vaikea tätä itselleen myöntää.

En ikinä.

Jos en kelpaa naiselle ylipainoisena, niin ei nainen ansaitse minua normaalipainoisena! M27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö merkitsee lähes kaikille. On naivia olettaa muuta. Voi uhriutua siitä, ettei herättänyt kiinnostusta huonoimmillaan, mutta maailma nyt vaan on sellainen.

Olin nuorempana pyöreähkö ja ruma, ja silloin muutama hyvännäköinenkin mies oli minusta kiinnostunut. Olen tätä jälkeenpäin ihmetellyt ja todennut, että todellakaan se ei aina ole ulkonäkö mikä vetoaa vaan jokin muu. Näitä miehiä muistelen erityisen lämpimästi nyt vuosien jälkeen, hoikempana ja kauniimpana. Ihan eri tavalla arvostan kuin niitä, jotka ovat huomanneet minut vasta nyt.

Millaisen miehen kanssa olet nyt?

Olen sinkku, ollut aina.

Paha riippuuvuusongelma alkoholismi ja narkomania näkyy ulkonäössä .katopa kuvia eri huumeiden käyttäjistä ennen ja jälkeen käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta en koskisi minua lihavana halveksineisiin miehiin tikullakaan.

Sanotaanko teille sitten useinkin päin naamaa että ohhoh, olettepa lihavia vai miten tällainen halveksunta ilmenee?

Kyllä sen ihmisten käytöksestä huomaa jokapäiväisessä elämässä, jatkuvasti.

Tai sitten on hieman vilkas mielikuvitus jota vahvistaa tietoisuus niistä omista kiloista. Minäkin heikkoitsetuntoisena kuvittelen usein että minua tuijotetaan halveksuen ja pienimmätkin eleet sun muut vedän mielessäni överiksi.

Hyvät sulle. Itse olen ollut sekä hoikka että lihava useamman eri kerran, joten olen päässyt tarkastelemaan ihmisten käytöstä monessa erilaisessa kontekstissa. Mutta aina jostain kiven alta löytyy kaltaisiasi ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ilmiön. Sitä kutsutaan 'whataboutismiksi'.

Noh non, "kaltaisiasi". Eipäs nyt lähdetä lokeroimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mitä jos paino joillakin ihmisellä nousee tulevaisuudessa, sittenkö se on ero. Vaikka ei välttämättä nouse. Mutta se asia jäisi vaivaamaan. Onko suhde aina pintasuhde.

Sissus soikoon, onhan se nyt saletti että aika monella sellainen selkeä ylipaino on vähän luotaantyöntävää intiimissä mielessä, etenkin jos itse ei ole ylipainoinen. Kun ihmisen näkee ekakertaa niin onhan se hoikempi aina puoleensavetävämpi. Mutta sitten kun on rakastuttu ja alkaa välittämään toisesta, ei se lihominen siinä vaiheessa enää useimmitenkaan haittaa. Toki niitäkin on, jotka märisee kun se puoliso on niin lihonut eikä sängyssä enää kiihotu. Mutta on aivan utopistista olettaa, etteikö sillä ulkonäöllä olisi tutustumisvaiheessa mitään merkitystä ja pitäisi rakastua ainoastaan siihen toisen sisimpään ulkomuoto kokonaan ignooraten.

Niin. Tutustumisvaiheessa. Tässähän puhutaan siitä että ollaan tunnettu jo pitkään, ja toisen kiinnostus herää vasta toisen laihduttua.

Niin. Jostain tyhjästäkö se fyysinen vetovoima pitäisi ilmestyä vaikka kauemmin oltaisiinkin tunnettu.

En pidä x-filesin naisnäyttelijää kauhean puoleensavetävänä nuorena, mutta iäkkäämpänä puumana on kuuma. Onko tämäkin aivan käsittämättömän törkeää

Minä olen seurustellut miehen kanssa, joka piti rintavista naisista, mutta oli minun kanssani koska olen muuten mukava. Se oli itsetunnolleni vaikeaa aikaa, kun olisin halunnut, että olen poikaystäväni tyyppiä, enkä vain hyvä ystävä.

Jos itse saisin pakit, niin tuskin enää lämpenisin, vaikka aikoisin jatkossakin pysyä hoikkana. Joskus en saanut vastakaikua, kun olin lyhyttukkainen, mutta myöhemmin pitkätukkaisena vaikuttikin siltä että kiinnostaa. En enää itse lämmennyt.

Eli käytännössä ymmärrän että ei enää nappaa, mutta teoriassa haluaisin että minusta pidetään myös ulkonäköni vuoksi, ja ja jos ulkonäköni vaihtelee, niin sellaisena kuin olen eniten oma itseni (= jäntevän lihaksikas, en siro tai uhkea). Pitkää tukkaa pidän sen helppouden vuoksi, mutta olisi silti ok miehen pitää lyhyistä enemmän, koska minäkin pidän. :D

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, etten koskaan ole ollut yhdenkään 120-kiloisen naisen perässä. Enkä tule olemaankaan.

Juu, sellaista panetusta tai epätoivoa ei ole, että rupeaisin melkein 1.5x itseni kokoista miettimään.

Toki niitä löytyy, joilla on fetissi 'isompia' kohtaan. En kyllä yhtään sellaista tiedä.