Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta
14.12.2022 |
IL:n juttu. https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/a0627639-9719-48a3-a20b-e2829dccd0…
Kyse ei ole enää vain nuorten henkilökohtaisesta hyvinvoinnista, Koponen muistuttaa.
Tämä tulee näkymään todella isosti tulevaisuuden työelämässä.
Suomeksi: Lasku lankeaa veronmaksajille.
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, suurin ongelma on se ettei huonokuntoisuutta "sallita" vaan kauhistellaan ja verrataan jatkuvasti paremmin suoriutuviin. Siis nimenomaan myös yksilötasolla, tietenkin kansallisella tasolla tuota kuuluukin seurata.
Pitäisi kuitenkin ymmärtää ettei huono kunto kerro ihmisen huonoudesta (etenkään silloin kun kyseessä on lapsi!) ja sitä voidaan parantaa harjoittelulla. Tuo on asia jota pystytään ratkomaan yhdessä, ei niinkään osoitus yksittäisten nuorten heikkoudesta tai moraalisesta rappiosta.
Erityisen suuri ongelma on se, ettei nykyään oikein ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Jokaisen pitäisi päästä harrastamaan sellaista liikuntaa, joissa tärkeintä on osallistuminen/yksilöllinen kehittyminen eikä parhaiten suoriutuminen.
Miten niin nykyään ei ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Ei ysärillä ollut sen enempää liikuntakerhoja tai muita vastaavia, vaan oli seurojen treenit tai koulujen kentät, joille mentiin höntsäämään. Ihan samat mahdollisuudet nytkin on, mutta mammat antavat lastensa pelata kännyköillä kaikki päivät, niin ei ole mitään tarvetta lähteä potkimaan futista sinne koulun kentälle ajan tappamiseksi.
No jos minulla on koko luokan ainoa lapsi joka haluaisi höntsäryhmään ja muut ovat Tiktokissa vähän vaikeaa on. Samaa ihmettelen mutta en voi mennä kenenkään kotiin sanelemaan tai vaatimaan leikki/ liikuntaseuraksi.
Tämä on merkittävä ongelma ja olen sen huomannut omissakin lapsissa, että aika vähän koulun jälkeen lapset kokoontuvat yhteen pelaamaan. En kuitenkaan usko, että ratkaisun on oltava se, että JOKU MUU ottaa vastuun lasten kasvatuksesta ja alkaa järjestämään vapaaehtoisena ilmaistoimintaa lapsille. Kyllä se voi ihan yhtä hyvin lähteä vanhemmista, eli sovitaan luokan kanssa korispelit vaikka joka keskiviikko koulun jälkeen ja kaikki saavat osallistua. Voi vaikka tehdä niin, että vanhemmatkin voivat osallistua ja saada kentän toisessa päässä itsekin liikuntaan. Kaikki eivät tietenkään pääse, mutta tyhjää parempi.
Minkä kentän? Ei meidän kaupunginosassa ole mitään kenttiä.
Teidän kaupunginosassa ei ole esim. kouluja? Sitten voi varmaan alkaa miettimään jotain sellaisia harrastuksia, mitä teilläpäin voi tehdä. Monet lapset tykkäävät vaikkapa maastopyöräilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan ei siis osaa enää juosta. Nähty omissa harkoissa tämä.
Olen nelikymppinen enkä muista koska olisin viimeksi juossut. Siitä on jo vuosia aikaa. Reippailla kävelylenkeillä tulee käytyä.
Vaihtoehdottomuuden puute on ongelma. Ryhmälajit eivät sovi monille ja ne ovat juuri niitä traumatisoivia kokemuksia ainakin koululiikunnassa. Ryhmiä pitäisi pienentää; aika moni lapsi voisi tykätä vaikka pingiksestä, sulkapallosta, tenniksestä, kuntosalitreenistä sen iänikuisen jalkapallon tai jääkiekon sijaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkityössä oleva liikunnanopettaja avautuu. Ei kannata ottaa tosissaan. Parempi, että eivät nuorena harrasta raivona jotain urheilua ja ole sitten alle nelikymppisenä rikki ja koko ajan sairauslomalla, kuten nämä entiset ns. huippu-urheilijat. Aikuisena aloitettu järkevä liikunta on parempi, kuin nuoresta asti raivona harrastaminen, sitä kautta yhteiskunta säästää, kun ei tarvitse näiden aivottomien entisten urheilijoiden sairauskuluja maksaa. Mielestäni parikymmentä vuotta liikunnanopettajana ei pätevöitä ketään tekemään sen suurempia analyyseja, lähinnä voi omia mielipiteitään esittää.
Joo entiset huippu-urheilijat on kaikki rikki ny vanhempana, eiku hetkinen XD Läskin puhetta. Te ja teiän läski jälkipolvi on Suomen syöpä.
No kerro joku vanha terve huippu-urheilija?
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdottomuuden puute on ongelma. Ryhmälajit eivät sovi monille ja ne ovat juuri niitä traumatisoivia kokemuksia ainakin koululiikunnassa. Ryhmiä pitäisi pienentää; aika moni lapsi voisi tykätä vaikka pingiksestä, sulkapallosta, tenniksestä, kuntosalitreenistä sen iänikuisen jalkapallon tai jääkiekon sijaan!
Punttista oli kyllä meidän aikaan ainakin koululiikunnassa. Tennikset sun muut on aika vaikeita järjestää käytännössä, koska 2 tai max 4 lasta vaatisi koko jumppasalin käyttöönsä. Pingis taas koulutasolla ei ole minkäänlaista liikuntaa. Huipputasolla toki huippu-urheilua, mutta ei koululiikunnassa. Ei yksi liikunnanopettaja voi oikein jakaa lapsia loputtoman moneen paikkaan, jos niitä pitäisi edes sivusilmällä vähän vahtia ja ei oikein voida olettaa, että jostain löydettäisiin rahoja järjestää kaikille oma yksilövalmentaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 9 vuotias tyttö harrastaa jalkapalloa ja treenejä on 3 krt vko ottelut päälle Haluaisi harrastaa muutakin mutta se on jokotai, ei ole muita kuin kilparyhmiä tms tuon ikäisille. Tanssista tms ei ole kiinnostunut.
Tää on kyl kumma ja vähän joka lajissa sama pulma. Heti harrastustasolta pitäisi lyhyessä ajassa siirtyä jo kilpatasolle, jossa treenejä enemmän ja ei ole vaihtoehtona jäädä sinne ns höntsäpuolelle, kun joukkuekaverit aina haluavat siirtyä ylemmälle tasolle.
Maksaako se rahaa, että vanhemmat lähtevät lasten kanssa harrastamaan tai vie lapsen itse esimerkiksi ladulle hiihtämään? Ulkona on tällä hetkellä esimerkiksi lunta: voi hiihtää. Kun tulee jäätä voi luistella. Voi käydä laskettelemassa, voi käydä kävelemässä tai hölkkäämässä lapsen kanssa. Voi mennä tekemään lumilinnaa tai lumilyhtyjä. Voi laskea pulkkamäkeä. Missä näissä on se, että pitäisi olla ohjattua liikuntaa? Voit toki myös laittaa lapsesi ohjatuille tunneille, mutta en käsitä, että miksi pitäisi maksaa ulkopuoliselle siitä, että voin itse lähteä lapsen mukaan ja viettää aikaa. Jokaisella on oma tekniikka esimerkiksi juoksussa niin on höntsäilyssä vain typerää laittaa johonkin juoksukouluun, jossa tähdätään kilpajuoksuun. Miksi ei voisi vain mennä juoksemaan ulos? Kyllä minä sanon, että harrastan juoksemista, vaikka en ole ryhmässä juoksemassa. Sanon myös, että harrastan hiihtämistä, vaikka en todellakaan ole ohjattuna ryhmässä harrastamassa. Miksi lapsella olisi eri asia?
Taitaa aikuisilla olla vain tekosyitä, miksi lapset eivät liiku enää.
Suksia ei taida saada ilmaiseksi mistään.
Vierailija kirjoitti:
Se on suurta tekopyhyyttä, että lasten kunnon heikkenemistä kauhistellaan täällä, kun samalla kuitenkin niin hanakasti kannatatte autoilun helpottamista ja opetatte myös lapsenne autoriippuvaiseen elämään. Tältä palstaltahan lähtevät heti kaikki autoiluvastaiset ketjut pois.
Autoriippuvaisesta elämästähän tämä kaikki on aiheutunut. Ei tarvitse mennä kovin kauas historiaan, kun ihmiset liikkuivat kaupungeissakin pääasiassa jalan tai ainakin ilman omaa autoa ja olivat huomattavasti paremmassa kunnossa. Nyt ei voi sitä kilometrin matkaa Prismaan edes mennä kävellen ja autokin pitää parkkeerata niin, ettei tarvitse yhtään ylimääräistä kävellä.
Tekopyhää kyllä... mietin vähän millaisia ovat nämä aikuiset itse, todella moni kun ei liiku päivittäin vaan autolla mennään ovelta ovelle. Ihan hirveästi ei liikkuvia ihmisiä näy. Vielä vähemmän liikkuvia perheitä.
Kerrostalossa jää kaikki hyötyliikuntakin, ei ole pihatöitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 9 vuotias tyttö harrastaa jalkapalloa ja treenejä on 3 krt vko ottelut päälle Haluaisi harrastaa muutakin mutta se on jokotai, ei ole muita kuin kilparyhmiä tms tuon ikäisille. Tanssista tms ei ole kiinnostunut.
Tää on kyl kumma ja vähän joka lajissa sama pulma. Heti harrastustasolta pitäisi lyhyessä ajassa siirtyä jo kilpatasolle, jossa treenejä enemmän ja ei ole vaihtoehtona jäädä sinne ns höntsäpuolelle, kun joukkuekaverit aina haluavat siirtyä ylemmälle tasolle.
Maksaako se rahaa, että vanhemmat lähtevät lasten kanssa harrastamaan tai vie lapsen itse esimerkiksi ladulle hiihtämään? Ulkona on tällä hetkellä esimerkiksi lunta: voi hiihtää. Kun tulee jäätä voi luistella. Voi käydä laskettelemassa, voi käydä kävelemässä tai hölkkäämässä lapsen kanssa. Voi mennä tekemään lumilinnaa tai lumilyhtyjä. Voi laskea pulkkamäkeä. Missä näissä on se, että pitäisi olla ohjattua liikuntaa? Voit toki myös laittaa lapsesi ohjatuille tunneille, mutta en käsitä, että miksi pitäisi maksaa ulkopuoliselle siitä, että voin itse lähteä lapsen mukaan ja viettää aikaa. Jokaisella on oma tekniikka esimerkiksi juoksussa niin on höntsäilyssä vain typerää laittaa johonkin juoksukouluun, jossa tähdätään kilpajuoksuun. Miksi ei voisi vain mennä juoksemaan ulos? Kyllä minä sanon, että harrastan juoksemista, vaikka en ole ryhmässä juoksemassa. Sanon myös, että harrastan hiihtämistä, vaikka en todellakaan ole ohjattuna ryhmässä harrastamassa. Miksi lapsella olisi eri asia?
Taitaa aikuisilla olla vain tekosyitä, miksi lapset eivät liiku enää.
Suksia ei taida saada ilmaiseksi mistään.
Mun mielestä minimivaatimus vanhemmille on kyky kasvattaa lapsistaan suurin piirtein terveitä nuoria aikuisia. Jos vaan vingutaan, että mun lapseni ei voi liikkua ikinä mihinkään, koska kukaan ei anna ilmaisia suksia, niin lasten tulevaisuus näyttää aika synkältä. Lasten olisi hyvä oppia vanhemmiltaan edes jonkinlaista vastuuta elämästään.
Suksia saa erittäin halvalla fb-kirppiksiltä sun muista ja varmaan, jos kiltisti pyytää, niin voi saada ilmaiseksikin ainakin vaikka vuoden lainaan. Aika monissa lapsiperheissä on läjä suksia odottamassa, että ne nuoremmat kasvaisivat niihin ja esim. me voisimme kyllä antaa yhdeksi talveksi jotkin sukset vähävaraiselle perheelle, kunhan saisimme ne sitten takaisin.
Tietenkin tämäkin vaatisi sen yhden viestin verran aktivoitumista, mikä on varmaan sinulle aivan liikaa lastesi takia.
Muissa maissa on paljon huono kuntoisempia ja pulskempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.
Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.
Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.
Kävelemällä ei kyllä saa max hapenottoa mitattua minkä cooperin testillä saa jos sen tosissaan juoksee.
No kyllä sillä saa.
https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/testaa-kestavyyskunto-helposti-…Kuuden minuutin kävelytesti
- arvioi maksimaalista hapenottokykyä
- soveltuu terveille aikuisille, joilla ei ole hengitys- ja verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai oiretta, joka estää tai haittaa nopeaa kävelyä
- on kätevä toteuttaa ympärivuotisesti lyhyellä 15 metrin radalla sisätiloissa.
Tuo kävelytesti antaa luotettavia tuloksia lähinnä huonokuntoisille. Hyväkuntoisille tuo ei toimi lainkaan, koska kävelynopeutta ei voi kovin paljoa nostaa. Jos jaksaa juosta 12 min (vaikka hitaastikin), niin Cooper on oikeasti parempi.
Toisaalta taas kansaterveyden kannalta ei ole väliä, onko joku hyväkuntoinen, eriomaiskuntoinen vai jotain tältä väliltä. Tuo testi soveltuu terveille aikuisille. UKK-instituutti on ihan ammattitaitoinen mesta, vaikka itse tunnut tietävän paremmin.
Olen itsekin kunnoltani erinomainen ja kävelytestissä vedin parhaimpaan tulosluokkaan 20v miesten taulukossa, vaikka olen 40v+ nainen. Kävelynopeudessa vastaan tuli nilkkojen särky, koska kovempaa ei vaan kävelemällä pääse. Mutta tuo suoritus silti erotteli tarpeeksi maksimaalista hapenottokykyäni. Seurasin itse myös sykettä (naisilta sitä ei testissä mitata, koska ei korreloi kunnon kanssa).
En tiiä kumpi on huolestuttavampaa. Se et lapset on läskejä, vai se et tääl valaat puolustelee niitä ja keksii kaikkii typeriä tekosyitä, kuten läskeillä on tapana. No, näiden valaiden poikasia ne varmaan on. Vanhemmistahan lapset ottaa mallia. Normaali vanhempi on 100x parempi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa on paljon huono kuntoisempia ja pulskempia.
Se on heidän ongelmansa. Suomalaisten huono kunto on meidän suomalaisten ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Näissäkin on varmasti alueellisia eroja.
Oma lapseni on alakoulussa liikuntaluokalla (pks), joka tarkoittaa yhteensä 7 h liikuntaa koulun lukujärjestyksessä/vko.
Tämän lisäksi 3 treenit viikossa & mahdolliset pelit/turnaukset viikonloppuisin.Kaiken päälle käyvät kavereiden kanssa ulkona höntsäämässä, talvisin pulkkamäessä, luistelemassa tms. ja muina vuodenaikoina menee futiskentällä helposti 5-6 h vapaapäivänä.
Perheenä hiihdetään, lasketellaan, luistellaan.
Ympärillämme tutuilla ja kavereilla sama meininki.
Ehtivät silti kyllä myös plärätä kännykkää ja pelata pleikkaria.Itse olen opetellut aikoinani ns. väkisin liikkumaan (olin lapsena ns. lukutoukka, en urheillut) joten ymmärrän että kiinnostuksen kohteet lapsilla on erilaiset. Kaikki eivät liiku luonnostaan mielellään.
Onpa paljon liikuntaa painotusluokalla? Mikä koulu kyseessä? Yleensä painotuksen tuntimäärä on pienempi ja se korvaa ns. normitunnit. Mistä oppiaineista tunnit on otettu liikuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.
Jep, mutta nämä vapaa-ajalla luistelijat, hiihtäjät, uimarit, pulkkailijat, ei nämä pärjää näissä koulun lihaskuntotesteissä. Vain jos on sellainen säännöllinen liikuntaharrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa ja erikseen myös lihasvoimaa kehitetään, voi pärjätä esim punnerruksissa tai vatsalihasliikkeissä.
Onhan se nyt ihan fakta. Sen tietää jos itse harrastaa juurikin vaikka lenkkeilyä ja metsäretkiä - ei minullakaan kummoinen lihaskunto ole. Hoikkia ollaan kyllä kaikki, kun paljon ollaan ulkona ja liikkeellä.
Jännästi minä lapsena pärjäsin vaikka ei ikinä ollut mitään ohjattua liikuntaharrastusta. En usko että näitä vaatimuksia olisi 20-30-vuodessa hirveästi tiukennettu, päinvastoin.
Koulun liikuntatunnit on kyllä hyvin erilaisia nykyään verrattuna omaan kouluaikaan. Kyselin just 5-luokkalaiselta mitä ne tekee liikassa. Tällä viikolla olivat pulkkamäessä. Tavallista on hippa, dodge ball, hiihto ja koripallo. Korista pelataan arvotuissa joukkueissa ja pääsevät pelaamaan. Mun aikana harjoitettiin vain heittotekniikkaa. Hiihto on järjestetty tason mukaan, ne jotka tykkää ja osaa hiihtävät pidemmän lenkin, toiset harjoittelee liukumista. Luistelussa luistellaan ja tehdään temppuja. Venyttelyä on lähes aina.
Kilpailu ei tullut mitenkään esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.
Joo tämä. Nykyään myös harrastemaksut on melkoisia. Harvassa on nykyään enää esim. naisvoimistelijoiden tms. vetämät kerta viikkoon tunnit joiden lukukausimaksu oli tyyliin 50 mk. Sellaiseen oli meilläkin varaa vaikka tiukkaa oli. Vertaa lapseni kerta viikkoon voimistelutunti 120 e puoli vuotta.
Ei kansalaisopistot ole minnekään poistuneet, siellä on jumppaa ja tanssia hyvinkin halvalla hinnalla ja alennustakin voi perustellusti saada. Ja naisvoimistelijoiden jumppia on myös edelleen olemassa. Tietenkään hintoja ei voi verrata markka-aikaan, rahan arvo on erilainen nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu..
Ongelma ei todellakaan ole ohjatun liikunnan tai suoranaisen (kilpa)urheilun puutteessa vaan siinä että hyötyliikunnan (pyöräily tai kävely) lisäksi kaikki omaehtoinen liikunta on korvautunut kännykän tuijottamisella.
Oma teinikin harrastaa SM-tasolla joukkueurheilua mutta treenien ja pelien lisäksi kaikki muu liikkuminen on tasan nolla.
Treeneihin on sen verran matkaa että niihin täytyy mennä autolla tai bussilla, samoin lukioon ja jos kavereiden kanssa mennään 5km päässä olevaan Isoon Omenaan kahville niin eihän sinnekään kehtaa mennä hikisenä fillarilla vaan bussilla.
Ilman urheiluharrastusta tuokin olisi laardipallo joka hengästyisi keittiöjakkaralle noustessaankin.
Ei välttämättä olisi. Meillä on kotona yksi tietokoneeseen pystyvästi kiinnitetty teini, joka on silti hyvin hoikka. Eikä ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen, eli jaksaa juostakin kilometrin (testattiin sen ainoan kerran tänä vuonna, kun tuon on saanut muun perheen kanssa ulos). Kouluun on matkaa 250 metriä, jonka kävelee. Hänen paras kaverinsa on aivan hirveän laiha, vaikka myös hän istuu koneella täydet työviikot lukio-opintojen ohessa. Geenit ratkaisevat lopulta todella paljon.
Pelottavaa ajatella, että jonkun vanhemman mielestä kyky hölkätä kilometri tai se, että kävelee 250 metriä kouluun on merkki hyvästä kunnosta. Missäköhän kunnossa vanhemmat ovat ja millaista esimerkkiä antavat?
Se sisälukutaito taas. Kyseinen vanhempi kirjoittaa sanatarkasti "ei ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen". Ja jos jaksaa juosta kilometrin, niin ei ole hirveän huonokuntoinen, sellaiselle tekee parisataa metriä jo tiukkaa. Kukaan ei puhunut hyvästä kunnosta vaan siitä, että geenitkin vaikuttaa.
Maailma olisi parempi kun älyttömien kärjistysten sijaan keskityttäisiin vaihteeksi täsmällisyyteen.
Nyt puhuttiin lukioikäisestä pojasta. Coopertestissä tuon ikäisenä alle 2300 m on hyvin huono. (Ihan vertailuna samalla tuloksella 40-49 vuotias nainen pääsee luokkaan erinomainen). Täytyy huomioida ikä ja sukupuoli. Tuon ikäinen poika on fyysisesti elämänsä parhaassa kunnossa (ainoa ikä, jossa samassa testissä erinomaiseen tulokseen vaaditaan 3000 m). Eli kilometrin juoksu tuon ikäisenä on oikeasti surkea tulos. Joku 200 m on käytännössä liikuntakyvytön.
Nyt on tähän väliin aivan pakko kysyä, että harrastatko itse juoksua?
Tottumaton, harjoittamaton JUOKSIJA harvoin jaksaa JUOSTA kilometriä, tai edes useampaa lyhtypylvään väliä yhtäjaksoisesti. JUOKSU on vauhdinhallintaa, eli tekniikkaa, vielä enemmän kuin hapenottokykyä. Lapsille ominaista on intervallityyppinen liikkuminen, juokseminen on jo ihan eri laji. Eli väitän, että lapsi tai nuori voi olla kohtuullisessa fyysisessä kunnossa vaikkei jaksaisi jjuosta kilometriä.
T. 800-1500 km vuosittain kymmenkunta vuotta, tämän hetkinen pk kilometrinopeus n 5,6 min.
Itse asiassa harrastan ja vielä näin yli 50 vuotiaana tätinä juoksen cooperissa erinomaisen tuloksen vaikka pääasiassa juoksen puolimaroja ja maroja (vuosikilsat yli 1500). Eli olet sitä mieltä, että cooperin testi ei pidä paikkaansa? Sen mukaan kun sen parikymppisen nuoren pitäisi edetä se 2300 m, jotta pääsee luokkaan hyvin huono. Ja ei siihen vaan pääse, jos matkalla kovasti kävelee. Tarina ei toki kerro mitä vauhtia poika juoksi, mutta jos mukana oli äiti, joka jaksaa max 20 min hölkätä, niin kai siitä voi jotain päätellä
Vierailija kirjoitti:
Näissäkin on varmasti alueellisia eroja.
Oma lapseni on alakoulussa liikuntaluokalla (pks), joka tarkoittaa yhteensä 7 h liikuntaa koulun lukujärjestyksessä/vko.
Tämän lisäksi 3 treenit viikossa & mahdolliset pelit/turnaukset viikonloppuisin.Kaiken päälle käyvät kavereiden kanssa ulkona höntsäämässä, talvisin pulkkamäessä, luistelemassa tms. ja muina vuodenaikoina menee futiskentällä helposti 5-6 h vapaapäivänä.
Perheenä hiihdetään, lasketellaan, luistellaan.
Ympärillämme tutuilla ja kavereilla sama meininki.
Ehtivät silti kyllä myös plärätä kännykkää ja pelata pleikkaria.Itse olen opetellut aikoinani ns. väkisin liikkumaan (olin lapsena ns. lukutoukka, en urheillut) joten ymmärrän että kiinnostuksen kohteet lapsilla on erilaiset. Kaikki eivät liiku luonnostaan mielellään.
Tässä näkee sen jakauman toisen pään ja myö sen, miksi asioille ei saada tehtyä mitään. Liikkuminen polarisoituu, niin kuin muutkin elämänlaatuun ja menestymiseen vaikuttavat asiat: toiset liikkuu runsaasti ja monipuolisesti ja toiset eivät ollenkaan.
Uskoisin, että tuon liikuntaluokkalaisen vanhemmat ovat ok-menestyjiä ja taloudellinen tilanne perheessä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ole enää ulkona leikkimässä. Suorastaan omituisia katseita saa jos moista ääneen ehdottaa. Jos lapsi harrastaa liikuntaa niin seurassa ja silloin kelpaat omaan ikäryhmääsi vain aloittaessasi 2 vuotiaana harrastuksen. Loput sitten jää ulos siitäkin.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin niillä kolmen kaupungin alueilla, joissa liikun, lapset ulkoilevat, leikkivät, juoksevat ihan niinkuin ennenkin. Omilla pihoilla, naapuripihoilla, metsissä jne. Kesällä uivat pyöräilevät, tetkeilevät. Vai ovatko he sitten jotenkin harvinaisia. Enkä nyt puhu vain omista ja heidän kavereistaan, vaan myös ihan vieraista lapsista. En tunne yhtään sisällä istuvaa ja liikkumatonta lasta.
Näetkö ja tiedätkö siis kaikki lapset vai miten voit sanoa yleisyydestä mitään?
Ihan samalla tavalla voin mennä voimisteluhalliin ja julistaa, että "voimistelevia lapsia on paljon ja heitä näkee päivittäin". Tämä on kuitenkin vaan osatotuus. Kyllä tuolla kouluissa juurikin nähdään aika kattavasti se koko ikäluokka ja voidaan tehdä paremmin arvioita kuin minkään kylänmiehen mutuilulla.
Alue: Aihe vapaa
Olen eri, mutta olen kirjoittanut tänne aika monta viestiä ja tuo voisi olla hyvin minun kirjoittamani. Kyllä minusta on todella huolestuttavaa, jos nuori on jo päästänyt itsensä siihen kuntoon, että ei jaksa juosta kilometriä saati sitten lyhtypylväiden väliä. Se, että sellaisia löytyy valitettavan paljon, ei tee asiasta yhtään sen parempaa. Lapset ovat luonnostaan liikkuvaisia ja jos he liikkuvat suurinpiirtein suositusten mukaisesti kilometrin juokseminen ei ole mikään ameriikan temppu. Eikä mielestäni kukaan ole vaatinut, että niillä nuorilla pitäisi olla alle 6 min pk-vauhti. Itse ainakin lasken kaikenlaiset hölkät tässä yhteydessä juoksuksi.
Ihan eri tilanne on sitten aikuisilla, jos he ovat laiminlyöneet kaiken liikkumisen vuosikausiksi ja mahdollisesti kerryttäneet runsaasti ylipainoa. Silloin se lyhtypylväiden välikin saattaa tuntua pitkältä.