Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Kattokaas niiden lasten peukaloita. Koskaan aiemmin ei ole ollut niin nopeita ja täsmällisiä peukaloita kuin nyt älypuhelinten aikakaudella.

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Itse olen aktiivisesti liikkuva aikuinen, mutta valitettavasti en tykkää liikkua lasteni kanssa. Kävelen, juoksen, sauvakävelen ja käyn canicross-lenkeillä. Joskus houkuttelen lapsen mukaan, mutta en jaksa valitusta. Muutenkin tuo liikunta on minulle omaa aikaa, ja tärkeää aivojen nollausta ilman lapsiperhesäätöä.

Luistelu, hiihto, pulkkamäki ei onnistu asuinalueellaamme, ja valitettavasti kaikille ei ole välineitäkään. Uimassa käymme välillä.

Lapset liikkuvat skuuteilla lyhyetkin matkat, jotka olisi aiemmin kuljettu kävellen. Tosi huono kulkupeli, aiheuttaa vammoja käyttäjille kun kaatuilevat niiden kanssa ja saattavat muut kulkijat vaaraan. Lisäksi valmistus ja lataamisen kuluttavat luonnonvaroja, joten olisi hyvä jos päättäjät uskaltaisivat kieltää laudat kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.

Kävelemällä ei kyllä saa max hapenottoa mitattua minkä cooperin testillä saa jos sen tosissaan juoksee.

No kyllä sillä saa.

https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/testaa-kestavyyskunto-helposti-…

Kuuden minuutin kävelytesti 

- arvioi maksimaalista hapenottokykyä 

- soveltuu terveille aikuisille, joilla ei ole hengitys- ja verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai oiretta, joka estää tai haittaa nopeaa kävelyä 

- on kätevä toteuttaa ympärivuotisesti lyhyellä 15 metrin radalla sisätiloissa. 

Tuo kävelytesti antaa luotettavia tuloksia lähinnä huonokuntoisille. Hyväkuntoisille tuo ei toimi lainkaan, koska kävelynopeutta ei voi kovin paljoa nostaa. Jos jaksaa juosta 12 min (vaikka hitaastikin), niin Cooper on oikeasti parempi.

Toisaalta taas kansaterveyden kannalta ei ole väliä, onko joku hyväkuntoinen, eriomaiskuntoinen vai jotain tältä väliltä. Tuo testi soveltuu terveille aikuisille. UKK-instituutti on ihan ammattitaitoinen mesta, vaikka itse tunnut tietävän paremmin.

Olen itsekin kunnoltani erinomainen ja kävelytestissä vedin parhaimpaan tulosluokkaan 20v miesten taulukossa, vaikka olen 40v+ nainen. Kävelynopeudessa vastaan tuli nilkkojen särky, koska kovempaa ei vaan kävelemällä pääse. Mutta tuo suoritus silti erotteli tarpeeksi maksimaalista hapenottokykyäni. Seurasin itse myös sykettä (naisilta sitä ei testissä mitata, koska ei korreloi kunnon kanssa).

Tuo testi ohjeiden mukaan soveltuu itse tehtynä ilman valvontaa vain terveille, koska he eivät halua ottaa riskiä, että joku tuupertuu testiä tehdessään ja syyttää instituuttia. Alun perin sitä on käytetty sydän- ja keuhkosairaiden potilaiden toiminnallisen suorituskyvyn arviointiin, eli siitä voi päätellä jotain, mitä ryhmää se mittaa parhaiten. 

Huolestuttavin seikka, joka tässä ketjussa tuli esille oli mielestäni jos tarhaikäiset lapset ei pääse toteuttamaan luontaista liikunnallisuuttaan varhaiskasvatuksessa resurssien puutteesta johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Perheiden tilanne on erilainen, on työttömyyttä ja ilkeitä arvostelevia anoppeja, ei siinä voimat enää liikuntaan riitä.

Sitä äkkiseltään kuvittelisi että työttömällä olisi enemmän aikaa ulkoiluun kuin kokopäivätyössä käyvällä. Voisi myös kuvitella että kiinnostaisi säästää rahaa eikä ajaa joka paikkaan autolla, ja siinä tulisi sitä arkiliikuntaa. Mutta sekä työssä käyvissä että työttömissä on niitä joita ei vaan kiinnosta minkäänlainen fyysinen aktiviteetti ja se asenne tarttuu lapsiinkin. Rahaahan liikkuminen ei tosiasiassa vaadi, mutta toki vaatii enemmän viitseliäisyyttä vanhemmilta, jos ei pysty maksullisia liikuntaharrastuksia kustantamaan. Joskus työttömyys yhdistyy yleiseen näköalattomuuteen, mt-ongelmiin ja elämänhallintahaasteisiin jolloin lapsiin panostaminen ei tosiaan onnistu. Mutta kyllä monet ihan hyvin toimeentulevat perheenkin laiminlyö lastensa liikuttamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Itse olen aktiivisesti liikkuva aikuinen, mutta valitettavasti en tykkää liikkua lasteni kanssa. Kävelen, juoksen, sauvakävelen ja käyn canicross-lenkeillä. Joskus houkuttelen lapsen mukaan, mutta en jaksa valitusta. Muutenkin tuo liikunta on minulle omaa aikaa, ja tärkeää aivojen nollausta ilman lapsiperhesäätöä.

Luistelu, hiihto, pulkkamäki ei onnistu asuinalueellaamme, ja valitettavasti kaikille ei ole välineitäkään. Uimassa käymme välillä.

Aika surullista ja toisaalta kuvaavaa. Ei viitsitä ja jakseta valitusta ja säätöä vaan annetaan periksi lapsille ja jätetään ruudun ääreen, että pääsee tekemään itselle kivoja juttuja perhejuttujen sijaan. Vanhemmuuteen vaan kuuluu ne ei-kivat jututkin. Tottakai on helpompi liikkua ilman lapsia, mutta pitäisi vaan jaksaa liikkua myös niitten lasten kanssa. Tai edes järjestää ne liikuntaharrastukset. Jos haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden.

Moni täällä ei tiedä mistä puhuu Movejen kohdalla.

5-luokkalaisilla ainakin siinä testataan:

20 m viivajuoksu

vauhditon 5-loikka

heitto-kiinniotto

ylävartalon kohotus (vatsalihakset)

etunojapunnerrus

Lisäksi liikkuvuusosio:

kyykistys

alaselän ojennus täysistunnassa

olkapäiden liikkuvuus oikea käsi ylhäällä, ja sama vasen käsi ylhäällä.

Ei siis mikään lihasvoimatesti, kuten näemmä jotkut kuvittelevat. Ja tarkoitus ei ole että lapset vertaavat toisiaan, vaan olla fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen mittaus- ja palautejärjestelmä. 

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä ei tiedä mistä puhuu Movejen kohdalla.

5-luokkalaisilla ainakin siinä testataan:

20 m viivajuoksu

vauhditon 5-loikka

heitto-kiinniotto

ylävartalon kohotus (vatsalihakset)

etunojapunnerrus

Lisäksi liikkuvuusosio:

kyykistys

alaselän ojennus täysistunnassa

olkapäiden liikkuvuus oikea käsi ylhäällä, ja sama vasen käsi ylhäällä.

Ei siis mikään lihasvoimatesti, kuten näemmä jotkut kuvittelevat. Ja tarkoitus ei ole että lapset vertaavat toisiaan, vaan olla fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen mittaus- ja palautejärjestelmä. 

Jep. Tätä olen yrittänyt tolkuttaa, että move mittaa laaja-alaisesti yleistä liikunnallisuutta, mutta osa jumittuu vain noihin punnerruksiin, jotka ovat vain yksi osa testiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.

Kävelemällä ei kyllä saa max hapenottoa mitattua minkä cooperin testillä saa jos sen tosissaan juoksee.

No kyllä sillä saa.

https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/testaa-kestavyyskunto-helposti-…

Kuuden minuutin kävelytesti 

- arvioi maksimaalista hapenottokykyä 

- soveltuu terveille aikuisille, joilla ei ole hengitys- ja verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai oiretta, joka estää tai haittaa nopeaa kävelyä 

- on kätevä toteuttaa ympärivuotisesti lyhyellä 15 metrin radalla sisätiloissa. 

Tuo kävelytesti antaa luotettavia tuloksia lähinnä huonokuntoisille. Hyväkuntoisille tuo ei toimi lainkaan, koska kävelynopeutta ei voi kovin paljoa nostaa. Jos jaksaa juosta 12 min (vaikka hitaastikin), niin Cooper on oikeasti parempi.

Toisaalta taas kansaterveyden kannalta ei ole väliä, onko joku hyväkuntoinen, eriomaiskuntoinen vai jotain tältä väliltä. Tuo testi soveltuu terveille aikuisille. UKK-instituutti on ihan ammattitaitoinen mesta, vaikka itse tunnut tietävän paremmin.

Olen itsekin kunnoltani erinomainen ja kävelytestissä vedin parhaimpaan tulosluokkaan 20v miesten taulukossa, vaikka olen 40v+ nainen. Kävelynopeudessa vastaan tuli nilkkojen särky, koska kovempaa ei vaan kävelemällä pääse. Mutta tuo suoritus silti erotteli tarpeeksi maksimaalista hapenottokykyäni. Seurasin itse myös sykettä (naisilta sitä ei testissä mitata, koska ei korreloi kunnon kanssa).

Sehän se kävelytestin ongelma on. Vauhtia ei vaan saa lisää, vaikka kunto riittäisi. Paras tulos on näköjään 700 m 6 minuutissa (miehet 20-29) eli ylimmän mahdollisen tuloksen saa, jos jaksaa 6 min kävellä 8,5 min/km. Ei tuohon kyllä mitään huippukuntoa tarvita. Ja miten niin naisten syke ei korreloi kunnon kanssa?? Taitaa näissä kuntoasioissa olla sama kuin ylipainon kanssa. Kaikki on niin rapakunnossa, että erinomaiseen tulokseen pääsee kovin vähällä. (Ja olen itse top 5 prosentissa, mitattu juoksumatolla ihan virallisella laktaattitestillä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia ole enää ulkona leikkimässä. Suorastaan omituisia katseita saa jos moista ääneen ehdottaa. Jos lapsi harrastaa liikuntaa niin seurassa ja silloin kelpaat omaan ikäryhmääsi vain aloittaessasi 2 vuotiaana harrastuksen. Loput sitten jää ulos siitäkin.

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin niillä kolmen kaupungin alueilla, joissa liikun, lapset ulkoilevat, leikkivät, juoksevat ihan niinkuin ennenkin. Omilla pihoilla, naapuripihoilla, metsissä jne. Kesällä uivat pyöräilevät, tetkeilevät. Vai ovatko he sitten jotenkin harvinaisia. Enkä nyt puhu vain omista ja heidän kavereistaan, vaan myös ihan vieraista lapsista. En tunne yhtään sisällä istuvaa ja liikkumatonta lasta.

Näetkö ja tiedätkö siis kaikki lapset vai miten voit sanoa yleisyydestä mitään?

Ihan samalla tavalla voin mennä voimisteluhalliin ja julistaa, että "voimistelevia lapsia on paljon ja heitä näkee päivittäin". Tämä on kuitenkin vaan osatotuus. Kyllä tuolla kouluissa juurikin nähdään aika kattavasti se koko ikäluokka ja voidaan tehdä paremmin arvioita kuin minkään kylänmiehen mutuilulla.

Hyvä pointti. Ei ne sisällä pleikkaria pelaavat nuoret katukuvassa näy.

Nuo lapset ovat kasvaneet koululiikunnan vihaajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.

Kävelemällä ei kyllä saa max hapenottoa mitattua minkä cooperin testillä saa jos sen tosissaan juoksee.

No kyllä sillä saa.

https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/testaa-kestavyyskunto-helposti-…

Kuuden minuutin kävelytesti 

- arvioi maksimaalista hapenottokykyä 

- soveltuu terveille aikuisille, joilla ei ole hengitys- ja verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai oiretta, joka estää tai haittaa nopeaa kävelyä 

- on kätevä toteuttaa ympärivuotisesti lyhyellä 15 metrin radalla sisätiloissa. 

Tuo kävelytesti antaa luotettavia tuloksia lähinnä huonokuntoisille. Hyväkuntoisille tuo ei toimi lainkaan, koska kävelynopeutta ei voi kovin paljoa nostaa. Jos jaksaa juosta 12 min (vaikka hitaastikin), niin Cooper on oikeasti parempi.

Toisaalta taas kansaterveyden kannalta ei ole väliä, onko joku hyväkuntoinen, eriomaiskuntoinen vai jotain tältä väliltä. Tuo testi soveltuu terveille aikuisille. UKK-instituutti on ihan ammattitaitoinen mesta, vaikka itse tunnut tietävän paremmin.

Olen itsekin kunnoltani erinomainen ja kävelytestissä vedin parhaimpaan tulosluokkaan 20v miesten taulukossa, vaikka olen 40v+ nainen. Kävelynopeudessa vastaan tuli nilkkojen särky, koska kovempaa ei vaan kävelemällä pääse. Mutta tuo suoritus silti erotteli tarpeeksi maksimaalista hapenottokykyäni. Seurasin itse myös sykettä (naisilta sitä ei testissä mitata, koska ei korreloi kunnon kanssa).

Sehän se kävelytestin ongelma on. Vauhtia ei vaan saa lisää, vaikka kunto riittäisi. Paras tulos on näköjään 700 m 6 minuutissa (miehet 20-29) eli ylimmän mahdollisen tuloksen saa, jos jaksaa 6 min kävellä 8,5 min/km. Ei tuohon kyllä mitään huippukuntoa tarvita. Ja miten niin naisten syke ei korreloi kunnon kanssa?? Taitaa näissä kuntoasioissa olla sama kuin ylipainon kanssa. Kaikki on niin rapakunnossa, että erinomaiseen tulokseen pääsee kovin vähällä. (Ja olen itse top 5 prosentissa, mitattu juoksumatolla ihan virallisella laktaattitestillä).

Tuo, että sykkeitä käsitellään eri tavalla miehillä ja naisilla kertoo, miten naurettavan pienellä otannalla tuon testin validointi tehtiin. Mukana oli vain 75 ihmistä, suurinpiirtein puolet naisia ja puolet miehiä. Jos syke korreloi testin mukaan miehillä kunnon kanssa, mutta ei naisilla, se tarkoittaa, että tässä satunnaisotannassa miesten todelliset maksimisykkeet sattuivat olemaan keskimäärin lähempänä laskennallista 220-ikä arviota. 

On aivan naurettava käyttää kenelläkään mitattua sykettä kunnon määritelemisessä, jos maksimisyke ei ole tiedossa. Sillä tavalla voidaan toki tehdä väestötason testejä, koska suurissa massoissa hajonnat tasoittuvat, mutta silloin ei pitäisi antaa lainkaan yksilöllisiä tuloksia. 651 

Edelleen lasten liikuntatunnit on sitä että mitataan kaikkea ja pakotetaan teinit esim uintiin (sekasaunat vielä puuttuu). Koskaan ei päästä siihen että liikuntatunnit olisivat kaikille hauskoja ja tuottaisivat liikunnan iloa.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lasten liikuntatunnit on sitä että mitataan kaikkea ja pakotetaan teinit esim uintiin (sekasaunat vielä puuttuu). Koskaan ei päästä siihen että liikuntatunnit olisivat kaikille hauskoja ja tuottaisivat liikunnan iloa.

Noi testit on kaksi kertaa koko koulun aikana. Suurimmalla osalla tunneista ei mitata yhtään mitään. Voi olla, että peleissä lasketaan maaleja, mutta ei se opettaja niitä yhtään mihinkään merkkaa. 

Uimataidon opettaminen taas on yksi tärkeimmistä taidoista, mitä koululiikunta voi opettaa. 

Kerropa meille ihan konkreettisesti, millainen olisi mielestäsi realistisesti toteutettava kaikille hauska ja liikunnan iloa tuottava liikuntatunti. Ja älä kerro, mitä siellä ei saisi olla, vaan kerro ihan mitä siellä mielestäsi pitäisi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu..

Ongelma ei todellakaan ole ohjatun liikunnan tai suoranaisen (kilpa)urheilun puutteessa vaan siinä että hyötyliikunnan (pyöräily tai kävely) lisäksi kaikki omaehtoinen liikunta on korvautunut kännykän tuijottamisella.

Oma teinikin harrastaa SM-tasolla joukkueurheilua mutta treenien ja pelien lisäksi kaikki muu liikkuminen on tasan nolla.

Treeneihin on sen verran matkaa että niihin täytyy mennä autolla tai bussilla, samoin lukioon ja jos kavereiden kanssa mennään 5km päässä olevaan Isoon Omenaan kahville niin eihän sinnekään kehtaa mennä hikisenä fillarilla vaan bussilla.

Ilman urheiluharrastusta tuokin olisi laardipallo joka hengästyisi keittiöjakkaralle noustessaankin.

Ei välttämättä olisi. Meillä on kotona yksi tietokoneeseen pystyvästi kiinnitetty teini, joka on silti hyvin hoikka. Eikä ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen, eli jaksaa juostakin kilometrin (testattiin sen ainoan kerran tänä vuonna, kun tuon on saanut muun perheen kanssa ulos). Kouluun on matkaa 250 metriä, jonka kävelee. Hänen paras kaverinsa on aivan hirveän laiha, vaikka myös hän istuu koneella täydet työviikot lukio-opintojen ohessa. Geenit ratkaisevat lopulta todella paljon.

Pelottavaa ajatella, että jonkun vanhemman mielestä kyky hölkätä kilometri tai se, että kävelee 250 metriä kouluun on merkki hyvästä kunnosta. Missäköhän kunnossa vanhemmat ovat ja millaista esimerkkiä antavat?

Se sisälukutaito taas. Kyseinen vanhempi kirjoittaa sanatarkasti "ei ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen". Ja jos jaksaa juosta kilometrin, niin ei ole hirveän huonokuntoinen, sellaiselle tekee parisataa metriä jo tiukkaa. Kukaan ei puhunut hyvästä kunnosta vaan siitä, että geenitkin vaikuttaa.

Maailma olisi parempi kun älyttömien kärjistysten sijaan keskityttäisiin vaihteeksi täsmällisyyteen.

Nyt puhuttiin lukioikäisestä pojasta. Coopertestissä tuon ikäisenä alle 2300 m on hyvin huono. (Ihan vertailuna samalla tuloksella 40-49 vuotias nainen pääsee luokkaan erinomainen). Täytyy huomioida ikä ja sukupuoli. Tuon ikäinen poika on fyysisesti elämänsä parhaassa kunnossa (ainoa ikä, jossa samassa testissä erinomaiseen tulokseen vaaditaan 3000 m). Eli kilometrin juoksu tuon ikäisenä on oikeasti surkea tulos. Joku 200 m on käytännössä liikuntakyvytön.

Nyt on tähän väliin aivan pakko kysyä, että harrastatko itse juoksua?

Tottumaton, harjoittamaton JUOKSIJA harvoin jaksaa JUOSTA kilometriä, tai edes useampaa lyhtypylvään väliä yhtäjaksoisesti. JUOKSU on vauhdinhallintaa, eli tekniikkaa,  vielä enemmän kuin hapenottokykyä. Lapsille ominaista on intervallityyppinen liikkuminen, juokseminen on jo ihan eri laji. Eli väitän, että lapsi tai nuori voi olla kohtuullisessa fyysisessä kunnossa vaikkei jaksaisi jjuosta kilometriä.

T. 800-1500 km vuosittain kymmenkunta vuotta, tämän hetkinen pk kilometrinopeus n 5,6 min.

Itse asiassa harrastan ja vielä näin yli 50 vuotiaana tätinä juoksen cooperissa erinomaisen tuloksen vaikka pääasiassa juoksen puolimaroja ja maroja (vuosikilsat yli 1500). Eli olet sitä mieltä, että cooperin testi ei pidä paikkaansa? Sen mukaan kun sen parikymppisen nuoren pitäisi edetä se 2300 m, jotta pääsee luokkaan hyvin huono. Ja ei siihen vaan pääse, jos matkalla kovasti kävelee. Tarina ei toki kerro mitä vauhtia poika juoksi, mutta jos mukana oli äiti, joka jaksaa max 20 min hölkätä, niin kai siitä voi jotain päätellä

No jessus, että täällä nyt joutuu kaikkien kuntohirmujen ruodittavaksi. Meillä ei ole kenelläkään tavoitteena mikään maratoni tai edes 5 km metsäjuoksu, kunhan jaksaa arjestaan suoriutua. Ei ole ylipainoa kenelläkään ja jos olisi tarvetta juosta, varmaan aika vähällä harjoittelulla jaksettaisiin juosta pitempään ja kovemmalla vauhdilla. En tosin tajua, miksi pitäisi. Sen ymmärrän, että peruskouluikäiset ja nuoremmat lapset tarvitsevat liikuntaa, koska eiväthän he jaksa keskittyä koulussa tai käyttäytyä rauhallisesti päiväkodissa, jos eivät saa liikuntaa. Ja ennen vanhaan kun tulokset testeistä oli parempia, aivan varmasti testattavat myös yrittävät kovemmin kuin nykyään. Jos nykyiset testitulokset vaikuttaisivat liikuntanumeroon, varmasti ainakin pojat yrittäisivät enemmän, ja monet tytötkin. Itsekin juoksin kouluaikoina Cooperin aina ihan hiki päässä ja oksennusta lopussa pidätellen, koska tulos määritteli suoraan liikunnan numeron, ja silloin asialla tuntui olevan jotain merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lasten liikuntatunnit on sitä että mitataan kaikkea ja pakotetaan teinit esim uintiin (sekasaunat vielä puuttuu). Koskaan ei päästä siihen että liikuntatunnit olisivat kaikille hauskoja ja tuottaisivat liikunnan iloa.

Oletko sä koskaan kokenut liikunnan iloa? Mikä on mielestäsi sellaista liikuntaa, joka tuottaa iloa kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Itse olen aktiivisesti liikkuva aikuinen, mutta valitettavasti en tykkää liikkua lasteni kanssa. Kävelen, juoksen, sauvakävelen ja käyn canicross-lenkeillä. Joskus houkuttelen lapsen mukaan, mutta en jaksa valitusta. Muutenkin tuo liikunta on minulle omaa aikaa, ja tärkeää aivojen nollausta ilman lapsiperhesäätöä.

Luistelu, hiihto, pulkkamäki ei onnistu asuinalueellaamme, ja valitettavasti kaikille ei ole välineitäkään. Uimassa käymme välillä.

KKK = kuljeta, kannusta, kustanna. Ei lasten tarvitse olla sinun harrastuksissasi mukana vaan sinun heidän liikuntaharrastuksissaan.

Eipä paljon kiinnosta mitä kusipäisin ihmisryhmä eli liikunnanopettajat vinkuu lehdessä. Menköön vaikka juoksemaan kehää, kun aivoja ei ole mihinkään hyödylliseen toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lasten liikuntatunnit on sitä että mitataan kaikkea ja pakotetaan teinit esim uintiin (sekasaunat vielä puuttuu). Koskaan ei päästä siihen että liikuntatunnit olisivat kaikille hauskoja ja tuottaisivat liikunnan iloa.

Uuden opsin mukaan nimenomaan ei saa mitata. Onko ope jumiutunut menneeseen?