Mielialalääkkeistä ei toivukaan?
Tunteet on laimeita, koen surua, ajattelen paljon kuolemaa, itsetunto maassa, en naura aitoa naurua, joskus harvoin saatan herkistyä, alapäässä ei ole tuntoa. Olen vakavasti masentunut, ja olen syönyt masennuslääkkeitä ihan nuoresta asti. Pelkään pahoin, etten koskaan enää palaudu avusta huolimatta, en saa rakastaa ketään, koska en pysty siihen. Yritän ajatella positiivisesti, mutta tämä itsessään on kuin kuolemantuomio. Olen 20-vuotias ja syönyt lääkkeitä monia vuosia.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne yksinään autakaan jos ei ole tukihoitona terapiakäynnit.
Terapia maksaa ja on työlästä löytää terapeutti.
eriJos täyttää Kelan kriteerit voi saada Kelan tukemana terapiaa, omavastuuksi jää n. 20e/käynti ainakin Kymenlaakson suunnalla.
Ja maksaa elämässä moni muukin asia, eikö se oma mielenterveys ja mahdollisesti parantuminen ole sitten sen rahan arvoista, vaan sen sijaan rämmitään siinä olossa vaikka koko loppuelämä kun ei olla valmiita edes yrittämään?
t. 15v vakavaa masennusta takana, johon 2kk sitten aloitettu lääkitys ja psykoterapia odottamassa ja ensimmäistä kertaa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä.
(Eikä ole edes latistanut tunteita, saati vienyt kykyä saada orgasmi-nykyään on muitakin vaihtoehtoja kun perinteiset essitalopraamit, sertraliinit ja mitrtatzapiinit)
Pk-seudulla omavastuu jo lähemmäs 50 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on oikein Vauva-palstan kokoontumisajot.
Meitä muita on myös paljon. Mutta jatkakaa te palstalla, jonka olette kaapanneet.
Aivan normaalia vauva ja lapsielämää elävät eivät tunnu saavan ääntänsä kuuluviin.
Kaikenlaiset muut sen sijaan kyllä.
Elän normaalia lapsiperhe-elämää. Olen kolmen lapsen äiti. Tämä ei poissulje mt-ongelmia. Päinvastoin on perheenäideillä hyvin yleistä. Päällepäin ei pysty näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile agomelatiinia. Vaikuttaa eri tavalla ja vähemmän sivuvaikutuksia. Mulla 50mg ja pitkästä aikaa lievää mielihyvää jostain. Ei vaikuta seksuaalisuuteenkaan.
Aiheuttaako levottomuutta ja unihäiriöitä? Mulla masennuslääkkeet, kokeiltu viittä eri laatua, aiheuttaa. Ja maksa-arvot nousee herkästi.
Miten agomelatiini eroaa esim. Voxrasta ja Venlafaxiinista.
-sivustaAluksi lieviä, mutta sittemmin ei mitään. Maksa-arvot on mullakin aiemmin nousseet esim.Panadolista ja agomelatiinin aikana niitä pitää seurata, mutta tästä mulla ei ole noussut ollenkaan. Olen syönyt vissiin 9kk.
Kiva kuulla, ei jaksaisi enää siihen maniarumbaan ryhtyä. 🤣
Saan varmaan aloittaa terapiakäynnit, mutta tuntuu, etten jaksa enää yhtään mitään. KOKO AJAN eräänlainen paineen tuntu päässä, itkettää, en pysty hoitamaan koulua tai töitä. Olen ihan loppu, ihan kokonaan. En tiedä pystynkö edes odottelemaan sinne tammikuuhun vai h*rtänkö itseni sitä ennen. Tosi negatiivisia ajatuksia itsestäni ja maailmaasta.
Ai niin, ja terapia alkaisi tammi- tai helmikuussa.
Niin no. Sääriluu murtuu, se kipsataan niin, ettei koko jalka taivu ollenkaan. Käveleminen on hankalaa, ja auton ajokin mahdotonta. Se kipsi ei paranna sitä murtunutta sääriluuta.
Mutta se kipsi auttaa pitämään sen sääriluun paikoillaan, jotta se voi alkaa luutua. Jos murtuma pääsee liikkumaan, se ei luudu. Sen luun luuduttaa ihmisen oma elimistö.
Osa mielialalääkkeistä toimii samalla tavalla, ne antavat ihmiselle itselleen mahdollisuuden toipua pitämällä rakennelmaa kasassa. Siksi lääkitykseen pitäisi yhdistää aina jonkinlainen terapia (omaehtoinen, nettiterapia tai sitten ihan oikean terapeutin kanssa) - mutta tämähän jää yleensä tekemättä, kun hoitotahoilla ei ole aikaa/mahdollisuuksia/osaamista/kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet tasaavat mielialaa. Eli tunteet laimenevat. Suru ei tunnu yhtä pahalta mutta myöskään iloa ei pysty tuntemaan samalla tavalla. Seksuaalinen halukkuus saattaa lähteä ja samoin kyky saada orgasmi. Mielialalääkkeet eivät ole lääke onnelliseen mielialaan. Ne vain auttavat tasoittamaan pahimmat olot. Niillä on myös haittansa. Joskus mielialalääkkeet tuntuvat ihan kusetukselta mutta ovat ne ehkäisseet paljon itsemurhia.
Kannattaa keskustella asiasta lääkärin/terapeutin kanssa. Joskus lääkkeet kannattaa lopettaa ja alkaa elää oikeasti.Kyllä mielialalääkkeet ovat kusetusta. Ei pitäisi puhua edes lääkkeistä, ne ovat hermomyrkkyjä.
Onko sinulla tilastoa, että ko. pillerit ovat ehkäisseet itsemurhia? Niiden yksi haittavaikutus on juuri kohonnut riski itsemurhiin. Jokaisen itsemurhatapauksen kohdalla pitäisi tutkia onko itsemurhan tehnyt henkilö käyttänyt hermomyrkkyjä. Silloin saataisiin tilastoa kuinka isossa osassa pillerit
ovat itsemurhien taustalla.Hei, olen toinen, biologi. Kyllä noilla mielialalääkkeillä on saatu itsetuhoisuutta laskemaan. Lääkkeiden aloitus tai nopea alasajo on ne hankalat ajat, silloin pitää olla varovainen itsetuhoisten ajatusten kanssa. Ei mielialalääkkeet yksinään auta, mutta korjaavat hieman aivojen kemiaa.
Yrittäkää jaksaa nuoret ihmiset! Mielialat aaltoilevat voimakkaasti, on itsetuntemus ja -arvostus vielä hukassa. Jos sinnittelee eikä kokonaan menetä uskoaan kyllä elämä helpottuu suurimmalla osalla. Itse olen seurannut omaa poikaani. Itsetuhoajatukset ja syvä masennus on hellittänyt, pikkuhiljaa ilo löytynyt takaisin elämään ja elämänhallinta löytynyt. Prosessissa apuna mielialalääkkeitä, terapiaa ja läheisten tukea. En todellakaan kaipaa itsekään nuoruuteen, nuo epävarmat ajat ovat stressaavia kaikille, ja erityisen ankeita herkille ihmisille joilla ei tarpeeksi tukea. Voi kun jaksaisitte uskoa elämän helpottuvan! Aivotkin on joustavat, positiivisten ajatusten ajatteleminen vahvistaa noita neuroverkkoja, irvistäen hymyileminenkin herättää positiivisia signaaleja aivoissa. Koiran silittäminen rauhoittaa, kauniin maiseman katsominen tai mukavan musiikin kuuntelu tekee hetkeksi levollisemman mielen. Noista pienistä hetkistä, pienistä positiivisista kohtaamisista ihmisten kanssa kun saisi kerättyä hieman lisää voimaa, jokaisesta kiitoksesta ja hyväksynnästä lisää itsetuntoa, ei naps nappi naamaan ja kaikki on hyvin, vaan huomaten ettei tänään ole ihan niin kehno olo kuin eilen...
Mihin perustat väitteesi, että mielialalääkkeillä on saatu itsetuhoisuutta laskemaan? Mistä tiedät, ettei ole muita syitä, jotka ovat auttaneet itsetuhoista henkilöä?
Miksi aivokemiaa pitäisi korjata? Väite aivokemian epätasapainoisuudesta masennuksessa ja muissakaan mielen ongelmissa ei ole koskaan osoitettu toteen. Outoa, ettet biologina tiedä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Kieli pyörii joillakin suussa. Jäänyt pysyväksi?
Omassa suussa vai jonkun toisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile agomelatiinia. Vaikuttaa eri tavalla ja vähemmän sivuvaikutuksia. Mulla 50mg ja pitkästä aikaa lievää mielihyvää jostain. Ei vaikuta seksuaalisuuteenkaan.
Aiheuttaako levottomuutta ja unihäiriöitä? Mulla masennuslääkkeet, kokeiltu viittä eri laatua, aiheuttaa. Ja maksa-arvot nousee herkästi.
Miten agomelatiini eroaa esim. Voxrasta ja Venlafaxiinista.
-sivustaAluksi lieviä, mutta sittemmin ei mitään. Maksa-arvot on mullakin aiemmin nousseet esim.Panadolista ja agomelatiinin aikana niitä pitää seurata, mutta tästä mulla ei ole noussut ollenkaan. Olen syönyt vissiin 9kk.
Kiva kuulla, ei jaksaisi enää siihen maniarumbaan ryhtyä. 🤣
Ei mulla vaan Voxra, Venlafaxin aiheuttaneet maniaa, rauhoitti ja auttoi keskittymään. Yksilöllistä.
Aluksi lieviä, mutta sittemmin ei mitään. Maksa-arvot on mullakin aiemmin nousseet esim.Panadolista ja agomelatiinin aikana niitä pitää seurata, mutta tästä mulla ei ole noussut ollenkaan. Olen syönyt vissiin 9kk.