"Nuoret miehet kertovat Tinderin raadollisuudesta Lukuisat nuoret miehet kertovat HS:n kyselyssä pettyneensä Tinderin kovaan kilpailuun ja u...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Ei sellaista todellisuutta ole olemassakaan, jossa noin tapahtuisi. Sinä et ole potentiaalinen kumppani ihmiselle, joka ei ole edes olemassaolostasi tietoinen.

Tietenkin olen. Ihmisiä on olemassa vain rajallinen määrä ja jos niitä jotka minut saattaisivat hyväksyä (ja joihin itse voisin ihastua) on vähemmän niin todennäköisyys minun pariutumiselleni myös laskee.

Tästä ei tietenkään seuraa että kenelläkään olisi joku velvollisuus pariutua. Mutta on kummallista väittää että muiden pariutumishaluttomuus ei mitenkään vaikuttaisi minun mahdollisuuksiini pariutua.

Meitä ihmisiä on muutama miljardi. Kyllä porukkaan mahtuu aika monta naista, jotka sinut saattaisivat _hyväksyä_. Ihan oma valintasi on, jos rajoitat hakusi omaan kuntaan tai edes Suomeen.

Mutta pakko myös kysyä: Alkaako parisuhde mielestäsi siitä, että kaksi ihmistä hyväksyvät toisensa?

Käytännössä kukaan ei pysty käymään läpi koko maailmaa joten kyllä se kohtuullisesti saavutettavien ihmisten määrä vaikuttaa paljon. Ihan kuten meillä on työttömiä vaikka maailma on työpaikkoja pullollaan. No niin on mutta on niihin muitakin hakijoita ja lopulta se mahdollisuus työllistyä on avoimien paikkojen ja hakijoiden määrän suhde.

Eikä sinun kanata tarttua johonkin yksittäisiin sanoihin kuten tuohon "hyväksyä" koska se oli vain yksi sana yhdessä lauseessa eikä kerro ajatusmaailmastani sen enempää.

No niin. En tiedä, millainen tarjonta naisten mielestäsi pitäisi miehille taata deittisovelluksessa - sitä asiaahan tässä kiemurtelustasi huolimatta ajat.

Tässä omat speksini: olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ylipainoinen, keski-ikäinen nainen. Etsin Tinderistä ainoastaan naisia.

Mitäpä luulet, paljonko oli tarjontaa? Mitä luulet, olisiko heteromiehellä enemmän?

Joka tapauksessa muutaman vuoden aikana kävin noin kymmenen naisen kanssa treffeillä. Ei ikäviä kokemuksia, ei ohareita, ei ghostausta. Pari romanssintynkää ja lopulta suhde.

Olin mielestäni melko ronkeli siinä, kenestä tykkäsin, ja karsin myös paljon viestittelyvaiheessa.

Olen myös seurannut heteroystävieni Tinder-seikkailuja. Ystäväni ovat naisia, normaalipainoisia ja tavallisen, kivan näköisiä. Ei pituusvaatimuksia tai kyselyä. Osumat eivät olleet mitään miesmalleja. Suurimmista osumista katosi alkuunsa, kuten varmasti jo keskustelun perusteella arvaattekin.

Valtaosta treffeistä peruuntui, kun alkuun asiallinen mies laittoi seksiviestin juuri ennen tapaamista. Miehet tekivät myös ohareita ja tietenkin halusivat seksiä ensitreffeillä.

Ystäväni ovat siirtyneet deittailemaan irl ja siellä asiat sujuvat ihan hyvin, joskin hitaasti.

Älkää syyttäkö naisia siitä, että Tinder on rikki.

Eri

En oikein ymmärrä mikä ihmeen halu teillä on koko ajan löytää kirjoituksistani jotain piilotettuja agendoita joita ei siellä siltikää ole. En edes ole kertaakaan maininnut yhtään deittisovellusta ja juuri siitä syystä että pariutumista ei minusta kannata edelleenkään rajata vain nettiin. Parisuhteita syntyy paljon myös niiden ulkopuolella. Eikä minusta minkään pidä taata miehille mitään. Asiat ovat miten ne ovat. Mutta silti tietyt asiat vaikuttavat siihen miten ne asiat ovat. Eikä sitä pidä kieltää.

Koska naisten kolme suosituin keskustelutapaa on tolppien siirto, olkiukko ja ad hominem.

No sitten teet viisaasti kun pysyt pois täältä, ja olet niiden parempien (miesten) kanssa vain. Vai pitävätkö muut miehetkin sinua törppönä, siksikö olet aina täällä?

Mä käyn livenä älykkäitä keskusteluja mun miespuolisten kavereiden kanssa, mutta tulen tänne välillä, koska olen sadomasokisti ja haluan rangaista itseäni hölöttämällä palstamammojen kanssa.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.

Mun pitäis pysyä poissa täältä. Joka päivä muistan miksen huoli miestä. Kiitos suht avointen palstapeikkojen. Enkä ole ainoa. Naisia on maailmalla ruvennut menemään itse itsensä kanssa naimisiin. Miksi? Naista kyllästyttää ryhtyä 2022 aikakaudella miehen kohduksi ja palvelijaksi jota päin voidaan sylkeä.

En nyt oikein ymmärtänyt miten tekstisi liittyi minun tekstiini. Jos siis haluan parisuhteen jossa kumppanit ymmärtävät ja kuuntelevat toisiaan niin että ei tarvitse turhaan vääntää loputtomiin siitä mitä se toinen tarkoitti niin se on sinulle joku syy sille että ei kannata pariutua?

Loppujen lopuksi mies haluaa voittaa keskustelun. Olen itsekin ollut aikanaan suhteessa ja miehestä näki selvästi häviön. Mieluiten olisi halunnut keskustella mukavista aiheista siirtäen ikävän kuonan sivuun. Mitä kavereita tulee kuunneltua sieltä kuuluu samaa. Tasa-arvoisuutta ei näy eikä kuuluu. Laskut menee just ja just puoliksi. Muutoin naiselle kaatuu kaikki. Yhden mies sanoi ettei kykene ottamaan vakavasti kotisiivousta käyttävää naista. Oman pitää siivota.

En vain nyt edelleenkään ymmärrä sitä ajatuksenjuoksua jossa äkkiä vain tehdään ihan sattumanvaraisia johtopäätöksiä siitä mitä minä ajattelen tai miten toimin koska olen mies. Äkkiä ollaan jo tasa-arvossa ja laskujen maksussa. 

Voin kertoa että olen naimisissa ja kyllä hoitanut varmasti oman osani koko perheen arjesta (myös vaimoni mielstä). Ja ihan omasta halustani ja koska minusta niin kuuluu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta koulutetut miehet arvostavat naisessa muutakin kuin ulkonäköä. Koulutettu mies avioituu oman tasoisen naisen kanssa, koulutetun ja keskiluokkaisen. Sellaisen, jonka puheita ei tarvitse illallispöydässä hävetä ja jonka voi viedä maailmalle mukaansa ja joka kasvattaa lapset keskiluokkaisesti. 

Tässä on sellainen ongelma ja ristiriita, että juuri koulutettujen puheita tarvitsee hävetä illallispöydässä. Ne ovat niitä "opetettuja", eivät oppineita. Alkavat jauhamaan kaikkea tuubaa ilmastonmuutoksesta ja vihreästä siirtymästä, vastuullisuudesta, monikulturismista ja diversiteetin tärkeydestä ja kaikesta muusta globaalista, joista eivät yksinkertaisesti tiedä yhtään mitään muuta kuin mitä joku näennäisauktoriteetti on populismissaan kertonut.

Eli molemmat voitamme, kun emme edes kohtaa toisiamme. Me koulutetut naiset jatkamme koulutettujen miestemme kanssa ja te, joille naisen koulutuksella ei ole merkitystä, etsitte vähemmän koulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaamasi naiset tuntuvat olevan kaikki samanlaisia niin heitä kaikkia yhdistää sama asia - sinä. Eli kannattaa miettiä miksi tapaat vain yhdenlaisia naisia vaikka naisia on ihan todistetusti todella monenlaisia.

Tartun vielä tähän, koska tässä oli ilmeisesti joku väärin ymmärrys. Totesin juuri tuossa ylempänä, että olen tavannut valtavasti naisia, jotka ovat aivan eri taustaisia. Kilttejä, tuhmia, duunareita, useimmat akateemisia, suomalaisia, ulkomaalaisia. Jostain kumman syystä tunnun vetävän puoleeni juuri noita tuhmia naisia, vaikka haluaisin konservatiivisen kiltin ja tavallisen muodokkaan naisen. Eli pointti on se, että olen tavannut hyvin erilaisia naisia, MUTTA heitä kaikkia yhdistää tietyt samat asiat. Ja niitä asioita tuossa aiemmin toin esiin.

Mitä tuot pöytään? Konservatiivinen ja mukautuva nainen haluaa sitoutuvan miehen. Et sä voi vaan tyytyä huutelemaan sohvan pohjalta neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaamasi naiset tuntuvat olevan kaikki samanlaisia niin heitä kaikkia yhdistää sama asia - sinä. Eli kannattaa miettiä miksi tapaat vain yhdenlaisia naisia vaikka naisia on ihan todistetusti todella monenlaisia.

Tartun vielä tähän, koska tässä oli ilmeisesti joku väärin ymmärrys. Totesin juuri tuossa ylempänä, että olen tavannut valtavasti naisia, jotka ovat aivan eri taustaisia. Kilttejä, tuhmia, duunareita, useimmat akateemisia, suomalaisia, ulkomaalaisia. Jostain kumman syystä tunnun vetävän puoleeni juuri noita tuhmia naisia, vaikka haluaisin konservatiivisen kiltin ja tavallisen muodokkaan naisen. Eli pointti on se, että olen tavannut hyvin erilaisia naisia, MUTTA heitä kaikkia yhdistää tietyt samat asiat. Ja niitä asioita tuossa aiemmin toin esiin.

Maailmassa on niin paljon naisia että vaikka sinä onnistut vetämään puoleesi valtavasti samankaltaisia naisia niin he eivät siltikään välttämättä edusta mitään suurta osuutta kaikista naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Ei, kaltaisillasi miehillä ei ole vaimoa, eikä parisuhdetta. Olen eri, mutta edelleenkin annan sen vinkin: kannattaa kehittää niitä sosiaalisia taitoja, niihin kuuluvat myös: empatiakyky ja tunneäly.

Miten nuo ominaisuudet mielestäsi näkyvät siinä että jonkun kirjoittajan viestit ymmärretään kerta toisensa jälkeen tarkoitushakuisesti väärin?

"Tarkoitushakuisesti"

Valitsit itse tuon sanan. Tämä on nimetön ja naamaton palsta. Kukaan täällä ei tiedä tai tunne sinua. Miksi kellään olisi mitään " tarkoitushakuista" sinua kohtaan?

Kuulostat lähinnä vainoharhaiselta, jos luulet, että jollain on joku tarkoitushakuisuus sinua kohtaan. Ihan oikeasti.

No ehkäpä kerrot sitten mikä aiheuttaa sen että jouden vastaamaan ainakin kymmeneen viestiin jossa tulkitaan minun sanoneen asioita joihin en ole omissa teksteissäni mitenkään puuttunut? Ja ymmärrän että ihmisillä on usein kiire saada kirjoittaa se oma mielipiteensä ja siksi se toisen teksti jää usein ymmärtämättä. Mutta ei se silti ole hyvä tapa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Tuo valintamyymälämentaliteetti on huono lähtökohta parisuhteen muodostamiselle. Luodaan illuusio, että sä voit valita kenet vaan. Ja lopulta olet yksin.

Kuka luulee? Kun normaalit ihmiset, jotka tapaa ihmisiä irl, kyllä ymmärtää että joku netti/tinder/elokuva on ihan muuta kuin todellisuus. Vasta kun ruutu on ainoa kontakti muihin ihmisiin, alkaa tulla outoja kuvitelmia. En tunne ketään naista joka luulisi voivansa valita kenet tahansa, tai luulisi että tykkäys tarkoittaa automaattista oikeutta paisuhteeseen. Eikä naiset uhriudu laittamalla tänne missien kuvia ja itkemällä että yhyy, miksi missi saa enemmän huomiota kuin minä tavis.

Miehillä sen sijaan on kuvitelma, että netti on joku katalogi josta voi tilata parisuhteen kuten vempeleen verkkokaupasta, ja kauhea suuttumus kun naiset ei toimikaan kuten he haluavat. Ruudut kiinni ja oikeaan maailmaan, niin pää järkiintyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ei tunne mitään tarvetta pariutumiseen. Ja jos tunteekin niin luonto panee valitsemaan parhaat mahdolliset geenit ja niitä ei palstalla ulisevilta inselleiltä löydy. Naiselle pariutuminen on aina riski ja siksi miehen pitää olla laadukas. Tai sitä ei kannata tehdä Siinä sulle biologiaa.

Olenkin miettinyt, että miksi ne väkivaltaisen oloiset tatskakallut ovat niin suosittuja nuorten naisten keskuudessa. No nyt se selvisi, ne ovat laadukkaita. 

Äitisi, siskosi, serkkusi, naapurisi, lähikaupan kassa, opiskelu/työkaverisi... kaikki he ovat parisuhteessa tatskakallujen kanssa? Oikeasti?

No kyllähän se menee niin että silloin ihan nuorena se ihastuminen ja rakastuminen ei ole kauhean paljon järjen asia. Nuoret tytöt tuppaavat ihastumaan "pahoihin poikiin" ja nuoret miehet taas ulkoisesti näyttäviin ja seksi-ihanteen  mukaisiin naisiin. Kumpikin sukupuoli onneksi pääsääntöisesti kasvaa ja kypsyy ja tekee sitten myöhemmin parempia valintoja. 

Tämähän on, kuin punapilleristien oppikirjasta.

Ei vaan ihan kasvupsykologista faktaa. Ihminen on sukupuolesta riippumatta teininä ja nuorena kokematon ja monesti naivi ja kokee siksi asiat eri tavalla. Myöhemmin ihminen kypsyy kasvun ja elämänkokemuksen kanssa ja sitten pystyy tekemään parempia valintoja ja myös huomaamaan erilaisten ihmispiirteiden viehättävyyden.

On fysiologinen fakta, että aivojen otsalohko kehittyy ja kypsyy 25-30 vuotiaana. Tästä johtuu se, että kaksikymppisenä ihmiset tekee erilaisia ratkaisuja kuin kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaamasi naiset tuntuvat olevan kaikki samanlaisia niin heitä kaikkia yhdistää sama asia - sinä. Eli kannattaa miettiä miksi tapaat vain yhdenlaisia naisia vaikka naisia on ihan todistetusti todella monenlaisia.

Tartun vielä tähän, koska tässä oli ilmeisesti joku väärin ymmärrys. Totesin juuri tuossa ylempänä, että olen tavannut valtavasti naisia, jotka ovat aivan eri taustaisia. Kilttejä, tuhmia, duunareita, useimmat akateemisia, suomalaisia, ulkomaalaisia. Jostain kumman syystä tunnun vetävän puoleeni juuri noita tuhmia naisia, vaikka haluaisin konservatiivisen kiltin ja tavallisen muodokkaan naisen. Eli pointti on se, että olen tavannut hyvin erilaisia naisia, MUTTA heitä kaikkia yhdistää tietyt samat asiat. Ja niitä asioita tuossa aiemmin toin esiin.

Maailmassa on niin paljon naisia että vaikka sinä onnistut vetämään puoleesi valtavasti samankaltaisia naisia niin he eivät siltikään välttämättä edusta mitään suurta osuutta kaikista naisista.

Naisissa on paljon valinnanvaraa vähin niin kuin kolajuomissa: on Coca-Cola ja Pepsi, ja onhan sitä myös Dr. Pepper ja Lidlin Freeway Colakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.

Mun pitäis pysyä poissa täältä. Joka päivä muistan miksen huoli miestä. Kiitos suht avointen palstapeikkojen. Enkä ole ainoa. Naisia on maailmalla ruvennut menemään itse itsensä kanssa naimisiin. Miksi? Naista kyllästyttää ryhtyä 2022 aikakaudella miehen kohduksi ja palvelijaksi jota päin voidaan sylkeä.

En nyt oikein ymmärtänyt miten tekstisi liittyi minun tekstiini. Jos siis haluan parisuhteen jossa kumppanit ymmärtävät ja kuuntelevat toisiaan niin että ei tarvitse turhaan vääntää loputtomiin siitä mitä se toinen tarkoitti niin se on sinulle joku syy sille että ei kannata pariutua?

Loppujen lopuksi mies haluaa voittaa keskustelun. Olen itsekin ollut aikanaan suhteessa ja miehestä näki selvästi häviön. Mieluiten olisi halunnut keskustella mukavista aiheista siirtäen ikävän kuonan sivuun. Mitä kavereita tulee kuunneltua sieltä kuuluu samaa. Tasa-arvoisuutta ei näy eikä kuuluu. Laskut menee just ja just puoliksi. Muutoin naiselle kaatuu kaikki. Yhden mies sanoi ettei kykene ottamaan vakavasti kotisiivousta käyttävää naista. Oman pitää siivota.

En vain nyt edelleenkään ymmärrä sitä ajatuksenjuoksua jossa äkkiä vain tehdään ihan sattumanvaraisia johtopäätöksiä siitä mitä minä ajattelen tai miten toimin koska olen mies. Äkkiä ollaan jo tasa-arvossa ja laskujen maksussa. 

Voin kertoa että olen naimisissa ja kyllä hoitanut varmasti oman osani koko perheen arjesta (myös vaimoni mielstä). Ja ihan omasta halustani ja koska minusta niin kuuluu tehdä.

Oot uniikki yksisarvinen. Hienoa! Valitettavan moni toivoo miestä lukevaa naista joka tajuaa itse ruveta tekemään meta- ja kotityöt. Tämän takia naiset on nihkeinä tapailemaan miehiä. Tinderissä naisten osuuden arvioidaan olevan 21%. Miesten yli 70.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.

Mun pitäis pysyä poissa täältä. Joka päivä muistan miksen huoli miestä. Kiitos suht avointen palstapeikkojen. Enkä ole ainoa. Naisia on maailmalla ruvennut menemään itse itsensä kanssa naimisiin. Miksi? Naista kyllästyttää ryhtyä 2022 aikakaudella miehen kohduksi ja palvelijaksi jota päin voidaan sylkeä.

En nyt oikein ymmärtänyt miten tekstisi liittyi minun tekstiini. Jos siis haluan parisuhteen jossa kumppanit ymmärtävät ja kuuntelevat toisiaan niin että ei tarvitse turhaan vääntää loputtomiin siitä mitä se toinen tarkoitti niin se on sinulle joku syy sille että ei kannata pariutua?

Loppujen lopuksi mies haluaa voittaa keskustelun. Olen itsekin ollut aikanaan suhteessa ja miehestä näki selvästi häviön. Mieluiten olisi halunnut keskustella mukavista aiheista siirtäen ikävän kuonan sivuun. Mitä kavereita tulee kuunneltua sieltä kuuluu samaa. Tasa-arvoisuutta ei näy eikä kuuluu. Laskut menee just ja just puoliksi. Muutoin naiselle kaatuu kaikki. Yhden mies sanoi ettei kykene ottamaan vakavasti kotisiivousta käyttävää naista. Oman pitää siivota.

En vain nyt edelleenkään ymmärrä sitä ajatuksenjuoksua jossa äkkiä vain tehdään ihan sattumanvaraisia johtopäätöksiä siitä mitä minä ajattelen tai miten toimin koska olen mies. Äkkiä ollaan jo tasa-arvossa ja laskujen maksussa. 

Voin kertoa että olen naimisissa ja kyllä hoitanut varmasti oman osani koko perheen arjesta (myös vaimoni mielstä). Ja ihan omasta halustani ja koska minusta niin kuuluu tehdä.

Myötähäpeä sun puolesta, sun mielikuvitusvaimo alkaa olla legenda täällä. Et ole naimisissa, et ole ollutkaan etkä koskaan olekaan jos jatkat nykyisellä tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ei tunne mitään tarvetta pariutumiseen. Ja jos tunteekin niin luonto panee valitsemaan parhaat mahdolliset geenit ja niitä ei palstalla ulisevilta inselleiltä löydy. Naiselle pariutuminen on aina riski ja siksi miehen pitää olla laadukas. Tai sitä ei kannata tehdä Siinä sulle biologiaa.

Olenkin miettinyt, että miksi ne väkivaltaisen oloiset tatskakallut ovat niin suosittuja nuorten naisten keskuudessa. No nyt se selvisi, ne ovat laadukkaita. 

Äitisi, siskosi, serkkusi, naapurisi, lähikaupan kassa, opiskelu/työkaverisi... kaikki he ovat parisuhteessa tatskakallujen kanssa? Oikeasti?

No kyllähän se menee niin että silloin ihan nuorena se ihastuminen ja rakastuminen ei ole kauhean paljon järjen asia. Nuoret tytöt tuppaavat ihastumaan "pahoihin poikiin" ja nuoret miehet taas ulkoisesti näyttäviin ja seksi-ihanteen  mukaisiin naisiin. Kumpikin sukupuoli onneksi pääsääntöisesti kasvaa ja kypsyy ja tekee sitten myöhemmin parempia valintoja. 

Tämähän on, kuin punapilleristien oppikirjasta.

Ei vaan ihan kasvupsykologista faktaa. Ihminen on sukupuolesta riippumatta teininä ja nuorena kokematon ja monesti naivi ja kokee siksi asiat eri tavalla. Myöhemmin ihminen kypsyy kasvun ja elämänkokemuksen kanssa ja sitten pystyy tekemään parempia valintoja ja myös huomaamaan erilaisten ihmispiirteiden viehättävyyden.

On fysiologinen fakta, että aivojen otsalohko kehittyy ja kypsyy 25-30 vuotiaana. Tästä johtuu se, että kaksikymppisenä ihmiset tekee erilaisia ratkaisuja kuin kolmekymppisenä.

Niin. Paitsi niillä, joilla elämä ja kehitys loppuu yläkouluun, ja sen jälkeen on istuttu ruutua tuijottamassa omassa huoneessa äidin kotona. Kertomassa meille naisille, mitä me mieheltä haluamme. Voi surku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Ei, kaltaisillasi miehillä ei ole vaimoa, eikä parisuhdetta. Olen eri, mutta edelleenkin annan sen vinkin: kannattaa kehittää niitä sosiaalisia taitoja, niihin kuuluvat myös: empatiakyky ja tunneäly.

Miten nuo ominaisuudet mielestäsi näkyvät siinä että jonkun kirjoittajan viestit ymmärretään kerta toisensa jälkeen tarkoitushakuisesti väärin?

"Tarkoitushakuisesti"

Valitsit itse tuon sanan. Tämä on nimetön ja naamaton palsta. Kukaan täällä ei tiedä tai tunne sinua. Miksi kellään olisi mitään " tarkoitushakuista" sinua kohtaan?

Kuulostat lähinnä vainoharhaiselta, jos luulet, että jollain on joku tarkoitushakuisuus sinua kohtaan. Ihan oikeasti.

No ehkäpä kerrot sitten mikä aiheuttaa sen että jouden vastaamaan ainakin kymmeneen viestiin jossa tulkitaan minun sanoneen asioita joihin en ole omissa teksteissäni mitenkään puuttunut? Ja ymmärrän että ihmisillä on usein kiire saada kirjoittaa se oma mielipiteensä ja siksi se toisen teksti jää usein ymmärtämättä. Mutta ei se silti ole hyvä tapa keskustella.

Mikä on yhdistävä tekijä? Ne ovat sinun viestejäsi= sinun kirjoittamiasi. Kannattaisiko miettiä, että pitäisikö kenties alkaa kirjoittamaan toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuot pöytään? Konservatiivinen ja mukautuva nainen haluaa sitoutuvan miehen. Et sä voi vaan tyytyä huutelemaan sohvan pohjalta neuvoja.

Tämä on itse asiassa erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys. Eli mitä hyvän miehen tulisi tuoda pöytään Fyysistä ja henkistä turvaa. Eli kun media ja yhteiskunta pelottelee meitä kaikessa mahdollisessa, niin kunnon mies seisoo järkähtämättömänä ja lohduttaa että ei haittaa. Sama jos ollaan reissussa, voidaan olla missä vaan eikä tarvitse pelätä ei ihmisiä eikä hämähäkkejä. Tuon ymmärrystä yhteiskunnasta, siitä mitä ympärillämme tapahtuu ja miksi. Toki rahallista turvaa, sillä hyvä mies on töissä. Itselleni statuksella ei ole paskan vertaa väliä, vaikka akateeminen olenkin. Hyvä mies on kunnon rakastaja ja tyydyttää naisen.

Teknistä osaamista riittävästi. Paras on jos osaa rakentaa talon tai purkaa ja kasata auton alusta loppuun. Tuohon en itse pysty mutta riittävästi molempia. Hyvää ruokaa, vaikka harmittaakin kun nykyään niin harva nainen laittaa ruokaa. En ole koskaan tilannut mistään woltista mitään enkä tilaa.

Jos naisilta kysyy, että mitä tarjottavaa heillä on parisuhteessa, niin arvaa mitä he vastaavat? Jotain tällaista geneeristä kun "tasa-arvoa", "kumppanuutta", jotkut toki sanovat että "seksiä". Tuo on toki tärkeää, mutta seksiä mies saa muualtakin. Mutta noilla mies ei tee yhtään mitään. Mies haluaa, että nainen ymmärtää ja tukee miehen tarvetta kehittää, luoda, vihata, johtaa jne jne.

Eli etsit alamaista, jota johtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuot pöytään? Konservatiivinen ja mukautuva nainen haluaa sitoutuvan miehen. Et sä voi vaan tyytyä huutelemaan sohvan pohjalta neuvoja.

Tämä on itse asiassa erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys. Eli mitä hyvän miehen tulisi tuoda pöytään Fyysistä ja henkistä turvaa. Eli kun media ja yhteiskunta pelottelee meitä kaikessa mahdollisessa, niin kunnon mies seisoo järkähtämättömänä ja lohduttaa että ei haittaa. Sama jos ollaan reissussa, voidaan olla missä vaan eikä tarvitse pelätä ei ihmisiä eikä hämähäkkejä. Tuon ymmärrystä yhteiskunnasta, siitä mitä ympärillämme tapahtuu ja miksi. Toki rahallista turvaa, sillä hyvä mies on töissä. Itselleni statuksella ei ole paskan vertaa väliä, vaikka akateeminen olenkin. Hyvä mies on kunnon rakastaja ja tyydyttää naisen.

Teknistä osaamista riittävästi. Paras on jos osaa rakentaa talon tai purkaa ja kasata auton alusta loppuun. Tuohon en itse pysty mutta riittävästi molempia. Hyvää ruokaa, vaikka harmittaakin kun nykyään niin harva nainen laittaa ruokaa. En ole koskaan tilannut mistään woltista mitään enkä tilaa.

Jos naisilta kysyy, että mitä tarjottavaa heillä on parisuhteessa, niin arvaa mitä he vastaavat? Jotain tällaista geneeristä kun "tasa-arvoa", "kumppanuutta", jotkut toki sanovat että "seksiä". Tuo on toki tärkeää, mutta seksiä mies saa muualtakin. Mutta noilla mies ei tee yhtään mitään. Mies haluaa, että nainen ymmärtää ja tukee miehen tarvetta kehittää, luoda, vihata, johtaa jne jne.

Hyvänen aika. Muhkeita konservatiivi naisia saa Etelä-Amerikasta just noilla ominaisuuksilla. Mistä kiikastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.

Mun pitäis pysyä poissa täältä. Joka päivä muistan miksen huoli miestä. Kiitos suht avointen palstapeikkojen. Enkä ole ainoa. Naisia on maailmalla ruvennut menemään itse itsensä kanssa naimisiin. Miksi? Naista kyllästyttää ryhtyä 2022 aikakaudella miehen kohduksi ja palvelijaksi jota päin voidaan sylkeä.

En nyt oikein ymmärtänyt miten tekstisi liittyi minun tekstiini. Jos siis haluan parisuhteen jossa kumppanit ymmärtävät ja kuuntelevat toisiaan niin että ei tarvitse turhaan vääntää loputtomiin siitä mitä se toinen tarkoitti niin se on sinulle joku syy sille että ei kannata pariutua?

Loppujen lopuksi mies haluaa voittaa keskustelun. Olen itsekin ollut aikanaan suhteessa ja miehestä näki selvästi häviön. Mieluiten olisi halunnut keskustella mukavista aiheista siirtäen ikävän kuonan sivuun. Mitä kavereita tulee kuunneltua sieltä kuuluu samaa. Tasa-arvoisuutta ei näy eikä kuuluu. Laskut menee just ja just puoliksi. Muutoin naiselle kaatuu kaikki. Yhden mies sanoi ettei kykene ottamaan vakavasti kotisiivousta käyttävää naista. Oman pitää siivota.

En vain nyt edelleenkään ymmärrä sitä ajatuksenjuoksua jossa äkkiä vain tehdään ihan sattumanvaraisia johtopäätöksiä siitä mitä minä ajattelen tai miten toimin koska olen mies. Äkkiä ollaan jo tasa-arvossa ja laskujen maksussa. 

Voin kertoa että olen naimisissa ja kyllä hoitanut varmasti oman osani koko perheen arjesta (myös vaimoni mielstä). Ja ihan omasta halustani ja koska minusta niin kuuluu tehdä.

Myötähäpeä sun puolesta, sun mielikuvitusvaimo alkaa olla legenda täällä. Et ole naimisissa, et ole ollutkaan etkä koskaan olekaan jos jatkat nykyisellä tiellä.

Voit toki ajatella minusta ihan mitä lystäät. Mutta olen edelleen kyllä naimisissa enkä kyllä näe mielipiteissäni olevan mitään sellaista joka antaisi syyn epäillä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Paitsi niillä, joilla elämä ja kehitys loppuu yläkouluun, ja sen jälkeen on istuttu ruutua tuijottamassa omassa huoneessa äidin kotona. Kertomassa meille naisille, mitä me mieheltä haluamme. Voi surku.

Tässä esimerkki, miksi omat tytöt eivät lue prinsessasatuja ja katso salattuja elämiä. Kun tytöiltä karkaa todellisuus, odotellaan prinssiä, joka tulee, pelastaa ja ostaa kaiken prinsessalle. Osalla tytöistä tuo viihde iskee liikaa ja odotukset karkaavat epärealistisiksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Ei, kaltaisillasi miehillä ei ole vaimoa, eikä parisuhdetta. Olen eri, mutta edelleenkin annan sen vinkin: kannattaa kehittää niitä sosiaalisia taitoja, niihin kuuluvat myös: empatiakyky ja tunneäly.

Miten nuo ominaisuudet mielestäsi näkyvät siinä että jonkun kirjoittajan viestit ymmärretään kerta toisensa jälkeen tarkoitushakuisesti väärin?

"Tarkoitushakuisesti"

Valitsit itse tuon sanan. Tämä on nimetön ja naamaton palsta. Kukaan täällä ei tiedä tai tunne sinua. Miksi kellään olisi mitään " tarkoitushakuista" sinua kohtaan?

Kuulostat lähinnä vainoharhaiselta, jos luulet, että jollain on joku tarkoitushakuisuus sinua kohtaan. Ihan oikeasti.

No ehkäpä kerrot sitten mikä aiheuttaa sen että jouden vastaamaan ainakin kymmeneen viestiin jossa tulkitaan minun sanoneen asioita joihin en ole omissa teksteissäni mitenkään puuttunut? Ja ymmärrän että ihmisillä on usein kiire saada kirjoittaa se oma mielipiteensä ja siksi se toisen teksti jää usein ymmärtämättä. Mutta ei se silti ole hyvä tapa keskustella.

Mikä on yhdistävä tekijä? Ne ovat sinun viestejäsi= sinun kirjoittamiasi. Kannattaisiko miettiä, että pitäisikö kenties alkaa kirjoittamaan toisin?

Varmaan sitten. Ehkä pitäisi vain alkaa tuottamaan tajunnanvirtaa jolla ei ole juuri yhtymäkohtaa siihen mitä muut kirjoittavat. Sitähän tämä nettikirjoittelu sitten ilmeisesti nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Paitsi niillä, joilla elämä ja kehitys loppuu yläkouluun, ja sen jälkeen on istuttu ruutua tuijottamassa omassa huoneessa äidin kotona. Kertomassa meille naisille, mitä me mieheltä haluamme. Voi surku.

Tässä esimerkki, miksi omat tytöt eivät lue prinsessasatuja ja katso salattuja elämiä. Kun tytöiltä karkaa todellisuus, odotellaan prinssiä, joka tulee, pelastaa ja ostaa kaiken prinsessalle. Osalla tytöistä tuo viihde iskee liikaa ja odotukset karkaavat epärealistisiksi.  

Reborn ei ole ihminen. Kittykin on nukke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ei tunne mitään tarvetta pariutumiseen. Ja jos tunteekin niin luonto panee valitsemaan parhaat mahdolliset geenit ja niitä ei palstalla ulisevilta inselleiltä löydy. Naiselle pariutuminen on aina riski ja siksi miehen pitää olla laadukas. Tai sitä ei kannata tehdä Siinä sulle biologiaa.

Olenkin miettinyt, että miksi ne väkivaltaisen oloiset tatskakallut ovat niin suosittuja nuorten naisten keskuudessa. No nyt se selvisi, ne ovat laadukkaita. 

Äitisi, siskosi, serkkusi, naapurisi, lähikaupan kassa, opiskelu/työkaverisi... kaikki he ovat parisuhteessa tatskakallujen kanssa? Oikeasti?

No kyllähän se menee niin että silloin ihan nuorena se ihastuminen ja rakastuminen ei ole kauhean paljon järjen asia. Nuoret tytöt tuppaavat ihastumaan "pahoihin poikiin" ja nuoret miehet taas ulkoisesti näyttäviin ja seksi-ihanteen  mukaisiin naisiin. Kumpikin sukupuoli onneksi pääsääntöisesti kasvaa ja kypsyy ja tekee sitten myöhemmin parempia valintoja. 

Tämähän on, kuin punapilleristien oppikirjasta.

Ei vaan ihan kasvupsykologista faktaa. Ihminen on sukupuolesta riippumatta teininä ja nuorena kokematon ja monesti naivi ja kokee siksi asiat eri tavalla. Myöhemmin ihminen kypsyy kasvun ja elämänkokemuksen kanssa ja sitten pystyy tekemään parempia valintoja ja myös huomaamaan erilaisten ihmispiirteiden viehättävyyden.

On fysiologinen fakta, että aivojen otsalohko kehittyy ja kypsyy 25-30 vuotiaana. Tästä johtuu se, että kaksikymppisenä ihmiset tekee erilaisia ratkaisuja kuin kolmekymppisenä.

Paljon on miehiä, joilla otsalohko ei kypsy koskaan,ja jäävät teinin tasolle.