"Nuoret miehet kertovat Tinderin raadollisuudesta Lukuisat nuoret miehet kertovat HS:n kyselyssä pettyneensä Tinderin kovaan kilpailuun ja u...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.

Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.

Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.

Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D

Niin. Tämä sama raitaa täällä puhua milloin Ridge Forresterista, milloin Speden spekeistä, Nyt jostain Bridget Jonesista. Minkälainen tollo katsoo tuommoista soopaa?

Bridget Jonesia ja Sinkkuelämää katso(i)vat naiset. Greyn Anatomiaa katso(i)vat naiset. Myös Temppareita, Love Islandia ja muita vastaavia formaatteja katsovat pääasiassa naiset. Väittäisin, että myös Kauniita ja Rohkeita katsovat enimmäkseen naiset, tosin ehkä hieman vanhemmat sellaiset. Nämä kaikki em. sarjojen naiskatsojat ovat sitten ilmeisesti tolloja.

Voi reppana, jotkut toki katsoo mutta entä sitten, naiset ei luule että töllö vastaa todellisuutta, he erottavat sadun ja toden. Sinä et.

Jätän huomiotta tuon todella lapsellisen, mutta naiskeskustelijalle tyypillisen vastakeskustelijaa mitätöivän loppukaneetin.

Okei, eli naisiin eivät ulkoiset paineet vaikuta. He ovat muuten vaan itsekseen kaikki keksineet, että pitää olla ikuisesti nuori, maalatut tummat kulmakarvat, tatskoja, botoxia huuliin, poskiin ja perseeseen, jne. Kaikki ovat siis yhtä aikaa nyt huomanneet, että nämä jutut täytyy olla. Selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Pääsee parisuhteeseen?

Silloin kannattaisi miehenä miettiä, että mitä minun miehenä kannattaisi tehdä toisin, voisinko kehittää itseäni, että pääsen, sen sijaan, että syyttelee naisia. Ne syyttelijät eivät pääse siihen parisuhteeseen, se on saletti.

En minä ole syyttänyt naisia mistää. Olen vain ja ainoastaan kertonut että on ihan matemaattinen fakta että jos parisuhdetta haluavia naisia on vähemmän niin vähemmän on silloin myös miehiä jotka saavat parisuhteen. Ei sitä muuta mikään syyttely tai muu.

Eikä se vaikuta siihen että tietenkin kannattaa olla paras versio itsestään jolloin se parisuhteeseen pääsemisen todennäköisyys kasvaa. Sekin on ihan selvää.

Se vaan ei taida olla selvää, että pinnallinen ulkonäön parantaminen ei ole se oikotie suhteeseen, vaan tarvittaisiin ihan jotakin muuta. Miehiä kiinnostaa toisten miesten lihakset ja autot, naisia ei.

Vaikka noille yrittää miten toitottaa, että ei, naisia ri kiinnosta teidän bodarikropat ja mudkeluautot, niin ei niille mene jakeluun. Minusta kertoo siitä, että ko ihmiseltä puuttuu empatiakyky, eli kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Itse en haluaisi ko laisen ihmisen kanssa olla tekemisissä.

Tunnettu fakta on, että se mitä nainen sanoo haluavansa, ja se millaisen mukaan sitten todellisuudessa lähtee, poikkeavat hyvin suuresti toisistaan.

Ok. Hyvä tietää. Mitä tämä tarkoittaa tavismiesten kannalta? MGTVP?

P.S. veikkaanpa, että minulla on paljon, paljon enemmän kokemusta siitä, millaisten miesten mukaan todellisuudessa aikoinani lähdin. Voin kertoa, ettei ollut bodarikroppia eikä muskeliautoja. Sen sijaan olivati kivannäköisiä, hauskoja, supliikkeja tyyppejä. Sellaisia, joiden seurassa oli hauskaa mutta joiden taso ei riittänyt herättämään sen vakavampaa kiinnostusta.

Postimyyntibabe, selaa tästä tarjontaa... Hyi h...tti! Jos ei nainen tai mies tuon enempää näe vaivaa seuran löytämiseksi, on joutava tapaus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Ei sellaista todellisuutta ole olemassakaan, jossa noin tapahtuisi. Sinä et ole potentiaalinen kumppani ihmiselle, joka ei ole edes olemassaolostasi tietoinen.

Tietenkin olen. Ihmisiä on olemassa vain rajallinen määrä ja jos niitä jotka minut saattaisivat hyväksyä (ja joihin itse voisin ihastua) on vähemmän niin todennäköisyys minun pariutumiselleni myös laskee.

Tästä ei tietenkään seuraa että kenelläkään olisi joku velvollisuus pariutua. Mutta on kummallista väittää että muiden pariutumishaluttomuus ei mitenkään vaikuttaisi minun mahdollisuuksiini pariutua.

Meitä ihmisiä on muutama miljardi. Kyllä porukkaan mahtuu aika monta naista, jotka sinut saattaisivat _hyväksyä_. Ihan oma valintasi on, jos rajoitat hakusi omaan kuntaan tai edes Suomeen.

Mutta pakko myös kysyä: Alkaako parisuhde mielestäsi siitä, että kaksi ihmistä hyväksyvät toisensa?

Käytännössä kukaan ei pysty käymään läpi koko maailmaa joten kyllä se kohtuullisesti saavutettavien ihmisten määrä vaikuttaa paljon. Ihan kuten meillä on työttömiä vaikka maailma on työpaikkoja pullollaan. No niin on mutta on niihin muitakin hakijoita ja lopulta se mahdollisuus työllistyä on avoimien paikkojen ja hakijoiden määrän suhde.

Eikä sinun kanata tarttua johonkin yksittäisiin sanoihin kuten tuohon "hyväksyä" koska se oli vain yksi sana yhdessä lauseessa eikä kerro ajatusmaailmastani sen enempää.

No niin. En tiedä, millainen tarjonta naisten mielestäsi pitäisi miehille taata deittisovelluksessa - sitä asiaahan tässä kiemurtelustasi huolimatta ajat.

Tässä omat speksini: olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ylipainoinen, keski-ikäinen nainen. Etsin Tinderistä ainoastaan naisia.

Mitäpä luulet, paljonko oli tarjontaa? Mitä luulet, olisiko heteromiehellä enemmän?

Joka tapauksessa muutaman vuoden aikana kävin noin kymmenen naisen kanssa treffeillä. Ei ikäviä kokemuksia, ei ohareita, ei ghostausta. Pari romanssintynkää ja lopulta suhde.

Olin mielestäni melko ronkeli siinä, kenestä tykkäsin, ja karsin myös paljon viestittelyvaiheessa.

Olen myös seurannut heteroystävieni Tinder-seikkailuja. Ystäväni ovat naisia, normaalipainoisia ja tavallisen, kivan näköisiä. Ei pituusvaatimuksia tai kyselyä. Osumat eivät olleet mitään miesmalleja. Suurimmista osumista katosi alkuunsa, kuten varmasti jo keskustelun perusteella arvaattekin.

Valtaosta treffeistä peruuntui, kun alkuun asiallinen mies laittoi seksiviestin juuri ennen tapaamista. Miehet tekivät myös ohareita ja tietenkin halusivat seksiä ensitreffeillä.

Ystäväni ovat siirtyneet deittailemaan irl ja siellä asiat sujuvat ihan hyvin, joskin hitaasti.

Älkää syyttäkö naisia siitä, että Tinder on rikki.

Eri

En oikein ymmärrä mikä ihmeen halu teillä on koko ajan löytää kirjoituksistani jotain piilotettuja agendoita joita ei siellä siltikää ole. En edes ole kertaakaan maininnut yhtään deittisovellusta ja juuri siitä syystä että pariutumista ei minusta kannata edelleenkään rajata vain nettiin. Parisuhteita syntyy paljon myös niiden ulkopuolella. Eikä minusta minkään pidä taata miehille mitään. Asiat ovat miten ne ovat. Mutta silti tietyt asiat vaikuttavat siihen miten ne asiat ovat. Eikä sitä pidä kieltää.

Ketjun aihe on deittisovellus. Jos keskustelusi koskee muuta, kuin deittisovellysta, niin kannattaa mainita asiasta, tai aloittaa käsittelemästäsi aiheesta oma ketju. Ihan vinkki: ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vois nämäkin incel-miehet lakata ruikuttamasta ja hankkia munat

Jutun miehet incel-miehiä?

Vitosen naiset etsivät ja antavat likejä vain 8-10 miehille; et näe ongelmaa tässä?

Eihän sitä sovi ääneen sanoa että o gelmat johtuu naisten nirsoudesta. Varsinkaan tämmöisen feministisenä aikautena jossa naiset on kaikella tapaa täydellisiä joka oikeuttaa itselleen vain parhaan palvelijan ja vika on aina pelkästään miehissä

Olivatpa naiset mitä mieltä tahansa, niin tämä yllä oleva on täyttä faktaa. Teknologian kehittyminen, fyysisten ja henkisten rajojen hävittäminen sekä kaiken vapautuminen ovat asettaneet naiset jalustalle. Heissä ei ole mitään vikaa, haluavat päteä "asiantuntija"-aloilla, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä yhteiskunnan kehityksen tai ylläpitämisen kanssa, haavemaailman odotukset siitä miehestä.

MIstä tiedän tämän? Olen kokenut niin paljon eri lähtökohdista olevia naisia, lukuisissa suhteissa ja seksissä kyllästetty kyynistynyt mies. Kaikkia näistä eri taustaisia naisia yhdistää tietyt piirteet. Eivät kerta kaikkiaan pysty näkemään itsessä vikaa, pariutuvat vain ylöspäin, väittävät yhtä mutta käyttäytyvät todellisuudessa aivan toisin. Naisten kanssa ei voi käydä syvällisiä keskusteluja, ne käydään miesten kanssa omissa porukoissa. Naiset äänestävät politiikassa täysin tunteella, ei järjen häivää. Naiset ovat hyvin alttiita eri trendeille ja sosiaaliselle hyväksynnälle.

Lopuksi, miksi naiset haluavat niin ahnaasti esitellä persettään? Siksi, koska heille tärkein piirre on haluttavuus ja heillä ei ole juurikaan muuta annettavaa. Mutta koskaan en ole tinderipaskaa edes kokeillut, sen verran jäljellä on arvoa...

Aivan järkyttävää misogyniaa. 

Ei ole mitään misogyniaa, vaan realismia, jonka on aiheuttanut naisten käytös niin reaalielämässä, somessa kuin mediassakin. Naiset luulevat selvästi, että voivat käyttäytyä miten vain, mutta jos sanovat päinvastaista, niin kaikkien tulisi uskoa. Ei se niin toimi. 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.

Tämä on ihan totta mutta ei edelleenkään mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaihessa väittänyt minkään olevan naisten ongelma tai syy. Mutta maailma nyt vain on sellainen että meidän omilla haluillamme ja valinnoillamme on vääjäämättä vaikutusta myös toisten ihmisten elämään halusimme tai emme. Se ei tee meistä syyllisiä niihin siinä mielessä että tekisimme jotain väärin mutta olemme niihin silti osaltamme vaikuttamassa.

Mutta kun tuollainen ajatusmaailma on täysin mahdoton soveltaa. Mitä esimerkiksi juuri minun olisi pitänyt tehdä? Yrittää väkisin kiinnostua jostakin miehestä ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni? Olla kiinnostumatta nykyisestä puolisostani, koska joku muu mies olisi joskus voinut tulla kohdalleni ja olla minulle häntä sopivampi?

En allekirjoita sitä, että se olisi ollut joltakin pois eli sillä olisi ollut johonkin minulle täysin tuntemattomaan ja tuntemattomaksi jäävään mieheen vaikutusta, että en koskaan kohdannut häntä ennen kuin ihastuin puolisooni. Tai sillä, että ihastuin nimenomaan puolisooni.

No ei yhtään mitään. Edelleenkään en ole vaatinut sinulta tai keltään muultakaan mitään. Ihan saatte elää kuten haluatte. Siltikin on hyvä tajuta että maailma on kokonaisuus jossa ihmisten teot ja valinnat vaikuttavat muihin. Se on yksi perusta sille että pystyy tuntemaan vaikkapa empatiaa muita kohtaan kun ymmärtää että heidän elämäänsä ovat vaikuttaneet asiat joihin he eivät ole voineet vaikuttaa. Kaikki ei ole aina vain itsestä kiinni. Ei edes parisuhteissa.

Ad hominemit vaan viuhuuu. Ois kyl sika 🐷 kiva jos joskus jostain aiheesta, voisi keskustella ihan kiltisti.

Vierailija kirjoitti:

Postimyyntibabe, selaa tästä tarjontaa... Hyi h...tti! Jos ei nainen tai mies tuon enempää näe vaivaa seuran löytämiseksi, on joutava tapaus!

Älä nyt viitti. Tonttu motivoitui hakeutumaan aikuiskoulutukseen saadakseen koulutuksen ja työn avulla vuokravaimon. Sinänsä hassua. Eka haukkuu tyrkkyjä ja kumminkin menee peräti töihin tyrkyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Ei sellaista todellisuutta ole olemassakaan, jossa noin tapahtuisi. Sinä et ole potentiaalinen kumppani ihmiselle, joka ei ole edes olemassaolostasi tietoinen.

Tietenkin olen. Ihmisiä on olemassa vain rajallinen määrä ja jos niitä jotka minut saattaisivat hyväksyä (ja joihin itse voisin ihastua) on vähemmän niin todennäköisyys minun pariutumiselleni myös laskee.

Tästä ei tietenkään seuraa että kenelläkään olisi joku velvollisuus pariutua. Mutta on kummallista väittää että muiden pariutumishaluttomuus ei mitenkään vaikuttaisi minun mahdollisuuksiini pariutua.

Meitä ihmisiä on muutama miljardi. Kyllä porukkaan mahtuu aika monta naista, jotka sinut saattaisivat _hyväksyä_. Ihan oma valintasi on, jos rajoitat hakusi omaan kuntaan tai edes Suomeen.

Mutta pakko myös kysyä: Alkaako parisuhde mielestäsi siitä, että kaksi ihmistä hyväksyvät toisensa?

Käytännössä kukaan ei pysty käymään läpi koko maailmaa joten kyllä se kohtuullisesti saavutettavien ihmisten määrä vaikuttaa paljon. Ihan kuten meillä on työttömiä vaikka maailma on työpaikkoja pullollaan. No niin on mutta on niihin muitakin hakijoita ja lopulta se mahdollisuus työllistyä on avoimien paikkojen ja hakijoiden määrän suhde.

Eikä sinun kanata tarttua johonkin yksittäisiin sanoihin kuten tuohon "hyväksyä" koska se oli vain yksi sana yhdessä lauseessa eikä kerro ajatusmaailmastani sen enempää.

No niin. En tiedä, millainen tarjonta naisten mielestäsi pitäisi miehille taata deittisovelluksessa - sitä asiaahan tässä kiemurtelustasi huolimatta ajat.

Tässä omat speksini: olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ylipainoinen, keski-ikäinen nainen. Etsin Tinderistä ainoastaan naisia.

Mitäpä luulet, paljonko oli tarjontaa? Mitä luulet, olisiko heteromiehellä enemmän?

Joka tapauksessa muutaman vuoden aikana kävin noin kymmenen naisen kanssa treffeillä. Ei ikäviä kokemuksia, ei ohareita, ei ghostausta. Pari romanssintynkää ja lopulta suhde.

Olin mielestäni melko ronkeli siinä, kenestä tykkäsin, ja karsin myös paljon viestittelyvaiheessa.

Olen myös seurannut heteroystävieni Tinder-seikkailuja. Ystäväni ovat naisia, normaalipainoisia ja tavallisen, kivan näköisiä. Ei pituusvaatimuksia tai kyselyä. Osumat eivät olleet mitään miesmalleja. Suurimmista osumista katosi alkuunsa, kuten varmasti jo keskustelun perusteella arvaattekin.

Valtaosta treffeistä peruuntui, kun alkuun asiallinen mies laittoi seksiviestin juuri ennen tapaamista. Miehet tekivät myös ohareita ja tietenkin halusivat seksiä ensitreffeillä.

Ystäväni ovat siirtyneet deittailemaan irl ja siellä asiat sujuvat ihan hyvin, joskin hitaasti.

Älkää syyttäkö naisia siitä, että Tinder on rikki.

Eri

En oikein ymmärrä mikä ihmeen halu teillä on koko ajan löytää kirjoituksistani jotain piilotettuja agendoita joita ei siellä siltikää ole. En edes ole kertaakaan maininnut yhtään deittisovellusta ja juuri siitä syystä että pariutumista ei minusta kannata edelleenkään rajata vain nettiin. Parisuhteita syntyy paljon myös niiden ulkopuolella. Eikä minusta minkään pidä taata miehille mitään. Asiat ovat miten ne ovat. Mutta silti tietyt asiat vaikuttavat siihen miten ne asiat ovat. Eikä sitä pidä kieltää.

Ketjun aihe on deittisovellus. Jos keskustelusi koskee muuta, kuin deittisovellysta, niin kannattaa mainita asiasta, tai aloittaa käsittelemästäsi aiheesta oma ketju. Ihan vinkki: ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita.

Olen puhunut pariutumisesta yleensä ja kyllä taas ne dietisovellukset ovat yksi osa sitä. Joten en ole keskustellut mistään joka ei olisi relevanttia myös deittisovellusten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta koulutetut miehet arvostavat naisessa muutakin kuin ulkonäköä. Koulutettu mies avioituu oman tasoisen naisen kanssa, koulutetun ja keskiluokkaisen. Sellaisen, jonka puheita ei tarvitse illallispöydässä hävetä ja jonka voi viedä maailmalle mukaansa ja joka kasvattaa lapset keskiluokkaisesti. 

Tässä on sellainen ongelma ja ristiriita, että juuri koulutettujen puheita tarvitsee hävetä illallispöydässä. Ne ovat niitä "opetettuja", eivät oppineita. Alkavat jauhamaan kaikkea tuubaa ilmastonmuutoksesta ja vihreästä siirtymästä, vastuullisuudesta, monikulturismista ja diversiteetin tärkeydestä ja kaikesta muusta globaalista, joista eivät yksinkertaisesti tiedä yhtään mitään muuta kuin mitä joku näennäisauktoriteetti on populismissaan kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.

Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.

Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.

Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D

Niin. Tämä sama raitaa täällä puhua milloin Ridge Forresterista, milloin Speden spekeistä, Nyt jostain Bridget Jonesista. Minkälainen tollo katsoo tuommoista soopaa?

Bridget Jonesia ja Sinkkuelämää katso(i)vat naiset. Greyn Anatomiaa katso(i)vat naiset. Myös Temppareita, Love Islandia ja muita vastaavia formaatteja katsovat pääasiassa naiset. Väittäisin, että myös Kauniita ja Rohkeita katsovat enimmäkseen naiset, tosin ehkä hieman vanhemmat sellaiset. Nämä kaikki em. sarjojen naiskatsojat ovat sitten ilmeisesti tolloja.

Voi reppana, jotkut toki katsoo mutta entä sitten, naiset ei luule että töllö vastaa todellisuutta, he erottavat sadun ja toden. Sinä et.

Jätän huomiotta tuon todella lapsellisen, mutta naiskeskustelijalle tyypillisen vastakeskustelijaa mitätöivän loppukaneetin.

Okei, eli naisiin eivät ulkoiset paineet vaikuta. He ovat muuten vaan itsekseen kaikki keksineet, että pitää olla ikuisesti nuori, maalatut tummat kulmakarvat, tatskoja, botoxia huuliin, poskiin ja perseeseen, jne. Kaikki ovat siis yhtä aikaa nyt huomanneet, että nämä jutut täytyy olla. Selvä.

Sinulle " naiset" on yhtä ja samaa harmaata, aivotonta massaa. Tammalauma joka menee minne muutkin menee. Naiset eivät dinulle tunnu olevan edes ihmisiä, saati yksilöitä. Jotenkin hirmu tuttu ajattelutapa av- palstan miehillä.

Miksiköhän nämä miehet eivät " saa" naista?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.

Mun pitäis pysyä poissa täältä. Joka päivä muistan miksen huoli miestä. Kiitos suht avointen palstapeikkojen. Enkä ole ainoa. Naisia on maailmalla ruvennut menemään itse itsensä kanssa naimisiin. Miksi? Naista kyllästyttää ryhtyä 2022 aikakaudella miehen kohduksi ja palvelijaksi jota päin voidaan sylkeä.

Sinun tapauksessa kaikki voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.

Tämä on ihan totta mutta ei edelleenkään mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaihessa väittänyt minkään olevan naisten ongelma tai syy. Mutta maailma nyt vain on sellainen että meidän omilla haluillamme ja valinnoillamme on vääjäämättä vaikutusta myös toisten ihmisten elämään halusimme tai emme. Se ei tee meistä syyllisiä niihin siinä mielessä että tekisimme jotain väärin mutta olemme niihin silti osaltamme vaikuttamassa.

Mutta kun tuollainen ajatusmaailma on täysin mahdoton soveltaa. Mitä esimerkiksi juuri minun olisi pitänyt tehdä? Yrittää väkisin kiinnostua jostakin miehestä ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni? Olla kiinnostumatta nykyisestä puolisostani, koska joku muu mies olisi joskus voinut tulla kohdalleni ja olla minulle häntä sopivampi?

En allekirjoita sitä, että se olisi ollut joltakin pois eli sillä olisi ollut johonkin minulle täysin tuntemattomaan ja tuntemattomaksi jäävään mieheen vaikutusta, että en koskaan kohdannut häntä ennen kuin ihastuin puolisooni. Tai sillä, että ihastuin nimenomaan puolisooni.

No ei yhtään mitään. Edelleenkään en ole vaatinut sinulta tai keltään muultakaan mitään. Ihan saatte elää kuten haluatte. Siltikin on hyvä tajuta että maailma on kokonaisuus jossa ihmisten teot ja valinnat vaikuttavat muihin. Se on yksi perusta sille että pystyy tuntemaan vaikkapa empatiaa muita kohtaan kun ymmärtää että heidän elämäänsä ovat vaikuttaneet asiat joihin he eivät ole voineet vaikuttaa. Kaikki ei ole aina vain itsestä kiinni. Ei edes parisuhteissa.

Mitäpä luulet kelpaako työttömälle miehelle vastaava hitusen ylipainoinen nainen? Eip. Työtön haluaa yhtälailla vähintään 8/10 naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Ei sellaista todellisuutta ole olemassakaan, jossa noin tapahtuisi. Sinä et ole potentiaalinen kumppani ihmiselle, joka ei ole edes olemassaolostasi tietoinen.

Tietenkin olen. Ihmisiä on olemassa vain rajallinen määrä ja jos niitä jotka minut saattaisivat hyväksyä (ja joihin itse voisin ihastua) on vähemmän niin todennäköisyys minun pariutumiselleni myös laskee.

Tästä ei tietenkään seuraa että kenelläkään olisi joku velvollisuus pariutua. Mutta on kummallista väittää että muiden pariutumishaluttomuus ei mitenkään vaikuttaisi minun mahdollisuuksiini pariutua.

Meitä ihmisiä on muutama miljardi. Kyllä porukkaan mahtuu aika monta naista, jotka sinut saattaisivat _hyväksyä_. Ihan oma valintasi on, jos rajoitat hakusi omaan kuntaan tai edes Suomeen.

Mutta pakko myös kysyä: Alkaako parisuhde mielestäsi siitä, että kaksi ihmistä hyväksyvät toisensa?

Käytännössä kukaan ei pysty käymään läpi koko maailmaa joten kyllä se kohtuullisesti saavutettavien ihmisten määrä vaikuttaa paljon. Ihan kuten meillä on työttömiä vaikka maailma on työpaikkoja pullollaan. No niin on mutta on niihin muitakin hakijoita ja lopulta se mahdollisuus työllistyä on avoimien paikkojen ja hakijoiden määrän suhde.

Eikä sinun kanata tarttua johonkin yksittäisiin sanoihin kuten tuohon "hyväksyä" koska se oli vain yksi sana yhdessä lauseessa eikä kerro ajatusmaailmastani sen enempää.

No niin. En tiedä, millainen tarjonta naisten mielestäsi pitäisi miehille taata deittisovelluksessa - sitä asiaahan tässä kiemurtelustasi huolimatta ajat.

Tässä omat speksini: olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ylipainoinen, keski-ikäinen nainen. Etsin Tinderistä ainoastaan naisia.

Mitäpä luulet, paljonko oli tarjontaa? Mitä luulet, olisiko heteromiehellä enemmän?

Joka tapauksessa muutaman vuoden aikana kävin noin kymmenen naisen kanssa treffeillä. Ei ikäviä kokemuksia, ei ohareita, ei ghostausta. Pari romanssintynkää ja lopulta suhde.

Olin mielestäni melko ronkeli siinä, kenestä tykkäsin, ja karsin myös paljon viestittelyvaiheessa.

Olen myös seurannut heteroystävieni Tinder-seikkailuja. Ystäväni ovat naisia, normaalipainoisia ja tavallisen, kivan näköisiä. Ei pituusvaatimuksia tai kyselyä. Osumat eivät olleet mitään miesmalleja. Suurimmista osumista katosi alkuunsa, kuten varmasti jo keskustelun perusteella arvaattekin.

Valtaosta treffeistä peruuntui, kun alkuun asiallinen mies laittoi seksiviestin juuri ennen tapaamista. Miehet tekivät myös ohareita ja tietenkin halusivat seksiä ensitreffeillä.

Ystäväni ovat siirtyneet deittailemaan irl ja siellä asiat sujuvat ihan hyvin, joskin hitaasti.

Älkää syyttäkö naisia siitä, että Tinder on rikki.

Eri

En oikein ymmärrä mikä ihmeen halu teillä on koko ajan löytää kirjoituksistani jotain piilotettuja agendoita joita ei siellä siltikää ole. En edes ole kertaakaan maininnut yhtään deittisovellusta ja juuri siitä syystä että pariutumista ei minusta kannata edelleenkään rajata vain nettiin. Parisuhteita syntyy paljon myös niiden ulkopuolella. Eikä minusta minkään pidä taata miehille mitään. Asiat ovat miten ne ovat. Mutta silti tietyt asiat vaikuttavat siihen miten ne asiat ovat. Eikä sitä pidä kieltää.

Ketjun aihe on deittisovellus. Jos keskustelusi koskee muuta, kuin deittisovellysta, niin kannattaa mainita asiasta, tai aloittaa käsittelemästäsi aiheesta oma ketju. Ihan vinkki: ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita.

Olen puhunut pariutumisesta yleensä ja kyllä taas ne dietisovellukset ovat yksi osa sitä. Joten en ole keskustellut mistään joka ei olisi relevanttia myös deittisovellusten kannalta.

En puhu deittisovelluksista, mutta kuitenkin puhun, eikun puhun kuitenkin, eikun en sittenkään puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.

Mun pitäis pysyä poissa täältä. Joka päivä muistan miksen huoli miestä. Kiitos suht avointen palstapeikkojen. Enkä ole ainoa. Naisia on maailmalla ruvennut menemään itse itsensä kanssa naimisiin. Miksi? Naista kyllästyttää ryhtyä 2022 aikakaudella miehen kohduksi ja palvelijaksi jota päin voidaan sylkeä.

En nyt oikein ymmärtänyt miten tekstisi liittyi minun tekstiini. Jos siis haluan parisuhteen jossa kumppanit ymmärtävät ja kuuntelevat toisiaan niin että ei tarvitse turhaan vääntää loputtomiin siitä mitä se toinen tarkoitti niin se on sinulle joku syy sille että ei kannata pariutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.

Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.

Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.

Onks tää Attealfa sama atte joka kuului vielä hetki sitten Tinderin alimpaan kastiin https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3a57af32-5f30-4230-a3d6-83fbff5d911d

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Ei sellaista todellisuutta ole olemassakaan, jossa noin tapahtuisi. Sinä et ole potentiaalinen kumppani ihmiselle, joka ei ole edes olemassaolostasi tietoinen.

Tietenkin olen. Ihmisiä on olemassa vain rajallinen määrä ja jos niitä jotka minut saattaisivat hyväksyä (ja joihin itse voisin ihastua) on vähemmän niin todennäköisyys minun pariutumiselleni myös laskee.

Tästä ei tietenkään seuraa että kenelläkään olisi joku velvollisuus pariutua. Mutta on kummallista väittää että muiden pariutumishaluttomuus ei mitenkään vaikuttaisi minun mahdollisuuksiini pariutua.

Meitä ihmisiä on muutama miljardi. Kyllä porukkaan mahtuu aika monta naista, jotka sinut saattaisivat _hyväksyä_. Ihan oma valintasi on, jos rajoitat hakusi omaan kuntaan tai edes Suomeen.

Mutta pakko myös kysyä: Alkaako parisuhde mielestäsi siitä, että kaksi ihmistä hyväksyvät toisensa?

Käytännössä kukaan ei pysty käymään läpi koko maailmaa joten kyllä se kohtuullisesti saavutettavien ihmisten määrä vaikuttaa paljon. Ihan kuten meillä on työttömiä vaikka maailma on työpaikkoja pullollaan. No niin on mutta on niihin muitakin hakijoita ja lopulta se mahdollisuus työllistyä on avoimien paikkojen ja hakijoiden määrän suhde.

Eikä sinun kanata tarttua johonkin yksittäisiin sanoihin kuten tuohon "hyväksyä" koska se oli vain yksi sana yhdessä lauseessa eikä kerro ajatusmaailmastani sen enempää.

No niin. En tiedä, millainen tarjonta naisten mielestäsi pitäisi miehille taata deittisovelluksessa - sitä asiaahan tässä kiemurtelustasi huolimatta ajat.

Tässä omat speksini: olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ylipainoinen, keski-ikäinen nainen. Etsin Tinderistä ainoastaan naisia.

Mitäpä luulet, paljonko oli tarjontaa? Mitä luulet, olisiko heteromiehellä enemmän?

Joka tapauksessa muutaman vuoden aikana kävin noin kymmenen naisen kanssa treffeillä. Ei ikäviä kokemuksia, ei ohareita, ei ghostausta. Pari romanssintynkää ja lopulta suhde.

Olin mielestäni melko ronkeli siinä, kenestä tykkäsin, ja karsin myös paljon viestittelyvaiheessa.

Olen myös seurannut heteroystävieni Tinder-seikkailuja. Ystäväni ovat naisia, normaalipainoisia ja tavallisen, kivan näköisiä. Ei pituusvaatimuksia tai kyselyä. Osumat eivät olleet mitään miesmalleja. Suurimmista osumista katosi alkuunsa, kuten varmasti jo keskustelun perusteella arvaattekin.

Valtaosta treffeistä peruuntui, kun alkuun asiallinen mies laittoi seksiviestin juuri ennen tapaamista. Miehet tekivät myös ohareita ja tietenkin halusivat seksiä ensitreffeillä.

Ystäväni ovat siirtyneet deittailemaan irl ja siellä asiat sujuvat ihan hyvin, joskin hitaasti.

Älkää syyttäkö naisia siitä, että Tinder on rikki.

Eri

En oikein ymmärrä mikä ihmeen halu teillä on koko ajan löytää kirjoituksistani jotain piilotettuja agendoita joita ei siellä siltikää ole. En edes ole kertaakaan maininnut yhtään deittisovellusta ja juuri siitä syystä että pariutumista ei minusta kannata edelleenkään rajata vain nettiin. Parisuhteita syntyy paljon myös niiden ulkopuolella. Eikä minusta minkään pidä taata miehille mitään. Asiat ovat miten ne ovat. Mutta silti tietyt asiat vaikuttavat siihen miten ne asiat ovat. Eikä sitä pidä kieltää.

Ketjun aihe on deittisovellus. Jos keskustelusi koskee muuta, kuin deittisovellysta, niin kannattaa mainita asiasta, tai aloittaa käsittelemästäsi aiheesta oma ketju. Ihan vinkki: ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita.

Olen puhunut pariutumisesta yleensä ja kyllä taas ne dietisovellukset ovat yksi osa sitä. Joten en ole keskustellut mistään joka ei olisi relevanttia myös deittisovellusten kannalta.

En puhu deittisovelluksista, mutta kuitenkin puhun, eikun puhun kuitenkin, eikun en sittenkään puhu.

Oliko sinulla halu käydä aitoa keskustelua ja ymmärtää mitä toinen haluaa sanoa vai vaan vängätä vänkäämisen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.

Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.

Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.

Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D

Niin. Tämä sama raitaa täällä puhua milloin Ridge Forresterista, milloin Speden spekeistä, Nyt jostain Bridget Jonesista. Minkälainen tollo katsoo tuommoista soopaa?

ja nuo kaikki on jotain 20-40 vuotta tv-ohjelmia. Pitäskö hankkia tuoreempaa katottavaa

Kyllähän Bridgetti ja Sinkkikset on naisille suunnatun tvviihteen klassikkoja joista monilla on varmasti näkökulmaa ammentaa.

Ihan kuten porno miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.

Tämä on ihan totta mutta ei edelleenkään mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaihessa väittänyt minkään olevan naisten ongelma tai syy. Mutta maailma nyt vain on sellainen että meidän omilla haluillamme ja valinnoillamme on vääjäämättä vaikutusta myös toisten ihmisten elämään halusimme tai emme. Se ei tee meistä syyllisiä niihin siinä mielessä että tekisimme jotain väärin mutta olemme niihin silti osaltamme vaikuttamassa.

Mutta kun tuollainen ajatusmaailma on täysin mahdoton soveltaa. Mitä esimerkiksi juuri minun olisi pitänyt tehdä? Yrittää väkisin kiinnostua jostakin miehestä ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni? Olla kiinnostumatta nykyisestä puolisostani, koska joku muu mies olisi joskus voinut tulla kohdalleni ja olla minulle häntä sopivampi?

En allekirjoita sitä, että se olisi ollut joltakin pois eli sillä olisi ollut johonkin minulle täysin tuntemattomaan ja tuntemattomaksi jäävään mieheen vaikutusta, että en koskaan kohdannut häntä ennen kuin ihastuin puolisooni. Tai sillä, että ihastuin nimenomaan puolisooni.

No ei yhtään mitään. Edelleenkään en ole vaatinut sinulta tai keltään muultakaan mitään. Ihan saatte elää kuten haluatte. Siltikin on hyvä tajuta että maailma on kokonaisuus jossa ihmisten teot ja valinnat vaikuttavat muihin. Se on yksi perusta sille että pystyy tuntemaan vaikkapa empatiaa muita kohtaan kun ymmärtää että heidän elämäänsä ovat vaikuttaneet asiat joihin he eivät ole voineet vaikuttaa. Kaikki ei ole aina vain itsestä kiinni. Ei edes parisuhteissa.

Mitäpä luulet kelpaako työttömälle miehelle vastaava hitusen ylipainoinen nainen? Eip. Työtön haluaa yhtälailla vähintään 8/10 naisen.

Siinähän haluaa ja saa haluta. Eri asia sitten on että saako.

Vierailija kirjoitti:

Olivatpa naiset mitä mieltä tahansa, niin tämä yllä oleva on täyttä faktaa. Teknologian kehittyminen, fyysisten ja henkisten rajojen hävittäminen sekä kaiken vapautuminen ovat asettaneet naiset jalustalle. Heissä ei ole mitään vikaa, haluavat päteä "asiantuntija"-aloilla, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä yhteiskunnan kehityksen tai ylläpitämisen kanssa, haavemaailman odotukset siitä miehestä.

MIstä tiedän tämän? Olen kokenut niin paljon eri lähtökohdista olevia naisia, lukuisissa suhteissa ja seksissä kyllästetty kyynistynyt mies. Kaikkia näistä eri taustaisia naisia yhdistää tietyt piirteet. Eivät kerta kaikkiaan pysty näkemään itsessä vikaa, pariutuvat vain ylöspäin, väittävät yhtä mutta käyttäytyvät todellisuudessa aivan toisin. Naisten kanssa ei voi käydä syvällisiä keskusteluja, ne käydään miesten kanssa omissa porukoissa. Naiset äänestävät politiikassa täysin tunteella, ei järjen häivää. Naiset ovat hyvin alttiita eri trendeille ja sosiaaliselle hyväksynnälle.

Lopuksi, miksi naiset haluavat niin ahnaasti esitellä persettään? Siksi, koska heille tärkein piirre on haluttavuus ja heillä ei ole juurikaan muuta annettavaa. Mutta koskaan en ole tinderipaskaa edes kokeillut, sen verran jäljellä on arvoa...

Aivan järkyttävää misogyniaa. 

Misogynia on naisvihaa. En minä vihaa naisia, päin vastoin! Arvostan naisia paljon enemmän mitä he itse arvostavat itseään. Sillä suurin osa naisista ei arvosta itseään. Ehkä tämä on joku evolutiivinen asia, mene ja tiedä. Mutta länsimainen yhteiskunta on opettanut miehet pistämään naiset jalustalle vain siksi, että he ovat naisia.  Naiset ovat naimisissa yhteiskunnan kanssa, eivät enää miesten. Mutta minä en missään nimessä sano, että naisten pitäisi hyväksyä kaikenlaiset miehet. On miehissäkin paljon vikaa. Mutta sen totean, että tämä naisistunut yhteiskunta myy naisille epärealistisen kuvan maailmasta. Ja naiset ostavat tämän valheen.