Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Tällä viikolla tapahtunut:
Pojanpoikani soitti liikuntatunnilla - opettaja oli ohjeistanut tekemään kunnon lenkin muiden hiihtäessä - hän käveli parin kilometrin päähän kotiin välipalalle. Ulkoportaat hiipien ovelle, ovi riuhtaisten auki ja karjaisu: poliisista päivää. Saman tien kuului äidin askeleet ja kiukkuinen: minä olen teamsissä, ole hiljaa. Melkein toivon, että palaverin vastapuoli oli muualta kuin Suomesta. Epäilen, että koulun jälkeen ei päätä silitetty :)
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin toimistolle töihin. Tuo ei voi onnistua ikävä kyllä. Molemmille helpompi niin...
näin on varmasti helpompi työskennellä. saa akka sitten kiukutella lisäksi työmatkoihin ja lounastaukoon kuluvan ajan
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ratkeaa kun kaikki siirtyvät kiltisti takaisin toimistolle tekemään töitä.minne työt alun perin kuuluvatkin eikä kotiin.
Toisaalta kaikilla ei ole alun perinkään mitään toimistoa, vaan työ on kokonaan etänä.
Ap:n 1 v. vauva on nyt jo reippaasti yli 2 v.
Toivottavasti myös etätyöjärjestely on jo selkiintynyt.
Vaimoni vetäytyy usein keittiöön pitkiin ruoanlaittoprojekteihin katsoen samalla joitakin mieliohjelmiaan ja sanoo - koska laittaa ruokaa - ettei voi tehdä mitään, jos lapset itkevät tai vaativat jotakin, joten itse en usein pysty keskittymään mihinkään, kun lapset tarvitsevat vähän väliä jotakin, syliä, vaipanvaihtoa tms., ja tietysti heidän tekemisiään pitää seurata. Mietinkin, miten sellaiset äidit selviävät esim. ruoanlaitosta, joilla puoliso ei ole etätyössä tai jos puolisoa ei ollenkaan. Toki vaimonikaan ei voi tietää, olenko juuri sillä hetkellä kiireinen töiden kanssa (vai muuten vain tutkimassa jotakin koneella tms.), jos en töitä erikseen korosta. Poikkeuksena ennakkoon sovitut asiakaspalaverit, joista jokainen tajuaa, etten silloin voi hoitaa lapsia samaan aikaan enkä edes pitää samassa huoneessa.
Vanha ketju, mutta ajankohtainen, kun etätyöt ovat tulleet jäädäkseen. Kaikilla ei myös ole sitä toimistoa, johon mennä "takaisin".
Ei noin pieni lapsi osaa kaivata mitään retkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni vetäytyy usein keittiöön pitkiin ruoanlaittoprojekteihin katsoen samalla joitakin mieliohjelmiaan ja sanoo - koska laittaa ruokaa - ettei voi tehdä mitään, jos lapset itkevät tai vaativat jotakin, joten itse en usein pysty keskittymään mihinkään, kun lapset tarvitsevat vähän väliä jotakin, syliä, vaipanvaihtoa tms., ja tietysti heidän tekemisiään pitää seurata. Mietinkin, miten sellaiset äidit selviävät esim. ruoanlaitosta, joilla puoliso ei ole etätyössä tai jos puolisoa ei ollenkaan. Toki vaimonikaan ei voi tietää, olenko juuri sillä hetkellä kiireinen töiden kanssa (vai muuten vain tutkimassa jotakin koneella tms.), jos en töitä erikseen korosta. Poikkeuksena ennakkoon sovitut asiakaspalaverit, joista jokainen tajuaa, etten silloin voi hoitaa lapsia samaan aikaan enkä edes pitää samassa huoneessa.
Käyn vielä lisäämässä, että arvostan sitä ruoanlaittoa ja kaikkia kotitöitä, mutta mietin mm. miten tosiaan vaikkapa yksinhuoltajat tai lähityötä tekevien puolisot selviävät päivistä, he kun eivät voi vedota ruoanlaitto- tms. kiireisiin ja "puskea" lapsia toiselle aikuiselle vaikkapa 1-2 tunniksi ja muulloinkin lähes milloin sattuu. Kotitoimistolaiselle vaikea paikka, kun pitäisi keskittyä aivan muuhun, vaikka toisaalta haluaa auttaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin toimistolle töihin. Tuo ei voi onnistua ikävä kyllä. Molemmille helpompi niin...
näin on varmasti helpompi työskennellä. saa akka sitten kiukutella lisäksi työmatkoihin ja lounastaukoon kuluvan ajan
KAKSI VUOTTA VANHA TARINA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin toimistolle töihin. Tuo ei voi onnistua ikävä kyllä. Molemmille helpompi niin...
näin on varmasti helpompi työskennellä. saa akka sitten kiukutella lisäksi työmatkoihin ja lounastaukoon kuluvan ajan
KAKSI VUOTTA VANHA TARINA!
Yhtä ajankohtainen silti kuin silloin, eikö?
Vaimo töihin ja sinä jäät kotiin, niin sitten voitte retkeillä ja mennä rientoihin. Sulla taitaa olla räpsyripsivaimo
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi on juntti.
Puhutko ap:sta?
Aika vanha ketju, mutta moni varmaan painii näiden kanssa nyt. Itselläni kauniimpi puolisko sanoo, ettei voi hoitaa vauvaa laittaessaan ruokaa (keskellä päivää siis), ja kysyinkin miten hän toimii jos mies (minä) on kodin ulkopuolella töissä, ja vastaus oli, että sitten hommataan lastenhoitaja. Sanoin, ettei välttämättä, ja keskustelu jäi siihen, mutta ehkei hänellä ole käsitystä, mitä se suunnilleen voisi maksaa, omiin tuloihin nähden siis. Helppohan se, jos saa megaliksaa tai muuten ui rahoissa, mutta miten normituloilla palkkaat jotakin lastenhoitajaa vauvalle?
Vierailija kirjoitti:
Aika vanha ketju, mutta moni varmaan painii näiden kanssa nyt. Itselläni kauniimpi puolisko sanoo, ettei voi hoitaa vauvaa laittaessaan ruokaa (keskellä päivää siis), ja kysyinkin miten hän toimii jos mies (minä) on kodin ulkopuolella töissä, ja vastaus oli, että sitten hommataan lastenhoitaja. Sanoin, ettei välttämättä, ja keskustelu jäi siihen, mutta ehkei hänellä ole käsitystä, mitä se suunnilleen voisi maksaa, omiin tuloihin nähden siis. Helppohan se, jos saa megaliksaa tai muuten ui rahoissa, mutta miten normituloilla palkkaat jotakin lastenhoitajaa vauvalle?
Varsinkaan yhden hengen liksalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole työaikaa. Olen yhdessä niistä harvoista ammateista mitkä on lailla säädetty työajan ulkopuolelle. Meni itselläkin tosi kauan opettaa vaimo siihen, että etäpäivällä teen töitä. Ja vaikka en tekisikään, niin en ole hänen komenneltavissaan. Jos istun sohvalla niin kerään voimia seuraavaan ponnistukseen tai teen ajatustyötä. Silloin ei tulla keskeyttämään.
Tällaisen kanssa pienehkön asuintilan jakaminen on yhtä...
Ei tajua. Ei osaa suomea. 🤣
Mitä vaimosi on opiskellut. Osaako aakkoset.
"Minulla ei ole työaikaa. Olen yhdessä niistä harvoista ammateista mitkä on lailla säädetty työajan ulkopuolelle. Meni itselläkin tosi kauan opettaa vaimo siihen, että etäpäivällä teen töitä. Ja vaikka en tekisikään, niin en ole hänen komenneltavissaan. Jos istun sohvalla niin kerään voimia seuraavaan ponnistukseen tai teen ajatustyötä. Silloin ei tulla keskeyttämään."
Tuo on juuri ajatustyössä iso haaste, jos ei voi vapaasti nousta työpisteeltään vaikkapa keittämään kahvit tai kuorimaan omenan samalla kun miettii seuraavaa asiaa - ilman että toinen tulkitsee sinun olevan nyt vapaalla ja että sinulle voidaan vyöryttää kaikenlaisia asioita vaikkapa ostoslistaan liittyen.
Onko se vaimo jotenkin vammainen tai vammautunut?