Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Heh, enpäs huomannutkaan, että ketju aloitettu melkein vuosi sitte. Toivottavasti pääsitte yhteisymmärrykseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten sen yhden lapsen kanssa voi olla niin raskasta? Minä lähdin siitä, että mies on aina pitkän päivän töissä tai työmatkoilla, ja hoidin monta lasta käytännössä yksin ja tein välillä töitä. Mammalla ei nyt ole oikein homma hanskassa.
Minusta ainakin on sekoittava tekijä, että toinen tekee töitä kotona. Ei siinä saa olla samalla lailla sen vauvan tai lapsen kanssa silloin. Kannattaa lukea se ketju, missä sanotaan että miksi en saa tehtyä yhtään mitään silloin. kun puoliso on kotona.
Sitäpaitsi kaikki eivät ole yhtä ketteriä niitten lastensa kanssa kuin siinä. Anna meille armoa.
Jos pystyt menemään toimistolle, niin mene. Tuo ei valitettavasti oikein muutenkaan toimi. Teidän lapsikin on niin pieni, ettei hän ymmärrä sitä, että isi tekee töitä. Kohta voi siis olla vielä vaikeampaa, kun lapsikin alkaa vaatimaan. Työ ja koti on hyvä pitää erillään. Istuta vaimosi saman pöydän ääreen ja keskustelkaa kuten aikuiset keskustelee. Voiko vaimosi saada tukea jostain muualta, isovanhemmat, ystävät, sukulaiset jne?!? Työrauha pitää olla etätyötä tekevälläkin, muuten työ käy ajanmyötä liian raskaaksi, ja vaikuttaa teidän parisuhteeseen. T. Etätöitä(-kin) tekevä äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun anopilta, ei tajunnut että ollessani etätöissä en voi lähteä viemään mattoja ulos vaan joudun tekemään ihan oikeita töitä. Mutta ei huolta, vastasin hänelle antaen "rakentavaa palautetta" eikä hän enää koskaan pyytänyt apua mattojen ulosviemiseen.
Vaimo tosin ihmetteli illalla miten isoäiti oli niin hiljainen.
No, mitä sille isoäidille tapahtui? Tarinassasi otit anopilta luulot pois? Onko vaimosi kasvattanut isovanhemmat vai?
Siis selitin että kyllä minä olen töissä vaikka olenkin fyysisesti kodin seinien ulkopuolella enkä voi laiminlyödä töitäni edes mattojen tamppauksen vuoksi. Ja jatkoin ettei asiaan toivottavasti tarvitse enää palata.
Oletan, että ihmetystä tässä herätti se, että anoppisi olisi vaimosi isoäiti. Vaimosi varmaankin puhui lastenne näkökulmasta isoäidistä puhuessaan.
Voi raakaa paikkaa :( Mulla taas ei töissä ymmärretä, että minulla olisi oltava vaimoaikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit lapsen kun varmasti tiesit ettei sinulla ole aikaa? Miksi edes vaimon? Senkö takia että ajattelit että vaino kyllä hoitaa lapsen yksin ja sitten asiat eivät menneetkään niin ja kiukuttelet. Entä jo vaimo kuolee, niin pakko sun on kaikki tehdä yksin.
Nyt meni puurot ja vellit sekaisin :D
Tässä mies tekee työtä etänä eikä siis ole kyse lapsen tai vaimon suhteen velvollisuuksista.
Normaali suhteessa se joka jää kotiin, hoitaa lapsen kotona, jos lapsi ei ole tarhassa - normaalisti siis.
Sinä tietysti ajattelet niin, että kun se mies nyt on kotona, niin mies hoitaa ja sinä saat omaa aikaa, kö?
Mites ne työt? Kumpi tekee, jotta saa euroja? Sinä kö? Vai senkin mies lapsen kanssa yhdessä kö?
Jos vaimo kuolee, niin mies on yksinhuoltaja ja vie lapsen aamisin tarhaan/kouluun - normi hommaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä tunti aamutoimiin? Tuosta saa helposti jo 7h viikossa lisätyöaikaa. Itse ainakin pystyn sen kahvikupin juomaan ja leivän syömään samalla kun luen sähköpostit.
Meidän 1-vuotias saattaa hyvinkin syödä aamupuuroa 45 min. Ja ei siis lusikoi itse vaan pitää syöttää. Joten ei ole mielestäni mitenkään kummallista, jos tunti lapsen ja omissa aamutoimissa vierähtää.
Miksi se sinun eukko ei syötä sitä lasta ???
Ei minun ex syöttänyt ketään meidän 3 lapsesta
Ei ole mikään harha, että kotona lasten kanssa oleminen on usein raskaampaa kuin työnteko ENNEN lasten syntymää. Ei se tunnu samalta töihin palattua. Koko arkihan muuttuu ja jos aiemmin saattoi omistaa työpäivän jälkeen koko illan itselleen, nyt se on pääosin lasten tarpeista huolehtimista. Huonontuneiden yöunien vuoksi myöskään palautuminen ei ole enää samanlaista. Tätä on ihan turha tulla minulle kenenkään vähättelemään. Itsellä näistä ajoista jo kauan mutta jaksamista ja arvostusta toivon kaikille vanhemmille. Oli sitten kotona, töissä tai molemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit lapsen kun varmasti tiesit ettei sinulla ole aikaa? Miksi edes vaimon? Senkö takia että ajattelit että vaino kyllä hoitaa lapsen yksin ja sitten asiat eivät menneetkään niin ja kiukuttelet. Entä jo vaimo kuolee, niin pakko sun on kaikki tehdä yksin.
Kun perheeseen syntyy lapsi, on tavallista, että vain yhdellä vanhemmalla kerrallaan on taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona. Sen toisen vanhemman pitää samaan aikaan tehdä töitä, jotta leipä on kyllin leveää ja asuminen tulee maksettua.
Normaalisti molemmat vanhemmat käsittävät tämän.
Nykyään se mies ei maksa kuin puolet menoista niillä tienaamillaan rahoilla ja nainen maksaa omat ja lapsen kulut ja puolet taloudesta. Ei siinä jaksa ymmärtää että toisen työ on muka niin paljon tärkeämpää. Ja ne nämä etätyö miehet löytävät kyllä syyn keskeyttää työ kun on oma meno kyseessä mutta lapsen vuoksi ei. Minä erosin ja huomasin että rahaa on enemmän ja omaa aikaa kun lapsi on isällään niin tämän oli opeteltava hoitamaan lasta yksinkin.
Vaihda vaimoa. Tai sit meet kirjastoon, autoon, mettään tai kahvilaan tekeen työsi. Äläkä missään nimssä maksa kaikkia kuluja, vaimosikin on osallistuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta anna puolisollesi vaihtoehtoja:
1. Teet jatkossa töitä etänä klo x - y täysin keskeytyksettä 7,5 h. Apu kesken työpäivän loppuu, mutta työpäivän jälkeen olet vaimon/perheen/lapsen käytettävissä.
2. Palaat takaisin töihin työpaikalle ja teet töitä klo x - y keskeytyksettä 7,5 h + matkat 1 h. Työpäivä matkoineen pitenee tunnilla, joten olet tunnin vähemmän vaimon/perheen/lapsen käytettävissä ja sen päälle tulee ylimääräiset matkakulut + mahdollinen työpaikkaruokailu.
3. Lopetat työt ja olet käytettävissä koko ajan. Perheen asuminen ja menot skaalataan taloudellisen tilanteen mukaan ja todennäköisesti retkiin ja muuhun kivaan jää vähemmän rahaa.
Jos jatkat niin kuin nyt, tuottavuutesi on todennäköisesti huonompi kuin kollegoiden ja riski joutua lomautetuksi / irtisanotuksi kasvaa. Vaikkei vaimosi ymmärtäisi tätä riskiä, sinul
Älä viitsi.
Vaimo voi aivan varmasti "levähtää lapsen kanssa" jossain muuallakin kuin makuuhuoneessa, jossa sinä teet töitä. Ja vaimo varmasti voi siirtää makuuhuoneesta jonnekin muualle ne tavarat, joista ei kykene olemaan erossa 7,5h jaksoa päivän aikana. 🤦
Tuossahan on kyse ainoastaan asioiden järjestelystä.
Mitä tämmöinen etä työ on??puhelinmyyntiä??kun kaikki tuntuu olevan etä tai influenssereita..kuka tekee oikeita töitä?
On myös kamalaa kun ei voi olla kotona normaalisti, kun mies istuu sohvalla läppärin kanssa ja vaatii hiljaisuutta. Mun pitäisi vissiin istua keittiössä ovi kiinni ja hiljaa laittaa ruokaa että on sitten tauolla ruoka valmis. Vauvaikäinen lapsi itkee ja ryömii isää häiritsemään "Etkö nyt voi ottaa lapsen sinne että saan tehtyä töitä"
Mä niin toivon että se menisi aamulla toimistolle ja pysyisi siellä! Minun ja lapsenkin pitää saada elää, tehdä kotitöitä ja leikkiä!
Vierailija kirjoitti:
Puijaa vaimoa.
Ota yksi maanantai vapaaksi. Tänä aamuna ilmoitat iloisena, että poistuit oravanpyörästä ja irtisanouduit. Nyt voit käyttää Kaiken aikasi lapsenhoitoon, parisuhteeseen, retkiin jne, jne.
No ennenkuin aletaan nauttia perhe-elämästä hoidetaan välttämättömät: lasketaan paljonko tukia nyt saadaan, kun ollaan molemmat kotona, ja millaiseen elämiseen ne riittävät. Oho, luulin että tuokin tuki olisi ollut isompi...
Tulothan laskevat joten täytynee muuttaa vähän kompaktimpaan asuntoon. Kaupungilla on onneksi halpoja vuokra-asuntoja, perheellisenä päästään nopeasti sellaiseen. Autoahan ei enää ole varaa pitää, mutta mitäs sellaisella kun ei olla töissäkään. Ulkona ei enää syödä, eikä kåydä kahvilla. Retket järjestetään kävely tai pyöräilymatkan päähän , omilla eväillä esim kivaan puistoon.
Kampaamot sun muut ylimääräiset täytyy nyt unohtaa. Voidaanhan niitä vi
Ja tämmöistä sontaa ihmiset vielä yläpeukuttaa? Jos mun puoliso tai ystävä tai kuka tahansa tekisi jotain näin alentuvaa, niin ei tosiaan tarvitsisi tiistaina olla huolissaan siitä että tulee häirityksi, eikä kyllä ikinä sen jälkeen enää, kun ei oltaisi missään tekemisissä.
Kieltämättä, kyllä välillä joutuu etätöissä sanomaan höpöttelevälle puolisolle, että hei, mun pitää nyt keskittyä tähän. Kyllä siitä varmaan ainakin kerran päivässä joutuu muistuttamaan. Minulla on kotona oma työhuone, ja palaverien aikana pidän oven kiinni, mutta muuten tuntuu, että en välittäisi koko päivää istua suljetun oven takana. Lapsia meillä ei ole ja puoliso on myös kotona etätöissä ja hänellä on myös oma työhuone. Ruokatauot pyritään pitämään yhtä aikaa, käydään keittiössä kokkaamassa ja syömässä, ja siinä tietysti jutellaan.
Mutta tosiaan, niin se on, että joka kerta kun joku tulee kesken työnteon ovelle höpöttämään jotain, niin ajatus keskeytyy ja pitää keskittyä uudelleen. Niin se kyllä on toimistollakin, kyllä niitä ovella roikkujia on sielläkin, vielä enemmänkin, eikä siitä töissä ihan niin suoraan yleensä kehtaa sanoa kuin kotona omalle puolisolle.
En ole puhelinmyyjä enkä influensseri, ihan tavallista asiantuntijatyötä teen, ja samoin puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämmöinen etä työ on??puhelinmyyntiä??kun kaikki tuntuu olevan etä tai influenssereita..kuka tekee oikeita töitä?
Isoäitini 94 vee kysyi samaa😂🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämmöinen etä työ on??puhelinmyyntiä??kun kaikki tuntuu olevan etä tai influenssereita..kuka tekee oikeita töitä?
Isoäitini 94 vee kysyi samaa😂🤣
Jos palkanlaskija tai osastonsihteeri eivät ole oikeita töitä, niin kyseenalaistan ylläolevan kommentoijan ajatuksenjuoksua. Esimerkiksi molempia näitä voi tehdä etänä.
Vierailija kirjoitti:
On myös kamalaa kun ei voi olla kotona normaalisti, kun mies istuu sohvalla läppärin kanssa ja vaatii hiljaisuutta. Mun pitäisi vissiin istua keittiössä ovi kiinni ja hiljaa laittaa ruokaa että on sitten tauolla ruoka valmis. Vauvaikäinen lapsi itkee ja ryömii isää häiritsemään "Etkö nyt voi ottaa lapsen sinne että saan tehtyä töitä"
Mä niin toivon että se menisi aamulla toimistolle ja pysyisi siellä! Minun ja lapsenkin pitää saada elää, tehdä kotitöitä ja leikkiä!
Eihän tuossa ole järjen häivää. Kaikilla on huono olla joka päivä, sinulla kun et voi olla rennosti kotona, miehellä kun ei saa tehtyä töitään rauhassa ja lapsella joka ei ymmärrä miksi isä ei huomioi.
Keksikää nyt joku ratkaisu tilanteeseen, jos ei toimistolle meno ole mahdollista niin miehelle työtila, vaikka vuokralle toimistohotellista, coworking tilasta, soluhuone, halpa yksiö syrjäkyliltä tai mitä vain. Joo maksaa, mutta niin maksaa erokin kun tuossa päivästä toiseen ruuvi kiristyy tiukemmalle kaikilla.
Ei voi olla liian vaikeata tajuta että etätyö on ihan samanlaista työntekoa kuin lähityö. Työt pitää saada tehtyä ja varsinkin virallinen työaika on työnantajan aikaa. Voi kysyä siipalta maksaako hän palkan työajalta.
Mulla on idea. Perheessä tulee olla kahden sijasta kolme tai neljä vanhempaa yhtä lasta kohden, niin eivät kuormitu liikaa ja kaikille jää paremmin aikaa. Tämä auttaisi myös asumis- ja elämiskustannuksissa, kun menoja ei jaeta vain kahden kesken.
Asioita pitää järkeistää ja maailma muuttuu kaiken osalta koko ajan. Tuohan on vaan järjestelykysymys. Ei perusteta vain kahden vanhemman perheitä.