Kuinka nopeasti huomaat treffeillä onko kipinää vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Alamme pikkuhiljaa ymmärtää, miksi sinkkuja on niin paljon nykyään.

Ei, vaan ollaan ruvettu pariutumisleikkiin, jossa ei olla ihmisiä vaan suorittajia.

Enempi vaan kohtaamaan ihmisiä arkeen ha olemaan.

Tommoset laatikkotreffit on ihan kamalia. Mulle ei kyllä sopisi ollenkaan. Yäk.

En osaisi olla oma itteni. Kyllä muhun tutustuu jossain tekemisessä ja ilman paineita.

Sieltä löysin tai minut löysi sopiva kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne treffit koskaan onnistu, jos koko ajan hakee ja luetteloi mielessään toisen huonoja puolia.

Ja sulkee silmänsä kokonaan toisen hyvistä puolista.

Jos vaikka treffikumppani pudottaa kahvilusikan treffien aikana, niin se on toisen mielestä niin suuri moka, että mulle riitti, ei jatkoon.

Ei se ihminen jota menet tapaamaan voi olla mikään robotti, joka puhuu, käyttäytyy ja näyttää just siltä, kuin sinä haluat.

Se on ihan tavallinen ihminen, lihaa ja verta, joka tulee tapaamaan sinua.

Tulee tapaamaan sinua, koska sinä kiinnostat häntä niin paljon, että hän pyytänyt sinua treffeille.

Eihän se kumppanin valinta mihinkään ominaisuusluetteloihin perustu vaan siihen muodostuuko tapaamisessa tietty yhteys vai ei. Kun persoonallisuus ja jutut ei kohtaa niin ne ei kohtaa, vaikka sinänsä hyviä ominaisuuksia olisi molemmilla vaikka kuinka paljon .

Samaa mieltä. Itsellä on kokemusta siitä kun olen koettanut saada yhteyttä sinällään ihan kunnolliseen ja mukavaan mieheen. Mutta kun yhteyttä ei ole eikä tule niin ei se siitä sitten miksikään muutu. Kaverina ok, mutta ei suhdemielessä.

Aika pian huomaan juuri tuon, että kenen kanssa ei ainakaan ole kipinää.

Vaikka mies latelisi minkä ansioluettelon tahansa ja olisi ulkoisestikin ok niin se ei silloin auta mitään jos kipinää ei löydy.

Joku vaatimattomamman näköinen ja tavallisempi saattaa taas olla se, jonka kanssa yhteys löytyy.

Näitä juttuja ei voi selittää auki sellaisille ihmisille jotka eivät tätä käsitä.

Ompas kamalaa luettavaa näin miehen näkö kulmasta! Naiset tekevät päätökset sekunneissa onko mies kiinnostava. Ja tämä päätös ei muutu, vaikka treffit kestäisi tunnin. Sitten tunnin treffien jälkeen tulee karut pakit.

Miesten pitäisi oppia tunnistamaan, onko nainen heti kiinnostunut. Jos ei ole, ei se siitä mihinkään muutu! Tällöin kannattaakin muuttaa taktiikkaa, ja vaihtaa treffimoodi neuvottelutilanteeseen. Eli takki pois päältä, kääritään hihat , tuoli toisin päin ja pistetään ihan kunnolla painetta sinne naisen suuntaan. Ja samalla neuvotellaan, mitä asioita pitää olla jotta nainen on kiinnostunut, ja että löytyykö sieltä sittenkin sitä yhteistä säveltä.

Kyllä itse naisena tarvitsen treffeillä vähän aikaa siihen onko kipinää vai ei. Siihen liittyy koko paketti. Totta kai ulkonäöllä on vaikutusta, mutta myös sillä miten juttu luistaa ja ollaanko samalla aaltopituudella.  Mä en kyllä torppaa toista sekunneissa, vaan tarvitsen aikaa jutella ja tutkiskella ennen johtopäätöstä. Puolen tunnin jälkeen alkaa selviämään, haluaako toisille treffeille.

Alle sekunti. Jos nainen on kaunis, niin kipinä on. Jos ei, niin 100% varmuudella kipinää ei tule olemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Ompas kamalaa luettavaa näin miehen näkö kulmasta! Naiset tekevät päätökset sekunneissa onko mies kiinnostava. Ja tämä päätös ei muutu, vaikka treffit kestäisi tunnin. Sitten tunnin treffien jälkeen tulee karut pakit.

Miesten pitäisi oppia tunnistamaan, onko nainen heti kiinnostunut. Jos ei ole, ei se siitä mihinkään muutu! Tällöin kannattaakin muuttaa taktiikkaa, ja vaihtaa treffimoodi neuvottelutilanteeseen. Eli takki pois päältä, kääritään hihat , tuoli toisin päin ja pistetään ihan kunnolla painetta sinne naisen suuntaan. Ja samalla neuvotellaan, mitä asioita pitää olla jotta nainen on kiinnostunut, ja että löytyykö sieltä sittenkin sitä yhteistä säveltä.

Oikeastiko ajattelet, että tuosta voisi kehittyä jotain? Että parisuhde voisi syntyä neuvottelemalla ja muuttamalla itseään? Eiköhän suurin osa naisista tuossa kohtaa poistuisi paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Ompas kamalaa luettavaa näin miehen näkö kulmasta! Naiset tekevät päätökset sekunneissa onko mies kiinnostava. Ja tämä päätös ei muutu, vaikka treffit kestäisi tunnin. Sitten tunnin treffien jälkeen tulee karut pakit.

Miesten pitäisi oppia tunnistamaan, onko nainen heti kiinnostunut. Jos ei ole, ei se siitä mihinkään muutu! Tällöin kannattaakin muuttaa taktiikkaa, ja vaihtaa treffimoodi neuvottelutilanteeseen. Eli takki pois päältä, kääritään hihat , tuoli toisin päin ja pistetään ihan kunnolla painetta sinne naisen suuntaan. Ja samalla neuvotellaan, mitä asioita pitää olla jotta nainen on kiinnostunut, ja että löytyykö sieltä sittenkin sitä yhteistä säveltä.

Ei se neuvottelemalla parane, jos ei ole kemiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän ihan sekunnin murto-osassa, jos sitä ei ole. Siksi en jaksa enää nettideittailla, siitä tulee niin paljon hukkaan heitettyä aikaa. Livenä voi nähdä kymmeniä tai satoja miehiä ohimennen ja pystyy huomaamaan tehokkaammin sen, voisiko niistä jonkun kanssa olla jotakin.

Oletat silti että kaikki miehet kiinnostuu kuitenkin sinusta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen tuntia kertoo tekeekö mieli pussata, pussailu sit onko kipinää (eli eka treffien loppu jos tekee mieli).

En oo koskaan kyllä halunnut alkaa heti pussailemaan deitin kanssa vaikka olisi kivaa ja hän miellyttäisi oikeasti silmää.

Jaa. Mä oon kyllä mennyt ensimmäisillä treffeillä sänkyyn asti, kun halutti. Muutaman kerran olen katunut näiden 12 vuoden aikana, mitä sitä samaa deittiä olen katsellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä tulevat treffeille avoimin mielin.

Naiset aina olettavat että siellä treffeillä odottaa joku unelmieni prinssi:

Jumalattoman hyvännäköinen mies, merkki vaatteet päällä, merkkikengät jalassa.

Vie syömään hyvään paikkaan, nimenomaan kalliiseen paikkaan.

Miestä ei tapaaminen saa yhtään jännittää, vaan miehen pitää olla maailman mies, tietää kaikki, osata kaikki, imartella naisen ulkonäkö, vartalo, hiukset.

Ja siinä sivussa kertoa että on audi tai bemari tai muu kovan hintaluokan auto. Ja velaton asunto.

Ja kertoilla missä maassa tai saarella vietti viime lomansa.

Jos näin ei ole, mies on ihan p#rseestä.

Ja nainen ajattelee: kiitti mulle riitti!

En kaipaa kuvailemaasi. Itsellä on taloudellinen tilanne riittävän hyvä enkä kaipaa elättäjää tai muutenkaan enempää materiaa kuin jo omasta takaa on.

Oma mieheni on taiteilijasielu, huono raha-asioissa, sydän kultaa ja mahtava tyyppi.

Itse olen sitä mieltä, että plussia ja miinuksia laskevat vain se, jotka eivät oikeasti ole rakastuneita. Itsekin tein tätä joskus. Mutta sitten kun löytää sen oikean, niin hän on samalla kuin perheenjäsen, hyvine ja huonoine puolineen, eikä silloin tuollaisia asioita edes mieti <3

No ei kait sitä parissa sekunnissa rakastuta kehenkään outoon ihmiseen, kun hänet ensimmäistä kertaa näkee. Eikä ole vielä edes jutellut hänen kanssaan?

Sehän olis rakastumista pelkkään ulkoiseen olemukseen, ei ihmiseen itseensä.

Kannattaa kuitenkin muistaa sekin, että vaikka itsestä tuntuu, että kipinää on, niin toisesta esimerkikisi miehestä, ei samalta tuntuu.

Mutta fiksuna kaverina, mies vetää treffit läpi, olemalla ystävällinen, muka kiinnostunut ja kohtelias.

Näin naiselle jää hyvä mieli tapaamisesta.

Näin toimii herrasmies.

Ja heitäkin edelleen on paljon!

Sen huomaa jo ensisilmäyksellä.

Römpsänperän buuma kirjoitti:

Minä tiedän siitä kun koetan römpsääni sormella onko se märkä

Ja minulla siitä jos iloviisari värähtää.

En lähtisi treffeille henkilön kanssa, johon en tuntisi "kipinää".

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi treffeille henkilön kanssa, johon en tuntisi "kipinää".

Romanttiseen tapaamiseen täytyy olla AIHE tunnetasolla.

Onko henkilön seurassa psyykkisesti ja fyysisesti miellyttävää olla?  

Tuntuuko henkilö riittävän älykkäältä, ja onko hänellä "terve psyyke"?

Jos näitä joutuu hetkenkin epäilemään, ja silti lähtee romanttiseen tapaamiseen... täytyy olla joko huomattavan epäkypsä ihminen, tai jotenkin häiriintynyt.

^Poikkeuksellisena maksulliset, heillä on omat kriteerinsä.

Pienten etujen ja jännityksen perässä treffeille lähtevät takertuvat "minihuorailuun", koska eivät arvosta itseään.

Sen, että synkkaako, näkee ehkä tunnin sisällä.

Sen huomaa nopeasti, jos ei synkkaa.

Molemmissa pitkissä suhteissa ekat treffit oli tuntikausien mittaiset kun juttua riitti luontevasti.

Ekan kohdalla tosin kiinnostus romanttiseen suhteeseen tuli vasta myöhemmin, toisen kanssa jo saman tien.

Kyllähän hitsaajan kanssa ainakin löytyy helposti kipinää.

Vierailija kirjoitti:

Alle sekunti. Jos nainen on kaunis, niin kipinä on. Jos ei, niin 100% varmuudella kipinää ei tule olemaankaan.

Aika pitkälti näin itsellänikin. Jos nainen on hyvännäköinen minun silmiini, kipinää on satavarmasti ainakin minun osaltani.

Ja sama toisinpäin, jos nainen ei ole hyvännäköinen, ei kipinää ole, eikä sitä tule koskaan olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä sivussa kertoa että on audi tai bemari tai muu kovan hintaluokan auto. Ja velaton asunto.

Ja kertoilla missä maassa tai saarella vietti viime lomansa.

Jos näin ei ole, mies on ihan p#rseestä.

Ja nainen ajattelee: kiitti mulle riitti!

Mieheni saapui ensitreffeille ruosteisella Hiacella wurthin työvaatteet päällä . Käytiin kahvilla paikallisessa ostareissa

Myös minun mieheni tuli ensitapaamiselle työhaalareissa. Kaverilta lainatulla riisikupilla. Mutta mitäpä meidän naisten tosikokemuksista, kun voi jakaa jotain jenkkiharhoja.

Minunkin mies saapui treffeille farkuissa ja nuhjuisessa villapaidassa. Sanoi, ettei pysty tarjoamaan kahvia, kun oli sillä hetkellä työtön. Ei ollut este tapailulle. Tehtiin sitten kaikkea, mitä pystyi ilmaiseksi kuten romanttisia kävelyreissuja puistoissa. :) En etsinyt jet set liikemiestä vaan ihan tavallista miestä jakamaan tylsää harmaata arkea. Onneksi löysin sellaisen.