Kuinka nopeasti huomaat treffeillä onko kipinää vai ei?

Eikös sen kipinän pitäisi tulla ensin ja sitten ne treffit..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Melkoinen "ihmisasiantuntija" XD

Ei tarvitse ollakaan ihmisasiantuntija, eikä tietää ko miehestä mitään, edes nimeä, tietääkseen, onko kemiaa vai ei. Se on fyysinen asia ja tiedän täysin varmasti nopealla vilkaisulla, tunnenko jonkun näkemäni miehen fyysisesti puoleensavetäväksi vai en.

Videopuhelu ennen treffejä säästää monelta pettymykseltä.

Se on parempi kuin kuva, muttei riitä kertomaan, onko kemiaa. Minulla esimerkiksi miehen tapa liikkua ja elehtiä ja olla vuorovaikutuksessa kanssani, hånen ryhtinsä ja katsekontaktinsa, se miltä hänen sormensa näyttävät jne kaikki luovat sitä kokonaiskuvaa. Lisäksi voisin vannoa, että ihmisillä on olemassa jokin aura tai energiakenttä, joka vaikuttaa siihen, onko miehellä kemiaa juuri minun kanssani.

Olen ollut kaksi kertaa rakastunut elämäni aikana. Molemmilla naisilla oli rumat varpaat, toisella myös sormet. Nämä ovat myös ainoat kaksi joiden varpaita olen tykännyt hieroa ja kiimoissani jopa imeä. Naisia on ollut parikymmentä ja monella on ollut kauniit varpaat ja sormet. Hyvin harvoin tunnen kemiaa ensi tapaamisilla. Myöhemmin kyllä useinkin.

Toinen asia minkä olen huomannut, niin ei minun kanssa voi kokea kemiaa, jos olen masentuneena tai huonolla itsetunnolla treffeillä. Kun taas olen itsevarmalla asenteella liikenteessä ja pilkettä silmäkulmassa, niin lähes kaikki ovat langenneet minuun.

Kemia on hyvin pitkälti ajoitusta, jos ulkonäöt kohtaavat.

Istuin treffeillä 3 tuntia naisen kanssa ja juttua riitti molemmin puolin. Seuraavana päivänä nainen ilmoitti, ettei kannata jatkaa, koska ei löytynyt henkilökemiaa. Toisen naisen kanssa kävin muutamilla treffeillä, joiden jälkeen hän ei selvästikään enää halunnut tavata. Ilmoitti, että olisi mukavaa, jos soittelisin. Soitin kerran. En halua väkisin tunkea kenenkään elämään.

Kyllä sen puolessa tunnissa huomaa. Jos kiinnittää heti huomionsa asioihin, jotka eivät toisessa viehätä on en usko, että tulee toisia treffejä. Olen monesti lähtenyt avoimin mielin treffeille ja pyrkinyt etsimään yhdistäviä asioita. Mukava käytös, miellyttävä ulkonäkö, huumorintaju ja edes jotkut yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat ainakin hyvä alku. Mutta, jotta tämä ei olisi liian helppoa, sitä kuuluisaa ja mystistä kipinää pitää löytyä. Itse pidän tyypeistä, joista löytyy innostusta ja heittäytymistä. Tempperamentiltaan kovin rauhalliset eivät välttämättä sytytä. Mene ja tiedä, en ole nettideittailussa onnistunut loppujen lopuksi. Puoliso löytyi harrastuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Melkoinen "ihmisasiantuntija" XD

Ei tarvitse ollakaan ihmisasiantuntija, eikä tietää ko miehestä mitään, edes nimeä, tietääkseen, onko kemiaa vai ei. Se on fyysinen asia ja tiedän täysin varmasti nopealla vilkaisulla, tunnenko jonkun näkemäni miehen fyysisesti puoleensavetäväksi vai en.

Videopuhelu ennen treffejä säästää monelta pettymykseltä.

Se on parempi kuin kuva, muttei riitä kertomaan, onko kemiaa. Minulla esimerkiksi miehen tapa liikkua ja elehtiä ja olla vuorovaikutuksessa kanssani, hånen ryhtinsä ja katsekontaktinsa, se miltä hänen sormensa näyttävät jne kaikki luovat sitä kokonaiskuvaa. Lisäksi voisin vannoa, että ihmisillä on olemassa jokin aura tai energiakenttä, joka vaikuttaa siihen, onko miehellä kemiaa juuri minun kanssani.

Olen ollut kaksi kertaa rakastunut elämäni aikana. Molemmilla naisilla oli rumat varpaat, toisella myös sormet. Nämä ovat myös ainoat kaksi joiden varpaita olen tykännyt hieroa ja kiimoissani jopa imeä. Naisia on ollut parikymmentä ja monella on ollut kauniit varpaat ja sormet. Hyvin harvoin tunnen kemiaa ensi tapaamisilla. Myöhemmin kyllä useinkin.

Toinen asia minkä olen huomannut, niin ei minun kanssa voi kokea kemiaa, jos olen masentuneena tai huonolla itsetunnolla treffeillä. Kun taas olen itsevarmalla asenteella liikenteessä ja pilkettä silmäkulmassa, niin lähes kaikki ovat langenneet minuun.

Kemia on hyvin pitkälti ajoitusta, jos ulkonäöt kohtaavat.

Tämä. Kemian syntyminen on yllättävänkin paljon päivästä riippuvainen. Satut olemaan huonolla tai poissaolevalla fiiliksellä ensitreffeillä, niin et tunne mitään kemiaa, vaikka toisena päivänä saattaisi klikata täysillä. Ei auta, tilaisuus meni jo.

Mies ei ole mikään ajatustenlukija, että jos nainen on kiinnostunut niin hän sen voi jopa ilmaista selvästi. Harmittaa muutama tilanne ajassa taaksepäin, kun vuosia myöhemmin älynnyt. Onko sitten naiselle suurempi pettymys jos aloitteellinen ja tyssää johonkin. Silti silti.

Niin nopeasti kuin silmistä aivoihin kulkee viesti siitä onko treffattava nainen lihava vai ei.

Hoikka = kipinää

Läski = ei kipinää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Jep, samaa mieltä. Näissä tapauksissa ulkonäkö tai olemus on sellainen että tietää välittömästi että ei kiinnosta. Siinä ei auta vaikka synkkaisi muuten vaikka kuinka hyvin henkisellä puolella, ei vaan pääse yli jos ulkonäkö on täydellinen turn off.

Säästät sekunnit kun lähetät oman kuvasi ensin.

Tapasin netin kautta erään miehen v 2018.

Heti kun tavattiin, totesin että tämä mies on mulle kuin magneetti. Se oli molemminpuolista.

Meillä ihan mieletön veto toisiimme, kun suudellaan, se on ihan käsittämätöntä, seksi samoin. Olemme kuin tehdyt toisillemme.

Kumpikaan ei osaa olla parisuhteessa enää, eikä oikein haluakaan. Tänään törmätessä kadulla olimme molemmat hetken aivan sekaisin. Emme tule koskaan unohtamaan toisemme, aivan uskomaton kemia. Taas samat jutut, milloin tavataan jne. Tähän ollaan tultu, parisuhteet ovat liian suuri riski ja ollaan molemmat rikki. Joku fyysikko voisi selittää minulle tämän ilmiön. Tämä mies on seksikkäin mies mulle ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netin kautta erään miehen v 2018.

Heti kun tavattiin, totesin että tämä mies on mulle kuin magneetti. Se oli molemminpuolista.

Meillä ihan mieletön veto toisiimme, kun suudellaan, se on ihan käsittämätöntä, seksi samoin. Olemme kuin tehdyt toisillemme.

Kumpikaan ei osaa olla parisuhteessa enää, eikä oikein haluakaan. Tänään törmätessä kadulla olimme molemmat hetken aivan sekaisin. Emme tule koskaan unohtamaan toisemme, aivan uskomaton kemia. Taas samat jutut, milloin tavataan jne. Tähän ollaan tultu, parisuhteet ovat liian suuri riski ja ollaan molemmat rikki. Joku fyysikko voisi selittää minulle tämän ilmiön. Tämä mies on seksikkäin mies mulle ikinä.

Siinä suhteessahan vois tulla ehjäksi

Tiedän heti, jos kipinää ei missään nimessä ole. Silloin pidän tapaamisen lyhyenä.

Ei ole ikinä ollut kiinni sellaisista ulkonäköseikoista, mistä täällä tietyt kirjoittajat jauhavat vuodesta toiseen. On vain jokin olemuksessa ja sen tietää heti.

Joskus tiedän myös saman tien, että henkilö sytyttää. Joskus siihen menee hieman enemmän aikaa.

Välillä tuntuu, että seksuaalinen kipinä on kenen tahansa miehen kanssa. Olisin varmasti hyvä prostituoitu, näen kaikissa miehissä hyvää ja kiihottavaa. Yhteiskunnan moralismi ja yleinen seksuaalisten naisten halveksunta estävät minua kuitenkin tekemästä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Istuin treffeillä 3 tuntia naisen kanssa ja juttua riitti molemmin puolin. Seuraavana päivänä nainen ilmoitti, ettei kannata jatkaa, koska ei löytynyt henkilökemiaa. Toisen naisen kanssa kävin muutamilla treffeillä, joiden jälkeen hän ei selvästikään enää halunnut tavata. Ilmoitti, että olisi mukavaa, jos soittelisin. Soitin kerran. En halua väkisin tunkea kenenkään elämään.

Voihan sitä juttelukemiaa olla, vaikka seksuaalista kemiaa ei olisikaan. Ja jotkut ovat vain sosiaalisesti taitavia - osaavat pitää keskustelua yllä ja vaikuttaa kiinnostuneilta keskustelukumppanista ja tämän jutuista.

Minulla kävi juuri näin, että juttelu oli sujunut ihan ok, ja mies oli ihan järkyttynyt kun en halunnutkaan toisia treffejä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä tulevat treffeille avoimin mielin.

Naiset aina olettavat että siellä treffeillä odottaa joku unelmieni prinssi:

Jumalattoman hyvännäköinen mies, merkki vaatteet päällä, merkkikengät jalassa.

Vie syömään hyvään paikkaan, nimenomaan kalliiseen paikkaan.

Miestä ei tapaaminen saa yhtään jännittää, vaan miehen pitää olla maailman mies, tietää kaikki, osata kaikki, imartella naisen ulkonäkö, vartalo, hiukset.

Ja siinä sivussa kertoa että on audi tai bemari tai muu kovan hintaluokan auto. Ja velaton asunto.

Ja kertoilla missä maassa tai saarella vietti viime lomansa.

Jos näin ei ole, mies on ihan p#rseestä.

Ja nainen ajattelee: kiitti mulle riitti!

Repesin 😂

Kipinää joko on heti tai ei ikinä. Tosin tuo kipinä saattaa sammua hyvinkin nopeasti, jos mies on täysi idiootti tai kusipää.

Jos on okei poitsu, niin 5 minsan jälkeen jo haluan pussata ja jos viäkin on jees niin puolen tunnin päästä jo pannaan XD XD XD

Vierailija kirjoitti:

Noin puolessa tunnissa, joskus jo aikaisemmin. Välillä jo ulkonäkö tökkii niin, että tiedän heti, etten ole kiinnostunut.

Hetkinen, etkös sinä mennyt ulkonäön perusteella tindertreffeille ja sitten ulkonäkö tökki.

Miten meni noin niinkun omasta mielestä?

5-10 minuuttia riittää. Nettideiteissä on kuitenkin jo juteltu puhelimessa ja tutustuttu ennen tapaamista. Nykyisen miehen kohdalla kipinät lensi jo ensipuhelun aikana. Kuvan hänestä olin jo nähnytkin. Livetapaaminen olikin sitten kipinän sijaan räiskettä.

Heti. Ensivilkaisusta ja ensimmäisistä sanoista.

Parissa minuutissa. Sen jälkeen voi kyllä vielä sössiä hommat muista syistä.